V
vierailija
Vieras
Olen ollut jonkin aikaa suhteessa, joka muuten näyttää ja tuntuu ihanteelliselta - mutta itse en vaan ole ihastunut enkä rakastunut. Välillä mietin, voiko tätä jatkaa, mutta toisaalta kun en ole tavannut ketään sellaistakaan, joka kiinnostaisi oikeasti. Ryhdyin tähän suhteeseen vähän sen vuoksi, etten löytänyt ketään, enkä saanut sitä ihmistä, johon olin oikeasti todella rakastunut - tavallaan tämä suhde oli siis laastari. Toinen osapuoli kyllä taitaa tietää, etten ole ihan yhtä sataprosenttisesti tässä kuin hän itse. Minulla on kivaa hänen kanssaan, on samanlaiset elämänarvot, hyviä keskusteluja, kiva viettää aikaa yhdessä... seksi ei ole niin intohimoista kuin haluaisin, mutta saan sellaista seksiä kuitenkin kuin haluaisin ja kumppani on motivoitunut tyydyttämään minut.
Yhteen en ole muuttamassa ja lapset on jo tehty aiemmassa suhteessa, naimisiin tms ei ola menossa... Tiedän, ettei tämä suhde tulemaan kestämään ikuisesti, kun se minulle tuntuu lähinnä siltä, että on kaveri, jonka kanssa harrastaa seksiä, mtta joka lisäksi hemmottelee ja huomioi minua. Välillä tuntuu, ettei tämä ole ihan oikein kumppania kohtaan, mutta toisaalta hän halusi olla juuri minun kanssani.
Ero ja sinkkuus eivät tunnu hyviltä vaihtoehdoilta. Sitten välillä iskee kamala tunne, että entä jos en ikinä löydä sellaista ihmistä, johon olisin oikeasti ihastunut ja johon voisin rakastua. Nyt tästä kumppanista kyllä tykkään, mutten sen kummemmin kuin jostain ystävästä. Mutta sinkkuna taas ahdisti se, että mitä jos en ikinä löydä kumppania, ja lisäksi kaipasin seksiä - niin, ja yhden illan jutut eivät sovi mulle enkä saa niistä ikinä nautintoa tai edes tyydytystä. Ja oli vaan niin vaikea löytää ketään! En kiinnostunut KENESTÄKÄÄN sen yhden pettymykseen päättyneen jutun jälkeen - sen yhden ihmisen olisin halunnut, mutta hän ei halunnut minua. Ja ei tämä nykyinen ollut ainoa minusta kiinnostunut, olisi jossain vaiheessa ollut pari muutakin, jotka olisivat olleet kiinnostuneita. Eli vaikka tyydyin tähän, ei hän silti ollut ainoa, jonka olisin saanut. Ongelma ei siis ollut se, etten olisi saanut ketään, vaan ongelma oli se, etten löytänyt ketään, jonka itse olisin halunnut.
Yhteen en ole muuttamassa ja lapset on jo tehty aiemmassa suhteessa, naimisiin tms ei ola menossa... Tiedän, ettei tämä suhde tulemaan kestämään ikuisesti, kun se minulle tuntuu lähinnä siltä, että on kaveri, jonka kanssa harrastaa seksiä, mtta joka lisäksi hemmottelee ja huomioi minua. Välillä tuntuu, ettei tämä ole ihan oikein kumppania kohtaan, mutta toisaalta hän halusi olla juuri minun kanssani.
Ero ja sinkkuus eivät tunnu hyviltä vaihtoehdoilta. Sitten välillä iskee kamala tunne, että entä jos en ikinä löydä sellaista ihmistä, johon olisin oikeasti ihastunut ja johon voisin rakastua. Nyt tästä kumppanista kyllä tykkään, mutten sen kummemmin kuin jostain ystävästä. Mutta sinkkuna taas ahdisti se, että mitä jos en ikinä löydä kumppania, ja lisäksi kaipasin seksiä - niin, ja yhden illan jutut eivät sovi mulle enkä saa niistä ikinä nautintoa tai edes tyydytystä. Ja oli vaan niin vaikea löytää ketään! En kiinnostunut KENESTÄKÄÄN sen yhden pettymykseen päättyneen jutun jälkeen - sen yhden ihmisen olisin halunnut, mutta hän ei halunnut minua. Ja ei tämä nykyinen ollut ainoa minusta kiinnostunut, olisi jossain vaiheessa ollut pari muutakin, jotka olisivat olleet kiinnostuneita. Eli vaikka tyydyin tähän, ei hän silti ollut ainoa, jonka olisin saanut. Ongelma ei siis ollut se, etten olisi saanut ketään, vaan ongelma oli se, etten löytänyt ketään, jonka itse olisin halunnut.