Aivan. Te olette oikeassa. Minä olen väärässä.
Miltä tuntuu olla kaikkitietävä ja parempi ihminen?
[ap]
Lopeta marttyyriksi heittäytyminen.
Miten tää liittyy meikäläiseen? Kukaan ei ole täydellinen, en mäkään, mut me ajatellaan ihmiselämästä realistisesti.
Sä oot asioitas tuskaillut yksin montakymmentä vuotta, ja sen huomaa. Mä en inhoa sinkkuja, mut olen huomannut että heillä ajatus ja tunne-elämä näivettyy akselille minä-mun surkeus.
On kuin asuisit Pohjois-Koreassa. Sit Koreoiden raja avattaisiin, ihmisille annettaisiin mahdollisuus mennä Etelä-Korean puolelle luomaan elämää (siis sielläkin on työttömyyden/köyhyyden riski mut ei niin paha), mutta sä jäät Pohjois-Koreaan ja pidät kiinni siitä omasta todellisuudestasi "tää ankea diktatuuri on ainut oikea kuvaus todellisuudesta".
Ja voi nyt &*#$*@, älä kuvittele heti pääseväsi huipulle. Ihmisen nyt vaan on otettava ilo irti ensin pienistä asioista, kelpuutettava erilaisia ihmisiä ympärille ennen kuin haikailee isompia juttuja:
Ei kukaan palkkaa ketään/ota puolisoksi semmoista, joka ei arvosta pienempiä kokonaisuuksia "mä en nauti kahvittelusta/keskustelut ihmisten kans ei tuo iloa/en saa iloa koiran lenkityksestä ja sen riehakkuudesta/luonto on synkkä paikka/tää kauppareissukin on turha/nää työtehtävät on perseestä.
Sen sijaan jos mä olisin sä, niin menisin työkokeiluun, ottaisin ilon irti niistä ihmisistä, työtehtävistä ja sit haikailisin keikkatöitä, ja sit tulisi ehkä pidempiä pätkiä. Hommaisin lemmikin.
Ja yrittäisin olla ajattelematta että johtaisiko tää työkokeilu mihinkään. V**$u, mitä sitten jos ei johda, ihmisen joka tapauksessa kuuluu elää päivä kerrallaan.
Enkä itkisi että kaikki on turhaa kun musta ei tullu yritysjohtajaa koska se juna meni jo.
Tuo sun asenne on pahempi kuin vaikka parin päivän pätkätyö kuussa yhteensä.
Osaatko arvostaa ihmisiä? Vihaatko heitä? Pidätkö jotain pätkätöissä ja Kelan tuilla sinnittelevää, iloista siivooja-Ritua ihan luuserina?