Kesäkuiset 2020 <3

Terve taas pitkästä aikaa olen kovasti taustalla mukana vaikka itse aika vähän olen kirjoitellut. Kävin tänään pitkän odotuksen jälkeen varhaisultrassa (7+0) ja kaikki on hyvin tyyppi on hieman pidempi kuin normaalisti tähän aikaan ja keskenmenon riski on pienentynyt aika paljon. Lääkärin mukaan keskenmenon riski pienenee kun alkio on 10mm pitkä. Ihanaa tämä mielenrauha vaikka tyypin selviytyminen ei ole vielä täysin varmaa. Itsellä oli hieman epävarma olo, koska en ole oikeastaan yhtään kärsinyt pahoinvoinnista (muita raskausoireita kyllä on). Toivottavasti teidän päiviin kuuluu hyvää ja raskaus etenee hyvin

 

Ei ole minullakaan vielä tietoa nt-ultrasta, kun eka neuvola on vasta ensi viikolla. Veikkan että joulukuussa vasta.

Meillä ar-ultra ylihuomenna, jännittää!

 

Miulle varasi ultrannut kätilö tänään nt-ultran, se on 9.12. Tuntuu et sinne on ikuisuus, ja toisaalta taas ei oo koska sit on jo joulukuu!!! taitaa jäähä semmoset kaappien joulusiivot tekemättä tänä vuonna, ei vaan pysty ei kykene tällä hetkellä. Voii että kun saisin virtani takasin niin pystysin touhuamaan normaalisti.

 

Mä oksensin nyt vuorostaan aamupalat. Mikään ei tunnu maistuvan, saati et pysyis sisällä. Lähin luennolle ja matkalla ostin mehujään, jos edes jotain energiaa ehtis imeytymään. Jos en pysty istumaan luennoilla, ni sit tuntuu siltä, että pakko päästä kertomaan vanhemmille, että sais tukea ja ehkä apuakin.

 

@Naarassusi minä ”jouduin” kertomaan äidille jo rv 7, kun olin niin älyttömän huonovointinen ja väsynyt mökillä, että hän ihan huolestui. Äidin reaktio oli niin ihana ja lohdullinen, että ei kyllä yhtään kaduttanut kertominen

 

Itse jättäisin mielellään äidilleni kertomisen vaikka lapselle, mutta se ei taida olla vaihtoehto En yhtään kestä hössötystä ja tiedän, että sitä on tiedossa kun ensimmäinen lapsenlapsi on kyseessä... Miestä olen jo valmistellut siihen, että äitini varmaan tunkee meille asumaan tai vähintään soittaa kuudesti päivässä kun kuulee raskaudesta. Pakko kuitenkin kertoa ennen joulua. Siihen asti aion nauttia rauhasta ja omasta tilasta
Mutta jos tuntuu, että omalta äidiltä saa tukea kannattaa varmaan kertoa? Turha asiaa on kai salata vaan sen takia, että niin usein tehdään. Kyllä itsekin halusin kertoa (ja kerroin) lähimmälle kaverille oikeastaan heti, koska koen saavani häneltä kaipaamaani tukea

 

Minäkin muistan jännittäneeni äidilleni kertomista esikoisen kohdalla, ja oletin sen vähintään pyörtynyvän onnesta (eka lapsenlapsi, jota oli jo kovin odottanut). Siksi se rekation laimeus yllätti aivan totaalisesti, hänhän oli arvannut asian aikaa sitten. Kummankaan äiti ei siis tästä raskaudesta vielä tiedä mitään, tai sanotaanko nyt kuitenkin, että ei olla ainakaan kerrottu. Muutamat läheisimmät ystävät tietävät, ovat tienneet liki alusta asti, sillä tiesin että heiltä tulen tarvitsemaan tilanteessa jos toisessa paljon tukea.
Tänään sitä pahoinvointia on riittänyt, samoin viime yönä. Olotila on ollut suhteellisen kauhea ja selkää särkee melkoisesti. Josko se tästä..

 

Mulla on kans tehnyt pahoinvointi paluun. Just tuuletin miehelle eilen että pystyin jopa syömään muutaman karkin ja pitämään 4h ruokailuvälin niin eiköhän heti eilen illalla paukahtanut taas paha olo

Tasan 2 viikkoa nt-ultraan, jee! Meillä sen ajan sai itse varata ekan neuvolakäynnin jälkeen. Me ollaan kerrottu jo monille, mutta vaan sellaisille, joille kertoisin myös keskenmenosta. Mun vanhemmat tietää, mutta ne ei oo yhtään hössöttäjiä. Eniten odotan että saa kertoa esikoiselle

 

Täällä ollu nyt yli viikon ällöolo, oksentamiselta oon säästynyt mutta 24/7 tekee pahaa ja paristi oon kyllä hengitellyt pöntön vieressä. Se siitä oireettomuudesta. Samaten tää vilu ei tunnu helpottavan ja väsymys painaa kauheesti.. kaikki nää samaan aikaan. Sit rinnatkin oli kipeät mutta se loppui jo. Jaksaispa odottaa maanantain ultraa!

 

Mulla on alkanut pahin pahoinvointi hävitä. Tai siis on hävinnytkin, nyt eletään ovulaatiosta 7+5 ja kuukautisista 8+2. Voi olla huono merkki, mutta en jaksa uskoa kun uupumus vaivaa, samoin yöpissalle herätään joka yö klo 3. Iltapäivisin on huonovointisuutta ja ympäri vuorokauden kiukkuisuutta

Hei naiset, sanokaa muutkin, että teillä kropassa tuntuu jo muutoksia. Kauhea lihapyllyolo kun lantio on selvästi hieman kerännyt jotain massaa (turvotusta?) ja maha on kyllä niin pömpöllään, että huh. Vaikka paidat kätkis kyllä mahan, niin housut kiristää ja kuristaa vyötäröä. Ajattelin kokeilla jotain urheilun ryhtiliikettä nyt piakkoin, ettei ihan hulluksi mene... Jaksais vaan tältä väsymykseltä tehdä yhtään mitään

 

En siis erityisesti jännitä äidille kertomista, ja muutamat kaverit kyllä tietää ja ovat tukenakin. Mutta oma äiti on kärsinyt hypermeesistä ja ollaan muutenkin läheisiä, joten siksi haluaisin jutella hänen kanssaan tästä alkaneesta oksentelusta. Just lähti kolmannen kerran tänään. Toivottavasti ei nyt yltyis tämän enempää kuitenkaan, yritän edelleen syödä säännöllisesti.

@Effis, just tän viikon maanantaina tulin laittaneeksi korkeavyötäröiset farkut jalkaan luennolle ja kaduin sitä koko päivän, koska keskivartalo oli niin turvoksissa. Ensin mietin, että mitä hitsiä olen syönyt, ja että voiko tosiaan olla näin paljon turvotusta jo seitsemännellä viikolla. Sitpä luin raskaus-appista, että just sillon on veren määrä kehossa kasvamassa, joten on normaalia, että on turvonnut fiilis ja huimaa ja väsyttää jatkuvasti. Lisäksi siinä luki, että tää turvotus menee noin muutamas viikos ohi, kunnes oikeasti alkaa kohtu viemään tilaa.

 

Minäkään en voi ymmärtää tätä jatkuvaa palelemista. Asunnossa liki 25 astetta lämmintä ja silti viluttaa. Työpäivät käyvät joskus väsymyksen ja pahoinvoinnin kanssa aika raskaiksi - etenkin jos on paljon palavereja. Kyllä tämä kroppa kieltämättä aika turvonneelta tuntuu, mutta mun kohdalla taitaa kätkeytyä jo olemassa olevaan massaan.
Vielä sen verran kertomisesta, että onko hyviä ideoita miten ja milloin olisi hyvä kertoa 5v. esikoiselle, joka on kaikin tavoin tehnyt muissa yhteyksissä selväksi, että ei todellakaan halua pienempiä sisaruksia. Neuvola ohjeisti että voipi ottaa mukaan myös raskaudenseurannan neuvolakäynneille, mutta jos teillä on jotain hyväksi havaittua kikkaa, kuulisin ne mielelläni.

 

Mulla on alkanut pahin pahoinvointi hävitä. Tai siis on hävinnytkin, nyt eletään ovulaatiosta 7+5 ja kuukautisista 8+2. Voi olla huono merkki, mutta en jaksa uskoa kun uupumus vaivaa, samoin yöpissalle herätään joka yö klo 3. Iltapäivisin on huonovointisuutta ja ympäri vuorokauden kiukkuisuutta

Hei naiset, sanokaa muutkin, että teillä kropassa tuntuu jo muutoksia. Kauhea lihapyllyolo kun lantio on selvästi hieman kerännyt jotain massaa (turvotusta?) ja maha on kyllä niin pömpöllään, että huh. Vaikka paidat kätkis kyllä mahan, niin housut kiristää ja kuristaa vyötäröä. Ajattelin kokeilla jotain urheilun ryhtiliikettä nyt piakkoin, ettei ihan hulluksi mene... Jaksais vaan tältä väsymykseltä tehdä yhtään mitään

7+6 ja myös jäätävä turvotus. Ei voi olla huomaamatta mahaa. Mietin et millä tän piilotan töihin mennessä vajaan viikon päästä.
Sama tuntuu olevan nyt kuin viime raskaudessa, etten siedä mitään tuohon mahan päälle. Ei siis käy äitiyshousut, vaan pidettävä kaikki tuossa navan alapuolella. Vähän hankaloittaa pukeutumista.

 

Täällä poksutaan viikot 8+0 ja huomenna eka neuvola. Jotenkin epätodellinen fiilis kun tästä tietää vaan minä ja mies, ja te. Kahdesta ekasta kahden ekan isä halusi kertoa kaikille heti.

Turvotus on kyllä niin jäätävä että jos en pitäisi todella telttamaisia vaatteita ja yrittäisi ryhdillä piilotella mahaa jatkuvasti, tämän varmaan arvaisi, tai sitten joku onkin arvannut mutta ei vaan sano.

Myös palelu on tuttua. Lämmitys talossa täysillä ja muut heiluu tyyliin alusvaatteilla, kun itse palelen tuplavillatakissa ja paksuissa collareissa. Tuntuu myös kuin palelu lisäisi pahoinvointia, tai toisinpäin. Sisällä kuplivasta suuresta ilosta huolimatta olo on siis varsin kurja, eikä iltaisin tahdo jaksaa pysyä hereillä sen jälkeen kun lapset nukkuvat ja olisi vihdoin keskeytyksetöntä aikaa miehelle.

Kauhealta valitusvirreltä kuulostaa, mutta raskastahan tämä nimensä mukaisesti on

 

@Naarassusi mulla on pääasiassa vain korkeavyötäröisiä farkkuja, ja ihan mahdotonhan niitä on tosiaan käyttää. Esikoisesta se turvotus ei tainnut koskaan lähteä alkuraskauden (ja sit toisaalta oooo raskauden) jälkeenkään, nää tän raskauden turvotukset tulee sit niidenki päälle niinku @Lennis sano, niin mullakin kaikki ahdistaa mahaa. Mekot on olleet kovassa käytössä. Kai se pitää pian joku kaftaani laittaa ja kulkea vaan loppuaika sellasessa.

Mulla ei oo mitään aikomusta kertoa töissä ennen rv 16-18, tai siis näin tahtoisin tehdä. Mut... Ei taida onnistua

 

Mä en kans kestä yhtään puristusta alavatsalla, joten verkkareissa mennään lähinnä. Joko ootte viritelleet farkut kiinni ponnarilla? Mun piti tänään laittaa siistimpää päälle niin housun nappi auki viilettelen Esikoisesta vaihdoin aika varhain kaikki pikkaritkin monta kokoa isompiin kun tuntui että yhtään ei saa mikään puristaa tai tuntua alavatsalla. Tekis mieli ostaa äitiyshousuja jo..

 

Meillä ultrassa kaikki hyvin ja syke löytyi Pikkuinen vastasi kokoa 8+0, kun kuukautisten mukaan 7+6, eli hyvin samoissa mennään.
On kyllä helpottunut olo!

 

Moi kaikille! Täällä vajaa pari viikkoa lueskellut teidän juttuja taustalla. Itse voisin uskaltautua pikkuhiljaa mukaan. Itsellä nyt menossa rv. 6+3, laskettu aika 28.6. (kuukautisten mukaan). Neuvola on 20.11.
Kovasti haluaisi jotain konkreettista näyttöä, että masussa joku tosiaan on. Oireita jonkin verran...rintoja aristaa, jatkuva väsymys ja yököttävä olo. Susku87/32/2.lapsi

 

Susku87/32v./2.lapsi/LA28.6
Mut voi lisätä listaan.

 

Ja tänään tuli ensimmäinen pitkä katse työkaverilta vatsan seudulle... Vielä löysä mekko oli päällä.

 

@Puuvilja mä olin tänään kans huomaavinani kyyläyksiä... Äääh. Ahdistaa en tahdo vielä kertoa kellekään etäisemmälle!

 

Se on hyvä, kun on jo vuosia huudellut että lapsiluku on täynnä niin multa ei varmaan uskallettais kysyä olenko raskaana kuin vasta muutama viikko ennen synnytystä

Ihan hirveä olo. Kirjaimellisesti raskaus. Olisi kiva alkaa iloita asiaa, mutta olo ei edesauta sitä.

Onnekkaita te, joilla on innokkaita hössöttäjiä ympärillä. Olisipa itselläkin äiti, jonka kanssa jakaa asia ja joka muuttaisi meille synnytyksen jälkeen. Tekisi ruokaa ja siivoaisi

Sen sijaan vauvallani on isä, joka päätti kiukutella kun olen niin itsekäs ja joutuu isäksi vastoin tahtoaan, valitti kuinka suuri vääryys se on ettei naisen tarvitse ryhtyä äidiksi ellei halua. Niinpä niin. Hyvähän se miehen on paasata abortin helppoudesta, kun elävä ihmisalku ei omissa sisuksissa kasva. Totesin hänelle sitten karuimman kautta, ettei hänen ollenkaan tarvitse olla isä vastoin tahtoaan, sillä minunkaan ei tarvitse tuhlata energiaa itkeäkseni enempää hänen käyttäytymistään.

Mä en tälläkään kertaa ostane kuin muutamat raskausvaatteet, ehkä parit kokoa isommat legginsit niin pitkät paidat ja mekot menee päälle, loppuaika on niin lämmintä ettei mitään pikkareitakaan tarvii

 

@Vauhtimamma on kyllä raskaan kuuloinen tilanne vauvan isän kanssa. Paljon voimia sinulle ja toivottavasti löydätte vielä kaikkien osapuolten kannalta mahdollisimman toimivan ratkaisun hankalaan tilanteeseen.

 

@Vauhtimamma onpa kurja tilanne Toivottavasti saatte asiat oikoseen eikä tarvitsisi mitään lopullisia päätöksiä vielä tunnekuohuissa tehdä. Onhan se lapsen tulo järkyttävän iso asia ja jos se tulee suunnittelematta, se on varmasti melkoinen sokki. Ja kyllä kai itsekin panikoi si, jos ei siinä asiassa olisi ns "ohjat käsissä" vapaa tekemään sen lopullisen päätöksen. Mutten kyllä itsekään usko, että vastaavassa tila teessa äitinä voisin tehdä muuta kuin mitä sinä nyt, eli pitää lapsen ja antaa elämän kuljettaa miehille tää on niin absurdia aikaa. Kiintymyksen tunteet tulee kai monesti vasta kun vauva on heillä sylissä... Eli asiat voi toivottavasti vielä muuttua

Täällä poksuteltiin tänään ovulaatiosta 8+0. Ensi viikolla ois eka neuvola, kun viikkoja menkoista on 9+4. Hurjaa, miten nopeasti aika on lopulta menny.. tuntuu, että alkuraskauden karmeimmat jutut on nyt selätetty. Tässähän voi pikku hiljaa alkaa oikeen keskittyä muuhunkin elämään joulu tulee!

 

Heippa!
Voisin liittyä keskusteluun tänne, facebookissa en vielä tulla "raskauskaapista" ulos.

Pitkän yrityksen jälkeen vihdoin plussasin lokakuun puolivälissä, nyt on menoss rv 7+4 ja la olisi 22.6. (aloin kyllä miettimään, vaikuttaako karkausvuosi nyt tuohon, noh anyway). Käytiin maanantaina varhaisultrassa, joka saatiin koska oltiin jo keretty lapsettomuuspolille asiakkaiksi vaikkakin raskaus alkoi kuitenkin luomuna. Siellä näkyi syke ja koko vastasi lääkärin mukaan viikkoja.

Vaikka kaikki on tässä vaiheessa niin hyvin, kuin voi olla niin silti murehdin _koko_ ajan kaikesta. Viime vkloppuna alkoi etova olo, ma ja ti aamuina oksensinkin. Nyt kuitenkin sen jälkeen ollut ehkä satunnaista etovaa oloa, rinnatkaan ei oo enää niin kipeät mitä vaikka viikko-kaksi sitten ja eilen en ollut edes yhtään väsynyt. Nyt tietty murehdin voiko tämä oireiden hiipuminen tarkoittaa, ettei kaikki olekkaan hyvin?

tiinuli259 / 29v / esikoinen / la 22.6.