Helmikuiset 2020

@Matkallamamaksi No johan oli hienosti hoidettu heiltä tuo käynti Ei itselläkään kauheasti herättäisi luottamusta jos ensinnäkin hoidetaan toisten asiakkaiden asioita oman käynnin aikana ja toisekseen ne omatkin asiat hoidetaan vähän vasemmalla kädellä kiireellä pois alta.. Mun mielestä ylipäätäänkin raskaana olevien ja lapsiin liittyvien asioiden kanssa työskentelevillä ihmisillä pitäisi olla edes suhteellisen hyvät vuorovaikutustaidot, koska on aika tärkeistä asioista kuitenkin kyse. Puhumattakaan sitten jos käynti koskee jotain tollasta hyvin yksilöllistä ja raskauden kannalta oleellista asiaa.. Luulisi että hoitohenkilökunnan kuuluisi olla hyvin perillä asioista ja valmiita informoimaan myös potilasta kunnolla. Kyllähän kaikista riskeistä ja käytännöistä kuuluisi olla tietoinen, eihän kukaan halua lähteä synnyttämään tietämättä mitä kaikkea on mahdollisesti edessä ja miten toimitaan missäkin tilanteessa Jo pelkkä synnytys itessään on varsinki ensikertalaiselle tosi jännittävä kokemus, saati sitten jos ei ole ihan perillä siitä kuuluuko siihen jotain ylimääräsiä riskejä ja miten niitä seurataan. Olisikohan teillä mahdollisuutta pyytää lääkärin vaihtoa? Helpottaisi varmaan jatkoa aika paljon jos ei tarvitsisi kaiken muun lisäksi stressata epäsopivaa lääkäriäkin.

Ikävä kyllä noita vähän vähemmän päteviäkin (olisikohan oikea sana) kätilöitä ja lääkäreitä aina jostain löytyy Vaikka suurin osa onkin todella mukavia ja sydämellisiä. Mullakin jäi taannoin keskenmenon todenneesta neuvolalääkäristä vähän huono muisto, pitkän ultraamisen jälkeen vaan totesi että ei näe mitään ja lisäsi että taitaa olla rypäleraskaus kyseessä. Kertoi laittavansa lähetteen naistentautien polille jotta "saadaan se pois", sitten jäi vaan tyyliin odottamaan että kerätään kamat ja lähetään menemään. Me oltiin silloin myös ihan sanattomia eikä tajuttu järkytyksen keskellä kysellä mitään. Kotona sitten googleteltiin rypäleraskautta ja kaiken maailman karenssiaikoja Ei sitten loppujen lopuksi ollut kyse rypäleraskaudesta vaan tavallisesta keskeytyneestä keskenmenosta mutta kyllä se vähän jäi mieleen. En tiedä mistä oli ne rypäleet keksinyt ja olettiko että me jo valmiiksi tiedetään mistä on kyse. Meillä tosin lääkäri oli silloin tosi nuoren ja vähän kokemattoman oloinen ja vaikutti siltä että hänelle jäi itselleenkin vähän huono mieli löydöksestä joten tavallaan ymmärrän että ei sitä välttämättä ekoina kertoina oikein tiedä miten asiat ilmaisisi. Mutta voin vaan kuvitella millanen olo jää jos lääkäri vaikuttaa tahallaan väliinpitämättömältä ja tulee vaan olo kun olisi ns "liukuhihnatavaraa"..

 

@Matkallamamaksi olipa inhottava kokemus! Toivottavasti lääkäri vaihtuu vielä ja saat tarpeellisen ohjeistuksen ja avun. Meidän alueella jaetaan neuvolan ajanvarausnumerosta myös ohjausta ja sinne kehotetaan soittamaan jos on kysyttävää tai huolenaiheita, sitä kautta voisi yrittää saada vähän tietoa ja mielenrauhaa ja ehkä uuden ajan lääkärille. Ikävää, että jäit vähän ns. Oman onnesi nojaan, vaikka on todettu rd jonka perusteella jo luulisi että hoito olisi erilaista...
Kävin sokerirasituksessa sukurasitteen vuoksi alkuviikosta, onneksi arvot olivat kohdallaan koska meille voisi käydä samoin: joka käynnillä on ollut eri lääkäri/neuvolantäti/kätilö ja eivät he tosiaan lue edellisen kirjoittamia lausuntoja vaan kyselevät vaan samat asiat uudelleen ja siihen menee aikaa niin tuntuu ettei käsitellä muita tärkeitä asioita ollenkaan ja ensisynnyttäjänä sitä on muutenkin vähän pihalla koko ajan...

 

@Muhkupallero ja @Inkeriini_55 On kyllä inhottavaa, että tällaisia tilanteita tulee niin usein ihmisillä vastaan. Taidan nyt vaan jäädä toivomaan, että henkilökunnan työvuorolistat menisi siten, että sattuisi eri tyypit ensi kerralla. Kun on tähänkin asti joka poliklinikkakäynnillä ollut eri lääkäri ja eri kätilö. Peukut pystyyn! Tai jos sattuu sama, niin pitää jo valmiiksi kerätä rohkeutta, että kyselee kaiken mieltä askarruttavan, vaikuttivat he kuinka kiireisiltä hyvänsä. Ja oikeasti, joskus pitäisi kyllä rohjeta antamaan sitä rakentavaa palautettakin ihan suoraan..

Täällä tänään rv 25+2. Vauva potkiskelee niin kovasti, että vatsa hytkyy ja käy kupruilla. Sitä on hauska katsella. Perätilassa on ultran mukaan, ja havahduin tässä ajattelemaan että lieneekö siinä asennossa aika hyvin viihtynytkin, koska potkut tuntuvat melkeinpä aina samassa kohtaa. Sekin jäi hieman vaivaamaan kun tämä ko. lääkäri sanoi, että "kaipa se ehtii siitä vielä kääntymään". No kaipa se ehtii?!? Kai se nyt vielä on niin pieni, että mahtuu heittelemään kuperkeikkoja ympäriinsä, jos haluaa. Heti tietenkin aloin miettimään, että perätilasynnytys tai sektioko tässä nyt on edessä...

Me ollaan nyt ahkeroitu vauvan hankintojen kanssa ja kaikki on valmiina. Turvaistuinkin saapui pari päivää sitten kotiin. Pitää tänä viikonloppuna opetella käyttöä.

 

@Muhkupallero ja @Inkeriini_55 On kyllä inhottavaa, että tällaisia tilanteita tulee niin usein ihmisillä vastaan. Taidan nyt vaan jäädä toivomaan, että henkilökunnan työvuorolistat menisi siten, että sattuisi eri tyypit ensi kerralla. Kun on tähänkin asti joka poliklinikkakäynnillä ollut eri lääkäri ja eri kätilö. Peukut pystyyn! Tai jos sattuu sama, niin pitää jo valmiiksi kerätä rohkeutta, että kyselee kaiken mieltä askarruttavan, vaikuttivat he kuinka kiireisiltä hyvänsä. Ja oikeasti, joskus pitäisi kyllä rohjeta antamaan sitä rakentavaa palautettakin ihan suoraan..

Täällä tänään rv 25+2. Vauva potkiskelee niin kovasti, että vatsa hytkyy ja käy kupruilla. Sitä on hauska katsella. Perätilassa on ultran mukaan, ja havahduin tässä ajattelemaan että lieneekö siinä asennossa aika hyvin viihtynytkin, koska potkut tuntuvat melkeinpä aina samassa kohtaa. Sekin jäi hieman vaivaamaan kun tämä ko. lääkäri sanoi, että "kaipa se ehtii siitä vielä kääntymään". No kaipa se ehtii?!? Kai se nyt vielä on niin pieni, että mahtuu heittelemään kuperkeikkoja ympäriinsä, jos haluaa. Heti tietenkin aloin miettimään, että perätilasynnytys tai sektioko tässä nyt on edessä...

Me ollaan nyt ahkeroitu vauvan hankintojen kanssa ja kaikki on valmiina. Turvaistuinkin saapui pari päivää sitten kotiin. Pitää tänä viikonloppuna opetella käyttöä.

Meille ainakin sanottiin rakenneultrassa jossa vauva oli jo pää alas päin, että se kerkee muuttuun viä monta kertaa ja vielä ei voi ennustaa missä asennossa lähtee syntyyn
Kerkiäähän nuo kääntyileen viel 30+ viikoillakin hyvin.

Mulla kans äitiyspolilla lähes joka kerta eri kätilöt ja lääkärit. Se on vähän rasittavaa kun toisista tykkää ja on jo syntynyt luottamusta ja sit heitetään ihan eri tyypille seuraavalla kertaa

Täällä rv 23+3 Vauva on ollu kovin aktiivinen viimepäivät Oon pessyt vauvanvaatteita jo ja en millään malttais odottaa niille käyttäjää Mut sit toisaalta kun aattelee, että 16 viikkoo laskettuun aikaan niin meinaa alkaa hirvittään kun tää aika kuluu niiiiin nopeesti. Siis musta tuntu alkuraskaudestaki, että ne päivät ja viikot vaan kulu. Hitain ajan kuluminen oli ehkä just rv 4-6 kun odotti koko ajan, että koska se vuoto alkaa. Sitten rv 7+1 oli varhaisultra ja sen jälkeen on kyllä aika kulunut pelottavan nopeasti. Kohtahan se vauva on täällä ja mää en oo ees sisäistäny viä raskautta

 

Meille ainakin sanottiin rakenneultrassa jossa vauva oli jo pää alas päin, että se kerkee muuttuun viä monta kertaa ja vielä ei voi ennustaa missä asennossa lähtee syntyyn
Kerkiäähän nuo kääntyileen viel 30+ viikoillakin hyvin.

Mulla kans äitiyspolilla lähes joka kerta eri kätilöt ja lääkärit. Se on vähän rasittavaa kun toisista tykkää ja on jo syntynyt luottamusta ja sit heitetään ihan eri tyypille seuraavalla kertaa

Täällä rv 23+3 Vauva on ollu kovin aktiivinen viimepäivät Oon pessyt vauvanvaatteita jo ja en millään malttais odottaa niille käyttäjää Mut sit toisaalta kun aattelee, että 16 viikkoo laskettuun aikaan niin meinaa alkaa hirvittään kun tää aika kuluu niiiiin nopeesti. Siis musta tuntu alkuraskaudestaki, että ne päivät ja viikot vaan kulu. Hitain ajan kuluminen oli ehkä just rv 4-6 kun odotti koko ajan, että koska se vuoto alkaa. Sitten rv 7+1 oli varhaisultra ja sen jälkeen on kyllä aika kulunut pelottavan nopeasti. Kohtahan se vauva on täällä ja mää en oo ees sisäistäny viä raskautta

No näin minäkin siitä asennon vaihtamisesta ajattelin. Hyvä kuulla, että sulle sanottu näin. Tais täällä lääkäri vähän valita sanansa huonosti...

Minä kanssa täällä juuri aamulla laskeskelin, että 40 työpäivää jäljellä ja sitten joululoman kautta äitiyslomalle. Apua, kun menee aika juosten! Mutta toisaalta niin ihanaa, että meneekin kun ei malttaisi odottaa tulokasta. <3

 

Joo mullekin neuvola täti sanoi että ei edes rupea katsomaan nyt vauvan asentoa koska tulee vaihtamaan asentoa vielä monta kertaa. Harmi kun vaihtuu hoitaja neuvolassa, oon niin tykännyt tästä nykyisestä. Vaihtaa kuulemma toiseen paikkaan.. Buu.. Noh pitää toivoa että sieltä tulee joku mukava tilalle. Mulle on kyllä osunut kohdalle pelkkiä ihania hoitajia, missä sitten oon käynytkään, joten tosi ikävä kuulla että joillakin on käynyt huono tuuri ja saanut tuollaista kohtelua. Tässä tilassa vielä kun kaiken ottaa paljon raskaammin. Varasin juuri ajan sokerirasitukseen ja mua oikeasti kauhistuttaa se aika mikä pitää paastota. Mulle on nimittäin nyt viime viikkoina tullut ihan järkyttävä olo jos esim aamupalan syöminen viivästyy. Kertaakaan en oo oksentanut raskaana olo aikana mutta saas nähdä mitä käy kun on pakko olla 12h syömättä Noh positiivisin mielin sinnekin, ei se oo kun yksi päivä vaan. Mulla on ihan kauhee shoppailu vimma ja kotia tekee mieli laittaa koko ajan! Typylle sain huonetta vähän laitettua ja vaunutkin laitettiin tilaukseen. Kaikki tekis mieli ostaa heti nyt, mutta tiedän että jouluna tullaan saamaan vaikka ja mitä vauvalle! Väkisin koitan keksiä mitä sitä vois ostaa Äitiyspakkauksen pitäisi myös tulla pian, pääsee niitä sitten hiplaamaan Tänään menossa 22+3 ja potkuja tuntuu edelleen vaan alamahassa, mutta ihanaa että tuntuu, välillä oikein kunnon pommin pistää tyttö

 

En enää muista kuka noista seksihaluista kyseli, mutta itsellä ainakin aika nollassa. Mulla on alapään limakalvot just sellasessa kunnossa taas, et hyvä et uskaltaa ees itse koskea alakertaan. Virtsiksestä oon kärsiny jo pari kertaa ja ajatus siitä, et joku törkkää tonne sisälle mitään ylimäärästä on ihan nou nou. Toivoisin, et halut tässä kasvais mutta.. saapa nähdä. Toisaalta koitan olla stressaamatta asian suhteen, se on mikä on.

Mä kanssa havahduin tänään siihen et toi äitiysloma tulee aika yllättäen. Mä käytän muutaman lomapäivän vielä ennen sitä niin pääsee aika hyvissä ajoin alottelee mammaloman. On vähän kummallinen olo sanoa työelämälle ja kavereille heipat.. Vaikka se tietty hetkittäistä on mut nykyään kun ihmiset vaihteleekin työpaikkoja niin usein niin enpä tiedä onko täällä enää samoja ihmisiä paikalla.

Meillä alkaa olla kanssa suurimmat ostokset tehty. Muutama vauvanvaate vielä odottelee paikkaansa kaapissa, kun en jaksa enää viikata..

Niin joo ja joku täällä puhu jossain vaiheessa siitä, et virtsaaminen ei ole enää niin helppoa niin mä huomasin jo aiemminkin tässä saman asian. Siis välillä täytyy heijata itteään pöntöllä et saa tavaran ulos. Ja sitä saattaa tosiaan tullakin aika paljon, kun asentoa vaihtaa. Jos ei rauhassa käy pissalla niin aika nopsaa täytyy mennä uudestaan ku jää hätä.

 

Musta taas tuntuu että tämä raskausaika kestää tosi kauan, että oon ollut jo ikuisuuden raskaana ja toinen ikuisuus edessä Tänään 25+0 ja laskettuun aikaan olisi vielä semmoset 105 päivää. En edes tiedä miksi oon näin malttamaton, ei tuo kuitenkaan loppupeleissä pitkä aika ole ja menee varmasti tosi nopeasti Kai se on kun esikoista odottaa niin ensin on olevinaan kauhea kiire nt-ultraan, sen jälkeen rakenneultraan ja vihdoin kun saisi vähän hengähtää niin onkin jo kiire saada lapsi maailmaan Mulla nyt pahimmat raskauteen liittyvät pelot helpottaneet joten tekisi hyvää vain nauttia tästä loppuajasta.

Olo on vaan toisinaan jo aika tukala. Välillä tuntuu ettei mikään asento ole hyvä ja ahdistaa pelkkä olemassaolo. Sitten taas muutaman tunnin päästä onkin suht kepeä ja hyvä olla Oon järkeillyt että saattaisi tässä kohtaa riippua sikiön asennostakin kun välillä vatsa tuntuu ihan erilaiselta kun taas muulloin. Vessaongelmia myös ollut, tuntuu etten tunne enää ollenkaan oman rakon toimintaa Myöskään mikään raskas liikunta/ askare ei suju enää, kävely ja uinti on jees. Muuten olo on kyllä hyvä, enää ei ole huonoa oloa lähes ollenkaan eikä myöskään lamaannuttavaa pelkoa siitä ettei saisikaan lasta lopulta syliin.

Liikkeitä tosin tulee kytättyä jonkun verran.. Nyt kun ne tuntee todella selkeästi aika ajoin niin väkisinkin herää pieni huoli jos havahtuu siihen ettei ole hetkeen tuntenut. Meidän pojalla on tapana aika säännöllisesti vetää kunnon potkunyrkkeilytuokio jossain tuolla alavatsan tienoilla niin pari kertaa olen jo ehtinyt huolestua kun ei hetkeen olekaan sellaista tuntenut En oikein tiedä onko liikelaskennan tekeminen järkevää vielä tässä vaiheessa kun monessa paikkaa sanotaan että sitä kannattaisi tehdä tarvittaessa vasta 30+ viikoilla. Onneksi se potkutreeni aina lopulta alkaa joten vielä ei ole kauheaa paniikkia ehtinyt tulemaan

Vaatteita ja petilakanoita yms olen jo pessyt ja viikannut kaappiin ja niitä hypistellessä tuli itsellekin sellainen olo että voi kun pääsisi jo pukemaan pienen niihin Meillä on isot hankinnat vielä tekemättä, mutta nyt olisi tarkoitus seuraavien viikkojen aikana hoitaa ne kaikki kuntoon.

 

Äitiyspakkaus saapui eilen postissa. Oli kyllä kiva sisällöltään. Ihan pari sellaista vaatetta, jotka ei ollenkaan miellyttänyt silmää. Muuten oikein ihania. Ilta meni hypistellessä.

Tänään tuli 26 viikkoa täyteen. Ensi viikolla olisi seuraava neuvola-aika. Sinne pitäisi palauttaa synnäriä varten sellainen odottavan äidin kaavake, jossa kysellään muiden asioiden ohella synnytykseen liittyviä toiveita. Oletteko te jo niitä miettineet?

 

En oo miettiny synnytystä oikeestaan yhtään ja mitään lappusiakaan ei olla saatu. Netissä piti täyttää joku voimavarakysely, mut ei sitäkään oo käyty neuvolassa läpi. Ehkä sitten kun lapsen isäkin on mukana neuvolassa

 

Mä oon ajatellut synnytystä aika paljonkin viime aikoina, mutta mitään toiveita ei ole noussut mieleen. Jonkinlainen luomusynnytys olisi ihana mutta tiedän että kun ne kivut iskevät kunnolla päälle niin tulen anelemaan mitä tahansa kivunlievitystä Tällä hetkellä päällimmäinen ajatus on että olisi turhaa etukäteen miettiä kauheasti synnytyksen kulkua ja toiveita sille kun tuskin mikään tulee menemään niinkuin olen suunnitellut, tai varsinkaan toivonut. Toisaalta olen kyllä lukenut että se saattaa helpottaa omaa jännitystä jos on valmiiksi esimerkiksi listalla asioita joita osaa sitten ns "vaatia" h-hetkellä. Ehkä nämä ajatukset tästä vielä selkenevät lähempänä, viimeistään sitten kun on käynyt siinä synnytysvalmennuksessa.

 

Mulla on viime viikkoina pyörinyt synnytys mielessä paljon. Sen edellisen äitiyspolin lääkärikäynnin jälkeen erityisesti. Kun kerrottiin, että jos ei käynnisty hyvissä ajoin itsestään, niin sitten todennäköisesti käynnistellään ennen laskettua aikaa tämän insuliinihoitoisen rd:n vuoksi. Ja tosiaan se lääkärin kommentti siitä perätilasta on liimautunut mieleen, ja nyt kuulostelen koko ajan, että missä liikkeet tuntuu. Ja nehän tuntuu koko ajan siellä navan alapuolisella alueella. Missä ovat tuntuneet niin kauan kuin olen liikkeitä tuntenut. Eli luulisin vauvan viihtyneen perätilassa jo hyvän aikaa. Mietityttää, kääntyykö hän sitten pää alaspäin itse myöhemmin vai joudutaanko yrittämään ulkokäännöstä. Vai onko edessä perätilasynnytys tai sektio. Tiedän, että olen vähän turhan aikaisessa näiden mietteiden kanssa, mutta en voi sille mitään että pyörivät mielessä. Varsinkin kun en missään vaiheessa ole tuntenut liikkeitä ylhäällä, navan yläpuolella. Itse toivoisin normaalia alatiesynnytystä, ja sitä ettei tarvitsisi käynnistää. Toivoisin ettei jouduta turvautumaan sektioon. Mutta vauvan voinnin ehdoilla tietenkin mennään. Haluaisin mahdollisimman lääkkeettömän kivunlievityksen, jos siten selviydyn. Varaan itselleni oikeuden muuttaa mieltä, jos olo on sitten niin sietämätön ettei kertakaikkiaan kestä ilman lääkitystä.

 

Äitiyspoli takana ja vauva vastas kaikilta mitoiltaan viikkoo isompaa, painoarvioki oli jo 889g. Kovasti se lääkäri rauhotteli, että ei saa stressata vauvan kokoo ja voi olla, että se on ottanu vaa jonkun spurtin nytte. Tosi mukava vanha mies lääkäri oli kyllä. Kehu kuinka virkee ja hyvinvoiva vauva on :Heartred Sukupuolesta kysyin varmistusta ja niin selvä poika ettei voi erehtyä totes lääkäri :grin Omat olot ja siskon ennustukset piti paikkansa ja sormusennustus :grin

 

Täällä kanssa alkanut välillä synnytys pyörimään mielessä. Pelkään myös, että vauva on loppuvaiheessa perätilassa ja joudun sektioon tai vauva ennättää lähteä syntymään ja synnytän hänet sitten perätilassa.
En tiedä miksi edes vielä tätä mietin ja pelkään, koska vauva ehtii tässä vielä kääntyillä sata kertaa Vauvan potkut tuntuu ainoastaan alavatsassa, joten tästä varmaan olen kehittänyt pelon perätilassa olevasta vauvasta.

Miten muuten oireet tätä nykyään muilla? Onko kenelläkään mitään suurempia vaivoja / oloja tänä päivänä?
Itselle tullut ärsyttäväksi oireeksi nyt yöllinen käsiten ja sormien puutuminen mikä herättää aina öisin. Lisäksi yöllä tulee pohkeeseen suonen vetoja. Harjotussupistuksiakin tulee epäsäännöllisen säännöllisesti ja näistä oli neuvolassa puhe, että jos alkaa enemmän tulla niin aikaistetaan neuvolääkärin aikaa, joka tällä hetkellä olisi vasta marraskuun loppu puolella.

Tänään mennään rv 24+4

 

Mulla isoimpana vaivana on selkä vanhoja vikoja siis, jotka ei nyt tykkää yhtään raskaudesta ja sit liitoskivut tuntuu ainoostaan alaselässä/häntäluussa. Tänään istuin bussissa 2x45min ja nyt on selkä aivan tajuttoman kipee.
Supistuksia mulla ei oo ollu ollenkaan, ei ainakaan niin, ettö oisin tajunnu Ehkä joskus rv18-19 oli jotain mahan kiristyksiä et joko kasvukipuja tai supistuksia Sen jälkeen ollu vaan kaikkia eri kasvukipuja ja pistelyjä

 

Mulla on muutaman viikon ollut harjoitussupistuksia päivittäin. Ainakin luulen niitä niiksi. Vatsa siis kovettuu ihan kivikovaksi ja silloin olo on aika hankala ja on pakottava tarve päästä makuuasentoon. Yleensä niitä tulee muutamia kertoja päivässä. Niitä tulee erityisesti silloin jos en lepää päivän aikana tarpeeksi. Myös jostain syystä silloin, kun käyn pissalla (yhdistän jotenkin siihen, että joudun silloin pinnistelemään aika lailla). Eilen illalla en saanut niitä loppumaan muuta kuin pysymällä illan makuuasennossa. Huomenna neuvola-aika. Pitää silloin ottaa asia puheeksi. Mulla ei ole liitoskipuja ollut ollenkaan, enkä osaa edes ajatella, miltä ne vois tuntua. Selkä sen sijaan on alkanut juilimaan, varmaan tästä vatsan painosta ja painopisteen muutoksesta johtuen.

 

Mulla myös liikkeet tuntuu lähinnä alavatsalla, taitaa olla yhden käden sormilla laskettavissa kerrat jolloin potkuja on tuntunut navan kohdilla. Mä en tuosta perätilasta ole stressannut tässä vaiheessa vielä mutta käynnistystä pelkään vähän. Tämä siksi että mun äidillä on kaikki raskaudet menneet 2 viikkoa lasketun ajan yli joten vähän pelkään että oma poika ei sitten meinaisi tulla ulos ollenkaan ja jouduttaisiin käynnistämään. Sektion mahdollisuus on myös pyörinyt mielessä. Mulla on siis useampi vuosi taaksepäin leikattu selkä ja rangan tueksi laitettu yläselkään titaania pitkät pätkät. Neuvolalääkäri oli kyllä sitä mieltä ettei tuo operaatio vaikuttaisi mitenkään synnytykseen mutta pitää varmaan vielä olla yhteydessä siihen lääkäriin joka näitä selkäasioita hoiti silloin aikanaan.

Mulla ollut sekä liitoskipuja vähäsen että myös harjoitussupistuksia. Itse en niitä supistuksiksi osannut ajatella mutta neuvolassa kuvailin sitä tunnetta ja täti epäili niitä nimenomaa harkkasuppareiksi. Tulee mullakin rasituksen yhteydessä, esim pitkän matkaa kävellessä. Hoituu lepäämällä.. Kauheasti ei siis enää voi rehkiä/harrastaa liikuntaa Mutta ehtiihän sitä sitten kun on palautunut synnytyksestä.

Muokkaus vielä tuohon synnytysasiaan: toivoisin siis että synnytys lähtisi itsestään käyntiin ja että alatiesynnytys olisi mahdollinen, ja mielellään vielä niin että vauva tulisi sieltä parhaassa mahdollisessa asennossa Saa nähdä toteutuuko.

 

Kiva että täällä ollaan vielä näin aktiivisia kirjoittelemaan, mukava seurata kaikkien kuulumisia
Tänään 27+0 ja huomenna tavataan neuvolalääkäriä. Oon kärsinyt supistuksista jo toisen kolmanneksen alusta asti, rasitus lisää niitä selkeästi ja eivät mene ohi kuin kunnolla huilaamalla. Luulen, että loppuaika voi mennä sairaslomalla kun työ on sen verran raskasta että tulen siitä todella kipeäksi, vapaa-päivinä ja kevyesti liikkuessa ei mitään ongelmaa...Vauva on todella vilkas tapaus ja heittää varmaan kuperkeikkaa päivittäin, koska potkut tuntuu milloin missäkin <3 eniten navan kohdalla silloin kun itse lepään (supistuksen aikana vauva ei kuitenkaan liiku, mikä on yllättävää). En ole miettinyt synnytysasioita, mutta olen jännittänyt kaikkea ennen sitä tapahtuvaa (mikä voisi mennä pieleen). Vasta kun päästiin 25. Viikolle niin mieli vähän rauhoittui ja olen ajatellut että tietoisesti en jännittäisi synnytystä vaan yrittäisin olla mahdollisimman rento sitten siinä tilanteessa ja luottaa sairaalan henkilökuntaan. Lääkkeitä tarpeen mukaan ja jos näyttää siltä että lapsi ei tule luomusti ulos niin sitten leikataan, ensimmäiseen synnytykseen en osaa vielä laatia mitään toivelistaa, kunhan kaikki menisi vaan mahdollisimman hyvin

 

Mä taidan laskea vaan jo päiviä siihen, kun saa jäädä äitiyslomalle. Jotenkin ei enää yhtään nappaa tää työskentely.. 25 aamua vielä pitää jaksaa töissä. Tää väsymys on jotakin niin järkyttävää etten kestä. Töissä keskittyminen on tosi haastavaa ja hermo on kireellä kun ei tässä oo kohta moneen kuukauteen enää nukkunut hyvin. Jatkuva yöheräily ja töiden stressaaminen saa ihan finaaliin ihmisen. Säälin kyllä heitä kaikkia, jotka uniongelmista kärsii.

Mua ei jotenkin nyt enää synnyts pelota, siis rehellisesti odotan sitä et tää raskaus päättyy. On tässä ollut paljon ihanaakin, mutta jotenkin toiveet on tulevassa. Ihana nähdä vauva ja luopua tästä raskauskropasta ja kaikesta varomisesta ja kummallisista kivuista siellä täällä..

Perätilaa tai sektiotakaan en osaa pelätä, oon vaan luottavaisin mielin et kävi miten kävi niin tää vauva tulee musta ulos hyvällä tai pahalla

Ihanaa, että kohta tulee joulu <3 Mä en malta odottaa, kaikkea sitä rentoutumista ja suklaata..

 

@EllenL Ihanaa kuulla, että en ole ainoa joka pitää aamukampaa. Mullakin on 25 työaamua jäljellä ennen kuin pääsee joululoman kautta äitiyslomalle. Ja ihan samat fiilikset, että voimat on aika vähissä, ja siitä syystä motivaatio nollassa ja hermot koetuksella töissä.

Olen tässä työstänyt omia huoliani synnytykseen liittyen, ja yritän kerätä itseeni luottamusta ja tuollaista upeaa asennetta kuin sinulla on, että vauva tulee ulos tavalla tai toisella. Täytyy vaan yrittää ajatella, että asiat menee niin kuin menee, enkä niiden kulkuun pysty vaikuttamaan, joten murehtiminen ei auta. Täällä vauva viihtyy edelleen perätilassa, joten aika näyttää päättääkö kääntyä.

Mutta kiitos sulle tuosta kommentistasi, just tätä tarvin tähän aamuun!

Joulua täälläkin odotellaan. Jouluvaloja on ripusteltu ja tonttuja ilmaantuu viikko viikolta nurkkiin enemmän. Suklaata tai muitakaan ihania jouluherkkuja en tänä vuonna pääse raskausdiabeteksen vuoksi maistelemaan, mutta sitä rentoutumista ja rauhallisia joulun pyhiä odotan minäkin. <3

 

Täällä kanssa lasketaan jo päiviä kun saa jäädä äippälomalle, itellä vielä 36 aamua. Työmotivaatio ollut jo useamman viikon kadoksissa ja mitä vähemmän työpäiviä jälellä, niin sitä mukaa myös ne vähäisetkin motivaatiot hiipuu. Ainut mikä tätä motivaatiota pitää nyt yllä on, kun mun tuleva sijainen kävi esittäytymässä, niin heti tuli itelle puolustuskanta päälle, että minun paikkaani et tule viemään En tiedä mistä moinen tuntemus tuli, mutta auttopahan pitämään motivaatiota yllä

Onko muilla ollut ettei ole juurikaan vauvan liikkeitä tuntenut kaikkina päivinä? Mulla oli nyt tällä viikolla pari päivää hyvin hiljaista. Toisena hiljaisena päivänä en ollut tuntenut iltaan mennessä kertaakaan vauvan potkuja tms. Tein perinteiset liikelaskennan kikat, kävin kävelemässä, pyörittelin lantioo yms. mutta ei mitään tuntemuksia. Eilen kävin sitten neuvolassa, niin neuvolantäti laitto kädet mahalle ja vähän heilutti, nii hän tunsi heti potkut. Itse en näitäkään edes tuntenut Ultrasi ja kuunteli vielä sydänäänet ja kaikki hienosti. Poitsu pyöri ja potki kamalasti, mutta itse en tuntenut edelleenkään mitään. Jännä kun aiempina viikkoina olen tuntenut oikein hyvin pienimmätkin potkut, mutta nyt sitten en

Ja vielä pitää tuosta joulusta laittaa, että itse odotan kyllä kanssa todella kovasti joulua tänä vuonna! En yleensä näin marraskuussa ole vielä joulufiiliksissä, mutta nyt on poikkeus vuosi. Oli jo pakko päästä tekemään joulutorttuja ja nostaa ensimmäinen tonttu hyllyn reunalle

 

Mä kyselin kanssa viime neuvolassa noista liikkeistä että milloin kuuluisi alkaa tuntumaan säännöllisesti kun oli ollut myös pari päivää hiljaisempaa silloin tällöin. Sanottiin että esim liikelaskentaa kannattaa tehdä vasta viikolta 30 eteenpäin kun ennen sitä vauva saattaa olla sellaisessa asennossa ettei liikkeet tunnu, esim potkia ns selkää päin. Nyt on vko 28 meneillään ja tuntunut aika säännöllisesti, mutta luulen ettei vieläkään ihan kaikki liikkeet tunnu.

Olen todella todella kiitollinen että ollaan tässä tilanteessa ja että mun sisällä todella kasvaa ihminen joka on jo noin kilon painoinen mutta jestas tätä oloa välillä Kessi kasvaa ja olo on varsinkin iltaisin jo todella tukala. Ja vielä pitäisi muutama kuukausi jaksaa sitä kasvatella. Aina välillä lukee juttuja sellasista supermammoista jotka rehkii salilla vielä viikkoa ennen laskettua aikaa, nostan kyllä heille hattua. Itse vaihdan tyyliin kapealla sohvalla asentoa ja tuntuu että elintoiminnot hidastuu kun on niin raskasta Väkisinkin odotan jo tästä raskauskropasta luopumista. Toki siis toivon kyllä että vauva jaksaa hengailla yksiössään täysiaikaiseksi asti.

Onko täällä muut jo miettineet nimiä? Meillä alkaa olemaan nimet jo valmiina. Meillä kyllä miehen kanssa pelaa nämä asiat hyvin yhteen, oltiin meinaan molemmat itseksemme mietitty tismalleen samaa nimeä Mikä on aika hassua kun nimi on kuitenkin vähän erikoinen. On sen nimisiä kylläkin pari tuhatta Suomessa mutta kenelläkään tuttavalla ei esim ole. Ja silti on molemmille tullut juuri se mieleen Vaunukaupoilla käytiin myös, päädyttiin lopulta Emmaljungan Super Vikingeihin. Olivat vähän tyyriit mutta ainakin kaikkien ominaisuuksien pitäisi olla kohdallaan meidän arkea ajatellen. En malttaisi odottaa että tulisivat jo postissa ja pääsisi niitä hypistelemään. Saati sitten että pääsisi niitä jo käyttämään

 

Meillä on nimi myös aika valmis, enää viimenen sinetti on sit kun vauva syntyy, että näyttääkö nimeltään Vaiker oli päästä miehen kanssa yhteisymmärrykseen. Hyvin erilainen nimimaku meillä. Lopulta löyty muutaman nimi jotka kävi molemmille ja niistä sitten löytyi nimi josta molemmat tykkäsi eniten. Hyvin erilainen nimi kun alunperin ajattelin etunimeksi näyttää tulevan. Silti se kuulostaa juuri oikealta tällähetkellä meidän Mörkön nimeksi
Kauhee aamuralli menossa mahassa Koko maha heiluu ja pomppii

 

@Matkallamamaksi
Mulla on sama tilanne, että taitaa vauva olla perätilassa potkujen perusteella. Toisaalta odotan esikoistani, että vaikea jotenki edes sanoa miten se siellä möyrii. Taitaa viellä näillä viikoilla paljon kääntyilläkin.

Mulle tuli alussa sellanen synyntyspelko oikeen, se lähti siitä kun mun limakalvot on tosi huonossa kunnossa ja aloin ahdistumaan erilaisista repeämistä ja välilihan leikkaamisista. Mutta sitten jotenkin tää raskaus alko olemaan itsessään jo niin raskasta ja käänsin mun ajatukset niin, että mitä kaikkea hyvää se synnytys antaa mulle ja yritän nähdä sitä positiivisena asiana joka päättää tän mun "tuskan" Koitan pistää taka-alalle erilaiset kipuajatukset ja sen sellaset "ikävät" ajatukset ja mietin aika kevyitä asioita ja tietysti itse vauvan näkemistä. Mietin sitä, kuinka otan lasin kylmää rieslingiä ja sen kanssa jotakin hyvää juustoa (mulle ruokarajoitteet on jopa olleet vaikeat, koska syön paljon raakoja kaloja, homejuustoja, tartarpihviä...). Kuinka vihdoin voin nousta sängystä ilman vaikeuksia. Käyn vessassa "normaalisti" enkä tunnin välein. Voin kävellä enkä vaappua.... Yritän pitää nää ajatukset sellasina helppoina enkä liian syvällisinä! Niihin on jotenkin helpompi tukeutua ja ne tuo sellasta iloa.
Käytännössä oikeen toivon, että tulee vielä tuskaisempi olo et pääsen hakemaan lisäbuustia ajatuksille
Ja tietysti lohdullista, että kivunlievitys on olemassa!

@Fizzyy
Mulla on ehkä ongelmana liikkeissä se, et niitä tuntuu vähän liikaa.. Ne on myös osasyy mun valvomiseen. Liikkeet tuntuu jopa tosi kivuliailta ja välillä oikeen taputtelen mahaani ja sanon ääneen vauvalle, että olis vähän rauhallisemmin..
Oon ymmärtänyt kuitenkin, että näillä viikoilla on ihan normaalia et vauva on rauhallisempi päivästä riippuen. Tai mitä nyt oon seurannut erilaisia muita keskusteluja

Joulu sais tulla jo! Mä niin odotan sitä. <3

@Muhkupallero
Nimiä ollaan mietitty ja luulen, että muutamat suosikit on nyt päätetty. Täytyy synnärillä sitten katsoa häntä ja miettiä miltä hän näyttää

 

Meilläkin on nimi valmiina. Oikeastaan ollut sekä tytön että pojan nimet valmiina jo siitä alkaen, kun alettiin yrittämään raskautta.

Tällä viikolla olisi taas ultra-aika, joten katsotaan missä asennossa siellä nyt ollaan. Viime päivinä möyrintä on ollut vähän erilaista kuin tähän saakka. Aiemmin, kun potkut ovat aina tuntuneet samoilla paikoilla alavatsalla, niin nyt tuntemukset ovat olleet erilaisia. Muutaman kerran ovat tuntuneet niin mielenkiintoisilta, että olen miettiyt, yrittääkö pieni siellä kääntyä raivotarjontaan, mutta sitten taas on saattanut pitkän aikaa tuntua potkuja alavatsalla. Että tiedä häntä.

Täälläkin liikkeitä tuntuu jatkuvalla syötöllä. Käytännössä koko ajan lyhyitä taukoja lukuun ottamatta. Ja ovat myös voimakkaita, välillä saa tosiaan säpsähdellä.

Ja joo, onhan noista ruokavaliorajoitteista eroon pääseminen ihan kivaa, kun pieni syntyy. Mulla on ollut niin helkkarin tiukka ruokavalio koko raskausajan tuon rd:n vuoksi, että hivenen alkaa olla ikävä ihan tavallisia asioita, niin kuin sekaleipää, useampaa hedelmää per päivä, hunajaa teen seassa jne. Ja onhan se ihan kivaa saada maistella sitten jotain herkkujakin, kun niiden suhteen olen pitänyt nollatoleranssia 12+ viikolta alkaen, kun rd diagnosoitiin. Voin vain kuvitella, mille pulla tai suklaapala tämän lakon jälkeen maistuu. Pala taivasta.