The ketju
- Viestiketjun aloittaja kepsis
- Ensimmäinen viesti
- Status
Juu
Koivunoksalla vai piiskalla meinasit ?
Fantzu
Ruoskalla mikä on yöpöydän laatikossa.
Koivunoksalla vai piiskalla meinasit ?
vierailija
Pidä näppis erosta hänestä!Juu
Kyllä mä ymmärsin ihan samoin kuin Fantzu, eli että sinulla on halipusukaveri ainakin kiikarissa.
En tosiaankaan ymmärtänyt, että tarkoitit laittaneesi hupparin pyykkiin.
Ja koita ny uskoa kun sanon, että aikuiset miehet käyttää kauluspaitaa!
Bootsit, farkut ja huppari on asu jossa mennään baariin kaljalle.
Kauluspaita ja suorat housut on asu jolla mennään muualle. Kravatti kaljabaarissa on ylipukeutumista mutta muualla ei. Muualla se on kätevä keksintö josta nainen voi taluttaa miehen kotiinsa!
Kauluspaidan rintataskussa voi säilyttää sytkäriä joka pitää olla mukana vaikka ei itte polttaisikaan.
Kauluspaidassa saa olla reilusti väriä, eli sen ei tartte olla musta, valkoinen tai harmaa.
Jos kauluspaidan päällä on pikkutakki, niin mahdollisen päällystakin on ehdottomasti oltava pidempi kuin pikkutakin. Mikään ei ole nolomman näköistä kuin lyhyen nahkapusakan alta pilkottavat pikkutakin liepeet.
Paitsi valkoiset tennissukat. Lenita Airisto suuttuu, joten miehen oikeastaan kaikki sukat on syytä olla mustia.
Ja oikeesti mieti ny... huppariin pukeutunut aikuinen mies juomassa stRemyä? Pyykkipojat lahkeissa ajetaan polkupyörää mutta ei heiluteta mersun avaimia. No, onneksi se hupparisi sentään on puhdas.
Pitääkö mun nyt sen vuoksi tulla sinne, että saat ruoskia mut?Ruoskalla mikä on yöpöydän laatikossa.
Ei muulla oo kauluspaitoja eika kravaatteja eika suoria housuja.
Mulla oo muuta ku mustat canvashousut, musta hupullinen canvaspusero
, punaraitaiset villasukat ja harmaa villapusero ja saappaat.
Emminä pyörällä aja, mulla on kaksi ameriikan laivaa, joilla ajelen.
No empä tietenkään, matkustaa 10 000km, että saa ruoskaa ja sama matka takaisin kotiin.Etkä kyllä mene
Tuo riippuu ihan piiskaajasta.
Voi joskus olla hyväkin reissu!
Olen tainnut tämän ennenkin laittaa mutta ei kait se mitään?
Laitan ihan Algomalle:
Hmmm... Melkein tuli kalaa, mut ei sit kumminkaan.
Asiaa kannattaa lähestyä Kalastaja- Eemelin valssin sanoitukseen kätketyllä sisällöllä:
seuduilla näillä oon tunnettu kalamies
Tulee huomata, että hän on tunnettu kalamies, ei ryyppymies. Hän tietää, että ryyppäämiseen ei tarvitse kalaa, vaan viinaa. Vastaavasti kalastaessa hän ei ryyppää, vaan korkeintaan;
palan paineeksi juon kupposen
Siivut taskumatista siis hän lämmikkeeksi voi ottaa ja joskus lie syytäkin, sillä;
jos kylmä hätistää, niin yhtään ei väliä sen
Mutta analyysimme kannalta voimme tässä vaiheessa todeta, että jos Eemeli tahtoo ryypätä, hän jää ryyppäämään, jos hän tahtoo kalastaa, hän säästä ja muista olosuhteista riippumatta lähtee kalaan.
Kun hän on kalassa, niin;
verkot vetehen vain lasken laulellen ja luodolle käyn onkimaan
Tässä kohtaa huomaamme, että Eemeli ei ole ensimmäistä kertaa kalassa. Hän ei pistä päätään veteen katsoakseen, onko järvessä kalaa. Hän ei hyppää järveen hätistelemään kaloja koukkuihin. Hän istahtaa luodolle onkimaan ja nauttimaan maisemista. Hän tietää, että;
siel ahvenet oottaa, et vehkeeni venheeseen tuon
Jos vielä tarkemmin palaamme kohtaan - verkot vetehen lasken laulellen- niin voimme päätellä, että Eemeli on muusikko, tai vähintään sen, että laulutaidosta ei kalastuksessa ole ainakaan haittaa.
Kalamiehenä Eemeli tietää myös sen, et;
koukkuhun madon mä pujotan ja... Ahti suo antejaan
Eli kalat eivät käy syötittömiin koukkuihin. Ja jos kala ei tällä kohtaa syö, niin hän osaa vaihtaa paikkaa ja laittaa uutta matoa koukkuun.
Laulun varsinainen sanoitus päättyy jokseenkin tähän, ilmeisesti korostamaan sitä asiaa, että kalastaminen itsessään on mukavaa, saaliin saaminen ei ole välttämättömyys. Se on välttämättömyys vain ammattikalastajille, mutta Eemeli ei ole ammattikalastaja. Siinä tapauksessa laulu alkaisi sanoin; Olen Eemeli ammattikalastaja.
Mutta tässä vaiheessa on vasta kalastettu. Tarina ei kerro kaikkea, koska hyvissä tarinoissa osa aina jää mielikuvituksen varaan.
Kalamiehenä Eemeli taatusti huomaa, milloin syöttiä näykitään. Ja että milloin saalis on kunnolla kiinni, niin sen huomaa jo vavan taipumisesta. Tässä vaiheessa Eemeli on rauhallinen, koska tietää, että hätiköimällä ja liikaa riuhtomalla kala voi vielä karata. Kuin myös sen, että kerrankin koukussa käynyt kala osaa mystisesti katkaista siiman.
Kalamiehenä Eemeli tietää myös sen, että vaikka saalis on varmasti haavissa, niin liian nuoret yksilöt tulee palauttaa järveen kasvamaan ja vastaavasti sen, että liian vanha hauki saattaa olla hieman puiseva.
Kalamies tietää myös sen, että saalis on vietävä tuoreena kotiin. Mielellään elävänä ja tainnuttamatta. Tässä vaiheessa Eemeli ei lähde kalakaverien kanssa kaljalle tai saunaan, koska tietää, että saalis happanee.
Tosi kalamiehen luonnollisesti tunnistaa vasta saaliin kanssa kotona, koska saalis pitää osata käsitellä. Kalamies tietää, että on kaloja, jotka voi kuoria nahoistaan, lämmittää ja nauttia sellaisenaan. Ja että on myös kaloja, joita määrätyiltä osin tulee käsitellä varoen, koska muussa tapauksessa saalis on auttamatta pilalla ja ilmassa leijuu sappinesteen epämiellyttävä häivähdys. Mutta milloin kalamies osaa oikein käsitellä kalaa, niin lopputuloksena on itsepyydetty tuore makunautinto valmiina tarjollepantavaksi.
Tämä on tietysti aina saaliista kiinni. Made on aina herkkua, mutta on yleensä pyydettävissä vain kutuaikanaan. Lahna puolestaan on lahna, vaikka voissa paistaisi. Vaikka käsittelisi miten, niin aina siitä jää suuhun semmoinen mutainen jälkimaku.
Laulu ei asiaa itsestäänselvyytenä kerro, mut yleensä kuitenkin on niin, et kalamies ei omasta saaliistaan kerro mitään, vaan parhaat kalajutut kerrotaan niistä, mitkä pääsi karkuun.
Kalaonnea.
Laitan ihan Algomalle:
Hmmm... Melkein tuli kalaa, mut ei sit kumminkaan.
Asiaa kannattaa lähestyä Kalastaja- Eemelin valssin sanoitukseen kätketyllä sisällöllä:
seuduilla näillä oon tunnettu kalamies
Tulee huomata, että hän on tunnettu kalamies, ei ryyppymies. Hän tietää, että ryyppäämiseen ei tarvitse kalaa, vaan viinaa. Vastaavasti kalastaessa hän ei ryyppää, vaan korkeintaan;
palan paineeksi juon kupposen
Siivut taskumatista siis hän lämmikkeeksi voi ottaa ja joskus lie syytäkin, sillä;
jos kylmä hätistää, niin yhtään ei väliä sen
Mutta analyysimme kannalta voimme tässä vaiheessa todeta, että jos Eemeli tahtoo ryypätä, hän jää ryyppäämään, jos hän tahtoo kalastaa, hän säästä ja muista olosuhteista riippumatta lähtee kalaan.
Kun hän on kalassa, niin;
verkot vetehen vain lasken laulellen ja luodolle käyn onkimaan
Tässä kohtaa huomaamme, että Eemeli ei ole ensimmäistä kertaa kalassa. Hän ei pistä päätään veteen katsoakseen, onko järvessä kalaa. Hän ei hyppää järveen hätistelemään kaloja koukkuihin. Hän istahtaa luodolle onkimaan ja nauttimaan maisemista. Hän tietää, että;
siel ahvenet oottaa, et vehkeeni venheeseen tuon
Jos vielä tarkemmin palaamme kohtaan - verkot vetehen lasken laulellen- niin voimme päätellä, että Eemeli on muusikko, tai vähintään sen, että laulutaidosta ei kalastuksessa ole ainakaan haittaa.
Kalamiehenä Eemeli tietää myös sen, et;
koukkuhun madon mä pujotan ja... Ahti suo antejaan
Eli kalat eivät käy syötittömiin koukkuihin. Ja jos kala ei tällä kohtaa syö, niin hän osaa vaihtaa paikkaa ja laittaa uutta matoa koukkuun.
Laulun varsinainen sanoitus päättyy jokseenkin tähän, ilmeisesti korostamaan sitä asiaa, että kalastaminen itsessään on mukavaa, saaliin saaminen ei ole välttämättömyys. Se on välttämättömyys vain ammattikalastajille, mutta Eemeli ei ole ammattikalastaja. Siinä tapauksessa laulu alkaisi sanoin; Olen Eemeli ammattikalastaja.
Mutta tässä vaiheessa on vasta kalastettu. Tarina ei kerro kaikkea, koska hyvissä tarinoissa osa aina jää mielikuvituksen varaan.
Kalamiehenä Eemeli taatusti huomaa, milloin syöttiä näykitään. Ja että milloin saalis on kunnolla kiinni, niin sen huomaa jo vavan taipumisesta. Tässä vaiheessa Eemeli on rauhallinen, koska tietää, että hätiköimällä ja liikaa riuhtomalla kala voi vielä karata. Kuin myös sen, että kerrankin koukussa käynyt kala osaa mystisesti katkaista siiman.
Kalamiehenä Eemeli tietää myös sen, että vaikka saalis on varmasti haavissa, niin liian nuoret yksilöt tulee palauttaa järveen kasvamaan ja vastaavasti sen, että liian vanha hauki saattaa olla hieman puiseva.
Kalamies tietää myös sen, että saalis on vietävä tuoreena kotiin. Mielellään elävänä ja tainnuttamatta. Tässä vaiheessa Eemeli ei lähde kalakaverien kanssa kaljalle tai saunaan, koska tietää, että saalis happanee.
Tosi kalamiehen luonnollisesti tunnistaa vasta saaliin kanssa kotona, koska saalis pitää osata käsitellä. Kalamies tietää, että on kaloja, jotka voi kuoria nahoistaan, lämmittää ja nauttia sellaisenaan. Ja että on myös kaloja, joita määrätyiltä osin tulee käsitellä varoen, koska muussa tapauksessa saalis on auttamatta pilalla ja ilmassa leijuu sappinesteen epämiellyttävä häivähdys. Mutta milloin kalamies osaa oikein käsitellä kalaa, niin lopputuloksena on itsepyydetty tuore makunautinto valmiina tarjollepantavaksi.
Tämä on tietysti aina saaliista kiinni. Made on aina herkkua, mutta on yleensä pyydettävissä vain kutuaikanaan. Lahna puolestaan on lahna, vaikka voissa paistaisi. Vaikka käsittelisi miten, niin aina siitä jää suuhun semmoinen mutainen jälkimaku.
Laulu ei asiaa itsestäänselvyytenä kerro, mut yleensä kuitenkin on niin, et kalamies ei omasta saaliistaan kerro mitään, vaan parhaat kalajutut kerrotaan niistä, mitkä pääsi karkuun.
Kalaonnea.
@Asiankannattaja.
Tykkäsin tuosta sun Kalastaja Eemelin tulkinnasta.
Olen samaa mieltä, että saalis ei ole tärkein vaan kalastus.
Tykkäsin tuosta sun Kalastaja Eemelin tulkinnasta.
Olen samaa mieltä, että saalis ei ole tärkein vaan kalastus.
Mitä noista tulee?muutama ahven, kun ne just mainittiin.
Hej!
Mikähän siinä on, että hammas päättää lahota just kun oot reissussa?
Ja sit toinen ihmetys, eli se, miten ne hemmetin haammaslääkärit aina onnistuvat ylipuhumaan että laitetaan kuntoon ja paikataan ja blaablaablaaa.. Lopputulos on kuitenkin viiimeistään vuoden kuluttua se, että koko purukalu on kaivettava irti juuristaan ja heitettävä roskiin. Lompakko on toki hoikistunut parilla, kolmellasadalla eurolla siinä välissä...
Vittuperkele! Nih!
Ja kikkare vielä majurin muiston kunniaksi.
Mikähän siinä on, että hammas päättää lahota just kun oot reissussa?
Ja sit toinen ihmetys, eli se, miten ne hemmetin haammaslääkärit aina onnistuvat ylipuhumaan että laitetaan kuntoon ja paikataan ja blaablaablaaa.. Lopputulos on kuitenkin viiimeistään vuoden kuluttua se, että koko purukalu on kaivettava irti juuristaan ja heitettävä roskiin. Lompakko on toki hoikistunut parilla, kolmellasadalla eurolla siinä välissä...
Vittuperkele! Nih!
Ja kikkare vielä majurin muiston kunniaksi.
Fantzu
Mitä sitä sen takia täällä käymään. Vitsi se vaan oli.
Mulle hammaslääkäri suositteli viimisen viisaudenhampaan vetämistä pois. En ymmärrä miksi, kun ei vielä ole vaivannut mitenkään. Alkaa hampaat käydä jo muutenkin vähiin, ei niitä tartte huvikseen vedellä pois.
Sekin muuten vielä! visurit kiskottiin kylläveks vikken edes sitä ehdottanut. Ja sit kun oikeasti haluaisi jostain hampaasta eroon niin eijeijeijei!
vierailija
Kuinka niin alkaa hampaat käymään vähiin?
vierailija
En usko että sulla ei ole tarpeeksi hampaita.
Jos niit joutuu poistamaan niin aina on yks vähemmän.
Ainakaan mulla ei enää uusia kasva tilalle.
- Status