Vihdoin muistin tulla teille kertomaan siitä synnytyksestä, aina kun oon muistanu niin en oo ehtiny ja sitte oonki jo unohtanut
Mulla oli siis ollut lieviä harkkasupistuksia pari päivää, mutta ei yhtään kipeitä. Join vadelmanlehtiteetä pari päivää ennen, ja sitte neljäs päivä aamulla neljältä heräsin yhtäkkiä tosi kipeään supistukseen. Nousin juomaan, ja vedet alkoi mennä lorahdellen keittiön lattialle. Mies oli just kans hereillä, ja tuumittiin että hän koittaa nukkua vielä hetken ja mä menin suihkuun ja keitin kahvit. Soitin synnärille sitte suihkun jälkeen ja sieltä sanottiin että tulla sinne, muttei mikään kiire ole kun ei supistele säännöllisesti. Siinä vaiheessa oli ollut vasta kaksi kipeämpää supistusta. Siinä sitte odottelin, ja supistuksia alkoi tulla enemmän ja kipeämpiä. Oltiin sairaalassa puoli seitsemältä, ja pääsin käyrille. Supistukset oli tosi epäsäännöllisiä, eikä mitenkään ylikipeitä. Olin kahdelle sormelle auki. Pääsin sitte omaan huoneeseen odottelemaan, ja mies lähti töihin. Sain jossain vaiheessa panadolia ja litalginia kun supistukset alkoi olla kipeitä, ja tuli noin 5-15 minuutin välein. Se supistusten kesto vaan meinasi olla liikaa, kun tuntui ettei mene millään ohi. Puoli kahdelta mut laitettiin käyrille , ja makoilin yksin siellä huoneessa. Miehelle laitoin viestiä, että varmaan ehtii olla täyden työpäivän kun ei mitään tunnu tapahtuvan. Kahdelta tuli todella kipeä supistus, niin että meinasi taju lähteä. Huoneeseen juoksi kaksi kätilöä, ja mulle laitettiin lisähappi ja käskettiin kontalleen. Toinen lähti juosten hakemaan lääkäriä, ja mulle sanottiin että vauvan sykkeet romahti, eikä meinaa nousta. Lääkäri tuli ja sanoi heti, että nyt on pakko lähteä hätäsektioon. Soitin miehelle matkalla kun mua vietiin juosten sängyllä. Päästiin synnytyssaliin, ja siellä vauvan sydänäänet palautui normaaliksi ja sektio peruttiin. Mies tuli sinne seuraksi, ja vauvalle laitettiin päähän anturi joka seurasi sykettä. Supistukset alkoi olla säännöllisiä ja todella kipeitä, ja tuntui kestävän ikuisuuden. Sain ilokaasua, ja välillä pääsin käyriltä irti vähän jalottelemaan. Jossain välissä tuli taas sellainen megasupistus, ja vauvan syke taas romahti. Se saatiin nousemaan, kun kätilö rapsutti vauvan päätä. Joskus kuuden jälkeen aloin olla niin kipeä, että aloin kaivata jotain muuta kuin ilokaasua. Kätilö teki aukiolotutkimuksen, ja olin 3,5cm auki, jota olin ollut pari tuntia aiemmin jo. Kätilö haki lääkärin, ja taas tuli se sykkeet laskeva kova supistus. Lääkäri yritti ottaa vauvalta verikokeen päästä, että olisi saanut vauvan happiarvon, mutta neiti oli vetänyt pään pois kohdunsuulta. Multa kysyttiin että haluanko vielä yrittää jos kohdunsuu aukeaisi ennemmän vai tehdäänkö sektio. Olin niin pihalla siitä kivusta, että annoin lääkärin tehdä päätöksen. Mut ultrattiin vielä, ja sitte päätettiin tehdä kiireellinen sektio. Mies pääsi onneksi sinne mukaan, ja kaikki meni siitä eteenpäin hyvin. 19.16 syntyi kovaääninen neiti, ja pääsi lääkärin tutkimuksen jälkeen isin kanssa saliin odottelemaan mua. Mut parsittiin kasaan, ja pääsin sen jälkeen saliin vauvan ja miehen kans.
Aika paljon on tuo päivä pyörinyt mielessä, kun vasta jälkeenpäin tajusin, kuinka olisi voinut käydä. Onneksi meillä oli maailman ihanin kätilö, joka vielä kävi juttelemassa mun kans synnytyksestä. Aluksi olin tosi pettynyt, kun jouduttiin sektioon, mutta tyttö oli niin solmussa, ettei olisi alakautta päässyt ulos.
Missään vaiheessa vauvan liikkeet ei hidastuneet, eikä ultrallakaan näkynyt että napanuora olisi ympärillä mitenkään.
Supistukset tuntui mulla ainoastaan repivänä kipuna kohdunsuulla, ei kertaakaan selässä tai mahassa.
Nousin heti seuraavana aamuna kätilön avulla sängystä, ja yritin kipujen sallimissa rajoissa liikkua koko päivän. Sairaalassa henkilökunta ihmetteli, miten oon niin paljon liikkeellä, ja aloin jo miettimään että pitäiskö rauhottua, ettei haava aukee
mutta haava on parantunut hyvin, ainoastaan molemmat reunat meinaa vähän kipuilla ja mennä huonommin umpeen, mulla on siis sulavat tikit, ja ne on reunoilla näkyvissä, niin ne tuntuu vähän kiusaavan siellä. Mutta kun kotiin päästiin kolmantena päivänä, niin ei ollut enää liikkumisessa mitään ongelmaa, ainoastaan sängystä oli vähän hankala päästä ylös.
Ollaan nyt oltu kaksi viikkoa kotona, ja pääasiassa neiti on hyvin tyytyväinen. Mahavaivoja on välillä, mutta ne taitaa kuulua asiaan
imetys on edelleen osittaista, joka syötöllä menee korviketta lisäksi. Ollaan käyty imetyspolilla, mutta siellähän neiti sitte veti tunnin tissiä, kun kotona suostuu max vartin olla imemässä, ennenku vaatii pulloa
Mutta siitäkin kriisistä ollaan päästy yli, ensin oli tosi pettynyt olo, nyt mennään päivä kerrallaan ja tarjoan rintaa aina ensin, ja välillä kesken pullosta syömisen. Neiti syö sitten pullosta sen mitä syö, pääasia että kasvaa