Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Hei pitkästä aikaa!

Kivan paljon meitä itsellisiä . Mulla esikko 4,5v ja uusi pienokainen 8kk.

Itse päätin synnytyssairaalalla eka kerralla, että toinen tulee kaveriksi tälle. Se olikin sitten hankalampaa, kun olin luullut. Sain ekan 36-vuotiaana ja tämän toisen 40v. Monet ivf:t piti käydä. Ja ihme kyllä, vaihtamalla klinikkaa lääkärin perässä, raskaana olin heti. Eli suositan vahvasti vaihtamaan klinikkaa heti jos tulosta ei tule! Isoista rahoista ja suurista asioista on kyse.

Ja pahoittelut tuulimunasta. Minulla oli yksi keskeytynyt raskaus ennen onnistunutta eli äkkiä vaan uutta yritystä, kun kropan hormonit ovat koholla. Tein lääkkeellisen tyhjennyksen kotona yksin (lapsi oli kotona). Kaverin olin varuiksi pyytänyt hälytysvalmiuteen. Olivat muuten Naistenklinikalla aika vihaisia tuolle edelliselle klinikalle, että olivat noin huonosti hoitaneet raskaudenkeskeytyksen (tai siis tyhjennyksen raskausmateriaalista, ei elossa olevaa sikiötä).

Esikoinen odotti toista innolla ja on haljeta ylpeydestä! On aivan ihana isokki! Ja noin "isosta" on jo paljon apua arjessa. Kolmen viikon mökö oli ihan sairaalasta kotiuduttuamme ja sitten meni ohi. Oli myös raukka pelännyt minun kuolevan eli oli aika traumaattista silti, kun ainoa aikuinen oli poissa kaksi yötä .

On muuttunut lastenvalvojan käytännöt v 2017 tulleen lakiuudistuksen vuoksi. Odotin lastenvalvojan yhteydenoton ja tällä kertaa tarvitsi todistuksen klinikalta. Se oli maksuton lappu.

Tsemppiä meille kaikille ja hyvää tulevaa äitienpäivää! Ja vielä tälle tielle haluaville, vauvaonnea ja lykkyä, ensi äitienpäivää tuhisijoita!
 
Mulla ensikäynti takana ja huomenna menen juttelemaan psykologin kanssa. Hiukan jännittää, että mitä siellä tulee vastaan. Ikää mulla on jo 39, joten mahdollisuudet onnistumiseen on jo aikas pienet. Inssiin päätyi silti lääkäri ja toivottavasti ekaa päästäisiin kokeilemaan jo seuraavassa kierrossa, jos ei ovis osu viikonlopulle/juhannukselle.
Onko täällä enää ketään jotka on samassa tilanteessa?
 
Mulla ensikäynti takana ja huomenna menen juttelemaan psykologin kanssa. Hiukan jännittää, että mitä siellä tulee vastaan. Ikää mulla on jo 39, joten mahdollisuudet onnistumiseen on jo aikas pienet. Inssiin päätyi silti lääkäri ja toivottavasti ekaa päästäisiin kokeilemaan jo seuraavassa kierrossa, jos ei ovis osu viikonlopulle/juhannukselle.
Onko täällä enää ketään jotka on samassa tilanteessa?
En oo samassa tilanteessa ainakaan vielä, mutta oon varaamassa aikaa hedelmällisyyskartoitukseen nyt. Oon 35v enkä vieläkään oo varma haluanko lapsia yksin vai en, tällä hetkellä tuntuu taas että ehkä kuitenkin, joten haluan vähän tietää mikä mun hedelmälisyyden tilanne ylipäänsä on. Jos siellä ilmenee jotain minkä seurauksena lapsien saanti tulee olemaan mahdotonta, niin tuleepa sitten samantien päätöskin asian suhteen tehtyä. :cautious:

Niin epäreilua, että naisilla aika tulee vastaan nopeammin kuin miehillä fysiikan puolesta vaikka pää ja mieli ei vielä ollenkaan koe olevansa mitenkään vanha. :D
 
Mulla ensikäynti takana ja huomenna menen juttelemaan psykologin kanssa. Hiukan jännittää, että mitä siellä tulee vastaan. Ikää mulla on jo 39, joten mahdollisuudet onnistumiseen on jo aikas pienet. Inssiin päätyi silti lääkäri ja toivottavasti ekaa päästäisiin kokeilemaan jo seuraavassa kierrossa, jos ei ovis osu viikonlopulle/juhannukselle.
Onko täällä enää ketään jotka on samassa tilanteessa?
Itsellä ensikäynti tehty jo viime vuoden puolella, ensimmäinen inssi tehty helmikuussa ja toinen inssi tehtiin reilu viikko sitten. Nyt odottelen toisen inssin tuloksia siis sekä innolla että jännityksellä. Ikää on 31v ja olen todella tyytyväinen päätökseen lähteä tälle polulle. Kunhan vaan tärppäisi niin pääsisin elämään sitä vaihetta elämässä, josta olen haaveillut. Jos ei onnistu nyt, niin seuraavaan kiertoon sitten seuraava inssi.
 
Tänään pas suunnittelussa ilmeni uus itsellisten asemaa heikentävä käytäntö, ettei yksinäiset, naisparit tai lahjasolujen käyttäjät saa hoitojen lääkkeistä enää korvauksia.. kela on alkanu periin niitä rahoja apteekeilta ja jopa klinikoilta! Eikä saa edes välttämättä sittenkään vaikka ois sairausperuste (kuten mullakin), vaan korvauksia joutuu hakeen jälkikäteen, ja sittenkin voi olla, että yhdestä hoidosta saa ja toisesta ei... että kyllä pitää tehdä ihmisille kiusaa ja vaikeemman kautta, s..tana :mad:
 
Itsellä ensikäynti tehty jo viime vuoden puolella, ensimmäinen inssi tehty helmikuussa ja toinen inssi tehtiin reilu viikko sitten. Nyt odottelen toisen inssin tuloksia siis sekä innolla että jännityksellä. Ikää on 31v ja olen todella tyytyväinen päätökseen lähteä tälle polulle. Kunhan vaan tärppäisi niin pääsisin elämään sitä vaihetta elämässä, josta olen haaveillut. Jos ei onnistu nyt, niin seuraavaan kiertoon sitten seuraava inssi.
Toivottavasti kaisuli87 sinulla tärppäsi ja pääset elämään unelmaasi. Mulla tehtiin eka inssi tänään ja en tiedä kuinka ihmeessä jaksan odottaa kaksi viikkoa. Oli kyllä tunteellinen hetki, autoon päästyäni ratkesin itkuun ja hetken piti keräillä et pystyin lähteen ajamaan kotiin. Nyt pitäs sitten keksiä vapaa ajalle mahdollisimman paljon tekemistä, että aika menisi nopeampaan. Aurinkoisia kesäpäiviä ja tulevaa juhannusta kaikille!
 
Tänään pas suunnittelussa ilmeni uus itsellisten asemaa heikentävä käytäntö, ettei yksinäiset, naisparit tai lahjasolujen käyttäjät saa hoitojen lääkkeistä enää korvauksia.. kela on alkanu periin niitä rahoja apteekeilta ja jopa klinikoilta! Eikä saa edes välttämättä sittenkään vaikka ois sairausperuste (kuten mullakin), vaan korvauksia joutuu hakeen jälkikäteen, ja sittenkin voi olla, että yhdestä hoidosta saa ja toisesta ei... että kyllä pitää tehdä ihmisille kiusaa ja vaikeemman kautta, s..tana :mad:
Mielenkiintoista... joulukuussa ainakin vielä sai. Ja sikälikin melenkiintoista, että nythän ainakin itselliset ja naisparit alkavat saada hoitoja julkiseltakin puolelta, joten kumma on jos Kela tässä vaiheessa alkaa syrjimään itsellisiä ja naispareja, kun julkinen sairaanhoitokin on saatu lopettamaan syrjintä.
 
Olen kahlannut tätä ketjua läpi, saanut tosi paljon tietoa ja rohkaistunut itsekin lähtemään tälle tielle. Ensikäynti ja psykologin tapaaminen käyty, kohta alkaisi sitten hoidot. Vieläkö täällä on muita kuulolla? Onko teillä Pioni80 ja kaisuli87 vielä hoidot menossa tai kenties tärpännytkin?
 
Olen kahlannut tätä ketjua läpi, saanut tosi paljon tietoa ja rohkaistunut itsekin lähtemään tälle tielle. Ensikäynti ja psykologin tapaaminen käyty, kohta alkaisi sitten hoidot. Vieläkö täällä on muita kuulolla? Onko teillä Pioni80 ja kaisuli87 vielä hoidot menossa tai kenties tärpännytkin?
Kovasti tsemppiä tulevaan Makie!
Minun kohdalla kävi niin hienosti, että tärppäsi heti ensimmäisellä kerralla. Positiivisen testin tein 30.6 ja edelleenkään en oikein meinaa uskoa, että tämä on totta. Nyt menossa 15+1 ja lokakuun lopun rakenneultraa odottelen kuin kuuta nousevaa, että saisi tietää, onko kaikki hyvin.
Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!
 
Kovasti tsemppiä tulevaan Makie!
Minun kohdalla kävi niin hienosti, että tärppäsi heti ensimmäisellä kerralla. Positiivisen testin tein 30.6 ja edelleenkään en oikein meinaa uskoa, että tämä on totta. Nyt menossa 15+1 ja lokakuun lopun rakenneultraa odottelen kuin kuuta nousevaa, että saisi tietää, onko kaikki hyvin.
Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!
Paljon onnea Pioni80, onpa upeaa! Kiva kuulla onnistumisista, antaa hiukan toivoa itsellekin. Tsemppiä odotukseen, toivottavasti kaikki menee hyvin.
 
  • Tykkää
Reactions: Pioni80
Varasin tänään jonkinasteisen ensikäynnin. Olen 35 -vuotias ja oon kirjoitellutkin tänne ketjuun joskus jo useampi vuosi sitten. Kauan on aikaa vaatinut tämän prosessin kypsyttely.

Minulla on paljon ylipainoa (siis oikeasti paljon, bmi yli 40), ja oletan että klinikalta tulee jonkinasteinen laihdutusmääräys ennen kuin kelpaan hoitoihin. Tämän vuoksi asennoidun niin, että tämä tuleva käynti on korkeintaan alustavaa tunnustelua sitä kohti, voisiko prosessi joskus munkin kohdalla alkaa. Toivon silti, että klinikalla oltaisiin kannustavia, ja ettei muita isompia mutkia alustavissa tutkimuksissa ilmenisi.

Silti on sellainen olo, että nyt tulee ainakin viimein tehtyä jotain konkreettista asian eteen, ja pieni innostus sitä myöten kasvaa.

Mites te muut, täällä on ollut kovin hiljaista. Onko Makien prosessi edennyt? Onko kaisuli87 vielä hoitotauolla?
 
Tsemppiä Coraline! Minkä klinikan valitsit?

Mä kävin hiljattain kanssa ensikäynnillä, verikokeissa ja psykologilla Felicitaksessa, kokemus oli oikein positiivinen. :) Ikävä kyllä mun hedelmällisyyden havaittiin olevan kovasti jo hiipumassa vaikka olen kanssa 35v ja olin ajatellut, että kyllä tässä vielä on aikaa asiaa pohtia. Nyt lääkäri suositteli aloittamaan hoidot mahdollisimman nopeasti, jos haluan lasta yrittää. :( Olen kallistumassa siihen, että lähden hoitoihin, mutta päätin vielä pohtia tätä vuoden vaihteen yli, josko sitä saisi 100% varmuuden päätöksen tekoon. Jotenkin en vieläkään ole ihan varma haluanko tähän yksin ryhtyä, mutta nyt en voikaan enää pitkään asiaa miettiä ja se pakottaa tekemään päätöksiä nopeammin kuin olin ajatellut, hah. :eek:
 
Tsemppiä Coraline! Minkä klinikan valitsit?
Menen Lappeenrannan Felicitakselle, se on täällä päin maata usemman sadan kilometrin säteellä ainoa vaihtoehto, joten ei tarvinnut asiaa sen enempää miettiä.

Itse pelkään tosi paljon tuota, jos nyt selviäisikin että hedelmällisyys vetelee viimeisiään. Haluaisin niin kovasti päästä hoitoihin ns. toiveikkaassa tilanteessa, eikä niin että olisi jo valmiiksi kovin skeptinen ja epätoivoinen olo. Labroissako sinulla maisali selvisi tuo tilanne, vai näkyikö ultrassa jotain? Aloitetaanko sulla sitten hoidot suoraan ivf:llä, vai miten?

Olisi niin helppo kannustaa ja tsempata, että siitä vain hoitoihin, ei sitä lasta varmasti jälkeenpäin kadu, mutta tiedän itse kokemuksesta, että päätöksen tekeminen ottaa oman aikansa. Pari kuukautta voit varmasti kuitenkin ihan hyvin miettiä, se nyt ei ole kuin parin kierron mittainen aika.
 
Menen Lappeenrannan Felicitakselle, se on täällä päin maata usemman sadan kilometrin säteellä ainoa vaihtoehto, joten ei tarvinnut asiaa sen enempää miettiä.

Itse pelkään tosi paljon tuota, jos nyt selviäisikin että hedelmällisyys vetelee viimeisiään. Haluaisin niin kovasti päästä hoitoihin ns. toiveikkaassa tilanteessa, eikä niin että olisi jo valmiiksi kovin skeptinen ja epätoivoinen olo. Labroissako sinulla maisali selvisi tuo tilanne, vai näkyikö ultrassa jotain? Aloitetaanko sulla sitten hoidot suoraan ivf:llä, vai miten?

Olisi niin helppo kannustaa ja tsempata, että siitä vain hoitoihin, ei sitä lasta varmasti jälkeenpäin kadu, mutta tiedän itse kokemuksesta, että päätöksen tekeminen ottaa oman aikansa. Pari kuukautta voit varmasti kuitenkin ihan hyvin miettiä, se nyt ei ole kuin parin kierron mittainen aika.
Molemmissa näkyi, että hiipumassa on. :( Ei siis vielä mikään superpaha kuitenkaan ja inseminaatiolla lääkäri sanoi aloittavansa, mutta jos ei 3:lla tärppää ni sitte suositteli suoraan siirtymään IVF:ään. Sekin vähän arveluttaa, kun IVF on niin kallis toimenpide. Toisaalta siinä saa paremman käsityksen mikä mun munasolujen laatu ylipäänsä on, jos ne onkin ihan huonoja niin turhaan hassaa rahaa inseminaatioon loputtomasti...
 
Täällä taustalla ryhmää seurailtu, yksi inseminaatio tehty 1,5v sitten, jonka jälkeen aloinkin seurustelemaan ja jäi tauolle yksin yrittäminen. Nyt oma saikin alkunsa suunnittelemattomana yllätyksenä luomuna, tosin yksin lapsen kanssa tulen oleman. Ensimmäinen kolmannes takana ja vieläkin epätodellinen olo.. Mutta toivon kovasti, että kaikki menee hyvin loppuun saakka! ❤

Itsekin olin paljon miettinyt, että haluanko todella ylipäänsä yksin lasta, kun löysin ihanan miehen, joka sai taas toivomaan perhettä sanan perinteisessä merkityksessä. Valitettavasti asiat eivät silloinkaan mene aina suunnitelmien mukaan, joskus elämän kriisit käyvät ylivoimaisiksi. :(

Tämä tuleva pikkuinen tulee kuitenkin olemaan hyvin rakastettu ja onneksi on hyvä tukiverkosto ympärillä. Eli näköjään samaan lopputulemaan valmisteli hoitoihin yksin lähteminen.

Tsemppiä kaikille vielä pohtiville ja yrittäjille sekä onnea odottajille! :)
 
Täällähän on ollut paljon keskustelua! Paljon onnea kaisuli87 ja Tii_tu, hienoa! Tsemppiä Coraline ja maisali!

Itsellä hoidot viivästyneet, koska luovuttajaa ei ole löytynyt, on kuulemma jonoja. Päädyin nyt laittamaan tilauksen Tanskaan, toivottavasti sieltä löytyisi luovuttaja nopeammin ja pääsisin vihdoinkin aloittamaan varsinaiset hoidot. En osannut ollenkaan varautua että tässä vaiheessa joutuisi vielä odottamaan, tuntuu että arvokasta aikaa menee hukkaan kun oma hedelmällisyyskin taitaa vedellä viimeisiään.

Olen nyt kertonut projektistani perheelle ja joillekin ystäville, reaktiot on olleet oikeinkin kannustavia. Kiva kun saa hiukan jakaa tätä asiaa lähipiirin kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
Onnea kaisuli87 ja Tii_tu!

Molemmissa näkyi, että hiipumassa on. :( Ei siis vielä mikään superpaha kuitenkaan ja inseminaatiolla lääkäri sanoi aloittavansa, mutta jos ei 3:lla tärppää ni sitte suositteli suoraan siirtymään IVF:ään. Sekin vähän arveluttaa, kun IVF on niin kallis toimenpide. Toisaalta siinä saa paremman käsityksen mikä mun munasolujen laatu ylipäänsä on, jos ne onkin ihan huonoja niin turhaan hassaa rahaa inseminaatioon loputtomasti...
No ei varmasti onneksi ole superpaha tilanne, jos kerran inseminaatiolla kuitenkin yritetään ensin. Kolme inseminaatiota ja sen jälkeen IVF taitaa olla vähänkään vanhemmilla yrittäjillä aika normikäytäntö, vaikka ei olisi havaittu sen isompaa hiipumistakaan.

Toivottavasti löydät Makie luovuttajan pian! Kysyttiinkö sulta toiveita luovuttajan suhteen? Oon itse kuullut tämän "oman" klinikan käytännöistä, että niiden (eli Felicitaksen) omasta pankista tulee mitä sattuu tulemaan, ja sit jos haluaa esittää toiveita niin voi joutua odottamaan kauemmin. Tai ainakin tällainen tilanne on ollut pari vuotta sitten, kun jokunen tuttu on tuon klinikan palveluita käyttänyt.

Itselläni on nyt vähän ristiriitainen tilanne. Toisaalta odotan innoissani ensikäyntiä, toisaalta ahdistaa tämä ylipaino. Tsekkasin viimein eilen puolentoista vuoden jälkeen mitä painan, ja tilanne oli paljon pahempi kuin kuvittelin. Ihan jo BMI 40:n alle pääseminen tulee viemään aikaa, ja uskon että se on vähin mitä vaativat, ja varmaan siinä tapauksessa vaativat vielä alempaa painoindeksiä jos jostain syystä täytyisi aloittaa suoraan IVF:lla. Elämäntaparemonttiin on kyllä viimein motivaatiota, mutta se on niin hiiiidasta. Ja vuosien jojolaihdutuksen (joka on tähän lihomiseenkin osittain käänteisesti johtanut) pettymykset ja epäonnistumiset painavat mielessä. No, pitää vaan ajatella että jos nyt eivät minua ihan ulos naura sieltä klinikalta, niin kaikki on plussaa.

Voi kun alkututkimuksissa ei selviäisi mitään isompaa ongelmaa, ja voi kunpa saisin painoa alas niin, että pääsisin vaikka ensi kesänä hoitoihin...
 
Coraline: Toivottavasti ensikäyntisi menee hyvin ja klinikalla ollaan kannustavia. Käynti on kuitenkin askel oikeaan suuntaan kohti lapsihaavetta. Motivaatio painonpudotukseen varmasti ainakin on kohdallaan näin tärkeän asian takia.

Itsekin olen siis Felicitaksella ja toivoin että omasta pankista löytyisi luovuttaja. Multa kysyttiin onko toiveita luovuttajan suhteen, ainoa toiveeni oli silmien väristä, ruskeasilmäiset rajasin pois kun niitä ei suvussa ole enkä oikein osaa kuvitella itselleni ruskeasilmäistä lasta. Jotenkin ajattelin että näillä toiveilla luovuttaja löytyisi nopeastikin, mutta ei.. Tanskassa taas luovuttajista ei ole pulaa, mutta tilaamiseen menee aikaa ja taitaa tulla jonkun verran kalliimmaksikin. En tiedä teinkö nyt oikean ratkaisun, haluaisin vaan hoitoihin mahdollisimman nopeasti ja kovasti harmittaa tämä käänne, parit itkutkin tullut tirautettua. Voi olla että vasta ensi vuoden puolella päästään inseminaatioon.
 
Coraline: Toivottavasti ensikäyntisi menee hyvin ja klinikalla ollaan kannustavia. Käynti on kuitenkin askel oikeaan suuntaan kohti lapsihaavetta. Motivaatio painonpudotukseen varmasti ainakin on kohdallaan näin tärkeän asian takia.

Itsekin olen siis Felicitaksella ja toivoin että omasta pankista löytyisi luovuttaja. Multa kysyttiin onko toiveita luovuttajan suhteen, ainoa toiveeni oli silmien väristä, ruskeasilmäiset rajasin pois kun niitä ei suvussa ole enkä oikein osaa kuvitella itselleni ruskeasilmäistä lasta. Jotenkin ajattelin että näillä toiveilla luovuttaja löytyisi nopeastikin, mutta ei.. Tanskassa taas luovuttajista ei ole pulaa, mutta tilaamiseen menee aikaa ja taitaa tulla jonkun verran kalliimmaksikin. En tiedä teinkö nyt oikean ratkaisun, haluaisin vaan hoitoihin mahdollisimman nopeasti ja kovasti harmittaa tämä käänne, parit itkutkin tullut tirautettua. Voi olla että vasta ensi vuoden puolella päästään inseminaatioon.
Ai luovuttajia joutuu jonottamaan? Voi harmi. :( Olin aatellu ettei mulle olis kauheesti väliä onko luovuttaja suomalainen vai tanskalainen, mutta en vielä tiedäkään asiasta enempää. Mitä toivomuksia luovuttajan suhteen voi esittää? Sain jotenkin Felicitaksella sen käsityksen, että etnisyyden lisäksi ei juuri muita tietoja saa luovuttajasta tietääkään? Psykologin juttelusta tuli myös se kuva, että Suomessa on todella tarkka psykologinen seula luovuttajien suhteen (joutuvat käymään psykologilla haastattelussa) ennen kuin saavat luovuttaa sukusoluja ja se kuulosti musta kivalta. Onko Tanskassa sama homma?
 
Ai luovuttajia joutuu jonottamaan? Voi harmi. :( Olin aatellu ettei mulle olis kauheesti väliä onko luovuttaja suomalainen vai tanskalainen, mutta en vielä tiedäkään asiasta enempää. Mitä toivomuksia luovuttajan suhteen voi esittää? Sain jotenkin Felicitaksella sen käsityksen, että etnisyyden lisäksi ei juuri muita tietoja saa luovuttajasta tietääkään? Psykologin juttelusta tuli myös se kuva, että Suomessa on todella tarkka psykologinen seula luovuttajien suhteen (joutuvat käymään psykologilla haastattelussa) ennen kuin saavat luovuttaa sukusoluja ja se kuulosti musta kivalta. Onko Tanskassa sama homma?
Ainakin tällä hetkellä jonoa oli, tilanne varmaan vaihtelee ihan senkin mukaan kuinka uusia luovuttajia tulee. Ei mullekaan oo juuri merkitystä onko luovuttaja suomalainen vai tanskalainen, kumpi vaan käy. Toiveita sai esittää hiusten ja silmien väristä sekä pituudesta. Tuosta en osaakaan sanoa kuuluuko luovuttajille Tanskassakin keskustelu psykologin kanssa, en huomannut asiaa kysyä.
 
Tulen näin naisparin toisena osapuolena väliin huutelemaan, että ilmeisesti käytännöt noiden Tanskasta tilattavien siittiöiden suhteen vaihtelevat jonkin verran klinikoiden välillä. Me toivoimme nimenomaan tanskalaista lahjoittajaa emmekä joutuneet odottamaan yhtään vaan klinikalla (Dextra) oli muutamaakin vaihtoehtoa tarjota (ymmärtääkseni niin, että siittiöt olivat jo Suomessa). Valitsimme sitten tarjotuista vaihtoehdoista meitä eniten miellyttävän (meille kerrottiin pituus, silmien ja hiusten väri). Tanskalaisten lahjoittajien seulontaprosessista löytyy paljon tietoa sikäläisten spermapankkien nettisivuilta (isoin on Cryos), ainakin niiden perusteella psykologiset testit kuuluvat myös siellä valintaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Makie ja kaisuli87

Yhteistyössä