Elämättömän elämän häpeä

Ei kun kysyin oletko sinä sitä mieltä. Sinähän kirjoitit tuossa yllä "olen alinta sakkaa mitä tältä pallolta, jota maaksi kutsumme löytyy".

Niin? Kirjoitin totuuden ja totuus on yleensä realismia.

[ap]

 

Niin? Kirjoitin totuuden ja totuus on yleensä realismia.

[ap]

On realismia, että olet maapallon huonoin ihminen?

 

On realismia, että olet maapallon huonoin ihminen?

Ei. Mutta olen osa sitä liian huonojen ihmisten joukkoa.

Ei tarvitse olla huonoin, jotta ei kelpaa.

Lisäksi, jos lasketaan niin kaltaisiani epäonnistujia tuskin Suomessa montaa on, joten siltäkin kantilta väittämäni oli totta. En ole huonoin, mutta lähes huonoin.

[ap]

 

Ei. Mutta olen osa sitä liian huonojen ihmisten joukkoa.

Ei tarvitse olla huonoin, jotta ei kelpaa.

Lisäksi, jos lasketaan niin kaltaisiani epäonnistujia tuskin Suomessa montaa on, joten siltäkin kantilta väittämäni oli totta. En ole huonoin, mutta lähes huonoin.

[ap]

Olet huonompi kuin rappioalkoholistit, sekopäänarkkarit ja taparikolliset?

Ps. suosittelen tutustumaan tilastoihin siitä kuinka iso osa nuoremmista aikuisista kuten omasta ikäluokastasi on vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa tai jotka ovat pitkäaikaistyöttömiä. Voit yllättyä. Syrjäytyminen ei nyky-Suomessa ole marginaali-ilmiö vaan suorastaan valtavirtaa.

 

Olet huonompi kuin rappioalkoholistit, sekopäänarkkarit ja taparikolliset?

Ps. suosittelen tutustumaan tilastoihin siitä kuinka iso osa nuoremmista aikuisista kuten omasta ikäluokastasi on vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa tai jotka ovat pitkäaikaistyöttömiä. Voit yllättyä. Syrjäytyminen ei nyky-Suomessa ole marginaali-ilmiö vaan suorastaan valtavirtaa.

Osaltaan olen kyllä. Nuo ovat ryhmiä, joiden edustajilta ei kukaan odota mitään. Ja addiktio on sairaus, josta heidän toivotaan parantuvan. Heillä on selitys "huonoudelleen". Mulla ei ole. Olen elänyt ns. normaalisti, mutta hoitanut kaiken päin prinkkalaa ja tuhlannut yhteiskunnan varoja sekä ihmisten aikaa. En ole tuottanut mitään positiivista tälle maailmalle.

Olen tutustunut tilastoihin. Kaltaiseni ihmiset ovat Suomessa promillen osia.

[ap]

 

Tuo sun tilanne vs. sun asenne itseäsi kohtaan ei täsmää. Joku toinen voisi ajatella että "päin peetä on mennyt ja oon sössiny asioita, mutta toivoa vielä on."

Millaset sun vanhemmat on olleet? Onko ne ollu lämpimiä ja kannustavia? Vai onko ne arvostanu liikaa meriittejä?

Sanoit joskus joutuneesi kiusatuksi. Onko sulle siitä jäänyt tuo sun tajuttoman huono itsetunto? Aiheuttiko se semmoisen irrallisen/merkityksettömyyden tunteen? Tunteen syntipukkina olosta?

 

Tällä viikolla kävin lääkärissä ja valtion velvoittamassa työllistymiskatsastuksessa. Ei niistä varmaan mitään hyötyä ollut, mutta se minkä huomasin oli, että molemmissa tiedustelivat mun perhesuhteista, puolisosta ja mahdollisista lapsista. Kaarrellen kerroin jotain tyhjänpäiväistä, enkä oikeastaan vastannut kysymykseen. Silti se herätti pienen toivon etten ole ainakaan täysin tuntemattomien silmissä kaiken onnellisuuden ja suhde-elämän ulkopuolella. Pidemmän keskustelun jälkeen tulisivat varmasti toisiin ajatuksiin, mutta joku pieni toivon kipinä heräsi hetkeksi sisällä.

Lopulta palasin kotiin, katsoin peiliin ja katsoin ansioluetteloon.

[ap]

 

Tuo sun tilanne vs. sun asenne itseäsi kohtaan ei täsmää. Joku toinen voisi ajatella että "päin peetä on mennyt ja oon sössiny asioita, mutta toivoa vielä on."

Millaset sun vanhemmat on olleet? Onko ne ollu lämpimiä ja kannustavia? Vai onko ne arvostanu liikaa meriittejä?

Sanoit joskus joutuneesi kiusatuksi. Onko sulle siitä jäänyt tuo sun tajuttoman huono itsetunto? Aiheuttiko se semmoisen irrallisen/merkityksettömyyden tunteen? Tunteen syntipukkina olosta?

Miten niin ei täsmää? Tilanne on surkea kuten minäkin.

Vanhemmissani ei ole mitään vikaa. Suurin osa olisi kiitollisia näin hyvistä vanhemmista.

Olin kiusattu, koska olin pieni ja nörtti. Ei sillä ole mun aikuisikään ollut mitään vaikutuksia. Mun huono itsetunto johtuu siitä, että olen kaukana normaaliudesta, enkä uskalla tästä kenellekään kertoa. Ei voi olla hyvää itsetuntoa asioissa, joita ei osaa tai asioissa, joista ei ole mitään saavutuksia.

[ap]

 

Miten niin ei täsmää? Tilanne on surkea kuten minäkin.

Vanhemmissani ei ole mitään vikaa. Suurin osa olisi kiitollisia näin hyvistä vanhemmista.

Olin kiusattu, koska olin pieni ja nörtti. Ei sillä ole mun aikuisikään ollut mitään vaikutuksia. Mun huono itsetunto johtuu siitä, että olen kaukana normaaliudesta, enkä uskalla tästä kenellekään kertoa. Ei voi olla hyvää itsetuntoa asioissa, joita ei osaa tai asioissa, joista ei ole mitään saavutuksia.

[ap]

Mä tunnen monta oikeasti epänormaalia ja sä olet kaukana niistä...
Älä ole niin armoton itsellesi.

Elämässä ne virheet ei tartte olla isoja kun menee vikaan. Monet fiksut ihmiset ei löydä kumppania koska se on jokin 5 %:n virhe heissä joka estää sen toteutumisen, ja pitkäaikaisen työpaikan saaminen voi olla myös pienestä kiinni - sen tietää ne jotka on ravanneet kymmenessä työhaastattelussa.
Tiedän sinkkuja jotka on ihan ok ja kivoja, mutta jokin pieni fiba ratkaisee, miksi heillä ei ole puolisoa.

Ihmisestä itsestään voi tuntua siltä että itsessä on jotain megalomaanista kauheutta kun ei onnistu, vaikka ne pienet jutut on ne, jotka luotaantyöntää muita.

Sitten taas voi olla joku joka näyttää suunnilleen pystyynnostetulta sialta (sori termistöni) ja on käytökseltään epärehellinen öykkäri, mutta naista ja duunia pukkaa koska on itsevarma ja osaa just suhdekiemurat.

 

Mä tunnen monta oikeasti epänormaalia ja sä olet kaukana niistä...
Älä ole niin armoton itsellesi.

Elämässä ne virheet ei tartte olla isoja kun menee vikaan. Monet fiksut ihmiset ei löydä kumppania koska se on jokin 5 %:n virhe heissä joka estää sen toteutumisen, ja pitkäaikaisen työpaikan saaminen voi olla myös pienestä kiinni - sen tietää ne jotka on ravanneet kymmenessä työhaastattelussa.
Tiedän sinkkuja jotka on ihan ok ja kivoja, mutta jokin pieni fiba ratkaisee, miksi heillä ei ole puolisoa.

Ihmisestä itsestään voi tuntua siltä että itsessä on jotain megalomaanista kauheutta kun ei onnistu, vaikka ne pienet jutut on ne, jotka luotaantyöntää muita.

Sitten taas voi olla joku joka näyttää suunnilleen pystyynnostetulta sialta (sori termistöni) ja on käytökseltään epärehellinen öykkäri, mutta naista ja duunia pukkaa koska on itsevarma ja osaa just suhdekiemurat.

Sä voit laskea näitä. Mun tilanteessa olevia on Suomessa ehkä korkeintaan kymmenen. Se on epänormaalin määritelmä.

Mulla ei ole mistään pienestä tai sattumasta kiinni. Puolison tai seksikumppanin puute johtuu musta itsestä ja samoin työpaikan. Ei ole huonoa tuuria mun kohdalla - on vain minä ja epäonnistuminen. Lisäksi mä en ole kiva.

Ja se mitä mä haluan tuoda nyt ja tässä ketjussa esille on se, että tähän ikään mennessä, jos mussa ei olisi mitään vikaa olisi jotain tapahtunut jo sattumalta. Vahingossa. Todennäköisyydet päätyä mun tilanteeseen ovat minimaaliset. Ei voi olettaa, että se tapahtuu tulevaisuudessa, vaan on parempi todeta, että menneisyys on ennemminkin ennuste tulevasta.

[ap]

 

Oletko ansainnut mitään puolisoa ylipäätään.
Kirjoitat että et ole kiva, miksi kenenkään pitäisi olla sellaisen ihmisen kanssa tai edes yrittää. Haluaisitko itse muuten puolisoksi itsesi kaltaisen ihmisen tai työtoveriksi. Kokeile vaihtaa roolia.

 

Oletko ansainnut mitään puolisoa ylipäätään.
Kirjoitat että et ole kiva, miksi kenenkään pitäisi olla sellaisen ihmisen kanssa tai edes yrittää. Haluaisitko itse muuten puolisoksi itsesi kaltaisen ihmisen tai työtoveriksi. Kokeile vaihtaa roolia.

Olen kuullut tän argumentin ennenkin. Jos vain kivat ansaitsisivat puolison olisi maailma täynnä yksinäisiä ihmisiä. Ja kyllä mä joskus luulin olevani mukava, avulias, empaattinen, rakastava, hellä ja uskollinen. Sitten elämä, kokemukset ja tämä ketju saivat pohtimaan asiaa uudestaan. Ei voi olla noita edellä mainittuja ja elää koko elämänsä yksin. Se on mahdotonta.

Ja haluaisinko itseni kumppaniksi tai työkaveriksi? Ekasta en osaa sanoa, mutta mikä vika on työkaverissa, joka tekee kaikki työt valittamatta, on sosiaalinen, auttaa toisia, ottaa vastuuta ja on osa yhteisöä?

[ap]

 

Sä voit laskea näitä. Mun tilanteessa olevia on Suomessa ehkä korkeintaan kymmenen. Se on epänormaalin määritelmä.

Mulla ei ole mistään pienestä tai sattumasta kiinni. Puolison tai seksikumppanin puute johtuu musta itsestä ja samoin työpaikan. Ei ole huonoa tuuria mun kohdalla - on vain minä ja epäonnistuminen. Lisäksi mä en ole kiva.

Ja se mitä mä haluan tuoda nyt ja tässä ketjussa esille on se, että tähän ikään mennessä, jos mussa ei olisi mitään vikaa olisi jotain tapahtunut jo sattumalta. Vahingossa. Todennäköisyydet päätyä mun tilanteeseen ovat minimaaliset. Ei voi olettaa, että se tapahtuu tulevaisuudessa, vaan on parempi todeta, että menneisyys on ennemminkin ennuste tulevasta.

[ap]

Sanot ettet ole kiva - mutta aikaisemmin sanoit että pystyt juttelemaan ihmisten kanssa asiallisesti (se viesti missä puhuimme siitä valittaisitko treffeillä).
No missä se ei-kivuus näkyy?

Mä vasta en ole kiva. Olen kamala, flegu, laiska ja itsekäs. Silti mulla on ukko ja jotenkin työelämässä olen kiinni.
Mutta suhun pitäis puhaltaa elämää. Mulla on semmonen kuva susta (sori jos menee mettään), että olet ihmisten seassa korrekti ja kohtelias mutta luutunut/jähmettynyt, eli et ole täynnä elämää. Semmoisia pitkän linjan sinkut on, ne on kuin hillittyjä viilipyttyjä vaikka pinnan alla on purkautumassa oleva tulivuori tuskan ja hylkäämisen pelon takia.
Ja se räjähdysaltis tila ja liian tarkkaan harkitut eleet voi kääntyä sitä sinkkua vastaan.

Ja semmoisille tekisi mieli sanoa: ravistelkaa itseänne, naurakaa, mokatkaa, naurakaa mokillenne - eläkää.
Ota ilo irti niistä ihmissuhteista joita sulla on, vaikka ne ois ohuita. Iloitse pienistä asioista. Totuta itseäsi elämään.

Ootko hakenu muuten netin seuranhakupalveluista muijaa (vaikka joku tinder tuntuu meikäläisestäkin aika raakalta paikalta)?

 

Sanot ettet ole kiva - mutta aikaisemmin sanoit että pystyt juttelemaan ihmisten kanssa asiallisesti (se viesti missä puhuimme siitä valittaisitko treffeillä).
No missä se ei-kivuus näkyy?

Mä vasta en ole kiva. Olen kamala, flegu, laiska ja itsekäs. Silti mulla on ukko ja jotenkin työelämässä olen kiinni.
Mutta suhun pitäis puhaltaa elämää. Mulla on semmonen kuva susta (sori jos menee mettään), että olet ihmisten seassa korrekti ja kohtelias mutta luutunut/jähmettynyt, eli et ole täynnä elämää. Semmoisia pitkän linjan sinkut on, ne on kuin hillittyjä viilipyttyjä vaikka pinnan alla on purkautumassa oleva tulivuori tuskan ja hylkäämisen pelon takia.
Ja se räjähdysaltis tila ja liian tarkkaan harkitut eleet voi kääntyä sitä sinkkua vastaan.

Ja semmoisille tekisi mieli sanoa: ravistelkaa itseänne, naurakaa, mokatkaa, naurakaa mokillenne - eläkää.
Ota ilo irti niistä ihmissuhteista joita sulla on, vaikka ne ois ohuita. Iloitse pienistä asioista. Totuta itseäsi elämään.

Ootko hakenu muuten netin seuranhakupalveluista muijaa (vaikka joku tinder tuntuu meikäläisestäkin aika raakalta paikalta)?

Se oli sarkastinen heitto tämän ketjun kirjoittajien käsityksestä mun persoonasta. Eihän kiva ihminen voi olla yksin, kokematon tai argumentoida ihmisiä vastaan? Mä olen hyvä kaveri, yritän olla hyvä lapsi vanhemmilleni ja ajattelen ihmisistä parasta.

En tietenkään ole täynnä elämää - mulla ei ole elämää. En ole kokenut kuin ehkä 10% siitä mitä ihmiset elämässään tärkeänä pitävät. Ei tämä mulla manifestoidu purkautumisenuhkana vaan lähinnä kaiken peittävänä apatiana. Se on jokaisen päivän harmautta ja viikonpäivien sulautumista toisiinsa.

Olen kokeillut palveluja. En saa osumia tai yhteyksiä ja ne, jotka saan kaikkoavat kyllä, koska en osaa olla naisten silmissä tai korvissa kiinnostava, jännä tai seksuaalinen.

[ap]

 

Olen kokeillut palveluja. En saa osumia tai yhteyksiä ja ne, jotka saan kaikkoavat kyllä, koska en osaa olla naisten silmissä tai korvissa kiinnostava, jännä tai seksuaalinen.

[ap]

Tuossa voi olla osasyitä. Mietin joskus että pohjimmiltaan ihmiset ovat hyvin samanlaisia toiveineen, ajatuksineen ja pelkoineen ja jokainen ihminen on virheitä tekevä ressukka, mutta jotkut osaavat tehdä itsestään kiinnostavan oloisen paremmin kuin muut.
Ja jotkut tekevät itsestään tärkeänkin, mikä taas henk.koht.joskus ärsyttää heissä, jos se menee yli.

Eli sinä: olet mukava, mutta vähän tylsä/arka/hiirulainen? Hukut tapettiin?

Tuo voi olla sulla selittävä tekijä kun ajatellaan sinkkuutta ja työmarkkinoita, mutta tuollainen vika ei tarkoita että olet kamala tai hirveä. Olet vaan vähän tottunut olemaan syrjässä ja taustalla ja pidät muita hohdokkaampana kuin sinä, ja että muilla on oikeus tuoda asioitaan esille ja olla onnellinen.

Se itsesi luokittelu Suomen kamalimpaan kymmenikköön on jo...no...hieman liioiteltua. Kyllä moni muija ottais sut mieluummin kuin jonkun sarjamurhaaja Kaken Konnunsuon vankilasta.

 

Ja: kiva ihminen saattaa olla yksin. Mä tunnen oikeasti monta sinkkua (ei-valittu sinkkuus) jotka on kivoja.

 

Tuossa voi olla osasyitä. Mietin joskus että pohjimmiltaan ihmiset ovat hyvin samanlaisia toiveineen, ajatuksineen ja pelkoineen ja jokainen ihminen on virheitä tekevä ressukka, mutta jotkut osaavat tehdä itsestään kiinnostavan oloisen paremmin kuin muut.
Ja jotkut tekevät itsestään tärkeänkin, mikä taas henk.koht.joskus ärsyttää heissä, jos se menee yli.

Eli sinä: olet mukava, mutta vähän tylsä/arka/hiirulainen? Hukut tapettiin?

Tuo voi olla sulla selittävä tekijä kun ajatellaan sinkkuutta ja työmarkkinoita, mutta tuollainen vika ei tarkoita että olet kamala tai hirveä. Olet vaan vähän tottunut olemaan syrjässä ja taustalla ja pidät muita hohdokkaampana kuin sinä, ja että muilla on oikeus tuoda asioitaan esille ja olla onnellinen.

Se itsesi luokittelu Suomen kamalimpaan kymmenikköön on jo...no...hieman liioiteltua. Kyllä moni muija ottais sut mieluummin kuin jonkun sarjamurhaaja Kaken Konnunsuon vankilasta.

Mä olen mukava. Olen myös hauska, kiinnostava, poikkeava ja persoonallinen. Saan ihmiset nauramaan ja kiinnostumaan. Se mikä multa puuttuu on konkretia ja siihen nää jutut aina väistämättä ajautuu. Ja siihen mulla ei ole mitään annettavaa. Ei ole kokemusta, ei ole osaamista, ei ole itseluottamusta, ei ole vetovoimaa, ei ole normaaliutta. Miksi siis edes yrittää?

Ja kiitos, että pidät mua edes hieman parempana parisuhdekandidaattina kuin sarjamurhaajaa. Tämä piristi yötäni.

[ap]

 

Ja: kiva ihminen saattaa olla yksin. Mä tunnen oikeasti monta sinkkua (ei-valittu sinkkuus) jotka on kivoja.

Juu, mutta ei keski-ikään asti. Eikä jokaisena hetkenä elämästään.

[ap]

 

Vielä tähän anekdootti säälittävästä elämästäni.

Serkkuni kymmenvuotias poika kehui "seurustelevansa" ja oli kuulemma jo pussaillut. Äitinsä toki vieressä toppuutteli, mutta eiköhän pikkuherra totta puhunut. Minä vain vieressä nyökkäilin ja onnittelin hyvästä toiminnasta samalla miettien miten 30 vuotta mua nuoremmat ovat mua edellä elämänkokemuksissa ja fyysisessä kanssakäymisessä. En keksi paljon nolompaa asiaa. Onneksi olen suurimmaksi osaksi aikaa eristäytynyt omaan asuntooni. Ei tuollaista kestäisi kovin paljon enempää.

[ap]

 

Mä olen mukava. Olen myös hauska, kiinnostava, poikkeava ja persoonallinen. Saan ihmiset nauramaan ja kiinnostumaan. Se mikä multa puuttuu on konkretia ja siihen nää jutut aina väistämättä ajautuu. Ja siihen mulla ei ole mitään annettavaa. Ei ole kokemusta, ei ole osaamista, ei ole itseluottamusta, ei ole vetovoimaa, ei ole normaaliutta. Miksi siis edes yrittää?

Ja kiitos, että pidät mua edes hieman parempana parisuhdekandidaattina kuin sarjamurhaajaa. Tämä piristi yötäni.

[ap]

Ole hyvä vaan! Mutta tuo sarjamurhaajakommentti pohjautui omiin sanoihisi kun luokittelet itsesi Suomen top10 jäätävimpien tapausten porukkaan.

No, mä sanon tuohon ekan kappaleen rimpsuun sen vanhan saarnani, että aloita rakentamaan sitä konkretiaa eli ala naatiskelemaan elämän sisällöistä.
Muijaehdokas kuuntelee mielellään
-mistä elokuvista tykkäät
-mitä juttelet yleisistä puheenaiheista (uutiset, media, some)
-kerrot vaikka kotipaikkakunnastasi
-mikä on ruokabravuurisi
-liikuntaharrastuksestasi

Vs.
-tyhjä kämppä, et oo pariin viikkoon tehnyt mitään, sua ei kiinnosta mikään.

Hommaa sisältöjä siis. Vaikka koira jota koulutat, ja sit joriset asiantuntevasti kun "Musti haukkui tänä aamuna varmasti jotain metsoa metsän laidassa kun kävin sen kans lenkillä."
Ja nainen on ihan mehuissaan susta.

 

Ole hyvä vaan! Mutta tuo sarjamurhaajakommentti pohjautui omiin sanoihisi kun luokittelet itsesi Suomen top10 jäätävimpien tapausten porukkaan.

No, mä sanon tuohon ekan kappaleen rimpsuun sen vanhan saarnani, että aloita rakentamaan sitä konkretiaa eli ala naatiskelemaan elämän sisällöistä.
Muijaehdokas kuuntelee mielellään
-mistä elokuvista tykkäät
-mitä juttelet yleisistä puheenaiheista (uutiset, media, some)
-kerrot vaikka kotipaikkakunnastasi
-mikä on ruokabravuurisi
-liikuntaharrastuksestasi

Vs.
-tyhjä kämppä, et oo pariin viikkoon tehnyt mitään, sua ei kiinnosta mikään.

Hommaa sisältöjä siis. Vaikka koira jota koulutat, ja sit joriset asiantuntevasti kun "Musti haukkui tänä aamuna varmasti jotain metsoa metsän laidassa kun kävin sen kans lenkillä."
Ja nainen on ihan mehuissaan susta.

Sarjamurhaajatkin saavat kymmenittäin rakkauskirjeitä ja kosintoja vankilaan. Mua ei ole kukaan koskaan kertonut edes tykkäävänsä. Kumpi meistä siis onkaan parempi kandidaatti suhteeseen?

Ehdotuksesi ovat hyviä, mutta ne olettavat liikaa. Mulla ei ole yhtään muijaehdokasta - ei ole koskaan ollut. Ja vaikka osaisin noista jutella (ja kyllä mä osaan), niin ei se auta. Voin puhella ummet ja lammet elokuvista, kertoa niiden symboliikasta. Voin väitellä ajankohtaisista uutisista ja kokata minkä tahansa ruoan kokkikirjasta. Voin lähteä lenkille, kiipeilemään tai tai pomputtelemaan palloa.

Mutta mitä sitten?

Eivät nuo ole niitä, joiden mukaan suhde päätetään. Ne ovat kivoja lisäosia kaiken päälle. Pitää olla konkretiaa. Voit olla kiva, osaava ja kiehtova, mutta kun olet muuten luuseri niin se oli siinä.

Ja ainut kerta, kun nainen on musta ollut mehuissaan oli yläasteen ruokalassa, kun rinnakkaisluokan tyttö kaatoi sekamehut rinnuksilleni.

[ap]

 

Tähän väliin (vielä kun muistan) voisin laittaa kiitoksen kaikille, jotka ovat jaksaneet mulle vastailla. Tää on mulle valtavan tärkeää terapiaa ja oikeastaan ainut kerta, kun olen voinut näistä asioista (vaikkakin anonyymisti) puhua ja uskon, että on tärkeää, kun ei tarvitse ikuisesti pitää näitä juttuja pään sisällä yksin. Ei tämä välttämättä mihinkään parempaan johda, mutta antaa ainakin hetken helpotuksen.

[ap]

 

Vielä tähän anekdootti säälittävästä elämästäni.

Serkkuni kymmenvuotias poika kehui "seurustelevansa" ja oli kuulemma jo pussaillut. Äitinsä toki vieressä toppuutteli, mutta eiköhän pikkuherra totta puhunut. Minä vain vieressä nyökkäilin ja onnittelin hyvästä toiminnasta samalla miettien miten 30 vuotta mua nuoremmat ovat mua edellä elämänkokemuksissa ja fyysisessä kanssakäymisessä. En keksi paljon nolompaa asiaa. Onneksi olen suurimmaksi osaksi aikaa eristäytynyt omaan asuntooni. Ei tuollaista kestäisi kovin paljon enempää.

[ap]

No joo, tuonikäisten "seurustelut"...tässä kuulin yhdestä 11-12-vuotiaiden seurustelusta ja se oli ollu jotain pallo hukassa hengailua.
Eikä kaikki jätkät ole mitään tyrkkyjä likkojen suhteen eikä tartte ollakaan. Ei mun poikakaan ole.

Mut se täytyy sanoa, minkä olen sanonu tällä palstalla ennenkin, pitkän linjan sinkkuihin liittyen: ne tartteis tartunnan.

Sussa ei ole välttämättä mitään isompaa vikaa (ja me kaikki parisuhteessakin olevat ollaan yhtä kamalia/ihania kuin sä). Mut sulla ei oo ollu parisuhdetartuntaa.
Eli on 100 kertaa helpompi löytää joku, jos on edes kerran seurustellut vaikka miten kömpelön seurustelun joskus. Sanon aina tän, mutta eronneilla kestää usein valitettavasti noin nanosekunti kun löytävät jonkun uuden, vaikka sen ekan puolison hankinta ois ollu kiven alla.

Sulle joku neuvoi että vedä pääsi täyteen ja mee huoriin tms., mistä sanoit että laitat tuon neuvon jääkaapin oveen tms.
Mä en uskovana voi neuvoa ihan noin hurjasti ja prostituutiota suunnilleen vihaan, mut sillä harmaalla oli se ratkaisu. Kun saat pään auki, niin jatko on helpompaa.

 

No joo, tuonikäisten "seurustelut"...tässä kuulin yhdestä 11-12-vuotiaiden seurustelusta ja se oli ollu jotain pallo hukassa hengailua.
Eikä kaikki jätkät ole mitään tyrkkyjä likkojen suhteen eikä tartte ollakaan. Ei mun poikakaan ole.

Mut se täytyy sanoa, minkä olen sanonu tällä palstalla ennenkin, pitkän linjan sinkkuihin liittyen: ne tartteis tartunnan.

Sussa ei ole välttämättä mitään isompaa vikaa (ja me kaikki parisuhteessakin olevat ollaan yhtä kamalia/ihania kuin sä). Mut sulla ei oo ollu parisuhdetartuntaa.
Eli on 100 kertaa helpompi löytää joku, jos on edes kerran seurustellut vaikka miten kömpelön seurustelun joskus. Sanon aina tän, mutta eronneilla kestää usein valitettavasti noin nanosekunti kun löytävät jonkun uuden, vaikka sen ekan puolison hankinta ois ollu kiven alla.

Sulle joku neuvoi että vedä pääsi täyteen ja mee huoriin tms., mistä sanoit että laitat tuon neuvon jääkaapin oveen tms.
Mä en uskovana voi neuvoa ihan noin hurjasti ja prostituutiota suunnilleen vihaan, mut sillä harmaalla oli se ratkaisu. Kun saat pään auki, niin jatko on helpompaa.

No. sä vähättelet tuota, koska oot normaali ihminen. Mä väitän, että nuo nuoruuden kokemukset muokkaavat meistä sen mitä olemme vanhemmiten. Mä en koskaan edes leikkiseurustellut. En pussannut epävarmasti naapurin flikan kanssa. En käynyt kotibileissä pelaamassa pullonpyöritystä. Enkä todellakaan kokenut ekaa hieman noloa seksikokemustani silloin kuin olisi pitänyt. Nyt olen siis samalla tasolla kuin nuo noin 15-vuotiaat seksuaalisuuteni kanssa ja kuka haluaa katsella aikuista miestä, joka hapuilee kuin teini?

Mä olen käynyt pää täynnä baareissa satoja kertoja. Ei mitään. Ei mun luonne muutu, kun olen humalassa. Joskus nuorempana ehkä olisi voinut, mutta ei nyt enää, kun on näin paljon lastia olkapäällä. Maksullisiin en. Tai kai se pakko, jos ei halua kuolla kokematta seksiä. Siltikin olen ikuinen romantikko, joka haluaa ensin yhteyden henkisesti ja sitten fyysisesti. Noloa, mutta näin sekaisin olen pääni sisällä.

[ap]

 

Sarjamurhaajatkin saavat kymmenittäin rakkauskirjeitä ja kosintoja vankilaan. Mua ei ole kukaan koskaan kertonut edes tykkäävänsä. Kumpi meistä siis onkaan parempi kandidaatti suhteeseen?

Ehdotuksesi ovat hyviä, mutta ne olettavat liikaa. Mulla ei ole yhtään muijaehdokasta - ei ole koskaan ollut. Ja vaikka osaisin noista jutella (ja kyllä mä osaan), niin ei se auta. Voin puhella ummet ja lammet elokuvista, kertoa niiden symboliikasta. Voin väitellä ajankohtaisista uutisista ja kokata minkä tahansa ruoan kokkikirjasta. Voin lähteä lenkille, kiipeilemään tai tai pomputtelemaan palloa.

Mutta mitä sitten?

Eivät nuo ole niitä, joiden mukaan suhde päätetään. Ne ovat kivoja lisäosia kaiken päälle. Pitää olla konkretiaa. Voit olla kiva, osaava ja kiehtova, mutta kun olet muuten luuseri niin se oli siinä.

Ja ainut kerta, kun nainen on musta ollut mehuissaan oli yläasteen ruokalassa, kun rinnakkaisluokan tyttö kaatoi sekamehut rinnuksilleni.

[ap]

Kyllä sä olet parempi äijäkandidaatti kuin sarjamurhaaja-Kake. Uskon että olisit hyvä puoliso ja rakastava isä.
Se vääryys tässä maailmassa on, että narsistipsykopaatit vetoavat joihinkin outoihin muijiin. Ei ne järkeviä naisia olekaan jotka niiden mukaan lähtee, mutta siinä onkin semmonen Matti/Mervi- kuvio että oksat pois...

Eli:kaikki hyvät kandidaatit ei aina saa puolisoa. Mä tiedän täältä maalta monta hyvää ja mukavaa poikamiestä jotka ei meinaa löytää muijaa. Mieti minkä takia on perustettu Maajussille morsian -ohjelma?

Mutta mitä lisäosia sä oletat? Vaikka olet työtön, niin on naisia jotka seurustelevat/ovat naimisissa pitkäaikaistyöttömän kanssa.
Lisäosina vois olla se että tyttöystäväs tutustuu vanhempiisi ja sukuusi.