vierailija
Sukuni on hiljaista ja sisäänpäinkääntynyttä, mieheni taas hyvin puhelias ja ulospäinsuuntautunut. Tämä on ongelma esimerkiksi sukujuhlissa, koska juhlamme ovat aina tähän asti olleet sellaisia että välillä on pitkiä hiljaisuuksia ja "awkwardiutta". Keskusteluissa kaikki kyselevät lähinnä muilta eikä kukaan kerro juurikaan mitään itsestään ellei joku vartavasten häneltä tiedustele. Tämä on kaikille ookoo ja itsekin olen tähän tottunut.
Mutta mieheni ei, hän ei voi sietää kiusallisia hetkiä tai hiljaisuutta tällaisissa sosiaalisissa tilanteissa, joten hän puhuu ja kommentoi aivan joka väliin jotakin ja kertoo pitkiä tarinoita itsestään, joiden aikana selvästi huomaa että sukulaiseni eivät tunne oloaan mukavaksi. Lisäksi heidän kommenteistaan mieheni tarinoihin kuulee, että pitävät miestä itsekeskeisenä koska puhuu niin paljon itsestään. (hän ei siis sitä oikeasti ole mutta ymmärrän että tulee tällainen vaikutelma kun oma sukuni tosiaan on niin vaatimatonta että kaikki huomio yritetään käännyttää pois itsestä ja miehen sukujuhlissa päinvastoin kaikki aina puhuvat avoimemmin itsestään).
Ongelma tässä on se, että mieheni ei huomaa mitään ongelmaa, eikä siten osaa lopettaa puhumista ajoissa vaan saattaa selittää viisikin minuuttia jotain omaa tarinaansa jota kukaan ei selkeästi jaksaisi kuunnella. Kuinka ottaisin tämän puheeksi miehen kanssa ilman, että loukkaan häntä?
Mutta mieheni ei, hän ei voi sietää kiusallisia hetkiä tai hiljaisuutta tällaisissa sosiaalisissa tilanteissa, joten hän puhuu ja kommentoi aivan joka väliin jotakin ja kertoo pitkiä tarinoita itsestään, joiden aikana selvästi huomaa että sukulaiseni eivät tunne oloaan mukavaksi. Lisäksi heidän kommenteistaan mieheni tarinoihin kuulee, että pitävät miestä itsekeskeisenä koska puhuu niin paljon itsestään. (hän ei siis sitä oikeasti ole mutta ymmärrän että tulee tällainen vaikutelma kun oma sukuni tosiaan on niin vaatimatonta että kaikki huomio yritetään käännyttää pois itsestä ja miehen sukujuhlissa päinvastoin kaikki aina puhuvat avoimemmin itsestään).
Ongelma tässä on se, että mieheni ei huomaa mitään ongelmaa, eikä siten osaa lopettaa puhumista ajoissa vaan saattaa selittää viisikin minuuttia jotain omaa tarinaansa jota kukaan ei selkeästi jaksaisi kuunnella. Kuinka ottaisin tämän puheeksi miehen kanssa ilman, että loukkaan häntä?