Maaliskuiset 2018 *maaliskuussa* MEIDÄN KUU!

[Villavarvas]

Onnittelut vauvasta @NassuRessu ja hyvä että sivuäänessä ei ole kyse mistään pahemmasta. Oletko muuten aiemmin luovuttanut maitoa sairaalalle? Jos olet, olisi kiva kuulla kokemuksiasi. Mulla tuntuu maitoa tulevan reippaasti ja riittäisi varmaan luovutettavaksikin, mutta mietityttää, onko siitä hirveästi vaivaa jne.

@Korallikala ja @Onni ja Unelma , tsemppiä synnytykseen (ja muillekin jotka mahdollisesti olette jo tositoimissa tai niihin pääsemässä). Vauvauutisia odotellessa.

 

[Julyah]

Onnittelut taas uusille käärön jo syliin saaneille! Meidän perhe täydentyi 21.3. Klo 23.28 poikavauvalla. Käynnistykseen päädyttiin raskausmyrkytyksen takia. Ensin ballongilla ja kun ei sillä lähtenyt, niin tippaan. Yllättäen tipalla ei supistuksia tullut ennen kalvojen puhkaisua, mutta sitten mentiinkin vauhdilla. Koko synnytyksen kesto noin 3,5h. Vielä ollaan sairaalassa, mutta toiveissa päästä viikonloppuna kotiin.

 

[NassuRessu]

@Villavarvas kyllä olen. Tuon keskimmäisen aikaan luovutin reilun 5kk ja 55l maitoa.
Täällä saa luovuttaa siihen asti, kun synnytyksestä on 6kk aikaa. Osassa paikoista raja on 4kk. Pumput ja muut tarvikkeet saa omana sairaalan maitokeittiöltä. Kannattaa ottaa rohekasti yhteyttä sairaalan maitokeittiölle siis ja sieltä lähteä selvittämään mikä on teidän kaupungin menetelmä.
Meillä kaupunkialueella hakeevat 3x viiksossa tuore maidon kotoa, mutta esimerkiksi pitkien pyhien aikaan kuten pääsiäinen maidon voi pakastaa tai viedä itse. Hygienia on tarkkaa, mutta äkkiä siihenkin rutinoituu.
Ja meillä on "raja" että tulisi sen 250ml/vrk yli oman tarpeen, kun hakeevat kotoa.
Minä pumppasin silloin yleensä 1-2x vuorokaudessa. Mitäs vielä? Lääkitystä (joitain lukuunottamatta) tai hormonaalista ehkäisyä meillä ei saa olla, kun luovuttaa.





Käytiin tänään myös sydämen kontrollissa. Vuoto oli pienentynyt ja läppäkin toimii paremmin. Seuraava on sitten 1kk iässä.

 

[Villavarvas]

Isot onnittelut vauvasta @Julyah !

Kiitos vastauksesta @NassuRessu ! Täällä on rajana se 4 kk ja mielestäni maidot pitää itse kuljettaa sairaalalle. Ei meillä tosin pitkä matka ole. Pitää varmaan olla ensi viikolla yhteydessä maitokeittiölle.

 

[Heity]

Lämpimät onnittelut @Julyah omasta nyytistä. <3 Teillä on ollutkin vauhdikas synnytys!

 

[Hannah4]

Onnea vauvan saaneille, @NassuRessu ja @Julyah ! Ja kiitos kaikille onnitteluista, meidän pieni ihanuus on tänään jo kaksi viikkoa, en ole oikein täällä käynyt tai mitään muuta tehnyt kuin opetellut uutta arkea ja ihastellut pienokaista. Miten tämä tuntuukin niin ihanalta ja ihmeelliseltä...

Tsemppiä kaikille, jotka odottelevat synnytystä!

Maidon luovutusta aloittelen ekaa kertaa. Aloitin pumppaamaan viikko sitten, ensin laitoin pakkaseen omaa vauvaa varten ja nyt maitomäärän lisääntyessä olen pakastanut luovutettavaksi. Aika työläältä tuo rumba musta aluksi tuntui, mutta alan jo tottua. Me asutaan sen verran etäällä, että viedään pakastettu maito kerran parissa viikossa sairaalaan. 4kk saa täällä luovuttaa ja mitään minimimääriä ei sanottu.

Vauvan peitosta oli juttua. Meillä ei peittoa vaan unipussi, näin ollut kaikilla kolmella isommallakin ja toiminut hyvin! Samalla tyylillä siis jatkettiin nytkin. Vauva nukkuu meidän vieressä, vaikka on tuossa sängyssä kiinni sellainen "sivuvaunu".

Oma toipuminen on ollut tämän synnytyksen jälkeen helpompaa kuin koskaan ennen. Sitä ihmettelen ja olen tosi iloinen, sillä odotin olevan pahempaa, olihan jo neljäs synnytys. Mutta tukialushousut ovat todella auttaneet, varmaan myös raskauden aikainen liikunta (aiemmilla kerroilla en liikkunut juurikaan). Miten vaan, mutta ihanaa olla jo nyt aika lailla oma itseni, vaikka toki nämä maitotonkat ihan jotain muuta kuin normaalia minua.

 

[Onni ja Unelma]

Nyt ehtii vähän kirjoittelemaan.

Poitsu syntyi lauantaina ilasta sektiolla
Painoa oli sen arvioitu 4,2 kg ja pituutta komeasti 54cm.

Vielä ollaan sairaalassa, mutta huomenna ehkä kotiin <3 Eikä yhtään liian aikasin, alkaa seinät sairaalassa kaatua päälle ja kun ei saatu perhehuonetta, niin flunssainen huonenaapuri ja jatkuva hälinä alkaa ihan tosissaan otamaan päähän.

Synnytystä lähettiin perjantaina käynnistelemään ballogilla ja la noin klo 11 puhkastiin kalvot. Kalvojen puhkaisujen jälkeen supistukset alkoi todella tulla, mutta eivät avanneet paikkoja riittävästi ja noin puol 9 illalla tehtiin sektiopäätös. Pitkittynyt synnytys oli aiheuttanut minulle kohtutulehduksen ja vauvalle ahdinkoa. Mutta vauva onneksi voi hyvin ja mammakin toipunee tässä

Sektio oli muuten ihan ok, mutta siitä lääkkeestä aiheutunut ihan järkyttävä yläkropan tärinä oli kamalaa. En edes uskaltanut ottaa vauvaa heti syliin kun tärisin niin ja pelkäsin että pudotan hänet. Saivat isä ja poika heti alusta lähtien laatuaikaa

Imetys ei ole oikein lähtenyt käyntiin toivotusti. Lupaavan alun jälkeen poitsu unohti tekniikan eikä minullakaan maito ainakaan vielä ole kunnolla noussut, vaikka kuinka käsin yritän lypsää. Joten lisämaidolla tässä mennään ja kotona varmaan sitten korvikkeilla ainakin näin alkuun.
Mutta pääasia että vauva saa ruokaa tavalla tai toisella ja kasvaa ja vahvistuu

Nyt käärö tuhisee unessa tässä sylissä ja tämän äidinkin pitäisi kai ottaa nokoset ennen seuraavaa syöttöä

Että sellainen tarina meillä
Onnea muille synnyttäneille ja lopuille maalisikuisille stemppiä. Toivottavasti vähän sujuvammin lähtee teillä homma aikanaan käyntiin

 

[Jesy]

Onnea kaikille vauvan saaneille!! Kiva lukea teidän synnytyskertomuksia.

Täällä vauva edelleen masussa, laskettu aika huomenna. Neuvolasta sain lappusen yliaikaisten raskauksien käynnistystutkimuksesta ja mietin, että pitäisikö ilmoittautua. Jos siihen lähtee mukaan, niin saa ylimääräisen ultran 41+0. Sitten osa tutkittavista käynnistetään jo saman tien 41+0 ja loput ns. normaalisti 41+5 - 42+1. Ylimääräinen ultra olisi tosi kiva, niin saisi tietoa vauvan voinnista aiemmin, mutta toisaalta en ehkä halua käynnistystä 41+0 vaan käynnistyksen ilosta, jos vauvalla on kaikki hyvin Toisaalta tietysti toivon, että vauva syntyisi omia aikojaan tällä tai ensi viikolla, eikä mitään käynnistystä tarvitsisi edes miettiä. Onko täällä ketään muita, ketkä olisi osallistunut tuohon tutkimukseen tai miettii sitä?

 

[Julyah]

Kiitokset onnitteluista!
Imetyksen kanssa täälläkin on taisteltu alusta asti. Nyt alkaa vähitellen näkyä edistymistä asiassa. Täytyy sanoa, että harvinaisen hankalaa oli alku kyllä. Vauva nimittäin osasi ottaa halutessaan hienon otteen ja maitoakin olisi ollut, vaan pääsääntöisesti edes otetta ei ottanut, huusi vain. Kaikella mahdollisella tavalla hoitajien kanssa houkuteltiin, mutta ei. Lisämaidolla siis mekin. Nyt kun ikää on vajaa 2 viikkoa, alkaa imeminen onnistua. Pääsääntöisesti pienellä yrityksellä otetaan kunnon ote ja lisämaidolla sitten täydennetään. Ehkäpä vielä päästään eroon lisämaidostakin. Imetys on kyllä välillä kovan työn takana, mutta jos ei onnistu, niin ei onnistu. Kasvaa ne korvikkeellakin. ❤ Turha stressi ei ainakaan auta.

 

[Villavarvas]

Onnea vauvasta @Onni ja Unelma ! Synnytyskokemuksesi kuulostaa aika rankalta, toivottavasti olet toipunut hyvin ja kotielämä on lähtenyt sujumaa mukavasti.

Täällä imetys sujuu hyvin, mutta muuten vauvan kanssa on ollut jotenkin rankempaa kuin isojen lasten kanssa aikoinaan (tai sitten olen vain unohtanut). Vauvalla on jonkin verran mahavaivoja ja on joinakin päivinä tosi itkuinen, ja nyt on useampi yökin mennyt aikalailla valvomisen merkeissä. Itselläkin mieliala hiukan matalalla, tuntuu että kaikki raskaudenaikaiset pelot ym. laukeaa vasta nyt. Toivon että olo alkaisi pian helpottaa ja pystyisin paremmin nauttimaan vauvasta.

 

[Heity]

Ehdinpäs nyt itsekin hetken kirjoitella pojun nukkuessa. Odotus meni yliajalle ja 46+1 viikko sitten keskiviikkona laiteltiin ballonki paikkoja kypsyttelemään. Ballonki aiheutti jo itsessään supisteluita ja irtosi klo 23 yöllä. Soitin sairaalaan ja kehottivat jäämään kotiin ja tulemaan heti aamulla.

Torstaina sitten mentiin aamulla jännitystä täynnä aloittamaan käynnistystä ja pääsin osastolle. Ballonki oli avannut kohdunsuutakin jo 4cm mutta kaulaa oli ilmeisesti vielä jäljellä koska vauvan päähän asetettu sydänkäyrä ei toiminut kahdesta erillisestä yrittämästä huolimatta. Kalvot puhkaistiin klo 9 ja lapsivesi oli vihertävää. Lääkäri kertoi että oksitosiini aloitetaan kahdeltatoista jos supistukset eivät ala itseksiään. Eivät alkaneet joten puoliltapäivin aloitettiinkin sitten tippa. Supistukset eivät tälläkään saavuttaneet tarpeellista voimakkuutta vaikka olivatkin loppuvaiheessa jo kivualiaita. Mies lähti osastolta kotia ja 12h tunnin rajapyykillä tippa lopetettiin yöksi. Yöllä nukkuminen oli aika tukalaa koska jouduin olemaan käyrillä koko ajan samoin kuin päivällä eli liikkuminen tapahtui vain kätilön luvalla pienissä pätkissä.

Seuraavana aamuna aloitettiin tippa uudelleen aamulla heti klo 7. Iltaan mennessä supistukset olivat jo sen verran kivuliaita etteivät ne vaimentuneet kovin paljoa edes kipupiikillä. Kun tilanne tarkistettiin 12h kohdalla niin kohdun kanava oli kyllä kadonnut mutta olin edelleen auki vain 3-4 cm ballongin jäljiltä. Juteltuamme lääkärin kanssa suostuin hätäsektioon ja klo 22.38 meille syntyi sen seurauksena ihana poika. Painoa oli mojovat 4525g ja pituutta 50cm. Sain vauvan hetkeksi rinnalle mutta hän päästettiin isän hoiviin siksi aikaa kun oli heräämössä. Leikkaus meni hyvin mutta olihan se helkutin pelottava operaatio.

Meillekkään ei valitettavasti ollut tarjolla perhehuonetta ja jouduin osastolle yöksi. Minut tuotiin sinne joskus yöllä klo 2 ja en juuri muista siitä mitään. Minulle jäi kuitenkin vahvasti tunne että jouduin olemaan sekavassa tilassa ja lähes liikuntakyvyttömänä heti yön yksi vauvan kanssa. Poju ei myöskään nukahtanut imetyksen jälkeen vaan itki pitkään ja vaati maitoa. En ulottunut yöpöydälle edes vesilasia ottamaan. Onneksi sentään sain hälynapilla yöhoitajaa paikalle mutta hekin tuntuivat aina kiireisiltä.

Lopulta olimme osastolla pe-yöstä maanantaipäivään ja oli kyllä tosi hyvä päästä kotiin. Vaikka toipuminen oli nopeaa niin jokainen ilta yksin vauvan kanssa tuntui aika hurjalta ilman miehen apua.

Imetys lähti käyntiin lisämaidon avulla kun minun maidonnousu ei vastannut ison yliaikaisen pojan maidontarvetta. Eilen maito onneksi lähti nousemaan ja imetys alkaa toivottavasti sujumaan ilman kipuja. Ongelmana on ilmeisesti imetysotteet ja rintojen alkuarkuus. Nänninpäät ovat ehtineet mennä ihan verille ja toiseen on muodostunut ikävä rakkula. Eilen oli asian kanssa aivan kauhea päivä. Tänään sain vähän ensiapua otteeseen painokontrollissa ja asiat toivottavasti alkavat sujumaan. On se oma pieni kaiken tämän arvoista.

 

[Onni ja Unelma]

Ehdinpäs nyt itsekin hetken kirjoitella pojun nukkuessa. Odotus meni yliajalle ja 46+1 viikko sitten keskiviikkona laiteltiin ballonki paikkoja kypsyttelemään. Ballonki aiheutti jo itsessään supisteluita ja irtosi klo 23 yöllä. Soitin sairaalaan ja kehottivat jäämään kotiin ja tulemaan heti aamulla.

Torstaina sitten mentiin aamulla jännitystä täynnä aloittamaan käynnistystä ja pääsin osastolle. Ballonki oli avannut kohdunsuutakin jo 4cm mutta kaulaa oli ilmeisesti vielä jäljellä koska vauvan päähän asetettu sydänkäyrä ei toiminut kahdesta erillisestä yrittämästä huolimatta. Kalvot puhkaistiin klo 9 ja lapsivesi oli vihertävää. Lääkäri kertoi että oksitosiini aloitetaan kahdeltatoista jos supistukset eivät ala itseksiään. Eivät alkaneet joten puoliltapäivin aloitettiinkin sitten tippa. Supistukset eivät tälläkään saavuttaneet tarpeellista voimakkuutta vaikka olivatkin loppuvaiheessa jo kivualiaita. Mies lähti osastolta kotia ja 12h tunnin rajapyykillä tippa lopetettiin yöksi. Yöllä nukkuminen oli aika tukalaa koska jouduin olemaan käyrillä koko ajan samoin kuin päivällä eli liikkuminen tapahtui vain kätilön luvalla pienissä pätkissä.

Seuraavana aamuna aloitettiin tippa uudelleen aamulla heti klo 7. Iltaan mennessä supistukset olivat jo sen verran kivuliaita etteivät ne vaimentuneet kovin paljoa edes kipupiikillä. Kun tilanne tarkistettiin 12h kohdalla niin kohdun kanava oli kyllä kadonnut mutta olin edelleen auki vain 3-4 cm ballongin jäljiltä. Juteltuamme lääkärin kanssa suostuin hätäsektioon ja klo 22.38 meille syntyi sen seurauksena ihana poika. Painoa oli mojovat 4525g ja pituutta 50cm. Sain vauvan hetkeksi rinnalle mutta hän päästettiin isän hoiviin siksi aikaa kun oli heräämössä. Leikkaus meni hyvin mutta olihan se helkutin pelottava operaatio.

Meillekkään ei valitettavasti ollut tarjolla perhehuonetta ja jouduin osastolle yöksi. Minut tuotiin sinne joskus yöllä klo 2 ja en juuri muista siitä mitään. Minulle jäi kuitenkin vahvasti tunne että jouduin olemaan sekavassa tilassa ja lähes liikuntakyvyttömänä heti yön yksi vauvan kanssa. Poju ei myöskään nukahtanut imetyksen jälkeen vaan itki pitkään ja vaati maitoa. En ulottunut yöpöydälle edes vesilasia ottamaan. Onneksi sentään sain hälynapilla yöhoitajaa paikalle mutta hekin tuntuivat aina kiireisiltä.

Lopulta olimme osastolla pe-yöstä maanantaipäivään ja oli kyllä tosi hyvä päästä kotiin. Vaikka toipuminen oli nopeaa niin jokainen ilta yksin vauvan kanssa tuntui aika hurjalta ilman miehen apua.

Imetys lähti käyntiin lisämaidon avulla kun minun maidonnousu ei vastannut ison yliaikaisen pojan maidontarvetta. Eilen maito onneksi lähti nousemaan ja imetys alkaa toivottavasti sujumaan ilman kipuja. Ongelmana on ilmeisesti imetysotteet ja rintojen alkuarkuus. Nänninpäät ovat ehtineet mennä ihan verille ja toiseen on muodostunut ikävä rakkula. Eilen oli asian kanssa aivan kauhea päivä. Tänään sain vähän ensiapua otteeseen painokontrollissa ja asiat toivottavasti alkavat sujumaan. On se oma pieni kaiken tämän arvoista.

Ensinnäkin onnea vauvasta
Toiseksi, hui kauhea kuinka rankka synnytys ja kaikki sinulla oli
Toivottavasti tästä eteenpäin menee asiat sujuvammin

 

[Suikku1]

Onnea kaikille vauvan saaneille ja mukava lukea teidän kuulumisia! <3

Itselläni jäänyt vähän tämä kirjoittelu, kirjotan nopeasti omat kokemukset ja kuulumiset ja luen sitten teidän viestejä uusiksi ajan kanssa.

Elikkäs meille syntyi 20.3. rv 41+1 maailman ihanin poika. Pituutta 52cm ja painoa 3785g. Rv 40+5 käytiin miehen kanssa synnärillä tarkastuksessa kun olin huomaavinani että vauvan liikkeet olivat kovin vähentyneet. Ultrassa kuitenkin kaikki hyvin ja juuri silloin liikkeitä sitten olikin. Meidät lähetettiin kotiin ja sovittiin käynnistysaika rv 41+4.

Onneksi sitten seuraavana yönä lapsivedet menivät kotona ja kipeät supistukset alkoivat melkein heti. Kävin suihkussa ja valmisteltiin ihan rauhassa lähtöä kotona ja eikun takasin synnärille. Kätilö totesi synnytyksen alkaneeksi ja siitäpä sitten suoraan saliin.

Ajattelin, että tämä on nopsaan hoidettu ja kohta on poika sylissä. Vielä mitä, synnytys kesti 25h ja vaikka mun keho tuotti voimakkaita ja kipeitä supistuksia koko ajan, kesti avautuminen ihan törkeän pitkään. Välillä laitettiin oksitosiiniakin että josko vauhdittaisi tapahtumia mutta sitten se otettiin aina pois kun omatkin supistukset olivat voimakkaita ja säännöllisiä.

Jossain vaiheessa myös vauvan sydänäänet romahtivat ja sali olikin täynnä porukkaa. Sektiosta puhuttiin, mutta onneksi joku lääkäri sai sitten vaihdettua vauvan asentoa niin että sydänäänet palasivat. Ilmeisesti istukka oli jossain painauksissa niin että vauvalla oli hetkittäinen hapenpuute. Onneksi tilanne laukesi niin nopeaa, että lääkäri ei usko hapenpuutteesta olevan vauvalle jatkossakaan mitään ongelmia.

Ponnistusvaihe kesti n. 2h ja oli melko raskas ja rankka. Olin myös pitkän ja kivuliaan avautumisvaiheen jäljiltä niin poikki, että nukahdin supistusten välissä ja heräsin aina huutaman ja ponnistamaan lisää. Synnytyksen jälkeen olin aika shokissa, mutta osastolla ollessa onneksi synnytyksessä ollut kätilö tuli mun kanssa juttelemaan synnytyksen kulun läpi, jottei mitään traumoja jäisi. Se kyllä oli tosi hyvä juttu ja nyt voin jo muistella koko koetusta lämmöllä. Maailman paras palkinto saatiin

Täälläkään ei imetys ole lähtenyt käyntiin halutulla tavalla. Maito ei alkuun noussut ja suuren painonlaskun vuoksi korvikkeet aloitettiin jo sairaalassa. Kotona olen imettänyt ja antanut aina lisämaitoa sitten täydentämään mahaa. Onneksi pikkuhiljaa mun oman maidon määräkin on nousussa. Pääasia kuitenkin että vauva kasvaa enkä aio soimata itseäni tuosta imetysasiasta. Vähän on ollut masuvaivoja vauvalla, jotka nekin onneksi paranemaan päin. Onhan tämä uusi elämä jännää ja kaikki pitää opetella, kun ei ole kokemusta mistään.

 

[MöhkisPöhkis]

Meillä mentiin sitten huhtikuun puolelle, nimittäin meidän poika syntyi 1.4.2018 klo 9:20 rv 40+4. Kokoa pienellä oli syntyessään 51 cm ja 3725g. Aivan ihana pieni mies, olemme ihan myytyjä <3

Synnytys meni hyvin ja minulle jäi positiivinen kokemus koko tapahtumasta. Lauantaina oli supistellut harvakseltaan puolesta päivästä ilta 10 asti, kuitenkin siten, että pystyi ihan hyvin elelemään supistusten kanssa. Supistukset loppuivat kuitenkin siinä 10 aikaan lauantai-iltana. Aamuyöllä ne alkoivat kipakampina uudelleen, siinä 3-4 aikaan. Hetken siinä kuulostelimme ja kävin suihkussa. Tuli sellainen olo, että nyt pitää lähteä. Lähdimme sairaalaan hiukan ennen viittä (vajaa 50 km ja 45 min ajoa). Olikin tuskaa jo autossa istuskella supistusten kanssa, kun niitä alkoi tulla jo tiheästi ja entistä kipakammin. Oli myös melko tuskaa olla sairaalassa sen 20 min käyrillä. Tutkittiin kohdunsuun tilanne, ja se olikin jo 4 cm auki. Pääsimme saliin heti.

Salissa sain ensin ilokaasua. Se oli tosi outoa hengitellä alkuunsa, kun se tietysti tuoksui ikävän kumiselta se maski, joten tuntui ikävältä tunkea maski tiiviisti nenälle ja hengitellä supistuksien ohi sieltä. Pahimman terän se vei supistuksilta, kun vaan uskalsi sitä vetää. Kuitenkaan ilokaasu ei kauaa riittänyt ja kohdunsuun tilanne tutkittiin. Se olikin auennut noin tunnissa 4 cm:stä 9 cm:n, joten tässä vaiheessa minulle uskallettiin antaa spinaalipuudute, koska homma eteni nopeasti. Se oli ihanaa, kun kivut loppuivat. Hetki siinä sitten odoteltiin, spinaalinhuuruissa, kun vauva laskeutui kanavassa. Ponnistusvaihe kesti 25 min ja poika tosiaan oli maailmassa klo 9:20 ja istukka 10 minuuttia myöhemmin. Välilihaan ei tullut repeämiä, ainoastaan 3 pientä nirhaumaa etupuolelle, joihin tuli yhteensä 3 tikkiä.

Minulle synnytys oli oikein voimaannuttava kokemus, ainoastaan nuo supistukset olivat sellaisia pahimmillaan, että mietin sillä hetkellä, mitä tästä tulee, ja mihin olen itseni laittanut.

Kotiin pääsimme tiistaina 3.4.2018. Kotiinlähtöpäino oli vauvalla 3485g. Torstaina kävimme neuvolassa pikapunnituksella ja silloin vaaka näytti jo 3700g. Ensi viikolla sitten neuvolasta tullaan käymään meillä kotona.

Tässä on kyllä aika mennyt vähän pysähtyneessä tilassa, kun vaan ihmettelee tätä pientä rakasta elämän ihmettä <3

 

[Heity]

Voi että minulle ei ole tullut ilmoitusta että tänne oktiin ihanasti täydennetty kertomuksia! Onnea vielä vauvoista teillekkin

Minulla on ollut ikävä tämän keskusteluryhmän tukea. Oletteko siirtyneet jonnekkin muualle (esim. Faceen) ja jos ette niin haluaisitteko edelleen jakaa kuulumisia jossain kanavassa? Meillä ei lähipiirissä ole samanikäisiä lapsia niin olisi mukava jakaa kokemuksia

Heity ja Pikkumies 9vko

 

[Onni ja Unelma]

Voi että minulle ei ole tullut ilmoitusta että tänne oktiin ihanasti täydennetty kertomuksia! Onnea vielä vauvoista teillekkin

Minulla on ollut ikävä tämän keskusteluryhmän tukea. Oletteko siirtyneet jonnekkin muualle (esim. Faceen) ja jos ette niin haluaisitteko edelleen jakaa kuulumisia jossain kanavassa? Meillä ei lähipiirissä ole samanikäisiä lapsia niin olisi mukava jakaa kokemuksia

Heity ja Pikkumies 9vko

Heip, olen minäkin miettinyt minne kaikki kadonneet täältä
Itse olen facen ryhmässä maaliskuuVAUVAT 2018, mutta tämä ryhmä täällä on ollut myös tosi kiva ja hyödyllinen

Lähipiirissä ei täälläkään ole vauvoja, tai edes kovin pieniä lapsia, ja esikoinen, niin kaikki vertaistuki ja vinkit ovat olleet ja on arvokkaita

 

[Julyah]

Ei ole tullut käytyä tänne enää kirjoittamassa. Mielelläni kyllä jatkan jutustelua jossain. Olisiko teillä sitten intoa perustaa joku keskusteluryhmä johonkin, vai mitäpä tuumaatte?

 

[Heity]

Tosi ihana että innostusta heti löytyy! Kuulin että joillakin oli ilmeisesti whatsapp-ryhmä toiminut samankaltaisessa tilanteessa mutta tuleeko ongelmaksi ettei voi olla nimimerkin takana? Faceryhmä olisi tosiaan myös vaihtoehto? Vai mitä teille tulee mieleen?

 

[Onni ja Unelma]

Watsappi tai face itsellekin tuli lähinnä mieleen. Ellei sitten jatketa täällä kaksplussassa kirjoittelua. Sekin on vaihtoehto

 

[Tuut1kk1]

Ooh täällä on taas elämää! Itsekin on niin vauva-arjen viemä, etten ole täällä kaksplussassa pyörinyt. Mutta jos jokin maalisvauvaryhmä perustetaan, olisin mielelläni mukana itse en tänne halua ihan kaikkea kertoa, joten fb tai wa - ryhmä sopisi paremmin.. Jos sellaista kukaan jaksaa tehdä vertaistuki on aina tarpeen!

Onnea kaikille vauvan saaneille, itsekin oon niin täysillä tämän kymmenviikkoisen söpöliinin pauloissa ettei tosikaan

 

[Heity]

On sitä kyllä ihan myyty tämän pikkumiehen ansiosta Hmm minäkin sitä whatsappia suosisin ja voin kyllä (koettaa) luoda sen ryhmänkin. Olisiko paras keino jos halukkaat lähettää minulle yksärillä puhnuneronsa niin laitan sen pystyyn ehtiessäni tai voidaan toki vielä pohtia muitakin kanavia?

 

[Suikku1]

Hei, mullekaan ei ole tullut ilmoitusta uusista viesteistä. Olisin mielelläni mukana vaikka Whatsapp-ryhmässä!

 

[Onni ja Unelma]

On sitä kyllä ihan myyty tämän pikkumiehen ansiosta Hmm minäkin sitä whatsappia suosisin ja voin kyllä (koettaa) luoda sen ryhmänkin. Olisiko paras keino jos halukkaat lähettää minulle yksärillä puhnuneronsa niin laitan sen pystyyn ehtiessäni tai voidaan toki vielä pohtia muitakin kanavia?

Jes
Laitan ihan just viestin

 

[Heity]

Whatsappiryhmä on nyt luotu! Olitteko @Julyah ja @Suikku1 kiinnostuneita myös tulemaan mukaan? Laitelkaa minulle yv ja puhelinnumero niin lisäilen teidät

 

[Suikku1]

@Heity laitoin sulle viestiä, toivottavasti tuli perille