vierailija
Meillä on siis 3.5 -vuotias tyttö, joka on aina ollut helppo ja rauhallinen lapsi. Kotihoidossa ollut aina ja edelleen on kotona, kun syntyi pikkusisarus puolivuotta sitten. Nyt kuitenkin on tullut huomattua että luonteeltaan on erittäin omapäinen ja kysynkin nyt ulkopuolisten mielipiteitä mitä hänen kanssaan pitäisi tehdä.
Kolme hankalinta asiaa tällä hetkellä ovat vessassa käynti, syöminen ja kerhoilu.
Tosiaan pottailu alotettiin varmaan kun hän oli 10kk, satunnaisesti sinne jotain tulikin mutta ei läheskään aina. Potalla istuminen ei myöskään ollut joka päivästä mutta aina silloin tällöin noin kahden vuoden ikään asti. Sen jälkeen hän ei ole suostunut potalle hyvällä eikä pahalla. MITKÄÄN lahjomiset ei auta. Ainoa millä sai istuun sinne oli kun antoi katsoa puhelimesta youtubea mutta nyt ei auta enää sekään. On kehuttu ja oltu huomioimatta kun sinne on jotain tullut -ei merkitystä.
En olisi asiasta huolissaan jos hän ei vain olisi vielä valmis, mutta kyse on nyt vain siitä että hän ei halua potalle eikä pytylle vaan vaipan jalkaan. Hän menee siis aina huoneseensa/muuhun rauhaan tekemään tarpeensa ja tunnistaa hätänsä. On myös otettu vaipat pois mutta silloin hän pidättää viimeseen asti ja lopulta päästää housuun kaikki. Joten en nää tässä asiassa muuta kuin että odotetaan sitten vaikka sinne kouluikään asti että päästään vaipoista.
Toinen ongelma on nyt syöminen. Jotenkin vaan ei tunnu normaalilta syöttää 3.5 vuotiasta. Mutta kun ei hän halua syödä itse. Ei aamulla, ei päivällä eikä illallakaan. Jos hän saa päättää niin on varmaan vaikka viikon syömättä, koska on myös hänen annettu päättää että syö kun on nälkä ja lopputuloksena hän on ollut niin kauan syömättä että oksentaa tyhjää mahaansa. Hän on myöskin pienikokoinen joten ei ole yhtään varaa olla syömättäkään. Herkut yms siis kyllä menee ongelmitta itse suuhun mutta ei mikään kunnon ruoka. Mitä tässäkin tilanteesaa täytyy tehdä? Syöttää vaikka sinne kouluikään asti vai... ja syöminen on ollut hänellä aina vastenmielistä ja hankalaa vaikka onkin syötetty.
Kolmas asia minkä kanssa nyt on takuttu on kerhoilun aloittaminen. Tai oikeastaan jatkaminen, yksin. Meidän lähellä ei asu lapsiperheitä ja ainoat lapset joita hän näkee on pari saman ikäistä serkkua muutaman kerran vuodessa. Olen kerhoillut hänen kanssaan siitä asti kun hän täytti 7kk ja nyt olisi alkanut kerho jossa hän kävisi yksin (kestää 1.5h ja tutut kerhotädit ja suurin osa samoja lapsia jotka on olleet aikasemmissakin kerhoissa kun yhdessä oltu) mutta kun ei hän halua jäädä sinne niin ei halua ja on myös sen ryhmän ainut lapsi joka ei sinne suostu jäämään. Että onko tässäkään muuta vaihtoehtoa kuin että hän on kotona sitten sinne kouluikään asti, kun nyt tämän nuoremman kanssa vielä jonku aikaa kotona olen. Haluaisin vain että edes yhden kaverin saisi jo ennen kouluun menoa... ehkä nyt panikoin turhaan, onhan sinne kouluun vielä aikaa. Mutta toisaalta ei näissä asioissa ole edistytty yhtään näiden 3.5 vuoden aikana.
Tutuilta joilla on lapsia kun olen koittanut kysyä neuvoa niin vastaukset ovat aina vaan tyyliin "en osaa sanoa kun ei omalla lapsella ole noin vaikeaa ollut"
Siinä ne suurimmat murheet sitten, muuten hän on kyllä vieläkin suht rauhallinen ja tottelevainen (aina välillä) sekä fiksu vaikka uhmaa päällä onkin, eikä muiden asioiden kanssa ole näin vaikeeta ikinä ollut. Toisaalta mietin että ressataanko tässä nyt turhaan ja että nämä asiat varmaan kyllä alkaa sujumaan aikanaan helpostikkin, mutta tuntuu että kenelläkään muulla tämän ikäisellä ei tämmösiä ongelmia ole...
Kiitos jo etukäteen jos joku jaksoi lukea ja vastata jotain.
Kolme hankalinta asiaa tällä hetkellä ovat vessassa käynti, syöminen ja kerhoilu.
Tosiaan pottailu alotettiin varmaan kun hän oli 10kk, satunnaisesti sinne jotain tulikin mutta ei läheskään aina. Potalla istuminen ei myöskään ollut joka päivästä mutta aina silloin tällöin noin kahden vuoden ikään asti. Sen jälkeen hän ei ole suostunut potalle hyvällä eikä pahalla. MITKÄÄN lahjomiset ei auta. Ainoa millä sai istuun sinne oli kun antoi katsoa puhelimesta youtubea mutta nyt ei auta enää sekään. On kehuttu ja oltu huomioimatta kun sinne on jotain tullut -ei merkitystä.
En olisi asiasta huolissaan jos hän ei vain olisi vielä valmis, mutta kyse on nyt vain siitä että hän ei halua potalle eikä pytylle vaan vaipan jalkaan. Hän menee siis aina huoneseensa/muuhun rauhaan tekemään tarpeensa ja tunnistaa hätänsä. On myös otettu vaipat pois mutta silloin hän pidättää viimeseen asti ja lopulta päästää housuun kaikki. Joten en nää tässä asiassa muuta kuin että odotetaan sitten vaikka sinne kouluikään asti että päästään vaipoista.
Toinen ongelma on nyt syöminen. Jotenkin vaan ei tunnu normaalilta syöttää 3.5 vuotiasta. Mutta kun ei hän halua syödä itse. Ei aamulla, ei päivällä eikä illallakaan. Jos hän saa päättää niin on varmaan vaikka viikon syömättä, koska on myös hänen annettu päättää että syö kun on nälkä ja lopputuloksena hän on ollut niin kauan syömättä että oksentaa tyhjää mahaansa. Hän on myöskin pienikokoinen joten ei ole yhtään varaa olla syömättäkään. Herkut yms siis kyllä menee ongelmitta itse suuhun mutta ei mikään kunnon ruoka. Mitä tässäkin tilanteesaa täytyy tehdä? Syöttää vaikka sinne kouluikään asti vai... ja syöminen on ollut hänellä aina vastenmielistä ja hankalaa vaikka onkin syötetty.
Kolmas asia minkä kanssa nyt on takuttu on kerhoilun aloittaminen. Tai oikeastaan jatkaminen, yksin. Meidän lähellä ei asu lapsiperheitä ja ainoat lapset joita hän näkee on pari saman ikäistä serkkua muutaman kerran vuodessa. Olen kerhoillut hänen kanssaan siitä asti kun hän täytti 7kk ja nyt olisi alkanut kerho jossa hän kävisi yksin (kestää 1.5h ja tutut kerhotädit ja suurin osa samoja lapsia jotka on olleet aikasemmissakin kerhoissa kun yhdessä oltu) mutta kun ei hän halua jäädä sinne niin ei halua ja on myös sen ryhmän ainut lapsi joka ei sinne suostu jäämään. Että onko tässäkään muuta vaihtoehtoa kuin että hän on kotona sitten sinne kouluikään asti, kun nyt tämän nuoremman kanssa vielä jonku aikaa kotona olen. Haluaisin vain että edes yhden kaverin saisi jo ennen kouluun menoa... ehkä nyt panikoin turhaan, onhan sinne kouluun vielä aikaa. Mutta toisaalta ei näissä asioissa ole edistytty yhtään näiden 3.5 vuoden aikana.
Tutuilta joilla on lapsia kun olen koittanut kysyä neuvoa niin vastaukset ovat aina vaan tyyliin "en osaa sanoa kun ei omalla lapsella ole noin vaikeaa ollut"
Siinä ne suurimmat murheet sitten, muuten hän on kyllä vieläkin suht rauhallinen ja tottelevainen (aina välillä) sekä fiksu vaikka uhmaa päällä onkin, eikä muiden asioiden kanssa ole näin vaikeeta ikinä ollut. Toisaalta mietin että ressataanko tässä nyt turhaan ja että nämä asiat varmaan kyllä alkaa sujumaan aikanaan helpostikkin, mutta tuntuu että kenelläkään muulla tämän ikäisellä ei tämmösiä ongelmia ole...
Kiitos jo etukäteen jos joku jaksoi lukea ja vastata jotain.