Onko kostaminen oikein?
- Viestiketjun aloittaja Rätti Väsynyt
- Ensimmäinen viesti
V
vierailija
Vieras
Mä en tiedä miten toimisin jos joku satuttais mulle rakasta ihmistä ja joskus tuntuu, että toivon joidenkin ihmisten kärsivän moninkertaisesti niin paljon mitä ovat tehneet toiselle, vaikkapa ihan vaan mullekin...en usko että kykenisin sanoa ja puhua epäkohdista ihmiselle millään tavoin, jos joku vaikkapa satuttaa poikiani tai edes kissaani tai minuakaan.
No pakkohan omien lasten satuttajille tai heidän vanhemmilleen on puhua, sehän kuuluu vanhemmuuteen?
Kostamisessa on ne huonot puolet, että se koston kohde ei usein tajua että hänelle kostetaan. Lisäksi se kostoa hautova on kiinni niissä ajatuksissa ja hautoo kieroja suunnitelmiaan.
Mut mä tiedän vielä karumman tavan, kuin kostaa itse.
Antaa kosto Jumalalle. Sanon usein Jumalalle että "Hoida homma: opetahan tuota tyyppiä vähän", ja jossain vaiheessa se tyyppi on elämässään itse jossain lirissä ja on kohta aika nöyrää poikaa.Se ei ole taikuutta; noidathan usein toivovat pahaa ja hautovat kostoa. Jumala kun kostaa, niin Hän tekee sen opetusmielessä, oikeaan aikaan, oikealla tavalla, ja kokonaisvaltaisesti, siitä on sille ihmiselle hyötyä.
Ja Jumala päättää siitäkin että tekeekö hän niinkuin haluan, eli mä en voi määrätä Häntä. Voihan olla että se toinen ihminen on niin kovilla elämässään että Jumala enempää höykyytä häntä mun takia.
Ja mä voin olla kostosta vapaa, keskittyä omaan elämääni ja luottaa, että Jumala hoitaa asian.
Jotkut sanovat sitä karmaksi, mut onko persoonatonta karmaa olemassa, jos se osaa punnita toisen rötökset ja antaa suunnitelmallisen opetuksen vaikka vuosien päähän, ajastettuna?
Mut ilman Jumalaakin: kiusaajatyypit kyllä ajautuvat epätasapainoisuutensa takia ihan lahjakkaasti itsekin ongelmiin elämässään.
V
vierailija
Vieras
Ei.
En osaa nähdä sitä tasoittavana tilanteena. Saati että kostaminen toisi tullessaan sitä kaipaamaansa etua tai tyytyväisyyttä, onnellisuutta - mitä nyt on jälestämässäkin. Yleensä siitä tahtoo vain jäädä paska maku suuhun joten miksi haalia sitä lisää? Kyllä täällä jokainen saa muutoinkin elämänsä aikana ns.ansaitsemansa mukaan.
En osaa nähdä sitä tasoittavana tilanteena. Saati että kostaminen toisi tullessaan sitä kaipaamaansa etua tai tyytyväisyyttä, onnellisuutta - mitä nyt on jälestämässäkin. Yleensä siitä tahtoo vain jäädä paska maku suuhun joten miksi haalia sitä lisää? Kyllä täällä jokainen saa muutoinkin elämänsä aikana ns.ansaitsemansa mukaan.
Kostohan on kosto vaikka sen ulkoistaakin ja ryhtyisikö Jumala moiseen hommaan?
Mut mä tiedän vielä karumman tavan, kuin kostaa itse.
Kyllä Jumala osaa kostaakin. Ihmisen oma kosto sotkee vaan asioita, mut joskus oikein pelkään antaa sen asian Jumalalle koska sieltä tulee aika "täsmäkosto".
En mä halua kuitenkaan että Jumala antaa sille tulla vaikka avioeron tai isoa sairautta. Rukoilen monesti vaan että se tyyppi saisi vaan sopivan opetuksen "Isän kärestä", että lopettaisi pahan tekemisen.
19. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra".
Niin siinä lukee, mutta mitä siinä sanotaan?
Voin sanoa, että me luetaan tai ymmärretään tuo teksti eritavalla.
Voin sanoa, että me luetaan tai ymmärretään tuo teksti eritavalla.
Kyllä Jumala osaa kostaakin. Ihmisen oma kosto sotkee vaan asioita, mut joskus oikein pelkään antaa sen asian Jumalalle koska sieltä tulee aika "täsmäkosto".
En mä halua kuitenkaan että Jumala antaa sille tulla vaikka avioeron tai isoa sairautta. Rukoilen monesti vaan että se tyyppi saisi vaan sopivan opetuksen "Isän kärestä", että lopettaisi pahan tekemisen.
19. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra".
Riippuu varmaan miten on satutettu, noissa asioissa kun tuppaa tunteet nousemaan niin pintaan että puhe saattais muuttua huutamiseks ja fyysiseksi.
No tuokin riippuu varmaan tavasta kuinka kosto tapahtuu, mutta lopusta olen samaa mieltä ja omissa ajatuksissa asioita hautominen ei tee kenellekään hyvää.
Joskus vaan kun on satutettu tarpeeksi kauan ja paljon, on niistä ajatuksista hankala päästä irti kun mielessä pyörii suurena kysymys: Miksi??
Tuokin on onneksi totta.
Juu ei niistä kostoajatuksista pääse helposti eroon. Anteeksianto voi olla vuosia kestävä prosessi.
Minusta se tarkoittaa jotain sellaista, että ei saa kostaa ja tuo Jumalan kosto on käytännössä, silleen, että tämä väärintekijä ymmärtää tehneensä väärin ja se kosto ois niin ku jotain sellaista pahaaoloa väärästä teostaan (synti, omatunto, yms).
Joskus kosto on ihan paikallaan. Yleensä sellaisissa pikkujutuissa ja tuntemattomien kanssa. Harvemmin tuttujen kesken, isoissa asioissa.
Itse esim joskus kostan jonossa kiilaajalle astumalla kipeästi kantapäille tai tyrkkäämällä ostoskärryillä. Sitten pahoittelen sydämellisesti, vaikka nauraa kiherrän sisäisesti.
Itse esim joskus kostan jonossa kiilaajalle astumalla kipeästi kantapäille tai tyrkkäämällä ostoskärryillä. Sitten pahoittelen sydämellisesti, vaikka nauraa kiherrän sisäisesti.
Osittain noin, mutta joskus se koston hautominen voi olla ihan terapeuttista. Jos joku vaikkapa puhuu sinulle töykeäst tai nolaa sinut tmv., niin ainakin itseäni helpottaa, kun asiaa purkaa vaikka kaverin kanssa maalailemalla kaikkia hyviä kostotoimenpiteitä ja hyviä vastarepliikkejä. Niitä kun vähän aikaa hautoo päässään, viha helpottaa ja asian voi unohtaa.Kostamisessa on ne huonot puolet, että se koston kohde ei usein tajua että hänelle kostetaan. Lisäksi se kostoa hautova on kiinni niissä ajatuksissa ja hautoo kieroja suunnitelmiaan.
Mut mä tiedän vielä karumman tavan, kuin kostaa itse.
Se ei ole taikuutta; noidathan usein toivovat pahaa ja hautovat kostoa. Jumala kun kostaa, niin Hän tekee sen opetusmielessä, oikeaan aikaan, oikealla tavalla, ja kokonaisvaltaisesti, siitä on sille ihmiselle hyötyä.
Ja Jumala päättää siitäkin että tekeekö hän niinkuin haluan, eli mä en voi määrätä Häntä. Voihan olla että se toinen ihminen on niin kovilla elämässään että Jumala enempää höykyytä häntä mun takia.
Ja mä voin olla kostosta vapaa, keskittyä omaan elämääni ja luottaa, että Jumala hoitaa asian.
n.
Kyllä, tuota mä tein joskus ja kävin mielessänikin ns. vuoropuhelua toisen kanssa, kun ei muuten saanut toisen kanssa asioita selvitettyä (minusta riippumattomista syistä) ja kyll se joskus tekee hyvää edes itsekseen tai kaverin kanssa ''hakata ja potkia sitä syyllistä munille tai päähän'' ihan kunnolla vaikka vaan verbaalisesti ja yksinään.
Mulla ei taas ole noin, jos multa pyydetään anteeks ja tarkotetaan sitä eikä heitetä pelkästään läppänä suusta ulos, niin pystyn vaikka heti antamaan anteeks....se ettei toisella ole kiinnostusta tai rohkeutta tulla ja selvittää asioita taas kasvattaa pahaamieltä ainakin mun sisällä siitä epäreiluudesta miten vastapuoli on kohdellut väärin.
Ja onhan se pakko myöntää, että kun joku on esim. jotenkin loukannut sinua tai vähätellyt sanomisiasi, ja sitten se samainen tyyppi saa itse jonkun näpäytyksen, niin kyllähän se makoisalta tuntuu mielessään lällätellä, että siitäs sait.
Ihanaa!!! Mun täytyy myöntää, että anteeksi antaminen on itselle pitkä prosessi. Mikäli koen syvää epäoikeudenmukaisuutta, niin minusta tulee välinpitämätön ja kylmä. Minkäänlainen anteeksianto on mahdotonta, koska en yksikertaisesti välitä. En ole katkera, enkä kanna kaunaa, olen vain irtaantunut....
Vai riippuuko vain tilanteesta
Yleisesti kostaminen on huono keino... Joskus voi kuitenkin olla välttämätöntä antaa samalla mitalla takaisin, jos toinen ei ymmärrä tekonsa vakavuutta. Useimmiten asia valkenee, kun kalahtaa omaan nilkkaan.
Ja jos toinen ei satu sitten sitä ymmärtää niin kalahtaa ostaa tjsm.
Omatunto ei ole sama kuin kosto.
Ville haukkuu Petteriä vaikka läskihomoksi koulussa. Kotona Villelle tulee huono omatunto siitä. No, seuraavana päivänä ennenku Ville kerkiää hieroa sopua, suivaantunut Petteri kostaa vaikka ööö...taklaamalla Villen jääkiekossa.
Omatunto ja kosto on eri asioita.
Niin, mä näkisin sen samalla mitalla takaisin antamisen vaikka siinä, että jos joku aukoo päätä, niin saa itse aukoa ainakin jollakin tapaa takaisin.
Tai jos joku lapsi lyö koulussa toista, niin se toinen saa lyödä kans vaikka mahaan; aikuisten maailmassa se ei kuitenkaan päde vaan saa harjoittaa vain itsepuolustusta.
Viimeksi muokattu: