22 kelvotonta väitettä abortin puolesta (Jasu Markkanen)
Aborttikysymys on todellisuudessa hyvin yksinkertainen, vaikka se yritetään tehdä julkisessa keskustelussa vaikeaksi ja monimutkaiseksi. Loppupelissä asia tiivistyy yhteen ainoaan kysymykseen: Mikä syntymätön lapsi on? Jos se ei ole elävä ihmisolento, mitään tekosyytä aborttiin ei tarvita. Jos se on, mikään tekosyy aborttiin ei ole riittävä.
Totuus on yksinkertainen, mutta se ei miellytä meitä. Ihminen pitää enemmän ns. mielihyväetiikasta, jonka perustana on kysymys: ”Mitä minä haluaisin, ja kuinka voisin oikeuttaa sen?” Tästä seuraa mitä villeimpiä yrityksiä perustella moraalisesti väärää toimintaa siksi, että se ei ole niin epämukava tapa.
Aborttikeskustelussa esiintyy paljon väitteitä, jotka ovat terveellä järjellä ajateltuna silkkaa pötyä. Niiden sisältö vain on muotoiltava uudelleen niin, että väitteen ydin näkyy riittävän selvästi. Usein myös abortin vastustajat ajautuvat perusteluissaan sivuraiteille ja sotkeutuvat tilastotietoihin silloin, kun ne eivät edistä johdonmukaista pohdintaa.
1. Abortin muuttaminen laittomaksi ajaisi naiset puoskarien käsiin tai kotikonsteihin. Tällaiset toimenpiteet voivat olla hyvin vaarallisia äidin hengelle.
Tällaisen väitteen sattuessa kohdalle on sekä tarpeetonta että epäjohdonmukaista paeta tilastoihin, joiden mukaan naisten terveysriski ei ole merkittävästi kohonnut maissa, joissa he eivät saa aborttia laillisin keinoin. Yksityinen ihminen näet uskoo aina olevansa poikkeus tilastoista, ja jos riski, jota hän ei tahdo ottaa, on promillenkaan suurempi, hän protestoi äänekkäästi. On olemassa paljon yksinkertaisempi ja johdonmukaisempi lähestymistapa.
Käytännössä väite nimittäin tarkoittaa: ”Kun nainen yrittää omin neuvoin murhata puolustuskyvyttömän ihmisen, hän voi samalla vahingoittaa itseään. Sivistysvaltion tulee tukea ja auttaa naista niin, että tämä voi suorittaa surmatyön vaarantamatta omaa terveyttään.”
Asian ytimeen osuva vastaväite kuuluu yksinkertaisesti: Miksi yhteiskunnan pitäisi auttaa murhaajaa ja estää tätä vahingoittamasta itseään? Tuleeko poliisin lainata pamppuaan, ettei jengiläisen tarvitse lyödä vihollisjengin edustajaa paljain käsin? Hänen kätensähän voi murtua tappelussa.
Väite edustaa äärimmäistä itsekeskeisyyttä, jopa anarkismia. On kuin sanoisi: ”Aion ryöstää tämän kaupan, oli se laillista tai ei. Jos teette ryöstöstä rikoksen, joudun ehkä murtautumaan ikkunan läpi, ja tällöin saatan vahingoittaa itseäni. Pääsette vähemmällä vaivalla, kun annatte minun tehdä, mitä minua huvittaa.”
2. Kyse on naisen (tai naisen ja lääkärin välisestä) yksityisasiasta.
Kuulostaa kauniilta, mutta sanavalinta ei tee oikeutta sisällölle. Väite kuuluu: ”Naisilla tulee olla oikeus päättää itse, murhaako hän viattoman ja puolustuskyvyttömän ihmisen, kunhan se vain tapahtuu salassa.”
Mistä ihmeestä tällainen ”oikeus” tulisi? Lisäksi naisilla olisi samaa logiikkaa käyttäen ”oikeus” murhata tylsäksi muuttunut puolisonsa, kunhan neuvottelevat asiasta ensin lääkärin kanssa. Yhdysvalloissa järkytyksen aiheeksi on noussut verrattain uusi ilmiö: teiniäidit ovat hukuttaneet vastasyntyneet vauvansa kotona kylpyammeeseen tai tukehduttaneet nämä tyynyllä. Sitten lapsi on yritetty hävittää heittämällä se roskikseen.
Mutta mitä järkyttävää tässä on? Päättely on aivan sama: naisella tulee olla oikeus päättää toisen ihmisen elämästä ja kuolemasta, kunhan asia hoidetaan salassa. Nämä nuoret naiset vain sovelsivat järkeilyä käytäntöön.
3. Naisilla tulee olla oikeus valita.
Lause on keskeneräinen. ”Oikeus valita” on kuin sanoisi: ”Se sijaitsee vasemmalle.” Vasemmalle mistä? ”Vasemmalle” on suhteellinen käsite ja vaatii kiintopisteen. Samoin on valitsemisen laita: se voidaan suorittaa vain mahdollisista vaihtoehdoista. Kenelläkään meistä ei ole oikeutta ”valita.” Voimme valita vain jonkin vaihtoehdoista, ja juuri niitä väitteen esittäjä ei kerro. Jos kaikki vaihtoehdot eivät ole hyväksyttäviä, meillä ei ole oikeutta ”valita” niitä.
Kokonaisuudessaan lause kuuluu: ”Naisilla tulee olla oikeus valita, murhaavatko he lapsensa vai eivät.”
Ihmisillä on oikeus valita jokin moraalisesti hyväksyttävistä vaihtoehdoista. Viattoman ja puolustuskyvyttömän ihmisen harkittu surmaaminen vain siksi, että se on tiellä, ei kuulu moraalisesti hyväksyttäviin vaihtoehtoihin. Naisilla ei siis tule olla oikeutta valita tällaista vaihtoehtoa.
4. Saan itse päättää, mitä teen omalla ruumiillani.
Niin sitä luulisi. Mutta kun asiaa tarkemmin ajatellaan, todelta kuulostava väite onkin pötyä. Kenelläkään ei ole absoluuttista oikeutta tehdä ruumiillaan ihan mitä tahansa. Siksi sivistysvaltioissa on lakeja, jotka säätelevät, mitä ihminen saa tehdä omalla ruumiillaan ja mitä ei – etenkin silloin, kun hän pyrkii ruumiillaan vahingoittamaan toista henkilöä. Oikeus oman ruumiin vapaaseen käyttöön päättyy jokaisella elämänalueella siinä, missä toisen vahingoittaminen alkaa. Ja tällaisia lakeja on todella monta (laske vaikka!).
Sinulla voi olla oikeus päättää omasta ruumiistasi, mutta ei lapsen ruumiista, joka on joutumassa murhan uhriksi. Juuri tässä raja kulkee ja oikeus oman ruumiin vapaaseen käyttöön päättyy. Viattoman ihmisen harkittu tappaminen on yksi asia, jota et saa ruumiillasi tehdä.
5. Kukaan ei voi sanoa, koska elämä alkaa.
Väärin. Jokaisen peruskoulun käyneen pitäisi pystyä sanomaan, koska yksilöllinen ihmiselämä alkaa. Asiantuntijat voivat varmistaa sen, mitä koulussa on opetettu. Yksilöllinen ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä. Ei ennemmin, ei myöhemmin.
6. Jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna.
Näin voidaan perustellusti todeta. Sinun lapsellasi on sama oikeus. Onko hän tällä hetkellä toivottu? Ellei ole, väitteen valossa hänellä on siihen oikeus. Olet siis itse velvollinen muuttamaan asennettasi niin, että lapsi on toivottu, kun hän syntyy. Tämä väite kääntyy esittäjäänsä vastaan.
7. Tarkoitin, että ei-toivottujen lasten ei pitäisi antaa tulla maailmaan.
Ajatus on hyvä siinä vaiheessa, kun raskauden ehkäisystä pitäisi huolehtia. Mutta nyt on jo myöhäistä. Lapsi on jo tässä maailmassa, samassa aika-avaruudessa kuin kaikki muutkin. Ironisinta on, että hän asuu paikassa, jonka pitäisi olla turvallisin mahdollinen: oman äitinsä kohdussa. Nykyään joka toinen lapsi kohtaa väkivaltaisen kuoleman äitinsä käden kautta.
8. Ei-toivotun lapsen elämä ei ole kovin mukavaa.
Olennainen kysymys: Kenen syy se on? Kuka tai mikä tekee hänen elämästään kurjaa?
Mikään lapsessa itsessään ei tee hänestä ei-toivottua. ”Ei-toivotuimmuus” ei ole lapsen oma ominaisuus, kuten hiusten väri tai sormien lukumäärä. Sen aiheuttaa vanhempien asenne. Syy on siis vanhempien, jotka mieluummin tappavat lapsensa kuin suostuvat olemaan velvollisia rakastamaan häntä ja huolehtimaan hänestä.
Huomaa tämä: vanhemmat ”eivät toivo” lasta juuri nyt ja kohtelevat häntä sen mukaisesti. Juuri rakkaudeton kohtelu tekee lapsen elämästä kurjan, ei se, että hän olisi jotenkin itseisesti ”ei-toivottu”. Jos lasta rakastettaisiin ja kunnioitettaisiin, hänen elämänsä ei olisi kurjaa, vaikka hän ei olisikaan toivottu. Kurjuus ei johdu toivomisen puutteesta, vaan rakkauden puutteesta.
Väite tarkoittaa siis suomennettuna: ”En tahdo tätä lasta. Jos hän saa elää, aion kohdella häntä niin huonosti, että hän toivoisi olevansa kuollut. On siis parempi tappaa lapsi heti ja säästää hänet tuskalta, jonka aion hänelle aiheuttaa.”
Häpeällisempää asennetta on vaikea keksiä.
9. Nämä lapset käyvät taloudellisesti kalliiksi yhteiskunnalle.
”Kun ihmiset alkavat käydä kalliiksi, tapetaan heidät.” Niinkö sivistysvaltio toimii? Ehkäpä sinä käyt kalliiksi yhteiskunnalle. Aloitetaanko sinusta?
10. Etkö yhtään ajattele äidin tunteita ja hänen olosuhteitaan? Eikö sinulla ole myötätuntoa?
Minä vastustan puolustuskyvyttömän ihmisen murhaamista. Lapsen oma äiti yrittää tappaa hänet. Olenko minä tunteeton roisto?
Ja vaikka minulla ei olisi lainkaan myötätuntoa ketään kohtaan, mikä oikeutus se on murhata viaton ja puolustuskyvytön ihminen vain siksi, että se on tiellä?
11. Minusta kenelläkään ei ole oikeutta vastustaa abortteja, ellei hän ole valmis huolehtimaan kaikista niistä ei-toivotuista lapsista, jotka syntyisivät abortin kieltämisen tuloksena.
Sovelletaan periaatetta kahteen muuhun tilanteeseen. ”Sinä et ole naimisissa vaimoni kanssa. Sinulla ei siis ole oikeutta vastustaa sitä, että pahoinpitelen häntä.” Tai: ”Jos et adoptoi esikouluikäistä vekaraani, teloitan hänet huomenna.”
Väitteessä ei ole mitään järkeä. Hengen riistäminen toiselta on moraalisesti väärin siitä huolimatta, onko joku kolmas halukas pitämään henkilökohtaisesti huolta tuosta hengestä.
Lisäksi väitteen valossa jokaisella, joka on valmis auttamaan lapsista huolehtimisessa taloudellisesti tai ajallisesti, on täysi oikeus vastustaa abortteja. Juuri näin toimii suurin osa ihmiselämää puolustavista aktiiveista.