Ehkä oon typerä, mut..

meillä on yli 10 vuotta yhteiseloa miehen kanssa, naimisissakin oltu jo vuosia, muutama ihana lapsi meille siunaantunut
Ei olla enään edes nuoria, yli 40 molemmat.
Mies tietää etten tykkää lainkaa jos sheivailee, kun sit tulee sänki ni ne saamarin piikit sattuu on siis jättäny ton, kunnes nyt alottanu uusiks ja kiskasemalla kaikki pois piilotteli saunassa, mut eipä sitä voi olla huomaamatta..
Eilen siinä alettiin harrastaan seksii, mut en tiedä mitä tapahtu, mut mies ei vaa pystyny, tää ny toinen kerta, kun käy näin.
Joo tehköö kropallaa mitä haluu, mut ihmetyttää vaa kovin ku ykskaks alkaa tollasii puuhailee eikä näiden vuosien aikana ole koskaa halunnu sheivailla..
Mä jo alkanut miettimään, et onkohan toinen nainen tullu kuvioihin..
En vaa ymmärrä ni en..

 

Siis sheivaa eli ajaa partansa?? Vai alapäänsä??
Miks se ois merkki pettämisestä?

 

Alapäänsä. Muutoi en miettis ees tollasta, mutta kun ei koskaa oo moista harrastanut.
Kerran ajeli ja pyysin, et älä enää sheivaa kun sen sänki sattuu mua niin jäi kertaan.

 

Näillä keleillä ei ihme jos sheivaa. On aika lämpöiset kelit.

Mut joo, eiks kannattais sen miehen kanssa puhua mielummin kuin tulla kuuntelemaan anonyymien immeisten höpötyksiä? Tähän aloitukseen kun tulee tod.näk. useampi viesti joissa ollaan varmoja pettämisestä jne.

 

Joo, tarkoitus on kyllä puhua ja kysyä suoraan
Enkä toisaalta ees pidä mahdollisena pettämistä, mutta tollaset ns oudot kuviot saa hämmentymään ja miettimään ehkä tyhmiäkin.

 

Joo, tarkoitus on kyllä puhua ja kysyä suoraan
Enkä toisaalta ees pidä mahdollisena pettämistä, mutta tollaset ns oudot kuviot saa hämmentymään ja miettimään ehkä tyhmiäkin.

Just niiden tyhmien miettimistä kannattaa välttää ja jutella sen oman murun kanssa. Silleen ne asiat yleensä parhaiten selviää.

 

Joo, tarkoitus on kyllä puhua ja kysyä suoraan
Enkä toisaalta ees pidä mahdollisena pettämistä, mutta tollaset ns oudot kuviot saa hämmentymään ja miettimään ehkä tyhmiäkin.

Ei kannata heti epäillä pettämistä ja ei todellakaan kannata heti ensimmäisenä epäilyksistään täällä miettiä, kun yleensä niitä vaan lisätään pelottelemalla.
Sä tunnet miehes parhaiten, juttele hälle mutta älä ensimmäisenä (eläkä toisenakaan) heitä toisen kasvoille syytöstä toisesta naisesta vaan sen perusteella, että hän sheivasi kassinsa.

 

En aatellutkaa alkaa suoraan syyttelemään, kysyn asiallisesti

 

Puhuttu on vakavasti ja ehdoton nou-nou oli mieheltä
Mut silti kaihertaa moni asia joka on muuttunut tässä hiljattain..
Ja ku vieras mimmi ei ois eka kerta mitä liehittelee..

 

Mut silti kaihertaa moni asia joka on muuttunut tässä hiljattain..

Mitä on muuttunut?
Entä jos koittaisit luottaa häneen? Asiat kun voivat muuttua negatiiviseksi myös sen takia, jos hän vaistoaa nuo sun epäilykset.

 

Kerronpa arvon rouvat teille tärkeän jutun. Kokemus omiani. Tulee vaan semmoinen tunne, että olisi kiva kokeilla jotain uutta, nyt esim. tämä sheivaus. Sen kun tekee, niin itse toimitus jo on hieman kiihottava. Semmoinen jännä eroottinen. Olen saanut vaimonkin mukaan ja emme suuremmin sängen pistelyistä välitä. Jos on tuskallista, niin silloin on vaan sheivattava. Parta kasvaa nopeammin.Muutenkin on kiva välillä hiplailla sitä sänkeä, vaikka telkkaria katsellessa.
Ap:lle sanoisin, että jos näytät epäilyjäsi, niin ei se ainakaan miehesi mieskuntoa kohenna. Kyllä ap pitää nähdä muulla tavalla semmoinen asia, että miehellä olisi joku muu nainen.

 

Ikävä kyllä, sillä on todellakin ollu sutinaa toisaalla ja myönsi sen, kun kävin kattoo meidän puhinlaskut..

 

Kannattaa luottaa omaan vaistoon. Se on yllättävän usein oikeassa. Monesti ilmassa on erilaisia pieniä merkkejä, joita voi olla vaikea esim. kirjoittaa tänne. Kyllä sitä omansa tuntee ja huomaa milloin on hyvä alkaa olemaan huolissaan. Toivottavasti saatte tämän asian selvitettyä, vaikka varmasti onkin todella vaikeaa... Vaikeita ja kipeitä juttuja...

 

Noin se vaan menee, että toisen kun tuntee kuin omat taskunsa, ni huomaa kyllä, jos jokin on pielessä
Nyt se vaisto taas oli oikeessa.
Tää on loukannu mua ihan järjettömästi..
Ollaan puhuttu, itketty ja lisää puhuttu. Välillä tulee sellanen surkee olo, että toi on pitäny mua pilkkanaan puoli vuotta, mutta päivä päivältä alkaa helpottamaan ja yritetään panostaa meidän suhteeseen täysillä
Et ehkä tämä kriisi oli sellanen, joka nostaa meidän liiton uudelleen kukkaan!

 

Tottakai sinulla on loukattu, nöyryytetty ja hyväksikäytetty olo. Ja ties mitä kaikkia vielä lisäksi. Saakin olla! Olisihan se ihme jos ei missään tuntuisi. Nyt on sitten karvat saaneet kasvaa alakertaan takaisin? Hienoa, että miehesi myönsi tekonsa. Muuten asian käsitteleminen olisikin lähes mahdotonta. Tuossa kun ei enää muu auta kuin olla mahdollisimman rehellinen ja avoin, puolin ja toisin. Omat tunteesi varmasti heilahtelevat laidasta laitaan. Olet kuitenkin mielestäni todella urhea ja rohkea, kun haluat kohdata ja yrittää selvittää asian ja pelastaa perheesi. Etkä pakene paikalta. Oletteko ajatelleet hakea apua ulkopuoliselta taholta? Tulevaisuuden kannalta ja omien tunteiden käsittelyssä se voisi olla hyväkin ratkaisu. Pettäminen varjostaa usein liittoa todella pitkään. Ehkä jopa vuosia. Se on kuitenkin iso kriisi parisuhteelle jolloin pariterapiasta voisi saada joitain työkaluja etenemisen suhteen ja siihen miten asia ei jäisi painamaan niin paljoa, tai niin pitkäksi aikaa.
Itse olen joskus kokenut saman ja myöskin pariin otteeseen lapseni isältä. Kyllä se jäljet jättää yllättävänkin pitkäksikin aikaa.

 

Kyllä, tukka kasvaa sillä hiljallee
Omat tunteet on kyllä menny vuoristorataa milloin mitenkin ja välillä inho nostaa päätään, mut potkin sen pois
Me asutaan niin pienessä kaupungissa, et tääl mahdoton päästä pariterapiaan, ikävä kyllä.
Kyllä mä ko vakaasti silloin alussa kun kaikki tuli ilmi, että nyt tää paska riittää, menköö menojaa, mutta sit joku kuitenki halus pitää kiinni tosta niin rakkaasta ihmisestä
Ny elellään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo meille tullessaan.

 

mira.flower
Miten sait tietää miehesi touhuista?
Mulla on pää kyllä ihan juntturassa, muutama päivä menee hyvin ja sit taas iskee epätoivo.. koska hitto tää helpottaa ja unohtuu?
Miten teille kävi, jatkoitteko normisti eloa ja miten onnistuit?

 

Ensin tuli puhelu mitä mies ei halunnut jatkaa, kun olin kuulemassa. Jonkin ajan päästä valehtelin ja sanoin, että tämä nainen on soittanut minulle ja kertonut miehen pettämisestä. Jolloin mies myönsi minulle pettämisen. Oikeasti nainen ei ollut soittanut minulle. Seuraavaksi kotiin tuli kirje, mikä selvästi oli naisen käsialalla kirjoitettu. Pyysin saada lukea kirjeen, ja hän lupasi, mutta luettuaan sen ensin itse ei hän antanutkaan minun sitä lukea. Kolmaskin kerta oli jotain vastaavaa... olisiko puhelin viestittelyjä joista jäi kiinni? En muista enää tarkkaan. Kahdesti annoin anteeksi, mutta kolmannella kerralla en pystynyt enää. Nämä kaikki kuitenkin olivat vaikuttaneet suhteeseemme paljon. Varsinkin omaan käyttäytymiseeni ja suhtautumiseeni. Niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Lisäksi mies aina suuttui minulle jos halusin keskustella ja puhua auki pettämisjuttuja. Mikä ei myöskään ainakaan auttanut asiaa yhtään. Joten ne jäivät vain roikkumaan ilmaan. Ehkä olisimme saaneet suhteen toimimaan jos olisimme pystyneet keskustella asiasta ja siitä miten voimme selvitä pettämisestä huolimatta. Ja molemmat olisivat olleet valmiit panostamaan suhteeseen. Ei tuollainen maton alle lakaisu ainakaan asiaa auta.

 

Välillä pystyin paremmin unohtamaan pettämiset ja välillä taas en saanut ajatuksia millään muualle. Paljon pohdin päässäni asioita ja epäily oli usein läsnä.
Uskon, että yli voi päästä, mutta vaatii puhumista, puhumista ja puhumista. Niin paljon kuin petetyksi tulija haluaa. Samoja asioita käydä läpi uudestaan ja uudestaan. Lisäksi avoimuus ( jonkin aikaa ihan pienistäkin ja mitättömistä asioista ), jossa voidaan osoittaa rehellisyys toiselle. Esim. antaa toisen koluta puhelimen viestit, sähköpostit yms. Kaiken, että luottamus saataisiin palautettua ja itselle tulee pikkuhiljaa taas usko ja luottamus takaisin. Avoimuus ja myös todisteiden näyttäminen on tärkeää. Varsinkin, kun on aiemmin valehdellut asiasta, ei oikein pelkkään sanaan pysty heti luottamaan uudestaan. Eikä sellaista voi vaatiakaan.

 

Mä tässä mietin alvariinsa, että kuin paljon jättää kertomatta ja se on jotenki niin tuskasta, kun mielikuvitus vetää tuhatta ja sataa
Mä saan kattoo luurin kun haluan, mutta se taas tuntuu itsestä kovin ikävälle, mutta siltikin katon kun siltä tuntuu..
Me ollaan päätetty panostaa meidän suhteeseen täysillä molemmat, mut toi luottamus, oli ennen sata ja ny rippeet jäljellä, joka taas vaikuttaa hurjasti mielialaan,
Välillä tulee fiilis ettei tää oikeesti kanna mihinkää, toisessa hetkessä kuitenki oon sitä mieltä et kyllä tää tästä.
Nyt kuitenki kuukausi menny ja silti mieli tekee temppuja.

 

Ja tähän päälle se et oma itsetunto meni kohisten alas, tunnen itseni ”vanhaks” rumaks, jolla tullu löllöä mahaa ja tissitki on vaa tollaset lärpättimet

 

VOIH! Mulla oli aivan samat fiilikset. Itsetunto romahti pettämisten myötä, aloin inhota itseäni, kun jatkuvasti epäilin miestä ja olin epäluuloinen. En enää tunnistanut itseäni ja vainoharhaisuuttani. Ikinä ennen ollut ollut sellainen. Jatkuva epäily ja kyttäys olivat todella raskasta. Asia vaikutti myös läheisyyteen ja seksiin. Mieheni alkoi ällöttää minua. Jotenkin ajatus muiden kanssa olemisesta vaikutti siihenkin. Jätti aika isot arvet pitkäksi aikaa, mutta toisaalta myös opetti paljon. Luotan nykyään itseeni enemmän ja omiin vaistoihini. Alkuun toipuminen vie aikaa. Vuosikin saattaa olla lyhyt aika, joten älä turhaan ihmettele miksi vielä kuukauden päästä tunteet heittelevät. Pettäminen on niin iso kriisi ja kasvunpaikka parisuhteessa, ettei sitä muutamassa kuukaudessa pysty korjaamaan. Aika kuitenkin auttaa ja tekee tehtävänsä.

 

On kun mä oosin kirjottamit ton sun kirjotuksen
Tuo ällötys/inhotus on kaamee tunne
Mä olen kanssa aina luottanut enkä ole ollut epäluuloinen ja tuntuu et pää sekoo kun välii tonkii noita juttuja.
On henkinen paha olo koko ajan, mut silti osa vaa rakastaa niin perhanasti.

 

Se on hyvä, että rakkaus ei ole kadonnut! Minulta sekin ajansaatossa katosi.
Siksi kannattaakin heti koittaa kertoa myös miehelle omasta pahasta olosta ja näistä tuntemuksista mitä valehtelu ja pettäminen ovat saaneet aikaiseksi. Myös omasta epävarmuudesta, itsetunnon laskusta, rumaksi tuntemisesta, kun mies oli päättänyt käydä muualla, jne. Monesti ulkonäöllä ei näissä jutuissa ole mitään tekemistä, vaan asiat ovat lähtöisin jostain syvemmältä. Todennäköisesti miehestäsi olet edelleen se maailman kaunein nainen! Ja paras sängyssä. Vaikka miehesi nyt ällöttäisikin niin seksi ja läheisyys ovat todella tärkeitä suhteen tulevaisuuden kannalta. Koska ilman niitä ei ole parisuhdettakaan.

 

Kyllähän tuo sanoo et mä oon kaikki mitä tarvitsee ja kaunein yms, mutta silti jotenki jäytää kaikki mitä tuo sanoo..
Sen olen tässä nyt oppinut, etten jää yksin murehtimaan, vaan kerron suoraan mitä ajattelen.
Senkin opin tässä vasta tämän jutun aikaan, et jotakin hyvää sentäs..
Tota mäkin pelkään ihan hulluna, että tunteet menee ja kuolee
Mut sille ei sitten voi mitään..