Aloitan vaikka ihan lapsuudesta alk.
Olen itse perheestä missä tehtiin paljon töitä, mutta myös paljon ongelmia on ollut, että välillä oli pakko riitojen takia nukkua ulkona ja nähdä nälkään että paino lähti anoreksian asti. Vaikka mun lapsuus oli tosi mukava, myös olin paljon mummin kanssa, hän on täys suomalainen ja venäjän aksenti oli, hän on niin rakas ja muistan ikuisesti hänet! Ongelmat alkaneet kun mun isä alkoi olla tekemisessä mafian kanssa, silloin en pystynyt olemaan edes kotona, koska hän oli aina vihainen ja koin pahoinpitelyn, pahin pahoinpitely koin myös mun äidin veljestä, kerran se pahoinpiteli minut sairaalaan asti kun olin ihan pieni lapsi. Myös minut pahoinpidelty koulussa. Mutta jossain vaiheessa minusta tuli niin vahva persoona että muut alkaneet pelkäämään minua ja mä suojelin näitä lapsia koulussa ketkä pahoinpidellään ja kiusataan, minusta tuli oikein vittumainen persoona kaikille kiusaajille, myös aloitin käyttää paljon meikkiä ja värjäsin itseä blondiksi ja tyyli oli kuin räppärillä...
Kun olin 14 vuotias muutin tänne, se oli jotenkin kova paikka minulle, vieras kieli. Aivan hirveä äidin puoliso joka pahoinpiteli minut, en tiedä tuntu elämän aikana minut pahoinpidelty niin monesti että kai jotain traumoja pitäisi olla, mutta kun ei ole tai en tiedä ehkä onko tai ei. Loppujen lopuksi äiti otti eron. Täällä olin kiusattu koulussa kielen takia, mutta tuntu Viron takia sain kasvatettua sen verran munia etten vaan välittänyt yhtään, myös oli jatkuva kateutta mua kohtaan ja tytöt löivät, mutta mä löin takas niin ettei sen jälkeen enää kukaan uskaltanut koskea minut, kateus johtui tästä, kun mulla oli aina uudet vaatteet ja voitin jopa koulussa joku ihme diplomin että paras ja vaihteleva tyyli
se oli hauska. 14-18 vuotina olin mallina täällä ja esiintynyt jopa yökerhoissa, myös tehnyt töitä, koska en halunnut että äiti jatkuvasti elättää minut, kaikki kesät mennyt työtouhuissa kuin myös ihan normi päivät kun opiskelin. Kun täytin 18, tapasin miestä kenen kanssa menimme naimisiin aika nopeasti, hän oli eka poikaystävä ja mies. Ensimmäistä lasta saanut 19 vuotiaana, kaikki oli hyvin, ostimme täysin uuden rivitalon, mutta kun tulin toinen kerta ranskaksi, ongelmat alkaneet ne pahentuivat niin että luulin mielenterveys enää ei kestä. Kun synnytin, mun esikoisella todettiin kasvain, mä itse olin vast 21 vuotias silloin se tuntunut että maailma romahtanut, tai no jos sama tilanne olisi nyt niin maailma olisi tietysti romahtanut jälleen kerran... Kun lapsella oli leikkaus kukaan ei tiennyt mitä hänellä on, sain myös samana aikana suruviestin oikeastaan se tuli niin shokkina etten enää tajunnut että tämä kaikki tapahtu mun kanssa eli mun isä kuoli ja liian nuorena lähti ja syy oli mafia, kenen kanssa hän on ollut tekemisessä, myös koko omaisuus joka oli miljoonissa oli varastettu, hänet oli pakotettu allekirjoittamaan testamentin mafian pomon nimelle ja annettiin iso määrä verenpaine alentavia lääkkeitä ettei hänen sydän kesti. Mafiasta vielä pikkasen, mun isä ikinä ei ollut riikollinen, sain vast jälkikäteen tietää että hän vaan luuli että ala jälleenmyjäksi, elektroniikka, mutta hänet oli pakotettu tekemään vaikka mitä muuta ja uhkailua oli jos hän ei tee niin tapetaan nuorinta lasta eli minun ja nyt tiedän minkä takia hän heitti minut ulos, kun en ollut kotona, silloin joko mafia oli meillä tai oli ammuttu meidän ikkunoihin, kerran melkein osunut minuun, se oli voi sanoa 1cm lähellä, tuurilla kuitenkin ei osunut......Mutta nyt taas esikoisesta onneks hän on tervehtinyt ja oli hyvälaatuinen kasvain, sain tietoa että x miehen suvussa samanlainen kasvain ja samassa paikassa oli hänen äidillä, koko prosessi kesti 3-4 kuukautta oli sen verran hirveä aika että kerran sanoin väärässä paikassa että tappaa itseäni, tästä jouduin kolmeks päiväks suljetulle osastolle missä oli todettu, ahdistus ja bourn out........huomenna jatkan, kirjoitan samaan keskusteluun minkälainen käännös oli mun elämässä osaston jälkeen...ja myös totuus että ihmiset ehkä alkaa pikkasen miettiä, kannattako kiusata toista, eikä se koske mua vaan.
Olen itse perheestä missä tehtiin paljon töitä, mutta myös paljon ongelmia on ollut, että välillä oli pakko riitojen takia nukkua ulkona ja nähdä nälkään että paino lähti anoreksian asti. Vaikka mun lapsuus oli tosi mukava, myös olin paljon mummin kanssa, hän on täys suomalainen ja venäjän aksenti oli, hän on niin rakas ja muistan ikuisesti hänet! Ongelmat alkaneet kun mun isä alkoi olla tekemisessä mafian kanssa, silloin en pystynyt olemaan edes kotona, koska hän oli aina vihainen ja koin pahoinpitelyn, pahin pahoinpitely koin myös mun äidin veljestä, kerran se pahoinpiteli minut sairaalaan asti kun olin ihan pieni lapsi. Myös minut pahoinpidelty koulussa. Mutta jossain vaiheessa minusta tuli niin vahva persoona että muut alkaneet pelkäämään minua ja mä suojelin näitä lapsia koulussa ketkä pahoinpidellään ja kiusataan, minusta tuli oikein vittumainen persoona kaikille kiusaajille, myös aloitin käyttää paljon meikkiä ja värjäsin itseä blondiksi ja tyyli oli kuin räppärillä...
Kun olin 14 vuotias muutin tänne, se oli jotenkin kova paikka minulle, vieras kieli. Aivan hirveä äidin puoliso joka pahoinpiteli minut, en tiedä tuntu elämän aikana minut pahoinpidelty niin monesti että kai jotain traumoja pitäisi olla, mutta kun ei ole tai en tiedä ehkä onko tai ei. Loppujen lopuksi äiti otti eron. Täällä olin kiusattu koulussa kielen takia, mutta tuntu Viron takia sain kasvatettua sen verran munia etten vaan välittänyt yhtään, myös oli jatkuva kateutta mua kohtaan ja tytöt löivät, mutta mä löin takas niin ettei sen jälkeen enää kukaan uskaltanut koskea minut, kateus johtui tästä, kun mulla oli aina uudet vaatteet ja voitin jopa koulussa joku ihme diplomin että paras ja vaihteleva tyyli
se oli hauska. 14-18 vuotina olin mallina täällä ja esiintynyt jopa yökerhoissa, myös tehnyt töitä, koska en halunnut että äiti jatkuvasti elättää minut, kaikki kesät mennyt työtouhuissa kuin myös ihan normi päivät kun opiskelin. Kun täytin 18, tapasin miestä kenen kanssa menimme naimisiin aika nopeasti, hän oli eka poikaystävä ja mies. Ensimmäistä lasta saanut 19 vuotiaana, kaikki oli hyvin, ostimme täysin uuden rivitalon, mutta kun tulin toinen kerta ranskaksi, ongelmat alkaneet ne pahentuivat niin että luulin mielenterveys enää ei kestä. Kun synnytin, mun esikoisella todettiin kasvain, mä itse olin vast 21 vuotias silloin se tuntunut että maailma romahtanut, tai no jos sama tilanne olisi nyt niin maailma olisi tietysti romahtanut jälleen kerran... Kun lapsella oli leikkaus kukaan ei tiennyt mitä hänellä on, sain myös samana aikana suruviestin oikeastaan se tuli niin shokkina etten enää tajunnut että tämä kaikki tapahtu mun kanssa eli mun isä kuoli ja liian nuorena lähti ja syy oli mafia, kenen kanssa hän on ollut tekemisessä, myös koko omaisuus joka oli miljoonissa oli varastettu, hänet oli pakotettu allekirjoittamaan testamentin mafian pomon nimelle ja annettiin iso määrä verenpaine alentavia lääkkeitä ettei hänen sydän kesti. Mafiasta vielä pikkasen, mun isä ikinä ei ollut riikollinen, sain vast jälkikäteen tietää että hän vaan luuli että ala jälleenmyjäksi, elektroniikka, mutta hänet oli pakotettu tekemään vaikka mitä muuta ja uhkailua oli jos hän ei tee niin tapetaan nuorinta lasta eli minun ja nyt tiedän minkä takia hän heitti minut ulos, kun en ollut kotona, silloin joko mafia oli meillä tai oli ammuttu meidän ikkunoihin, kerran melkein osunut minuun, se oli voi sanoa 1cm lähellä, tuurilla kuitenkin ei osunut......Mutta nyt taas esikoisesta onneks hän on tervehtinyt ja oli hyvälaatuinen kasvain, sain tietoa että x miehen suvussa samanlainen kasvain ja samassa paikassa oli hänen äidillä, koko prosessi kesti 3-4 kuukautta oli sen verran hirveä aika että kerran sanoin väärässä paikassa että tappaa itseäni, tästä jouduin kolmeks päiväks suljetulle osastolle missä oli todettu, ahdistus ja bourn out........huomenna jatkan, kirjoitan samaan keskusteluun minkälainen käännös oli mun elämässä osaston jälkeen...ja myös totuus että ihmiset ehkä alkaa pikkasen miettiä, kannattako kiusata toista, eikä se koske mua vaan.