The ketju
- Viestiketjun aloittaja kepsis
- Ensimmäinen viesti
- Status
Joo mä olen nauranut usein niin paljon, että lopulta oon itkenyt kun sattuu joka paikkaanItkuksi se kattominen sullakin menis
Kuulostaa turhankin tutultaJoo mä olen nauranut usein niin paljon, että lopulta oon itkenyt kun sattuu joka paikkaan
Mutta tollanen nauraminen on sitä parasta laatuaKuulostaa turhankin tutulta
Hauskemmaks se muuttuu jos joku kutittaa kyljistä samalla...se on ihan hirrrrveetä, mulle riittää kun joku uhkailee kutittamisella että alan jo nauraa rätkättämäänEikä,kun hervottomaksi hekottamiseksiItkuksi se kattominen sullakin menis
Totta! Ihan sydämensä pohjasta kun nauraa hekottaa, just niin että on vatsalihakset ja kyljet kipeinä, niin se on samalla hurjan vapauttavaa ja onnellista. Ja kipeetä. Siis sattuvan kipeetä, oikeesti kyljet on ihan hellinä. Ja siinä pisteessä kun on niin eipä tarvii juttujen tasojen olla kummosiakaan kun sitä jo käkättää hervottomanaMutta tollanen nauraminen on sitä parasta laatua
Joo mulla ei sellasella hetkellä tuu mistään mittää, varsinkaan puhumisestaTotta! Ihan sydämensä pohjasta kun nauraa hekottaa, just niin että on vatsalihakset ja kyljet kipeinä, niin se on samalla hurjan vapauttavaa ja onnellista. Ja kipeetä. Siis sattuvan kipeetä, oikeesti kyljet on ihan hellinä. Ja siinä pisteessä kun on niin eipä tarvii juttujen tasojen olla kummosiakaan kun sitä jo käkättää hervottomana
Tätä on vaikeeta kuunnella, noi sanat tuo mieleen koiran ja ikävä nostaa taas päätään...
Pahalta tuntuu kun ei voi enää painaa päätä siihen pehmeeseen turkkiin, eikä pikkunen tule enää tuhisemaan korvanjuureen
Halaus.Suru vie oman aikansa. Mulla meni pitkään ennen kuin toivuin edellisten kissojen kuolemistaTätä on vaikeeta kuunnella, noi sanat tuo mieleen koiran ja ikävä nostaa taas päätään...
Pahalta tuntuu kun ei voi enää painaa päätä siihen pehmeeseen turkkiin, eikä pikkunen tule enää tuhisemaan korvanjuureen
Niiden välillä kun ei ollu kuin muutama kuukausi.
Nää ei oo ikinä helppoja asioita, lemmikin menetys.Halaus.Suru vie oman aikansa. Mulla meni pitkään ennen kuin toivuin edellisten kissojen kuolemista
Niiden välillä kun ei ollu kuin muutama kuukausi.
Aika auttaa.Tätä on vaikeeta kuunnella, noi sanat tuo mieleen koiran ja ikävä nostaa taas päätään...
Pahalta tuntuu kun ei voi enää painaa päätä siihen pehmeeseen turkkiin, eikä pikkunen tule enää tuhisemaan korvanjuureen
Ja kunnon ikäväitkut.
*halaan*
Ei niin ole helppojaNää ei oo ikinä helppoja asioita, lemmikin menetys.
Eikä toinen lemmikki koskaan korvaa toista,mutta pikku hiljaa suru jää taakse,ei ehkä koskaan lopu kokonaan,tulee ja menee.
Mutta uutta iloa voi saada eikä koti ole enää tyhjä ilman lenmikkiä.
- Status