Minulla oli hematooma toisessa raskaudessa. Se alkoi vuotaa kirkkaana verenä rv8. Sen takia pääsin sitten ultraan ja hematooma näkyi. Välillä verta ei vuotanut päiviin ja sitten taas uudelleen. Väri myös vaihteli ruskeasta kirkkaaseen. Rv10 ultrasivat uudelleen ja silloin lääkäri sanoi, että kohdussa näkyy osittain ihan "juoksevaa verta". Veren tiputtelu jatkui niinkin pitkälle kuin rv17, jos muistan oikein. Muistan kanssa lukeneeni, että veri saattaa ohentaa sikiöpussin kalvoja ja jos nuo repeäisi niin, se olisi sitten tietysti menoa. Mutta valtaosa hematoomista taitaa kuitenkin johtaa onnelliseen lopputulokseen ja minullakin nyt tuo "pelätty keskenmeno" on 4,5-vuotias tyttö Mitään kipuja hematoomaan ei liittynyt, mutta stressaavaa aikaa se oli.Täällä varmistettiin tänään, että meilläkin on yksi ainokainen asukas kohdussa kasvamassa olo on huojentunut, sillä vaikka kaksi lasta ei itsessään olisi ollut kamalaa niin raskaus ja siihen liittyvät riskit kyllä.
Lääkärin kanssa puhuttiin myös jo synnytyksestä. Mulla ensimmäinen synnytys oli kamala ja sain 3. Asteen repeämän, eli melkoisen pahat -, sulkijalihasta myöten repesin. Silloin minulle sanottiin, että seuraava syntyy sektiolla. Nyt olen oikein iloinen, kun lääkäri sanoi, että alatiesynnytys on varsin mahdollinen kunhan vauva ei ole kovin suuri. Ihanaa, sektioon en tahdo kuin pakon edessä
Meidän pikku paketti kasvaakin sitten vauhdilla, vastasi tänään 7+2. Eli eli.. Minulla on tällä hetkellä laskettuja aikoja 15.6. Kuukautisista (tätä tullaan käyttämään, koska heitto alle viikko), 19.6. Oviksesta ja 17.6. Tämän päivän ultrasta
Mun alkuraskauden vuotojen syyksi paljastui kohdun pieni hematooma, joka saattaa vielä jatkossakin vähän vuodella. Onko kellään näistä mitään kokemuksia?
Kiitos kun jaoit tämän itseäni ihmetytti koko hematooma, koska viimeksi sellaista ei nähty ja nyt kun ei ole viikkoon ollut vuotoa, niin näkyi. Mutta tosiaan, koska lääkäri ei sanonut asiasta oikeastaan muuta kuin että sellainen on (sivulauseessa), niin oletan sen olevan ns merkityksetön tällä hetkellä kaikkea voi sattua, mutta hulluksi tulen jos alan murehtimaan. Ja sinunkin kertomuksessa oli ihana, onnellinen loppu toivotaan samaa meilleMinulla oli hematooma toisessa raskaudessa. Se alkoi vuotaa kirkkaana verenä rv8. Sen takia pääsin sitten ultraan ja hematooma näkyi. Välillä verta ei vuotanut päiviin ja sitten taas uudelleen. Väri myös vaihteli ruskeasta kirkkaaseen. Rv10 ultrasivat uudelleen ja silloin lääkäri sanoi, että kohdussa näkyy osittain ihan "juoksevaa verta". Veren tiputtelu jatkui niinkin pitkälle kuin rv17, jos muistan oikein. Muistan kanssa lukeneeni, että veri saattaa ohentaa sikiöpussin kalvoja ja jos nuo repeäisi niin, se olisi sitten tietysti menoa. Mutta valtaosa hematoomista taitaa kuitenkin johtaa onnelliseen lopputulokseen ja minullakin nyt tuo "pelätty keskenmeno" on 4,5-vuotias tyttö Mitään kipuja hematoomaan ei liittynyt, mutta stressaavaa aikaa se oli.
Ihania uutisia@Lillin, toivotaan kuitenkin että vuoto olisi vaaratonta. Monihan (itseni mukaan lukien) täälläkin on vuodellut välillä ja silti raskaus jatkunut. Pidän sulle peukkuja.
Meillä näkyi tänään varhaisultrassa pieni toukka, jonka sydän sykki vinhasti. Vastasi viikkoja 7+5, eli laskettu aika olisi 15.6. Olipa ihana ja huojentava käynti. Oon niin onnellinen ja hämmästynyt samaan aikaan
Minulla on myös kerran tai kaksi tainnut olla jotain harjoitussupistuksen tapaista kuluneen viikon aikana. Nopean googlauksen perusteella joillakin tulee koko raskauden ajan ja voivat liittyä erityisesti rasitukseen. Ei pitäisi olla vaarallista jos eivät tule ihan peräkkäin ja ei ole vuotoaYksi apaattinen ilmoittautuu joukkoon, tuntuu että maailma voi romahtaa liki mistä vain! Varmaan tästä täysi kiitos hormoneille..
Tietääkö kukaan tuleeko jo alkuraskaudessa (abaut viikolla 9) ns harjoitussupistuksia? Mulla on tänä iltapäivästä alavatsa mennyt jo muutamaan otteeseen kovaksi, ikään kuin lievään kramppiin. Ei voi sanoa, että olisi kivuliasta, mutta sellaista että sen huomaa.
Hei apua me ollaan tasan samoilla viikoilla! Fiilistelin myös tänään tuota faktaa, että hän on nyt sikiö eikä enää alkio. Tuntuu että matka on vielä ihan hurjan pitkä, mutta toisaalta uskon että kunhan päästään seuraavat 10 viikkoa eteenpäin nii sitte olo on paljon rauhallisempi ja voi oikeasti nauttia joka hetkestä.Täällä on muuten tänään 9+0 eli tänään alkoi raskausviikko 10. Katsottiin miehen kanssa Preglifen video ja nyt ei sitten enää puhutakaan alkiosta vaan pikkuinen on jo sikiö Aika hurjalta tuntuu.