Tänään oli raskas päivä :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Olemme mieheni kanssa kärsineet lapsettomuudesta 2,5 vuotta ja lapsettomuushoidot ovat edessä. Tänään sain kuulla hyvän ystäväni olevan raskaana ja heti perään kuulin toisen ystäväni antaneen pojalleen nimen, jonka halusimme antaa omalle pojallemme, jos sellainen meille joskus suodaan. Itse olen pitänyt nimen salaisuutena jo viisi vuotta ja vaalinut sitä sydämessäni. Nimi on minulle ja miehelleni hyvin tärkeä ja nyt tuntuu todella pahalta, kun ystäväni ehti ensin. Hän ei tosin tiennyt, että olen suunnitellut samaa nimeä lapselleni, en ole halunnut kertoa kenellekään, koska nimi on ollut minulle tärkeä. Toki en voi tietää, tulenko koskaan saamaan poikaa, mutta tuo nimi on kantanut meitä raskaan lapsettomuuden läpi. Kaikki vain tuntuu juuri nyt kovin epäreilulta, ihan kuin jotain henkilökohtaista ja pyhää olisi viety, vaikka tiedän, ettei asia olekaan niin. Mitä olette mieltä, pitääkö meidän vain luopua tuosta nimestä, jos joskus saamme pojan? :(
 
Ehkä te saatte tytön :) Ja jos saisitte pojan niin rohkeasti vain se lempinimi. Te tykkäätte siitä ja kaverilla on sama maku. Mitä se haittaa. Niillä pojilla olisi kuitenkin ainakin vuosi ikäeroa eli ei ole edes saman ikäiset. Laita se nimi mistä sinä ja miehesi pidätte.
Lapsilykkyä ja kaikkea hyvää teille <3
 
Sitä niin mielessään halajaa antavansa lapselleen tietyn nimen. Mutta saatuaan pienen tuhisevan vauvan syliinsä, muuttuu ajatus nimestä ja enkelit sipajavat korvaasi sen oikean.
Nimen tuntee sydämessään, kun lastaan sylissään pitää, syvälle silmiin katselee. Silloin saatatte molemmat todeta, että näinhän me sen nimen ajattelimmekin. Alkuperäinen, kauan mielessä kannettu nimi olikin vain "työnimi" ja kantava voima.
 
Sitä niin mielessään halajaa antavansa lapselleen tietyn nimen. Mutta saatuaan pienen tuhisevan vauvan syliinsä, muuttuu ajatus nimestä ja enkelit sipajavat korvaasi sen oikean.
Nimen tuntee sydämessään, kun lastaan sylissään pitää, syvälle silmiin katselee. Silloin saatatte molemmat todeta, että näinhän me sen nimen ajattelimmekin. Alkuperäinen, kauan mielessä kannettu nimi olikin vain "työnimi" ja kantava voima.
Näin se meilläkin meni.
Tosin vaihdoimme nimeksi takaisin sen mitä alunperinkin olimme ajatelleet, en vain enää edes muistanut että olimme aiemmin ajatelleet tuota nimeä. Anoppi kun kuuli nimen, niin hän toi esille asioita joista muistimme miksi olimme alkuperäisen nimen hylänneet, mutta nyt nimi pysyi, ja kuvastaa edelleen lastamme, nimi on hänen ja sopinut hänelle siitä päivästä lähtien kun saimme tietää hänestä
 
En osaa edes ajatella... :( pystyn saamaan pienen aavistuksen siitä tyhjän sylin tunteesta.... hyi kauheeta...Olin jo unohtanutkin tuon tunteen... ja nyt se työntyy ajatuksiin vielä erilailla kun miettii mitä jos nuo menettäisi..
 
Kunpa olisikin provo, mutta kun ei ole... Tahaton lapsettomuus on ehdottomasti suurin kokemistani kriiseistä, tämä lyö ihmisen maahan kerta toisensa jälkeen, eikä loppua näy. Haluaisin vielä mielipiteitä nimiasiaan, onko väärin vaalia tuota nimeä edelleen ja joskus mahdollisesti antaa se omalle lapselleen?
Ap
 
Kunpa olisikin provo, mutta kun ei ole... Tahaton lapsettomuus on ehdottomasti suurin kokemistani kriiseistä, tämä lyö ihmisen maahan kerta toisensa jälkeen, eikä loppua näy. Haluaisin vielä mielipiteitä nimiasiaan, onko väärin vaalia tuota nimeä edelleen ja joskus mahdollisesti antaa se omalle lapselleen?
Ap
Se on iso kriisi.
Vaali nimeä ja haaveile pojasta, jos se tuo lohtua. Ei se ole keneltäkään pois vaikka saman nimen annatte!
Meillä on naapurustossa 3 Emmaa ja ihan ollaan pysytty kärryillä ketä milloinkin tarkoitetaan vaikka kaksi heistä on samalla luokallakin. Mun äidin paras ystävä antoi pojalleen saman nimen kuin veljelläni, eikä kukaan ihmetellyt kun hän kertoi että vaan tykkäsi siitä, se oli riittävä selitys. Sulla on sentään vielä vahvemmat perustelut.
Jaksamista Ap! Toivottavasti piankin tärppää!
 
Se on iso kriisi.
Vaali nimeä ja haaveile pojasta, jos se tuo lohtua. Ei se ole keneltäkään pois vaikka saman nimen annatte!
Meillä on naapurustossa 3 Emmaa ja ihan ollaan pysytty kärryillä ketä milloinkin tarkoitetaan vaikka kaksi heistä on samalla luokallakin. Mun äidin paras ystävä antoi pojalleen saman nimen kuin veljelläni, eikä kukaan ihmetellyt kun hän kertoi että vaan tykkäsi siitä, se oli riittävä selitys. Sulla on sentään vielä vahvemmat perustelut.
Jaksamista Ap! Toivottavasti piankin tärppää!
Kiitos sinulle ja kaikkea hyvää elämääsi. <3
Ap
 
Ehkä te saatte tytön :) Ja jos saisitte pojan niin rohkeasti vain se lempinimi. Te tykkäätte siitä ja kaverilla on sama maku. Mitä se haittaa. Niillä pojilla olisi kuitenkin ainakin vuosi ikäeroa eli ei ole edes saman ikäiset. Laita se nimi mistä sinä ja miehesi pidätte.
Lapsilykkyä ja kaikkea hyvää teille <3
Kiitos sinulle ja kaikkea hyvää elämääsi. <3
Ap
Kaaakka
 

Yhteistyössä