Mun mielestä sun ongelma on ylpeys. Oot mielestäs liian hyvä kaupan kassalle, pätkätöihin, varastoon, lähihoito-opiskelijaksi, suhteeseen sellaisen naisen kanssa joka sut huolis, työttömien harrastuksiin tapaamaan ihmisiä. Sun mielestä sun kuuluis olla menestyjä, maajohtaja, ylilääkäri, varakas naistenmies, matkustellut maailmanmies. Ja olet katkera siitä ettei sulle anneta sitä elämää joka sulle kuuluis, niin katkera ettet ees suostu näkemään että sun tekemiset saattais liittyä asiaan jotenkin. Toi sun häpeä juontaa tosta sun ylpeydestä - et kehtaa menestyjäystävilles kertoa että oot työtön, koska on noloa ettei noin upea tyyppi ookaan maajohtaja kuten kuuluis, joten valehtelet. Monelle muulle, vähemmän ylpeälle tuo ei ois noloa eikä häpeällistä.
Älä puhu heikosta itsetunnosta kun sulla ei sitä ole. Hanki mieluummin terve itsetunto jossa et kuvittele olevas parempi ihminen kun olet joka ei vaan maailman epäreiluuden vuoksi saanut mitä ois ansainnut. Kohtaa se tosiasia että oot tavallinen ihminen joka ansaitsee tavallisen elämän. Sen jälkeen ehkä vout olla jopa onnellinen sen tavallisen elämän kanssa.