Elämättömän elämän häpeä

Sano, mitä sä konkreettisesti haluat. Minkätasoinen ammatti, millainen muija.

Nuo 2 mustaamani lausetta on ristiriitaisia. Sanot ettet kaipaa korkeaa asemaa. Sit kuitenkin toteat että minimipalkkatyö on vain muutaman prosentin parannus elämääsi ja sekään ei mielestäsi kannata.

En mä halua konkreettisesti mitään. Ei elämä ole mitään satua, jossa toivotaan lampun hengeltä jotain, jonka hän sitten toteutetaan. Ja kuten sanoin, ei mulla ole mitään listoja - ei kumppanille, eikä ammatille. Lähinnä haluaisin aloittaa alusta ja olla edes hetken onnellinen. Olla normaali ja elää elämää, jossa murheiden rinnalla on iloa, eikä katkeruutta.

Eivätkä ne ole mitenkään ristiriidassa. Sä haluat vain väkisin väärinymmärtää ja rakentaa musta kuvaa jonain elitistinä ja ihmisten elämänvalintojen tuomitsijana. Jos työ ei tuo onnea, sitä tehdään yleensä rahan takia. Jos työ on huonosti palkattu, sitä tehdään yleensä intohimosta. Jos työ ei ole kumpaakaan, sitä tehdään, koska elämässä on jotain muuta, joka tekee elämästä elämisen arvoista. Kukaan ei voi luvata, että panostamalla itseeni pääsisin johonkin noista edellä mainittuun tilanteeseen. Ja jos näin ei tapahtuisi olisi positiivisena tuloksena hieman lisääntynyt rahamäärä ja ehkä parantunut elämänrytmi. Kumpikaan noista ei ole mulle tärkeitä, joten en näe syytä kokeilla.

[ap]

 

A-kohta: kyllä sä voit omia toiveita naisesta heittää. Vai oletko valmis ottamaan takapuoli satiaisia täynnä olevan narkkivosun joka on koko ajan jossain tripillä, jos se nyt vaan tykkää susta?

B. Mun miehen yks sukulaismies näyttää irvistävältä sammakolta, ja käytös on tympeää. Vaimon on löytänyt, koska vaimo näki hänessä jotain.
Muista:se yksi nainen maailmankaikkeudesta riittää.

C. Taustallesi voit alkaa tehdä jotain, mutta tää on saman vanhan jankkaamista mulla: ei kukaan kämpillä seinää tuijotteleva saakaan järkevää puolisoa. Ei kukaan halua tulla tyhjiä seiniä ja tyhjää päiväohjelmaasi ihmettelemään.
Eli sun pitää tehdä jotain, hommata niitä sisältöjä.

Mutta, ala arvostaa elämän asioita niiden asioiden itsensä takia, vaikket saisi niillä vakityötä tai muijaa. Muistan nuorempana että mua ällötti joku, joka hommasi jonkun asian (vaikkapa hienon auton) vain tehdäkseen vaikutuksen tyttöihin. Itse se tyyppi ei ollu pätkääkään kiinnostunu niistä hommaamistaan asioista, kuten siitä autosta.
Mut jollekin asialle hurjan omistautunut tyyppi on mielenkiintoinen, oli sillä harrastus tai muu elämänalue (no ei joku 24/7 pleikan pelaaja nyt ihan kiinnosta...).

a) en, koska tykkäämisen pitää olla molemminpuolista
b) kiitos, että vertaat mua irvistävään ja tympeään sammakkoon
c) ei haluakaan, koska parinmuodostuksessa on kyse saavutuksista ja statuksesta, eikä ihmisen sisäisestä hyvyydestä
d) en, koska mitään pieniä arvostettavia juttuja ei ole, eikä kukaan elä ilman elämän suuria, tärkeitä asioita, jotka on meille dna:ssa sisään koodattu

[ap]

 

"Lähinnä haluaisin aloittaa alusta ja olla edes hetken onnellinen. Olla normaali ja elää elämää, jossa murheiden rinnalla on iloa, eikä katkeruutta."

No et voi aloittaa alusta nuoruuttasi. Mut ei se ole maailmanloppu.
Mieti niitä jotka rakentaa sinnikkäästi elämäänsä vankilatuomion jälkeen, vaikka itseä kaduttaa se rikos. Hirveä yhteiskunnan leima loppuiäksi (ja nyt et sano että sulla on kovempi leima. Ei ole).
Hukkaan heitettyjä vuosia.

Hukkaan heitettyjä vuosia on monella, jotka ottaa jonkun narsistipsykopaatin puolisokseen ja antaa hänen pilata oma mielenterveytensä. Siinä voi mennä 10-20 vuotta parasta ikää hukkaan ja paranemisprosessi on pitkä.
Äläkä sano että piece of cake, sulla on pahempaa. Koska et ole ollut lyötävänä ja mitätöitävänä omassa kodissasi joka päivä.

Onhan näitä.

 

Mun pitää kohta mennä, mut jos kestät vielä vähän mun besserwisseröintiä...
Nyt tulee diagnoosi. Toivon että et suutu. Tai, suutu vaan.

Sä olet semmoisessa tyhjyydessä. Sä et tiedä mitä haluat, millaista ansaitsisit ja mitä sun kannattaa alkaa tavoitella, sua ei kiinnosta mikään. Et tunne itseäsi etkä ympäröivää maailmaa.
On kuin sulta ois amputoitu ne kädet tai sensorit joilla kiinnitytään tähän maailmaan.

Olet hyllyvässä suossa/avaruudessa jossa sulla ei ole kiinnekohtaa, tikapuita, jalansijaa. Et tiedä minne mennä, ja mitä asiaa alkaa tehdä intohimoisesti.
On vain tyhjyys.

Koska. Sä olet tyypillinen koulukiusaamisen tms.uhri tai masennuspotilas, koska kiusaaminen ja masis on omiaan aiheuttamaan tyhjyyden tunteita, aloitekyvyttömyyttä, itsensä tuntemisen vaikeutta ja mielenkiinnon puuttumista elämän asioita kohtaan.

Sen takia sanon: ala ensin innostumaan eri asioista, ja sit rakennat niiden avulla ihmissuhteita ja työelämää.
Hyödynnä jokainen ohutkin ihmissuhde, koska ihminen ei kasva yksin, sun persoona tarttee ympärille armollisia ihmisiä rakentumiseen.

Ehkä kannattaa vielä pari psykologian kirjaa lukea.

Masennus on sitä, kun ulkoisesti hyvässä asemassa oleva ihminen tuntee elämänsä tyhjäksi ja tarpeettomaksi. Masennus ei ole sitä, kun pahnan pohjalla elävä ei näe elämässään paljonkaan hyvää - sitä kutsutaan realismiksi.

Sun neuvot vois toimia parikymppiselle, jolla on aikaa hitaasti kokeilla ja ottaa pieniä askeleita, myös askeleita taaksepäin. Tässä vaiheessa, tässä tilanteessa, tällä kyvyllä ja tällä jaksamisella ei rakenneta alkeellisintakaan risumajaa, saati sitten normaalia elämää.

[ap]

 

Miks muille sinkuille+työttömille kuitenkin kelpaa elämän muut sisällöt?

Mä en ole sinkku + työtön. Nuo ovat aivan eri ihmisiä muhun verrattuna.

[ap]

 

b) kiitos, että vertaat mua irvistävään ja tympeään sammakkoon
c) ei haluakaan, koska parinmuodostuksessa on kyse saavutuksista ja statuksesta, eikä ihmisen sisäisestä hyvyydestä
d) en, koska mitään pieniä arvostettavia juttuja ei ole, eikä kukaan elä ilman elämän suuria, tärkeitä asioita, jotka on meille dna:ssa sisään koodattu

[ap]

Sanon tämän hyvällä:
Noista joka sana täyttä . Äläkä vedä marttyyriutta kehiin, olen vaan täysin eri mieltä sun kans.

Status my ass. Sä näet parisuhteen jonain statuskysymyksenä ja unohdat täysin sen sisällön. Moni on nykyisin vapaaehtoisesti sinkku - koska ei parisuhteella ole samaa statusarvoa kuin ennen.

Ja ehkä vähättelet, mutta tiedän että moni katuu avioliittoaan, koska elää puolisonsa kanssa helvetillistä avioliittoa, mutta ei ole uskallusta lähteä.

Mä tiedän sua niin paljon ulkoa päin arvioituna surkuteltavammassa asemassa olevia, jotka kuitenkin arvostavat elämän pieniä asioita.

Ei me olla täällä vain saavutusten takia, johan me oltaisiin kaikki Niuvassa jos niin pitäisi ajatella.

 

Mä en ole sinkku + työtön. Nuo ovat aivan eri ihmisiä muhun verrattuna.

[ap]

No oletpas sinkku ja et ole työelämässä.

 

"Lähinnä haluaisin aloittaa alusta ja olla edes hetken onnellinen. Olla normaali ja elää elämää, jossa murheiden rinnalla on iloa, eikä katkeruutta."

No et voi aloittaa alusta nuoruuttasi. Mut ei se ole maailmanloppu.
Mieti niitä jotka rakentaa sinnikkäästi elämäänsä vankilatuomion jälkeen, vaikka itseä kaduttaa se rikos. Hirveä yhteiskunnan leima loppuiäksi (ja nyt et sano että sulla on kovempi leima. Ei ole).
Hukkaan heitettyjä vuosia.

Hukkaan heitettyjä vuosia on monella, jotka ottaa jonkun narsistipsykopaatin puolisokseen ja antaa hänen pilata oma mielenterveytensä. Siinä voi mennä 10-20 vuotta parasta ikää hukkaan ja paranemisprosessi on pitkä.
Äläkä sano että piece of cake, sulla on pahempaa. Koska et ole ollut lyötävänä ja mitätöitävänä omassa kodissasi joka päivä.

Onhan näitä.

Okei. Eli ei saa valittaa, koska en ole ollut vankilassa tai kukaan ei ole hakannut? Kiva.

Enkä mä ole oikeastaan edes valittanut. Olenpahan vain todennut, että olen itse itseni päästänyt tilanteeseen, josta en nauti ja josta en näe järkevää tai mua tyydyttävää poispääsyä.

Ja ehkä mä en halua elää elämääni tietäen, että heitin hukkaan ehkä elämän parhaat vuodet, jätin kokematta parhaat kokemukset ja käyttämättä mahdollisuudet? Ehkä en jaksa tai pysty nauttimaan tulevaisuudesta tai nykyhetkestä, koska tulen aina muistamaan oman epäonnistumiseni? Eikö näin saa tehdä? Eikö tuo ole minun päätettävissäni?

[ap]

 

No oletpas sinkku ja et ole työelämässä.

En. Olen koko elämäni yksin viettänyt kokematon luuseri, jolla ei ole mahdollisuuksia työllistyä. Täysin eri asia.

[ap]

 

En. Olen koko elämäni yksin viettänyt kokematon luuseri, jolla ei ole mahdollisuuksia työllistyä. Täysin eri asia.

[ap]

Miksi sulla ei muka ole mahdollisuutta työllistyä? Enkä tarkoita vakityötä heti huomenna.

 

Okei. Eli ei saa valittaa, koska en ole ollut vankilassa tai kukaan ei ole hakannut? Kiva.

Enkä mä ole oikeastaan edes valittanut. Olenpahan vain todennut, että olen itse itseni päästänyt tilanteeseen, josta en nauti ja josta en näe järkevää tai mua tyydyttävää poispääsyä.

Ja ehkä mä en halua elää elämääni tietäen, että heitin hukkaan ehkä elämän parhaat vuodet, jätin kokematta parhaat kokemukset ja käyttämättä mahdollisuudet? Ehkä en jaksa tai pysty nauttimaan tulevaisuudesta tai nykyhetkestä, koska tulen aina muistamaan oman epäonnistumiseni? Eikö näin saa tehdä? Eikö tuo ole minun päätettävissäni?

[ap]

Saathan sä valittaa, ja senkus valitat meille.
Mutta elämä ei ole sulla ohi.

Sen takia laitoin noita esimerkkejä, kun mun mielestä ne on oikeasti pahoja tilanteita. Pahempia kuin sun.

Sä oot ok tyyppi ja sulla on toivoa, sä et ole sössinyt oikeasti mitään vielä. Rikosrekisteriäkään ei taida olla?
Onko n. 250 000 laina purkukuntoisesta hometalostakaan kuten on tutuillani?
Oletko pyörätuolissa kuten eräs toinen tuttuni?
Entä eräs tuttu, joka on ajanut vahingossa autolla toisen kuoliaaksi?

 

Mutta menee mulla jankkaamiseksi ja lähden tästä ketjusta, mutta siis:
anna itsellesi anteeksi. Armahda itseäsi.
Moni tekisi elämässään asiat uusiksi jos vaan voisi, et sä ole ainoa. Mutta virheet, isot ja pienet kuuluu elämään enkä tunne ketään joka välttyisi niiltä.
Virheiden avulla me ollaan ihmisiä eikä mitään yli-ihmisiä.

Sä oot nuoruudessa/varhaisaikuisuudessa tehnyt asioita/jättänyt tekemättä asioita senhetkisen viisauden, uskalluksen ja voiman mukaan. Älä jälkikäteen ruoski itseäsi siitä ettet silloin kyennyt kaikkeen.

Äläkä erehdy luulemaan muiden elämää joksikin onnelaksi. Kaikki ei ole todellakaan sitä miltä näyttää, vaikka olisi okt, vaimo ja 2 lasta ja farmariauto pihassa.

 

Sanon tämän hyvällä:
Noista joka sana täyttä . Äläkä vedä marttyyriutta kehiin, olen vaan täysin eri mieltä sun kans.

Status my ass. Sä näet parisuhteen jonain statuskysymyksenä ja unohdat täysin sen sisällön. Moni on nykyisin vapaaehtoisesti sinkku - koska ei parisuhteella ole samaa statusarvoa kuin ennen.

Ja ehkä vähättelet, mutta tiedän että moni katuu avioliittoaan, koska elää puolisonsa kanssa helvetillistä avioliittoa, mutta ei ole uskallusta lähteä.

Mä tiedän sua niin paljon ulkoa päin arvioituna surkuteltavammassa asemassa olevia, jotka kuitenkin arvostavat elämän pieniä asioita.

Ei me olla täällä vain saavutusten takia, johan me oltaisiin kaikki Niuvassa jos niin pitäisi ajatella.

Sä et ymmärrä. Ihmissuhteet eivät tapahdu kuin elokuvissa. Niissä on useampia komponentteja ja harva on sellainen suhde, jossa kyetään unohtamaan yhden osa-alueen surkeus, jos vain toinen on kunnossa. Ei tarvi olla rikas tai komea tai älykäs, mutta tarvitsee silti olla jotakin. Se status voi olla vaikka intohimoa, se voi olla puolison mukanaan tuomaa turvallisuuden tunnetta tai se voi olla ihan elämässä menestymisen mukanaan tuomaa viehätysvoimaa ja kiinnostavuutta.

Se ei voi olla tyhjyyttä.

Enkä ymmärrä miksi tuot jatkuvasti jotain normoja tähän keskusteluun mukaan. He ovat täysin irrelevantteja mulle. Ei mulla ole vapaaehtoisesti sinkkuileviin tai huonossa parisuhteessa oleviin mitään kosketuspintaa.

Ja kyllä me pääasiassa olemme täällä saavutusten takia. Sä et vain kykene ajattelemaan tarpeeksi laajasti. Koko elämä on saavuttamista ja aina seuraavalle tasolle pyrkimistä. Siihen kannustetaan, sitä arvostetaan ja ihminen on (yleensä) sisäisesti rakennettu saavuttamaan. Ei se ole vain saavutuksia työelämässä tai opiskelussa. Ei se pelkkää rahaa. Se on suhteita, kokemuksia, lapsia, ostoksia, kehittymistä ja kaikkea vastaavaa. Jos elämä ei olisi tätä, ei kukaan tekisi muuta kuin makaisi yksin paikallaan.

[ap]

 

Miksi sulla ei muka ole mahdollisuutta työllistyä? Enkä tarkoita vakityötä heti huomenna.

Tää käytiin läpi jo.

Tietenkin voin työllistyä. Jokainen voi. En halua työllistyä työllistymisen tähden. En halua tehdä työtä, jonka lopputulema on epävarma. Pätkätyöt, nollasopparit, pakkotyöt eivät toisi elämääni mitään. En halua kilpailla ylisaturoituneilla työmarkkinoilla minua huomattavasti laadukkaampien työnhakijoiden kanssa toivoen, että joku työnantaja on armollinen ja antaa minullekin palan leivästään.

[ap]

 

Sä et ymmärrä. Ihmissuhteet eivät tapahdu kuin elokuvissa. Niissä on useampia komponentteja ja harva on sellainen suhde, jossa kyetään unohtamaan yhden osa-alueen surkeus, jos vain toinen on kunnossa. Ei tarvi olla rikas tai komea tai älykäs, mutta tarvitsee silti olla jotakin. Se status voi olla vaikka intohimoa, se voi olla puolison mukanaan tuomaa turvallisuuden tunnetta tai se voi olla ihan elämässä menestymisen mukanaan tuomaa viehätysvoimaa ja kiinnostavuutta.

Se ei voi olla tyhjyyttä.

Enkä ymmärrä miksi tuot jatkuvasti jotain normoja tähän keskusteluun mukaan. He ovat täysin irrelevantteja mulle. Ei mulla ole vapaaehtoisesti sinkkuileviin tai huonossa parisuhteessa oleviin mitään kosketuspintaa.

Ja kyllä me pääasiassa olemme täällä saavutusten takia. Sä et vain kykene ajattelemaan tarpeeksi laajasti. Koko elämä on saavuttamista ja aina seuraavalle tasolle pyrkimistä. Siihen kannustetaan, sitä arvostetaan ja ihminen on (yleensä) sisäisesti rakennettu saavuttamaan. Ei se ole vain saavutuksia työelämässä tai opiskelussa. Ei se pelkkää rahaa. Se on suhteita, kokemuksia, lapsia, ostoksia, kehittymistä ja kaikkea vastaavaa. Jos elämä ei olisi tätä, ei kukaan tekisi muuta kuin makaisi yksin paikallaan.

[ap]

Se on väärin että tuota litaniaasi korostetaan nykyään liikaa. Mut se ei ole koko totuus, ja mä voisin hirttää munistaan sen ihmisen joka on keksinyt termin "onnellisuuden tavoittelu" ja vielä semmoisen omituisen ylivauhdikkaan insta-elämän.
Nuo asiat orjuuttavat ihmisiä.

Jos mä joskus menetän vaikka työni, terveyteni ja mies lähtee perheen kanssa, niin jos mulla jää näkökyky, niin katselen auringonnousua ja sadepisaroita. Nautin kahvista (jos mulla ei oo sytostaatit päällä).
Neulon vaikka jotain kynttilän valossa.
Soittelen siskolleni.

Elämä ON silloinkin arvokasta.

 

Saathan sä valittaa, ja senkus valitat meille.
Mutta elämä ei ole sulla ohi.

Sen takia laitoin noita esimerkkejä, kun mun mielestä ne on oikeasti pahoja tilanteita. Pahempia kuin sun.

Sä oot ok tyyppi ja sulla on toivoa, sä et ole sössinyt oikeasti mitään vielä. Rikosrekisteriäkään ei taida olla?
Onko n. 250 000 laina purkukuntoisesta hometalostakaan kuten on tutuillani?
Oletko pyörätuolissa kuten eräs toinen tuttuni?
Entä eräs tuttu, joka on ajanut vahingossa autolla toisen kuoliaaksi?

Entäs Afrikan lapset?
Entäs Etelänapamantereelle eksynyt?
Entäs Väinö? Missä se on?

Aina jollakin menee huonommin. Jos nyt vain yhdessä myöntäisimme tilanteeni olevan Suomen kontekstissa poikkeava ja poikkeuksellisen huono. Ei toivoton, mutta melkein. Ja tärkeintä ja oikeastaan ainut merkittävä seikka on, että minä itse koen sen toivottomaksi. Se että joku minua vahvempi persoona nousisi tilanteestani helposti kuin feenixmato lantakasasta on täysin turhaa jankkausta. Minä olen minä ja koen, että mielipiteeni on validi, perusteltu ja olemassa olevan tiedon mukaan myös todennäköisesti oikea.

[ap]

 

Tää käytiin läpi jo.

Tietenkin voin työllistyä. Jokainen voi. En halua työllistyä työllistymisen tähden. En halua tehdä työtä, jonka lopputulema on epävarma. Pätkätyöt, nollasopparit, pakkotyöt eivät toisi elämääni mitään. En halua kilpailla ylisaturoituneilla työmarkkinoilla minua huomattavasti laadukkaampien työnhakijoiden kanssa toivoen, että joku työnantaja on armollinen ja antaa minullekin palan leivästään.

[ap]

Mä kävin n.5-10 vuotta tuota ruljanssia.
Kannatti.

 

Entäs Afrikan lapset?
Entäs Etelänapamantereelle eksynyt?
Entäs Väinö? Missä se on?

Aina jollakin menee huonommin. Jos nyt vain yhdessä myöntäisimme tilanteeni olevan Suomen kontekstissa poikkeava ja poikkeuksellisen huono. Ei toivoton, mutta melkein. Ja tärkeintä ja oikeastaan ainut merkittävä seikka on, että minä itse koen sen toivottomaksi. Se että joku minua vahvempi persoona nousisi tilanteestani helposti kuin feenixmato lantakasasta on täysin turhaa jankkausta. Minä olen minä ja koen, että mielipiteeni on validi, perusteltu ja olemassa olevan tiedon mukaan myös todennäköisesti oikea.

[ap]

No ei ole sulla oikea mielipide.
Hyvää yötä.

 

Mutta menee mulla jankkaamiseksi ja lähden tästä ketjusta, mutta siis:
anna itsellesi anteeksi. Armahda itseäsi.
Moni tekisi elämässään asiat uusiksi jos vaan voisi, et sä ole ainoa. Mutta virheet, isot ja pienet kuuluu elämään enkä tunne ketään joka välttyisi niiltä.
Virheiden avulla me ollaan ihmisiä eikä mitään yli-ihmisiä.

Sä oot nuoruudessa/varhaisaikuisuudessa tehnyt asioita/jättänyt tekemättä asioita senhetkisen viisauden, uskalluksen ja voiman mukaan. Älä jälkikäteen ruoski itseäsi siitä ettet silloin kyennyt kaikkeen.

Äläkä erehdy luulemaan muiden elämää joksikin onnelaksi. Kaikki ei ole todellakaan sitä miltä näyttää, vaikka olisi okt, vaimo ja 2 lasta ja farmariauto pihassa.

Mä en anna itselleni koskaan anteeksi. En voi enkä halua. Itse olen elämäni (ja muiden) paskonut ja ansaitsen siitä kärsiä. Sitä paitsi virheisiin kuuluu yrittäminen. Virheisiin kuuluu myös ajoittainen onnistuminen. Tuo on normaalia.

[ap]

 

Mä en anna itselleni koskaan anteeksi. En voi enkä halua. Itse olen elämäni (ja muiden) paskonut ja ansaitsen siitä kärsiä. Sitä paitsi virheisiin kuuluu yrittäminen. Virheisiin kuuluu myös ajoittainen onnistuminen. Tuo on normaalia.

[ap]

Ei virheisiin kuulu automaattisesti ajoittainen onnistuminen.

 

Sisareni on 65+. Ikäeroa on niinkin paljon, että hän voisi olla äitini. Hän ei ole koskaan ollut työtön. Hän pääsi hyviin töihin perhesuhteilla heti nuorena, kouluttamattomana. Hän sai ensimmäisen asunnon, joka on edelleen hänen kotinsa, nuorena, alle parikymppisenä. Yksiön. Hän meni kihloihin nuorena, ja he ovat vieläkin kihloissa. Hän ei halunnut koskaan lapsia. Hän on saanut aina hyvää palkkaa ja elänyt säästeliäästi, ja mitä on huvitellut, niin vain kahvitellut ja syonyt pullaa ja leivoksia päivittäin äitimme luona. Äiti on jo kuollut. Päivittäisenä tärkeimpänä asiana hänen elämäänsä on töiden lisäksi kuulunut Kauniiden ja Rohkeiden seuraaminen.
Äsken minä tarvitsin nopeasti rahallista tukea muutaman tonnin yllättävään menoon. Kysyin siskolta parin tonnin vippiä lyhyeksi ajaksi. En saanut. Hän sanoi, että hänellä on suuria unelmia, ja tarvitsee itse kaikki rahansa ehkä heti, jos tilanne tulee päällä, ehkä yhtä yllättäen kuin minulle tuli tämä lasku. Hän haluaa ostaa sen ison asunnon. Tiedän. Hän on suunnitellut asunnon ostoa viimeiset 45+ vuotta. Hänelle hänen unelmiinsa sopivaa asuntoa ei ole näinä vuosina kotikaupungista mitenkään löytynyt. Kaupunkihan on pieni, ja ehkä juuri siksi on vaikea löytää sitä, juuri hänen unelmilleen sopivaa asuntooa. Minkään unelma-asunnon perässä hän ei aio muuttaa pois tuosta tutusta kaupunfista,edes vaikka vasta (jo?)nyt, vaikka hän ja hänen kihlattunsa ovat riippumattomia tehtaasta ja eläkkeellä, Hänen kihlatttunsa on hieman häntä vanhempi, ja kihlatulla on ehkä jo vain ikänsä vuoksi vaikeuksia kävellä enää normaalisti vähänkään pitempiä matkoja; siksi tuo pieni kaupunki on heille sa ainoa oikea paikka asua. Unelma-asunnon tulee nyt vaan löytyä terveyskeskuksen läheltä.

 

Tää käytiin läpi jo.

Tietenkin voin työllistyä. Jokainen voi. En halua työllistyä työllistymisen tähden. En halua tehdä työtä, jonka lopputulema on epävarma. Pätkätyöt, nollasopparit, pakkotyöt eivät toisi elämääni mitään. En halua kilpailla ylisaturoituneilla työmarkkinoilla minua huomattavasti laadukkaampien työnhakijoiden kanssa toivoen, että joku työnantaja on armollinen ja antaa minullekin palan leivästään.

[ap]

Oletko sitten joskus ollut lyhytaikaisessa työssä? Ja olit sen kokemuksen pohjalta sitä mieltä, että työnteko on turhaa jos ei ole vakinaista työsuhdetta?

 

En. Olen koko elämäni yksin viettänyt kokematon luuseri, jolla ei ole mahdollisuuksia työllistyä. Täysin eri asia.

[ap]

Useampi prosentti ikäluokkasi ihmisistä on näitä "kokemattomia". Sitä paitsi ei se ketään muuta ihmisenä vaikka pippeli olisikin joskus käynyt pimpissä.

Ihan varmasti sinulla on myös mahdollisuuksia työllistyä, jos panostat asiaan. Tai vaikka et panostaisi asiaan, niin muutamien vuosien työttömyyden välein TE-toimiston pitäisi käsittääkseni tarjota ihmiselle työllistämistyötä esim. kunnan palveluksessa noin puolen vuoden tai vajaan vuoden ajaksi.

 

He eivät ole lähelläkään tilannettani elleivät ole myös keski-ikäisiä, kouluttamattomia ja kokemattomia. Ja vaikka sattuisitkin tuntemaan kaksi kanssani samassa tilanteessa olevaa ei tee tilanteistamme ei-harvinaisia.

[ap]

Kerropa numeroissa minkä ikäiset ihmiset ovat mielestäsi keski-ikäisiä?

 

Aivan. Näissä ja minussa on vain yksi perustavanlaatuinen ero ja se on siinä, että heidän tulevaisuudessaan lähes kaikki on avoinna ja mahdollista, koska he ovat tehneet oikeat valinnat silloin, kun ne on pitänyt tehdä. Minä en ole tehnyt vielä mitään. Joudun aloittamaan elämän puolivälissä kaiken kuin alusta. Enkä tällä tarkoita, että vaatisin jotain huipputyötä tai kovaa palkkaa. Minun kohdallani vain ei ole mitenkään varmaksi sanottua, että kykenisin koskaan työllistymään edes minimipalkkatyöhön. Onko siis hypoteettinen muutaman prosentin parannus elämänlaatuun sen arvoista, että sen eteen kannattaa tehdä vuosikausia töitä?

[ap]

Sinulla on suuruusluokkaa 35 vuotta siihen kunnes olet siinä iässä mikä on luultavasti tulevaisuudessa eläkeikä. Ihan hyvin ehtisit vaikka opiskella maisteriksi ja senkin jälkeen olla 30 vuotta työelämässä.

Loppuelämäsi aikana asiat ovat avoimia ja mahdollisia ihan niin kuin ne olivat avoimia ja mahdollisia silloinkin kun olit 18-vuotias. 18-vuotiaana ilmeisesti olit sitä mieltä, että et halua käyttää hyväkseni niitä avoimia mahdollisuuksia, mutta tälläkin hetkellä sinulla olisi mahdollisuus päättää toisin sen asian suhteen. Siis jos vain haluaisit, etkä kuvittelisi mielessäsi ihmeellisiä teorioita siitä, että jos et saa heti vakityötä ja vaimoa niin kaikki on turhaa tai "vain muutaman prosentin parannus elämänlaatuun".