Ehkä. Mä olen niin kaukana tuosta maailmasta, että en edes tiedä miltä se tuntuisi. Varmaan se olisi sitä oikeaa elämistä. Se olisi ns. sallittua elämistä verrattuna tähän mun nykyiseen olemassaoloon, jota kukaan ei hyväksy ja jonka lähes jokainen lopettaisi, jos kykenisi loisimiseni lopettamaan. Ehkä.
Ei kukaan halua olla sellaisen kaveri jota oikeasti inhoaa. Kaikesta päätellen kaverisi eivät siis pidä sinua ihmisroskana tai muutenkaan inhoa sinua.
En ole koskaan oikeassa elämässä "ulissut valitusvirttä", kertonut tunteistani, tunnustanut pelkojani tai puhunut täysin rehellisesti. Yleensä olen vitsaileva, osallistuva ja asiallinen. Tämä ketju on vain henkireikä ajatuksille ja tunteille, joita en ole koskaan ääneen kenellekään kertonut.
Aivan, on huono itsetunto. Sellaista ei kuitenkaan esim. tämän ketjun perusteella saisi olla.
En mä koskaan ole uskonut, että he mua inhoaisivat. Harva kai meistä ketään oikeasti inhoaa. Mä olen ihan mukavaa seuraa ja lähden yleensä yksinäisyyttäni lievittämään, jos johonkin kutsutaan. Mikään tuosta edellämainitusta ei kuitenkaan takaa, että he hyväksyisivät elämäntyylini tai ymmärtäisivät parisuhteettomuuttani. Nuo ovat kaksi aivan eri juttua.
Tässä oli kyseessä hypoteettinen tilanne ja hypoteettinen mies. Ajatusleikki on varmasti mahdollista vaikka oikeassa elämässä olisi este. En mä ole sua tai ketään tän ketjun ihmisistä pakottamassa kaltaistani loisivaa haisulia tapaamaan, mutta ymmärrän kyllä vastauksesi sillä eiköhän se olisi sama oli miestä tai ei.
Sä oot jumettunu syvään häpeän tunteeseen...arvioit kaiken sen kautta. Älä vihaa itseäsi.
Et ole keski-ikäinen vaan vanhus. Vanhus jolla ei ole edustusvaimoa, maajohtajan pestiä eikä sijoitusasuntoja. Sellaiselle nauravat aidan seipäätkin.
Fakta on, että 99,9999% ihmisistä on ihana parisuhde ja himoitseva puoliso sekä rahaa kuin roskaa. En voi edes kuvitella sellaista tilannetta, että jollakulla ei olisi näitä, mutta näköjään se on mahdollista.
Miksi en vihaisi? Mikä on se yksi, edes yksi, asia, jonka takia pitäisin itsestäni? Mikä on merkitykseni maailmalle tai edes yhdelle ihmiselle? En näe sitä, enkä usko, että sitä on, koska en sitä ole koskaan kuullut.
Lienet merkityksellinen ainakin vanhemmillesi ja kavereillesi.
Hyvä vastaus. Korjaan silti hieman:
Ehkä.
Ei sellaista ihmistä olekaan joka olisi korvaamaton. Edes Kekkonen ei ollut sitä.
No, kyllä Kekkonen aika korvaamaton oli. Onko ollut hänen jälkeensä meillä kaljua presidenttiä?
Tuttu ilmiö. Sen takia esim. lapsivakuutuksiakin myydään niin paljon. Ne kun takaavat vanhemmille uuden lapsen tilalle vakuutusyhtiön piikkiin jos entinen sattuu menehtymään.
Aah, aloit hassuttelemaan. No, uskon kyllä merkitykseni vanhemmilleni olevan enemmän, mutta kavereideni kohdalla pitäydyn laastarivertauksessa.
Unohtui lisätä oleellisin:
Kiitos vähättelystä ja ajatusmallini kyseenalaistamisesta. Se onkin tämän ketjun teema ollut alusta asti.Ap:n yksi ongelma on se, että hän kuvittelee tietävänsä minkälaista niiden maajohtajien ja lääkärien elämä on: pelkkää onnea ja auvoa ja kaikki on tullut kuin Manulle illallinen.
Todellisuudessa suurin osa niistä elää parisuhteessa, jossa eivät ole onnellisia, mutta lasten/talon tai muun syyn takia eivät voi erota. Moni todennäköisesti pettää puolisoaan. Varmaan kaikilla on julmettu stressi työssään, kun nuoremmat alkaa kiipiä ohitse ja omasta paikasta on taisteltava kynsin hampain. Mahahaava on varmaan monella ja alko-ongelmia.
Mutta onhan ne maajohtajia ja korkeastikoulutettuja.
Kun kahlasin tämän ketjun läpi ja luin ap:n vastauksia, kiitin mielessäni, sitä, että olen koko elämäni ns. kulkenut omia polkujani. En ole koskaan välittänyt vähääkään, mitä muut ajattelevat, enkä ole koskaan halunnut mitään samaa kuin muillakin on.
Ap tuntuu juurtuneen niin syvälle omaan harhaiseen poteroonsa, etten usko, että mitkään tässäkin ketjussa annetut hyvät neuvot menisivät perille. Kun tuohon lisää vielä ap:n tavan nosta itsensä ns. duunarien yläpuolelle, vaikuttaa aika toivottomalta autettavalta.
Ap tuskin tämän elämän aikana sisäistää sellaista tosiasiaa, ettei mitään elämässä voi taata varmaksi: ei parisuhteen kestämistä, ei työpaikkaa tai mitään muutakaan. Elämä perustuu ikuiselle liikkeelle ja kaiken muuttumiselle, mikä on hyvä asia. Jos kaiken pystyisi näkemään varmaksi ennalta, tulisi elämästä sietämättömän tylsää.
Parasta on se matka, ei päämäärä.
Realismia on se, että et ikinä kelpaa mihinkään?
Olet siis tuota mieltä? Voit olla oikeassa.
Ei kun kysyin oletko sinä sitä mieltä. Sinähän kirjoitit tuossa yllä "olen alinta sakkaa mitä tältä pallolta, jota maaksi kutsumme löytyy".
