V
vierailija
Vieras
Törmäsin alla olevaan juttuun ja olen usein puolisoni kanssa jutellut, kuinka yleistä on parisuhteessa toisen puoliskon arvosteleminen, vähättely ja piikittely muiden ihmisten läsnäollessa. Usein tunnen suurta häpeää haukkujan puolesta ja yritän vaihtaa puheenaihetta. Julkeimmat tekevät tämän toisen läsnäollessa ja suureleisesti. Tasapuolisesti löytyy niin miehiä kuin naisia. Näiden jälkikasvut puhuu sitten yhtä nätisti kuin vanhemmat kotona.
Itsellä on lipsahtanut moitteen sanat puolisostani omalle äidilleni ja hän ojensi heti minua, onneksi. Äitini on itse isääni kovin sanoin moittinut, mutta tässä kohtaa hän teki selväksi etten saa miestäni haukkua vaan käski katsoa peiliin ensin.
Lähipiirissäni huokuu lievä katkeruus, koska mennen tullen kehun miestäni ja hänen osallistumistaan esim. perheen arkeen. Kehut on myös tapani kuittailla heille heidän erinomaisuuden vastapainoksi.
https://m.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/201801052200647777_rk.shtml
Näkökulma: Ei se osaa hoitaa tätäkään, laukoi tuttu nainen. Puhutko puolisostasi rumasti?
Valitsitko elämänkumppaniksi urpon, jota on siksi pakko haukkua?
MOSTPHOTOS
Kumppanin haukkumista on kurja kuunnella, kirjoittaa Iltalehden toimittaja Emmi Oksanen. RIITTA HEISKANEN
- Mä sanoin hänelle ennen tänne tuloa, että nyt on sun vuoro huolehtia lapsista, eikä hän vaan katso niiden perään.
Suunnilleen näin valitti tuttu nainen, kun mies seisoi hänen vierellään. Minua hävetti. Ei miehen puolesta, vaan naisen, joka puhui epäkunnioittavasti puolisostaan.
- Ei hän varmaan edes osaisi tehdä ruokia ja pyörittää sitä arkea.
- Etkö ole koskaan antanut miehen tehdä arkiruokia?
- No ei hän varmaan osaisi.
Tällaisen sananvaihdon kävin toisen naisen kanssa.
Miehetkin kyllä osaavat.
- Ei hän päästä mua.
- Annoin periksi kolmannesta lapsesta.
Näiden miesten kumppanina on kai pirttihirmu, eikä miehillä ole ollenkaan omaa tahtoa.
Toisinkin voi puhua.
- Elämme mielenkiintoisia aikoja. Jännää, mitä kaikkea meidän elämässä tapahtuu, sanoi ystävä kertoessaan miehensä masennuksesta.
Hän ei valittanut, että kotona on kiukkuinen ja alakuloinen mies vaan puhui siitä, kuinka kumpikin muuttuu ja kasvaa vuosien kuluessa. Sanoista kuului arvostus ja rakkaus.
- Onhan se rankkaa, enkä mä aina jaksakaan häntä tukea. Oikeasti hän on kiltein ja kultaisin ihminen kaikista. Miksi hyväntahtoisimmat ja herkimmät joutuvat kärsimään niin paljon, sanoi tuttu mies kumppanistaan.
Minulle tuli tippa linssiin. Siinä puhui mies, joka on puolensa valinnut ja sitoutunut elämään tämän naisen rinnalla, tuli mitä tuli.
Omasta kumppanistaan voi tietysti laskea leikkiä hyväntahtoisesti ja suhteen kipeistäkin asioista pitää voida puhua.Eniten epäilyksiä herättävät parit, joiden somekanavat ovat täynnä täydellisiä pariskuntakuvia.
Puhetapa ei ole kuitenkaan pelkkä puhetapa, kuten filosofi Esa Saarinen totesi hiljattain henkilöhaastattelussa. Jos elämänkumppanistaan puhuu kuin pirttihirmusta tai surkeasta luuserista, se kertoo usein myös ajatuksista.
Varmaan jokainen sadattelee kumppaniaan ainakin mielessään. Eikö silloin pitäisi pysäyttää kela päässä ja miettiä, miksi päässä ovat mustat lasit. Kumppani on tullut valittua itse. Valitsitko käsi sydämellä urpon, eikä sinussa itsessäsi ole mitään vikaa?
EMMI OKSANEN
Itsellä on lipsahtanut moitteen sanat puolisostani omalle äidilleni ja hän ojensi heti minua, onneksi. Äitini on itse isääni kovin sanoin moittinut, mutta tässä kohtaa hän teki selväksi etten saa miestäni haukkua vaan käski katsoa peiliin ensin.
Lähipiirissäni huokuu lievä katkeruus, koska mennen tullen kehun miestäni ja hänen osallistumistaan esim. perheen arkeen. Kehut on myös tapani kuittailla heille heidän erinomaisuuden vastapainoksi.
https://m.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/201801052200647777_rk.shtml
Näkökulma: Ei se osaa hoitaa tätäkään, laukoi tuttu nainen. Puhutko puolisostasi rumasti?
Valitsitko elämänkumppaniksi urpon, jota on siksi pakko haukkua?
MOSTPHOTOS
Kumppanin haukkumista on kurja kuunnella, kirjoittaa Iltalehden toimittaja Emmi Oksanen. RIITTA HEISKANEN
- Mä sanoin hänelle ennen tänne tuloa, että nyt on sun vuoro huolehtia lapsista, eikä hän vaan katso niiden perään.
Suunnilleen näin valitti tuttu nainen, kun mies seisoi hänen vierellään. Minua hävetti. Ei miehen puolesta, vaan naisen, joka puhui epäkunnioittavasti puolisostaan.
- Ei hän varmaan edes osaisi tehdä ruokia ja pyörittää sitä arkea.
- Etkö ole koskaan antanut miehen tehdä arkiruokia?
- No ei hän varmaan osaisi.
Tällaisen sananvaihdon kävin toisen naisen kanssa.
Miehetkin kyllä osaavat.
- Ei hän päästä mua.
- Annoin periksi kolmannesta lapsesta.
Näiden miesten kumppanina on kai pirttihirmu, eikä miehillä ole ollenkaan omaa tahtoa.
Toisinkin voi puhua.
- Elämme mielenkiintoisia aikoja. Jännää, mitä kaikkea meidän elämässä tapahtuu, sanoi ystävä kertoessaan miehensä masennuksesta.
Hän ei valittanut, että kotona on kiukkuinen ja alakuloinen mies vaan puhui siitä, kuinka kumpikin muuttuu ja kasvaa vuosien kuluessa. Sanoista kuului arvostus ja rakkaus.
- Onhan se rankkaa, enkä mä aina jaksakaan häntä tukea. Oikeasti hän on kiltein ja kultaisin ihminen kaikista. Miksi hyväntahtoisimmat ja herkimmät joutuvat kärsimään niin paljon, sanoi tuttu mies kumppanistaan.
Minulle tuli tippa linssiin. Siinä puhui mies, joka on puolensa valinnut ja sitoutunut elämään tämän naisen rinnalla, tuli mitä tuli.
Omasta kumppanistaan voi tietysti laskea leikkiä hyväntahtoisesti ja suhteen kipeistäkin asioista pitää voida puhua.Eniten epäilyksiä herättävät parit, joiden somekanavat ovat täynnä täydellisiä pariskuntakuvia.
Puhetapa ei ole kuitenkaan pelkkä puhetapa, kuten filosofi Esa Saarinen totesi hiljattain henkilöhaastattelussa. Jos elämänkumppanistaan puhuu kuin pirttihirmusta tai surkeasta luuserista, se kertoo usein myös ajatuksista.
Varmaan jokainen sadattelee kumppaniaan ainakin mielessään. Eikö silloin pitäisi pysäyttää kela päässä ja miettiä, miksi päässä ovat mustat lasit. Kumppani on tullut valittua itse. Valitsitko käsi sydämellä urpon, eikä sinussa itsessäsi ole mitään vikaa?
EMMI OKSANEN
