Ja työllistymisen mahdollisuus nousisi nelikymppisenä suoritetulla ammattikoulututkinnolla ehkä noin 10%. Ja kuten sanoin: en aio istua kaupan kassalla viisikymppisenä minimipalkalla. Ennemmin istun verhot kiinni omalla sohvalla.
Mulla on ylioppilastutkinto ja satunnaisia pätkätöitä lähes nelikymppisenä. Pitäisin sitä melkoisena aukkona.
Eli joko tai? Akateeminen tai ei mitään?
Se riippuu ihan alasta. Lähtökohtaisesti työnantajia ei juurikaan kiinnosta työnhakijan kaukainen menneisyys vaan enemmän se mitä hän on tehnyt lähivuosina.
Suomessa on vaikka kuinka paljon ihmisiä jotka eivät ole parisuhteessa ja joilla ei ole lapsia. Se taas, että onko niitä parisuhteita aiemmin ollut ei määrittele ihmisen nykytilannetta juuri millään lailla. Ihan yhtä yksin sitä on vaikka aiemmin olisi ollut vuosikymmenten mittaisessa avioliitossa.
Tarkoitat että valehtelee? Kaikki työpaikat mitkä olen saanut olen hoitanut kunnialla ja usein kehujen kera. On vaan hankala päästä työllistymään, kun kaksi viikkoa rakennusapulaisena ei ole se myyvin artikkeli ansioluettelossa.
Ei haittaa, mutta mua haittaa turha työ. Jos takaat, että käymällä vaikka putkimieskoulun se tuo mulle pysyvän työn ja vaikka keskiansiot niin ilmoittaudun kouluun heti vaikka huomenna.
No, mä olen käynyt muutamilla treffeillä. Olen myös nähnyt ihmisten ilmeet. Jos väität. että ihminen joka ei ole ollut parisuhteessa on samalla viivalla ihmisen kanssa, joka ei ole edes nähnyt vastakkaista sukupuolta alasti niin mulla on sulle myytävänä silta Saharassa. Muutenkin suurin osa noista ihmisistä on parisuhteettomia ja lapsettomia omasta halusta. Suuri ero muhun.
Ei jeesus. Punastuin tuntemattoman ihmisen kirjoittaman internetviestin edessä. Mielenkiintoinen. Se on kauneinta mitä mulle on sanottu sen jälkeen, kun parturi kehui paksua tukkaani vuonna 1994.
Sitä on muitakin keinoja näyttää työnantajalle olevansa hyvä työntekijä kuin se, että esittelee CV:tä. Itse olen saanut monta työpaikkaa ilman, että työnantajalla on ollut mitään tietoa aiemmasta työkokemuksestani.
Pariutuminen on ensisijaisesti sitä, että tykkää toisesta. Se ei ole minkään "meriittien" vertailua, varsinkaan jos aikoo olla onnellinen siinä suhteessa. Sitä paitsi on kyseenalaista onko neitsyys edes mikään epämeriitti.
Voisitko kertoa vinkkisi? Ei mulla ole ongelmaa, jos pääsen työhön. Olen töissä tekevä ja välillä jopa johtoroolia ottava, mutta jalkaa on vaikea saada oven väliin, jos on maannut sohvalla 95% aikuisiästään.
On niitä aloja, millä on (asuinpaikasta riippuen toki) ammattilaiselle aika lailla sataprosenttinen työllistymistakuu. Esim. sivulla 1 joku mainitsi lastenhoitoalan pääkaupunkiseudulla. Muitakin tällaisia aloja on.
Onko puppua? Mun näkemien tilastojen mukaan yli kolmivitosissa on kokemattomia noin 2%. Lasken tuon marginaaliin.
Lastenhoitoala ja hoitoala. En sovi kumpaankaan, mutta ehkä mun on pakko mennä, koska eihän nyky-yhteiskunnassa ole sallittua etsiä sitä unelma-ammattia. Armeijassa pyörryin, kun näin verta, mutta kohtaloni on hoitajan koulutus.
Jalan voi saada oven väliin esim. opiskelupaikan harjoitteluiden, työkkärin 9 euron töiden, vuokratöiden, lyhyiden sairaslomasijaisuuksien tai harrastuksen kautta. Unohtamatta myöskään sitä keitä ihmisiä tuntee ihan muutoin.
Elämä on täynnä riskejä. Ensi viikolla voi vaikka alkaa maailmanlaajuinen ydinsota ja me kaikki kuolemme.
Varsinkin ennen vanhaan arvostettiin neitsyyttä ja se olisi positiivinen juttu, että ei ollut maannut ennen toisen kanssa.
Jos sanon, että toivoisin tuota uskoisitko mua?
Jos tällaisia naisia on lähetä ne tänne. Mä en halua käydä läpi satoja, jotta voisin löytää yhden joka hyväksyisi mut.
Tuossa sinun tilanteessasi fokus kannattaisi pitää siinä, että työllistyy edes jotenkin. Sitten kun on joko homma ja kenties myös joku ammatti niin voi halutessaan vähitellen pyrkiä eteenpäin.
Opettele olemaan häpeämättä sitä että olet seksuaalisesti kokematon.
Olet siis sitä mieltä, että jos jonkun asian onnistumisen todennäköisyys on alle 50% niin on paras jättää homma aina kesken? Ihan riippumatta siitä onko todennäköisyys yksi kolmesta vai yksi kolmestasadasta miljoonasta. Vai miten tuo pitäisi tulkita?
