Kädestäpitäenhän se askartelu meni silloin kun lapsoset oli pieniä. Kyllä se siitä helpottui vuosi vuodelta kun taidot karttuivat.
Olihan se varsinaista tuskaa välillä kun oma askartelu jäi tai oli tuskallisen katkonaista!
Teinkin usein niin, että lasten mentyä nukkumaan, paskartelin sydämeni kyllyydestä.
Kyllä lasten kanssa askartelu on kaikenkaikkiaan tosi ihanaa.
Aina ei saatu valmista, eikä se ookkaan pääasia. Lapset muistaa vieläkin nyt esiteineinä mitä on tullu väkerreltyä. Varmaan siksikin kun niiden hullu mama pyrkii säilyttämään kaiken. En kehtais ikinä tunnustaa montako sellaista ensivedosta löytyy missä on tyyliin muutama viiva ja sotku, anteeksi siis tarkoitin auto, siinä paperissa on auto!