Elämättömän elämän häpeä

Yksi? Voin kertoa useamman:

1) en halua
2) ei kiinnosta
3) se ei paranna mahdollisuuksiani saada vakituista työtä
4) se on orjatyötä
5) en tarvitse työkokeilua
6) en tarvitse lisärahaa
7) en kehtaa
8) olen väärää horoskooppia

[ap]

Huonoja syitä kaikki. Sulle ei vaan kelpaa mikään tavallisten ihmisten tekemä uurastus.

 

En, koska olen törmännyt siihen kiveen. Joskus eivät ole kyvyt riittäneet. joskus olen luovuttanut ja joskus olen tajunnut, että toistuva pään hakkaaminen kiveen aiheuttaa vain päänsärkyä. Ei kukaan tee mitään ilman edes ajoittaista onnistumista - vinkkiä siitä, että valittu suunta on oikea. Enkä väitä, että olisin mikään maailman suurin yrittäjä ja ponnistelija, mutta en varmasti ole se ensimmäinen luovuttajakaan. Toki nyt viimeiset vuodet olen vain ollut yrittämättä, mutta se on tietoinen päätös.

[ap]

Ok, otetaan nyt sitten vaikka tää sun haave maajohtajuus-juristi-lääkäriydestä. Kerrotko mihin näistä yritit läpi harmaan kiven kaikkesi vuosikausia, oikikseen, lääkikseen vai kauppikseen?

Miten tuollaisessa edes voi tulla mikään "ajoittainen onnistuminen", kesken harmaan kiven. Onnistuminen tulee kun olet läpi kivestä tai valmistunut ja töissä. Siihen asti se on puurtamista, puurtamista, puurtamista. Joka sulle ei sovi, koska sua ei kukaan palkitse joka käänteessä.

 

Sulla on asennevamma. Kuka sitä työkokeilua oikein kipeämmin tarvitsee kun sinä? Sinä joka oot selvinny nelikymppiseksi käytännössä edes koittamatta töitä, ilman mitään työkokeilua? Kelle työkokeilu sun mielestä on tarkoitettu?

 

Sulla on asennevamma. Kuka sitä työkokeilua oikein kipeämmin tarvitsee kun sinä? Sinä joka oot selvinny nelikymppiseksi käytännössä edes koittamatta töitä, ilman mitään työkokeilua? Kelle työkokeilu sun mielestä on tarkoitettu?

Aloittaja tuntuu olevan sitä mieltä, että hän on liian vanha aloittaakseen enää ruohonjuuritasolta ja pyrkiäkseen vähitellen ylöspäin. Sen takia hän onkin luovuttanut, koska tajuaa itsekin, että suora pääsy "huipulle" on mahdoton.

 

Ei opiskelukaan ole työtä, silti monet tekevät sitä SAADAKSEEN työtä. Parikymmentä vuotta kotona maannut on AINA vähemmän houkuteltava rekryttävä juuri tuon sinusta huokuvan asenteen vuoksi, koska mikään muu ei kelpaa syyksi sohvalta nousemiseen kuin se maajohtajan pesti.

Mutta ok, jos susta on jotenkin hienompaa ja kunniakkaampaa valehdella että oot töissä ja nostaa tukia kuin oikeasti lähteä aamulla jonnekin, niin onnea vaan sitten niiden kavereiden kanssa small talkailuun.

En tarvitse onnea, koska olen lopettamassa kaiken yhteyden ihmisiin. Tämä on rationaalisen ihmisen pelkurimainen ratkaisu, mutta minulle se on se paras vaihtoehto. En näe mitään muuta suuntaa ja jos sinä syytät minua siitä, niin en oikeastaan edes välitä. Kun on ollut yksin ja ilman minkäänlaista tukiverkostoa koko ikänsä ja syntynyt heikoksi ihmiseksi, niin on tottunut pettämään ihmisten odotukset. Siinä rappiossa ei yksi anonyymi internet-kommentoija tunnu missään.

[ap]

 

Jotenkin tuo nyt kuulostaa kovasti siltä, että et halua tehdä muuta kuin sitä kivaa ja korkean statuksen unelmatyötä.

Sen asenteen taas mahdollistaa sosiaaliturva, jonka kautta ihmisillä on mahdollisuus kieltäytyä kaikesta paitsi unelmatöistä ja siitä huolimatta välttyä nälältä ja kylmältä.

Ennen vanhaan oli toisin. Silloin ihmiset tiedostivat, että oli pakko tehdä ikäviäkin hommia koska niiden ikävien hommien vaihtoehtona oli se nälkä ja kylmä.

Olen jo tiedostanut, että sinä haluat minun jäätyvän ja nääntyvän. Ei tätä tarvitse toistaa.

En halua unelmatyötä. Ei mulla edes ole sellaista. Haluan vain olla normaali, keskiarvoihminen. Asunto, auto, suhde, ehkä lapsi, asuntolaina, työpaikka. Nyt tuo on vain liian myöhäistä tai liian epätodennäköistä saavuttaa. Siksi en aio edes yrittää.

[ap]

 

Huomaatko yhden asian.
Ei me sun elämäntilannetta moitita tai ihmetellä, vaan sun vääristynyttä asennetta.

Sä tulkitset oman tilanteesi ja maailman päin p***että.
Sä luulet olevasi joku epäkelpo mutantti. Sanoit ajattelevasi ettet ansaitse muiden mielestä elää (mikä täyttä bullshittiä, ei kukaan noin toisesta ajattele jos toinen ei ole joku narskumurhaaja) mutta tuotan sulle pettymyksen: et sä niin kamala ole, ei ihmiset sun tilanteesta järkyty ja sua vihaa. Ja aina on toivoa, mutta se toivo ei tarkoita yritysjohtajan pestiä, lääkärivaimo käsipuolessa.

Luovu typeristä, jumeutuneista pakkomielleajatuksistasi, koska elämä ei ole sitä miten sen koet tällä hetkellä.

Eivät toivo, koska eivät tiedä totuutta. Täällä olen voinut anonyyminä paljastaa tilanteeni totaalisen surkeuden ja reaktiot ovat olleet juuri sitä mitä kaltaiseni ansaitsee. Oikeassa elämässä ihmiset eivät kohteliaisuudesta sano näitä juttuja päin näköä, mutta internetissä se suodatin puuttuu.

Mä olen ollut koko aikuisikäni yksin. Yksin ajatusteni ja ongelmieni kanssa. Pitäisi outona, jos ajatuskulkuni ei olisi hieman vinoutunut ja päätelmäni kehää kiertäviä. Mun asenne on suoraan verrannollinen siihen minkä näen tulevaisuutenani ja se on vain suora tie kadotukseen tai korkeintaan monotoniseen limboon.

[ap]

 

Huonoja syitä kaikki. Sulle ei vaan kelpaa mikään tavallisten ihmisten tekemä uurastus.

Aivan. Te olette oikeassa. Minä olen väärässä.

Miltä tuntuu olla kaikkitietävä ja parempi ihminen?

[ap]

 

Ok, otetaan nyt sitten vaikka tää sun haave maajohtajuus-juristi-lääkäriydestä. Kerrotko mihin näistä yritit läpi harmaan kiven kaikkesi vuosikausia, oikikseen, lääkikseen vai kauppikseen?

Miten tuollaisessa edes voi tulla mikään "ajoittainen onnistuminen", kesken harmaan kiven. Onnistuminen tulee kun olet läpi kivestä tai valmistunut ja töissä. Siihen asti se on puurtamista, puurtamista, puurtamista. Joka sulle ei sovi, koska sua ei kukaan palkitse joka käänteessä.

Kerro missä olen puhunut näin? Perustuuko koko premisissi minusta valheelle? Kyllä se perustuu. Tämmöiselle valheelliselle keskustelulle on varmasti olemassa joku hieno sivistyssana, jota en tietenkään tiedä.

Kuinka monta viestiä haluat käyttää mun haukkumiseen? Sinä ja kaikki muut paremmat ihmiset ovat tehneet jatkuvasti töitä kaiken eteen niska ja varpaat hiessä. Te voitte tuomita tuntemattoman ihmisen, koska olette parempia ja olette tehneet aina kaiken oikein. Tämä on tullut selväksi. Kuten Lapinlahden Lintujen laulussa sanottiin: tiedän kyllä, ei tarvitse enää muistuttaa. Tiedän ja siksi pian poistun keskuudestanne saastuttamasta tätä planeettaa yhtään enemmän.

[ap]

 

Sulla on asennevamma. Kuka sitä työkokeilua oikein kipeämmin tarvitsee kun sinä? Sinä joka oot selvinny nelikymppiseksi käytännössä edes koittamatta töitä, ilman mitään työkokeilua? Kelle työkokeilu sun mielestä on tarkoitettu?

Minä osaan olla töissä. Jokainen työ, jota olen tehnyt on sujunut ilman vaikeuksia ja useasta olen saanut kehujakin. Jos saan työn, menen ja teen työn. Se mitä en tee on orjapalkalla kokeilu osaanko tehdä työtä.

[ap]

 

Aloittaja tuntuu olevan sitä mieltä, että hän on liian vanha aloittaakseen enää ruohonjuuritasolta ja pyrkiäkseen vähitellen ylöspäin. Sen takia hän onkin luovuttanut, koska tajuaa itsekin, että suora pääsy "huipulle" on mahdoton.

Kiitos, tämä on jo lähempänä. Ei ole mistään huipusta. Mä olen sen verran lahjaton ja suoraan sanottuna tyhmä, että vaikka olisin hoitanut kaiken kunnolla ja oikein en silti olisi ikinä mihinkään huipulle päässyt. Kuten aikaisemmin sanoin: kyse on edes keskiarvosta, normaalista.

Keski-ikäinen, kouluttamaton, tyhmä, seurustelu- ja seksikokematon, pitkäaikaistyötön ei ikinä tule pääsemään normaalin elämän syrjään kiinni ilman lottovoittoon verrattavaa onnea ja SIKSI olen luovuttanut.

[ap]

 

Saat asian kuulostamaan siltä, että tuo "normaalielämä" mallia keskiluokkainen vakityö, vaimo, lapset, omakotitalo, asuntolaina, auto ja kultainen noutaja on sinulle enemmän statusjuttu. Et siis ole aidosti miettinyt miksi haluaisit ne asiat vaan ne nyt vaan pitää olla, koska kavereillasi on sellaiset?

 

Olen jo tiedostanut, että sinä haluat minun jäätyvän ja nääntyvän. Ei tätä tarvitse toistaa.

Ei kyse ole siitä, että kukaan toivoisi sinulle kärsimystä. Vaan siitä, että se kärsimyksen uhka voisi saada sinut toimimaan rationaalisemmin eli yrittämään tosissaan oman elämäsi parantamista.

Ihan vertauksen vuoksi: eihän perheiden äidit ja isätkään toivo lapsilleen kärsimystä, mutta siitä huolimatta lapsia on välillä pakko kurittaa, jotta ne oppisivat käyttäytymään järkevästi. Tämä sama periaate toimii myös aikuisten kohdalla.

 

Aivan. Te olette oikeassa. Minä olen väärässä.

Miltä tuntuu olla kaikkitietävä ja parempi ihminen?

[ap]

Lopeta marttyyriksi heittäytyminen.

Miten tää liittyy meikäläiseen? Kukaan ei ole täydellinen, en mäkään, mut me ajatellaan ihmiselämästä realistisesti.

Sä oot asioitas tuskaillut yksin montakymmentä vuotta, ja sen huomaa. Mä en inhoa sinkkuja, mut olen huomannut että heillä ajatus ja tunne-elämä näivettyy akselille minä-mun surkeus.

On kuin asuisit Pohjois-Koreassa. Sit Koreoiden raja avattaisiin, ihmisille annettaisiin mahdollisuus mennä Etelä-Korean puolelle luomaan elämää (siis sielläkin on työttömyyden/köyhyyden riski mut ei niin paha), mutta sä jäät Pohjois-Koreaan ja pidät kiinni siitä omasta todellisuudestasi "tää ankea diktatuuri on ainut oikea kuvaus todellisuudesta".

Ja voi nyt &*#$*@, älä kuvittele heti pääseväsi huipulle. Ihmisen nyt vaan on otettava ilo irti ensin pienistä asioista, kelpuutettava erilaisia ihmisiä ympärille ennen kuin haikailee isompia juttuja:

Ei kukaan palkkaa ketään/ota puolisoksi semmoista, joka ei arvosta pienempiä kokonaisuuksia "mä en nauti kahvittelusta/keskustelut ihmisten kans ei tuo iloa/en saa iloa koiran lenkityksestä ja sen riehakkuudesta/luonto on synkkä paikka/tää kauppareissukin on turha/nää työtehtävät on perseestä.

Sen sijaan jos mä olisin sä, niin menisin työkokeiluun, ottaisin ilon irti niistä ihmisistä, työtehtävistä ja sit haikailisin keikkatöitä, ja sit tulisi ehkä pidempiä pätkiä. Hommaisin lemmikin.

Ja yrittäisin olla ajattelematta että johtaisiko tää työkokeilu mihinkään. V**$u, mitä sitten jos ei johda, ihmisen joka tapauksessa kuuluu elää päivä kerrallaan.
Enkä itkisi että kaikki on turhaa kun musta ei tullu yritysjohtajaa koska se juna meni jo.

Tuo sun asenne on pahempi kuin vaikka parin päivän pätkätyö kuussa yhteensä.

Osaatko arvostaa ihmisiä? Vihaatko heitä? Pidätkö jotain pätkätöissä ja Kelan tuilla sinnittelevää, iloista siivooja-Ritua ihan luuserina?

 

Kaveri joka ei tarvitse työtä eikä säännöllisiä tuloja mihinkään, ja ihmettelee miksi häntä kritisoidaan kun hän kuitenkin haaveilee vaan niin tavallisista asioista kuin autosta ja asunnosta.

Kaveri joka haluaisi vaan normaalielämän, muttei mitään tavisduunia jossa haaveillaan ylennyksestä esimieheksi ennen eläkettä.

Kaveri joka on ollut yksin koko elämänsä, ja joka kerjää sääliä kun kaverit kiusaa.

Joo, mullei oo vinkkejä.

 

Koittaisit nyt ymmärtää että kukaan ei kritisoi tai dissaa tai pidä sua luuserina sen vuoksi että oot työtön, köyhä sinkku. Sinä oot se joka kritisoi ja dissaa työttömyyttä, sinkkuutta ja köyhyyttä ja pitää ihmisiä luusereina niiden takia. Muut dissaa sua vain tuon luuseriasentees takia.

Vähän sama homma kun kukaan ei ikinä halveksuis ihmistä siksi että se kärsii nälästä, kottais ehkä jopa auttaa. Mut sit kun ilmenis että tää nälänhätä johtuu siitä että voi kyynel, mä en jaksa lähtä kauppaan ja jääkaapissa on vaan leipätarpeita kun mä oisin halunnu suklaamuroja, oi voi mua parkaa parempi kun kuolisin pois, niin sillon ne sympatiat ja auttamisenhalu aika äkkiä kuolee pois.

 

Saat asian kuulostamaan siltä, että tuo "normaalielämä" mallia keskiluokkainen vakityö, vaimo, lapset, omakotitalo, asuntolaina, auto ja kultainen noutaja on sinulle enemmän statusjuttu. Et siis ole aidosti miettinyt miksi haluaisit ne asiat vaan ne nyt vaan pitää olla, koska kavereillasi on sellaiset?

Ei. Haluaisin olla onnellinen. Jos voisin olla onnellinen maakuopassa keskellä metsää muuttaisin sinne tältä istumalta. En tiedä oikeasti mistä ihmisen onnellisuus ja tyytyväisyys koostuu. Tiedän vain sen, että se ei ole tämä elämä mitä minä elän. Suurin osa ihmisistä tavoittelee perhettä, omakotitaloa, jonkinasteista menestystä, rakkautta ja ehkä labradorin noutajaa. Koska en ole noita päässyt koskaan kokemaan on minun pakko ajatella, että enemmistö on oikeassa ja siihen suuntaan minunkin on mentävä.

Se ei voi myöskään olla tämä nykyinen tilani, koska kukaan ei pidä sitä hyvänä tai tavoiteltava. Enkä minä halua jotain pelkästään sen takia, että jollakin muulla on sellainen. Haluamiseni perustuu siihen, että se mikä jollakin on näyttää tuovan hänelle onnea ja iloa. Minäkin haluaisin olla onnellinen ja iloinen.

[ap]

 

Ei kyse ole siitä, että kukaan toivoisi sinulle kärsimystä. Vaan siitä, että se kärsimyksen uhka voisi saada sinut toimimaan rationaalisemmin eli yrittämään tosissaan oman elämäsi parantamista.

Ihan vertauksen vuoksi: eihän perheiden äidit ja isätkään toivo lapsilleen kärsimystä, mutta siitä huolimatta lapsia on välillä pakko kurittaa, jotta ne oppisivat käyttäytymään järkevästi. Tämä sama periaate toimii myös aikuisten kohdalla.

Et usko tähän itsekään. Jos en ole ikinä saavuttanut mitään niin kumpaa pidät kohdallani todennäköisempänä reaktiona hypoteettisen pakkokeinon edessä:

a) otan itseäni niskasta kiinni ja muutan elämäni suunnan kertaheitolla
b) käperryn sikiöasentoon ja jäädyn lumipenkkaan

?

[ap]

 

Koittaisit nyt ymmärtää että kukaan ei kritisoi tai dissaa tai pidä sua luuserina sen vuoksi että oot työtön, köyhä sinkku. Sinä oot se joka kritisoi ja dissaa työttömyyttä, sinkkuutta ja köyhyyttä ja pitää ihmisiä luusereina niiden takia. Muut dissaa sua vain tuon luuseriasentees takia.

Vähän sama homma kun kukaan ei ikinä halveksuis ihmistä siksi että se kärsii nälästä, kottais ehkä jopa auttaa. Mut sit kun ilmenis että tää nälänhätä johtuu siitä että voi kyynel, mä en jaksa lähtä kauppaan ja jääkaapissa on vaan leipätarpeita kun mä oisin halunnu suklaamuroja, oi voi mua parkaa parempi kun kuolisin pois, niin sillon ne sympatiat ja auttamisenhalu aika äkkiä kuolee pois.

En ole "dissannut" ketään. Olen korkeintaan arvostellut itseäni omasta luuseriudestani. Jos joku on tyytyväinen vähempään niin hyvä hänelle. Enkä pidä asennettani mitenkään poikkeuksellisena. Julkista keskustelua seuraamalla voi hyvin nähdä mikä on yleinen konsensus suhtautumisessa työttömiin, tuilla eläjiin ja yksinäisiin. Se ei ole mitenkään positiivinen.

[ap]

 

Et usko tähän itsekään. Jos en ole ikinä saavuttanut mitään niin kumpaa pidät kohdallani todennäköisempänä reaktiona hypoteettisen pakkokeinon edessä:

a) otan itseäni niskasta kiinni ja muutan elämäni suunnan kertaheitolla
b) käperryn sikiöasentoon ja jäädyn lumipenkkaan

?

[ap]

Oikeastiko olet sitä mieltä, että et pysty mihinkään vaikka kuinka motivoitaisiin?

Itse voisi vaikka lyödä vetoa siitä, että et kykene vapaaehtoisesti käpertymään lumipenkkaan ja jäätymään siihen kuoliaaksi. Se voimakas kylmän tunne yhdistettynä itsesuojeluvaistoon tekee sen, että hakeudut lämpimään eli sinulle syntyy motivaatio toimintaan.

 

Oikeastiko olet sitä mieltä, että et pysty mihinkään vaikka kuinka motivoitaisiin?

Itse voisi vaikka lyödä vetoa siitä, että et kykene vapaaehtoisesti käpertymään lumipenkkaan ja jäätymään siihen kuoliaaksi. Se voimakas kylmän tunne yhdistettynä itsesuojeluvaistoon tekee sen, että hakeudut lämpimään eli sinulle syntyy motivaatio toimintaan.

Kuka minua motivoi? En mä maailman typerin ja lahjattomin ole, olenhan onnistunut lyömään usean naulan lautaan satuttamatta sormeani ja kerran jopa ymmärsin mistä yliopiston luennolla puhutaan. Mä en vain usko pystyväni pitkäjänteiseen toimintaan, jos ei ole ketään potkimassa perseelle ja jotain sanomassa välillä, että olen ihan ok tyyppi. En voi nähdä tulevaisuuteen ja siksi rehkiminen mahdollisen turhan takia on turhauttavaa. Jos joku sanoisi, että tekemällä vaikka kahden vuoden ajan täysillä hommia olisi tuloksena varmasti edes 10% paranus elämänlaatuun niin lyijyseinäkään ei pystyisi estelemään mua.

[ap]

 

Kuka minua motivoi? En mä maailman typerin ja lahjattomin ole, olenhan onnistunut lyömään usean naulan lautaan satuttamatta sormeani ja kerran jopa ymmärsin mistä yliopiston luennolla puhutaan. Mä en vain usko pystyväni pitkäjänteiseen toimintaan, jos ei ole ketään potkimassa perseelle ja jotain sanomassa välillä, että olen ihan ok tyyppi. En voi nähdä tulevaisuuteen ja siksi rehkiminen mahdollisen turhan takia on turhauttavaa. Jos joku sanoisi, että tekemällä vaikka kahden vuoden ajan täysillä hommia olisi tuloksena varmasti edes 10% paranus elämänlaatuun niin lyijyseinäkään ei pystyisi estelemään mua.

[ap]

Juuri ylempänä väitit, että mikään pakkokeino ei sinuun tepsi?

Eli jos sinut vaikka siirrettäisiin aikakoneella antiikin Roomaan kaleeriorjaksi niin et taatusti soutaisi vaikka kuinka ruoskittaisiin, vaan mieluummin antaisit ruoskia itsesi hengiltä?

 

En voi nähdä tulevaisuuteen ja siksi rehkiminen mahdollisen turhan takia on turhauttavaa. Jos joku sanoisi, että tekemällä vaikka kahden vuoden ajan täysillä hommia olisi tuloksena varmasti edes 10% paranus elämänlaatuun niin lyijyseinäkään ei pystyisi estelemään mua.

Lopeta se liika miettiminen ja ala tehdä asioita. Jo vaikka se, että haet heti ensi viikolla johonkin ammattikouluun toiselle paikkakunnalle ja suoritat sitten kahdessa vuodessa perustutkinnon ammattikoulun asuntolassa läsnäolopäivät asuen parantaisi sinun elämänlaatuasi vähintään tuon 10%. Siinä saisit mielekästä tekemistä, paljon uusia kokemuksia ja uutta ihmisseuraa ja moninkertaistaisit työllistymismahdollisuutesi nykyisestä.

 

Juuri ylempänä väitit, että mikään pakkokeino ei sinuun tepsi?

Eli jos sinut vaikka siirrettäisiin aikakoneella antiikin Roomaan kaleeriorjaksi niin et taatusti soutaisi vaikka kuinka ruoskittaisiin, vaan mieluummin antaisit ruoskia itsesi hengiltä?

Todennäköisesti joo. Mitä mä saisin siitä soutamisesta?

[ap]

 

Lopeta se liika miettiminen ja ala tehdä asioita. Jo vaikka se, että haet heti ensi viikolla johonkin ammattikouluun toiselle paikkakunnalle ja suoritat sitten kahdessa vuodessa perustutkinnon ammattikoulun asuntolassa läsnäolopäivät asuen parantaisi sinun elämänlaatuasi vähintään tuon 10%. Siinä saisit mielekästä tekemistä, paljon uusia kokemuksia ja uutta ihmisseuraa ja moninkertaistaisit työllistymismahdollisuutesi nykyisestä.

Aivan keski-ikäinen luuseri sinne nuorten naurettavaksi. Kaksi vuotta yksinäisyyttä, jotta ehkä pääsisin joskus johonkin pätkätyöhön.

Ja kyllä, mä tiedän että tuo on väärä ajatusmalli, mutta en voi sille mitään. Se kuitenkin liittyy tän keskustelun alkuajatukseen. Yhteiskunta ja muut ihmiset eivät salli mun elää omassa kuplassani epäonnistujana, koska se koetaan vääräksi ja loisimiseksi. Paine muuttua ei siis tule pelkästään vain mun pään sisältä vaan se on myös ulkoinen paine olla normaali, tuottava kansalainen.

[ap]