Tai no riippuu kumman luo voittokahvit ois jo varattu, pannukuumana ja ketään ei tuu 
Joo, mä oon kokeillu tota kevyellä asenteella pelaamista mut ei onnistu 
Onko sinulla minkälaista mt-ongelmaa?Joskus helpompia päiviä ja joskus todella vaikeita. Minulla myös.
Olisi hyvä, jos olisi joku kaveri tai vaikka naapuri tai joku muu, jota näkisi silloin tällöin.Joskus helpompia päiviä ja joskus todella vaikeita. Minulla myös.
Kerran viikossakin riittäisi. Sellainen saa tsemppaamaan. 
Joo, se ois kivaaOlisi hyvä, jos olisi joku kaveri tai vaikka naapuri tai joku muu, jota näkisi silloin tällöin.
Mulla on kivoja naapureita kyllä mutta ei ne mun tilanteesta tiedä ja haluaisin mieluummin kertoa jollekkin jolla olisi omakohtaisia kokemuksia.En tiedä onko minulla. Luulen, ettei ole enää. Minulla oli pitkään paha väsymys ja luulen, että se vaikutti myös henkiseen puoleen.
Kyllä väsymys vaikuttaa kaikkeen elämässä, myös mielialaan ja varmasti paljon, toivottavasti nyt menee paremminEn tiedä onko minulla. Luulen, ettei ole enää. Minulla oli pitkään paha väsymys ja luulen, että se vaikutti myös henkiseen puoleen.
Voit kertoa kyllä, jos nähdään.Joo, se ois kivaa
Minusta tuntuu, että noin viime keväästä, ehkä toukokuun alusta lähtien minulla ei ole enää ollut samaa väsymystä, joka minulla oli oikeastaan koko aikuisiän.Kyllä väsymys vaikuttaa kaikkeen elämässä, myös mielialaan ja varmasti paljon, toivottavasti nyt menee paremmin
Olen utelias ja kysyn missäpäin maailmankaikkeutta vaikutat?Voit kertoa kyllä, jos nähdään.
Niin on. Minulla oli lukiossa 18-vuotiaana kaveri, joka oli saanut osteoporoosilääkkeet pitkään jatkuneen anoreksian takia.Olen syömishäiriöisiä tavannut, hirveä sairaus
Teitkö mitään elämäntapa muutoksia niihin aikoihin tai tapahtuiko elämässäsi jotain muuta merkittävää?Minusta tuntuu, että noin viime keväästä, ehkä toukokuun alusta lähtien minulla ei ole enää ollut samaa väsymystä, joka minulla oli oikeastaan koko aikuisiän.
Hmm, tavallaan ihan tutun kuulosta tuo itse oivaltaminen. Mutta hienoa että oot nyt anteeksiantavampi itseäsi kohtaan
Tein varmaan parin vuoden ajan.
Se ei käynyt ihan tuosta noin vaan. Lyhyesti sanottuna tein muutoksia ruokavalioon (söin hieman enemmän lihaa, vaihdoin höttöleivät tummaan leipään, jätin karkit pois, valkoisen sokerin teestä...), sitten aloin ottaa menkkuleiden aikaan kipulääkkeitä (huomasin jossain vaiheessa, että lääkkeillä oli niiden aikaan monia hyviä vaikutuksia. En uskaltanut ottaa aiemmin lääkkeitä, mm. koska ne väsyttivät entisestään.) Sitten yksi iso apu oli yhdet apteekin vitamiinipillerit, joissa oli 17 eri vitamiinia. Söin joka päivä yhden yli puolen vuoden tai jopa vuoden ajan. Nämä kolme taisivat olla keskeisimmät tekijät. Kuulostaa hyvältä! Kaikesta voi luopua muttei salmiakista!Tein varmaan parin vuoden ajan.
Tuohan on kyllä jo ihan elämäntapa remontti, tippuiko painokin?Minulla on ollut kehittämistä itsetunnossa. Varmasti vieläkin, mutta olen mennyt oikeaan suuntaan.Hmm, tavallaan ihan tutun kuulosta tuo itse oivaltaminen. Mutta hienoa että oot nyt anteeksiantavampi itseäsi kohtaan
Varmaan suurin oli oman sairauden hyväksyminen, mihinkään suuntaan ei voinut edetä ennen kuin sen hyväksyin, sitten oli tietysti toksiivisten ihmisten jättäminen elämän ulkopuolelle tai ainakin vähensin suuresti yhteydenpitoa, sitten opin hyväksymään asiat joihin en voi itse vaikuttaa esim. laitoin kelahakemukset ja yleensä stressasin sen jälkeen älyttömästi, nyt ajattelen että olen osani tehnyt ja nyt tämä asia on muiden käsissä. Nämä oli suurimpia, ehkä terveelle normaaleja asioita mutta minut lamaannuttavia.Minulla on ollut kehittämistä itsetunnossa. Varmasti vieläkin, mutta olen mennyt oikeaan suuntaan.
Millaisia asioita sinä olet oivaltanut?
NiinKuulostaa hyvältä! Kaikesta voi luopua muttei salmiakista!
En ole luopunut lakujäätelöstä. Se maistuu melkein samalta kuin salmiakki. Ai niin, minulla ei ole tapana tehdä uuden vuoden lupauksia, mutta tänä vuonna tein. Lupasin, etten syö yhtään karkkia koko vuonna. 
Nyt olen ollut jo kuukauden ilman. Nuo on tärkeitä muutoksia. Jos et olisi tehnyt niitä, et olisi tuossa tilanteessa missä nyt olet.
2015, eli kymmenen vuotta siihen meni, se oli tuskien taival, oli tuskaa olla työkyvytön mutta valehdella itselleen että on.Nuo on tärkeitä muutoksia. Jos et olisi tehnyt niitä, et olisi tuossa tilanteessa missä nyt olet.
Milloin opit hyväksymään sairauden?
