Lopettakaa se "evoluutioteoriasta" höpiseminen. Evoluutiofaktasta on uusi upea todiste livenä.

Galapagossaarilla syntyi uusi lintulaji – ensi kertaa tutkijat seurasivat evoluution kehitystä lajin synnystä lähtien

Pikkulinnun pitkä lentomatka käynnisti tapahtuman, josta alkoi uusi luku tieteen historiassa.

Linnut
26.11.2017 klo 21:53

Maasirkkublickwinkel / AOP

Yrjö Kokkonen

siitä on uutisoinut mm. BBC(siirryt toiseen palveluun).

Princetonin yliopiston tutkijapariskunta Rosemary ja Peter Grant ovat tutkineet Galapagossaarilla elävien darwininsirkkujen elämää kymmeniä vuosia.

Darwininsirkkuja on useita lajeja. Vuonna 1981 tutkijat havaitsivat, että Daphne Majorin saarelle lensi sirkkukoiras, joka oli eri lajia kuin saarella paikallisesti asuva maasirkku (Geospiza fortis). Lintu oli tullut noin sadan kilometrin takaa Españolan saarelta.

Pienelle linnulle matka on hyvin pitkä, eikä se voinut myöskään palata.

– Emme nähneet sen lentävän mereltä, mutta huomasimme sen kun se oli tullut. Se oli niin erinäköinen kuin muut linnut, että tiesimme, ettei se ole voinut syntyä munasta Daphne Majorilla, Peter Grant kertoi.

Kyseessä oli kaktussirkku (Geospitza scandens). Koiras paritteli maasirkkunaaraan kanssa ja tutkijoiden yllätykseksi munista kuoriutui terveitä poikasia.

Evoluutiotutkijat ovat aiemmin ajatelleet, että eliölajin määritelmän mukaan eri lajit eivät voi saada yhdessä terveitä poikasia. Tästä ajattelutavasta on viime aikoina pitkälti luovuttu, sillä se ei aina pidä paikkaansa. Olennaisempaa on eliöiden ulkonäön ja elintapojen eriytyminen.

Oman lajin tunnusmerkkejä
Useimmiten kahden eri lajin eloonjäävät jälkeläiset eivät menesty luonnossa. Tässä tapauksessa Daphne Majorin ristisiitoksena syntyneet sirkut olivat alkuperäislajia suurempia. Ne löysivät myös sellaista ravintoa, jota muut linnut eivät hyödyntäneet.

Tutkijat olivat odottaneet, että ristisiitoksena syntyneet linnut alkaisivat pariutua alkuperäislajin, maasirkun kanssa. Näin ei käynytkään.

Uuden lajin edustajien koirailla oli omanlaisensa kutsuääni, jota maasirkkunaaraat eivät tunnistaneet.

Grantien tutkijapariskunta halusi myös selvittää, oliko uusi lintukanta geneettisesti eriytynyt. He pyysivät avukseen ruotsalaisen Uppsalan yliopiston professorin Leif Anderssonin, joka suoritti geenitutkimuksen.

Tulos osoitti, että kaksi sukupolvea ensimmäisten lintujen syntymän jälkeen niiden geenistö poikkesi alkuperäisestä lajista, maasirkusta.

Uudella lajilla ei ole vielä tieteellistä nimeä. Tutkijat kutsuvat lajia lempinimellä Iso lintu. Sen kanta on tällä hetkellä noin 30 yksilöä.

Evoluutiota tapahtuu kaiken aikaa ja tutkijat ovat voineet vuosien varrella todeta monia uusia eläinlajeja syntyneeksi. Kyseinen tapahtumasarja oli kuitenkin ensimmäinen, kun uuden lajin alkukin kyettiin havainnoimaan.

https://yle.fi/uutiset/3-9949268?origin=rss

 

Hienoa!
Vähitellen palapalalta ihminen alkaa ymmärtämään kuinka hienon ja monimutkaisen maailman Jumala onkaan luonut.

 

Pari asiaa tulee mieleen.
-miten tuo eroaa siitä, että koirissa voi tulla sekarotuisia kun joku puudeli tuuppaa jackrusselia ja sit ne saa jotai puolivillasia koiranpentuja?

-Tuo ei edelleenkään poissulje kaiken alkajaa eli Jumalaa. Ja edelleenkään aine ei jossain alkuaineliemessä ala järjestäytyä, jossei siinä ole joku ulkopuolinen äly ja voima.

 

Pari asiaa tulee mieleen.
-miten tuo eroaa siitä, että koirissa voi tulla sekarotuisia kun joku puudeli tuuppaa jackrusselia?

-Tuo ei edelleenkään poissulje kaiken alkajaa eli Jumalaa. Ja edelleenkään aine ei jossain alkuaineliemessä ala järjestäytyä, jossei siinä ole joku ulkopuolinen äly ja voima.

Pari olennaista asiaa, joita maallikot eivät tiedä.

Koiraesimerkissäsi ne ovat eri rotuja, ei lajeja. Kts.

Wiki "Geneettiset erot koiraeläinten suvun lajien välillä ovat pienempiä kuin erot eri ihmisyksilöiden välillä. Koira ja sen luonnonvaraiset sukulaiset pystyvät yhä lisääntymään keskenään. Ympäristö ei ole koskaan ajanut koiraeläimiä oikeaan lajiutumiseen."
----------------------------
Elämän synty ja kehitys

Kategoria: Muita geologisia teemoja
Mikko Turunen
Tämän luvun tarkoitus on saada lukija rinnastamaan elämän synty ja kehitys maapallon erilaisiin geologisiin vaiheisiin (katso myös: Geologia ja aika). Olisi hyvä jos lukijalle jäisi jonkinlainen mielikuva siitä, mitä tapahtui missäkin vaiheessa. Alla esitetyt tiedot on poimittu useista eri tietolähteistä ja ne on pyritty esittämään mahdollisimman selkeästi. On mahdollista, että luvussa esitetyissä tiedoissa on epätarkkuutta.

Elämä mahdollistuu
Maapallo syntyi noin 4,7 miljardia (4 700 miljoonaa) vuotta sitten. Syntynyt löyhä massamöykky kasvoi kokoa ympäristöstään vetämillä hiukkasilla ja vähitellen planeetalle muodostui kiinteä kuori. Maan sisäosissa kiviaines oli sulaa ja maanpinnalle purkautuessaan se vapautti ilmaan vetyä ja happea. Vedyn ja hapen muodostama vesihöyry tiivistyi vedeksi ja maahan satanut vesi kerääntyi meriksi, joissa elämä myöhemmin kehittyi.

Elämän synnystä ei ole olemassa yhtä yleisesti hyväksyttävää kattavaa selitystä, mutta sen kehittymiselle oli oleellista tuolloin vallinneissa olosuhteissa kehittyiden neljän erilaisen nukleotididin muodostamien DNA:n ja RNA:n kyky säilyttää, siirtää ja monistaa geneettistä tietoa kahdentuessaan.

Kahdentuneet kopiot tuottivat edelleen kopioita itsestään eli tuottivat kaltaisiaan jälkeläisiä, mikä tarkoittaa biologiassa lisääntymistä. Kaikki tunnetut eliöt lisääntyvät, ja lisääntymistä pidetäänkin yhtenä elävän luonnon muusta luonnosta erottavana seikkana.

DNA on rakenteeltaan kuin tikapuut. Todellisuudessa DNA on rakenteeltaan kierteinen, mutta tässä se on nyt kuvattu suoraksi. Kahdentuessaan DNA aukeaa keskeltä, aivan kuin tikapuun puolat sahattaisiin kahtia. Molemmat puoliskot täydentyvät RNA:n avulla kokonaisiksi (kuvassa oleva punainen väri) ja tuloksena on kaksi täysin identtistä DNA rakennetta.



DNA:n ja RNA:n ohella Maassa vallinneissa olosuhteissa kehittyi myös aminohappoja. Aminohapot liittyivät toisiinsa muodostaen erilaisia proteiineja. Proteiinit ovat solujen rakennusainetta ja välttämättömiä elintoiminnoille. Jossain vaiheessa ja jotenkin proteiinien ja nukleiinihappojen (DNA ja RNA) vuorovaikutus kehitti järjestelmän, jossa nukleiinihappo toimi mallina proteiinin aminohappojärjestykselle. Proteiineja alkoi syntyä aminohapoista DNA:n mukaan.

Vaikka erilaisia elämän syntyä pohtivia teorioita on useita, on niissä joitakin yhteisiä tekijöitä. Yksi tällaisista on se, että maapallolla on täytynyt olla jossain vaiheessa olosuhteet, joissa nykyiselle elämälle välttämättömät perusmolekyylit ovat voineet syntyä. Toinen kaikissa teorioissa esitetty tekijä on RNA:lle kehittynyt kyky monistaa itseään. Kolmantena ovat rasvahappojen muodostamat vastakkaiset lipidimolekyylikerrokset, jotka ovat soluseinämien (kuvassa oikealla) perusrakennusaineita. Kehittynyt kaksikerroksinen kalvo muotoutui pallomaiseksi ja sen sisälle jäi vettä ja jo muodostuneita nukleiini- ja aminohappoja. Nukleiinihappojen (DNA ja RNA) kahdentuminen jatkui solujen sisällä ja näin kokonaiset solut alkoivat kahdentua.

Elämän alkuvaiheet
Elämän kehittyminen oli aluksi hidasta. Vanhoja kivikerrostumia tutkimalla on päätelty, että DNA olisi muodostunut noin 3,5 miljardia vuotta sitten. Ensimmäiset solut on löydetty noin 3 miljardia vuotta vanhoista kerrostumista. Yksi elämän kehityksen käännekohdista, fotosynteesin alkaminen, on ajoitettu noin 2,5 miljardin vuoden päähän. Tuolloin sinilevät oppivat käyttämään auringonvaloa energianlähteenä yhdistäessään vettä ja hiilidioksidia sokeriksi. Fotosynteesin sivutuotteena vapautui ilmakehään happea. Hapen määrä lisääntyi hyvin hitaasti, sen arvellaan olleen nykyisellä tasollaan vasta 400 miljoonaa vuotta sitten.

Maapallo oli suojaton Auringon ultraviolettisäteilyä vastaan ennen hapen määrän lisääntymistä ilmakehässä. Liiallisella ultraviolettisäteilyllä on eliöitä tuhoava vaikutus ja se oli siten maapallolla elämän kehittymistä hidastava tekijä. Eliöiden oli saatava riittävästi auringonvaloa kyetäkseen fotosynteesiin, mutta liiallinen valo saattoi tappaa ne. Hapen määrän lisääntyminen ilmakehässä johti ultraviolettisäteilyltä suojaavan otsonikerroksen syntymiseen ja mahdollisti siten elämän siirtymisen suojaavista syvistä vesistä lähemmäksi rantoja.

Tuman arvellaan syntyneen noin 1,5 miljardia vuotta sitten kahden solun sulautuessa yhteen, toinen solu on jotenkin joutunut toisen sisään. Tumassa tapahtuu perintöaineksen tallettaminen, kahdentaminen ja siirto tytärsoluille. Tumallisilla soluilla perintöaineksen siirto on nopeampaa kuin sellaisilla soluilla, joilla ei ole tumaa lainkaan. Tuman kehittymisestä on siis ollut paljon hyötyä elämän kehitykselle. Kuvassa tumallinen solu. Solu sisältää tuman lisäksi paljon muutakin.

Lisää:

http://www.geologia.fi/index.php/2011-12-21-12-58-39/2011-12-21-13-00-04/elaemaen-synty-ja-kehitys

 

Hienoa!
Vähitellen palapalalta ihminen alkaa ymmärtämään kuinka hienon ja monimutkaisen maailman Jumala onkaan luonut.

Ja missäs kohtaa tutkijat mainitsivat mitään jumalista?

Ne pelaa faktoilla, ja sadut kuului niiden lapsuuteen, katos

 

Ja missäs kohtaa tutkijat mainitsivat mitään jumalista?

Ne pelaa faktoilla, ja sadut kuului niiden lapsuuteen, katos

Rakas urposeni. Jos sä etsit Jumalaa koeputkesta niin ei hän siellä ole, eikä ylipäätään luomakunnassaan.

Jos sä teet pullaa, niin ootko sä osa sitä pullataikinaa?

 

Pari olennaista asiaa, joita maallikot eivät tiedä.

Koiraesimerkissäsi ne ovat eri rotuja, ei lajeja. Kts.

Wiki "Geneettiset erot koiraeläinten suvun lajien välillä ovat pienempiä kuin erot eri ihmisyksilöiden välillä. Koira ja sen luonnonvaraiset sukulaiset pystyvät yhä lisääntymään keskenään. Ympäristö ei ole koskaan ajanut koiraeläimiä oikeaan lajiutumiseen."
----------------------------
Elämän synty ja kehitys

Kategoria: Muita geologisia teemoja
Mikko Turunen
Tämän luvun tarkoitus on saada lukija rinnastamaan elämän synty ja kehitys maapallon erilaisiin geologisiin vaiheisiin (katso myös: Geologia ja aika). Olisi hyvä jos lukijalle jäisi jonkinlainen mielikuva siitä, mitä tapahtui missäkin vaiheessa. Alla esitetyt tiedot on poimittu useista eri tietolähteistä ja ne on pyritty esittämään mahdollisimman selkeästi. On mahdollista, että luvussa esitetyissä tiedoissa on epätarkkuutta.

Elämä mahdollistuu
Maapallo syntyi noin 4,7 miljardia (4 700 miljoonaa) vuotta sitten. Syntynyt löyhä massamöykky kasvoi kokoa ympäristöstään vetämillä hiukkasilla ja vähitellen planeetalle muodostui kiinteä kuori. Maan sisäosissa kiviaines oli sulaa ja maanpinnalle purkautuessaan se vapautti ilmaan vetyä ja happea. Vedyn ja hapen muodostama vesihöyry tiivistyi vedeksi ja maahan satanut vesi kerääntyi meriksi, joissa elämä myöhemmin kehittyi.

Elämän synnystä ei ole olemassa yhtä yleisesti hyväksyttävää kattavaa selitystä, mutta sen kehittymiselle oli oleellista tuolloin vallinneissa olosuhteissa kehittyiden neljän erilaisen nukleotididin muodostamien DNA:n ja RNA:n kyky säilyttää, siirtää ja monistaa geneettistä tietoa kahdentuessaan.

Kahdentuneet kopiot tuottivat edelleen kopioita itsestään eli tuottivat kaltaisiaan jälkeläisiä, mikä tarkoittaa biologiassa lisääntymistä. Kaikki tunnetut eliöt lisääntyvät, ja lisääntymistä pidetäänkin yhtenä elävän luonnon muusta luonnosta erottavana seikkana.

DNA on rakenteeltaan kuin tikapuut. Todellisuudessa DNA on rakenteeltaan kierteinen, mutta tässä se on nyt kuvattu suoraksi. Kahdentuessaan DNA aukeaa keskeltä, aivan kuin tikapuun puolat sahattaisiin kahtia. Molemmat puoliskot täydentyvät RNA:n avulla kokonaisiksi (kuvassa oleva punainen väri) ja tuloksena on kaksi täysin identtistä DNA rakennetta.



DNA:n ja RNA:n ohella Maassa vallinneissa olosuhteissa kehittyi myös aminohappoja. Aminohapot liittyivät toisiinsa muodostaen erilaisia proteiineja. Proteiinit ovat solujen rakennusainetta ja välttämättömiä elintoiminnoille. Jossain vaiheessa ja jotenkin proteiinien ja nukleiinihappojen (DNA ja RNA) vuorovaikutus kehitti järjestelmän, jossa nukleiinihappo toimi mallina proteiinin aminohappojärjestykselle. Proteiineja alkoi syntyä aminohapoista DNA:n mukaan.

Vaikka erilaisia elämän syntyä pohtivia teorioita on useita, on niissä joitakin yhteisiä tekijöitä. Yksi tällaisista on se, että maapallolla on täytynyt olla jossain vaiheessa olosuhteet, joissa nykyiselle elämälle välttämättömät perusmolekyylit ovat voineet syntyä. Toinen kaikissa teorioissa esitetty tekijä on RNA:lle kehittynyt kyky monistaa itseään. Kolmantena ovat rasvahappojen muodostamat vastakkaiset lipidimolekyylikerrokset, jotka ovat soluseinämien (kuvassa oikealla) perusrakennusaineita. Kehittynyt kaksikerroksinen kalvo muotoutui pallomaiseksi ja sen sisälle jäi vettä ja jo muodostuneita nukleiini- ja aminohappoja. Nukleiinihappojen (DNA ja RNA) kahdentuminen jatkui solujen sisällä ja näin kokonaiset solut alkoivat kahdentua.

Elämän alkuvaiheet
Elämän kehittyminen oli aluksi hidasta. Vanhoja kivikerrostumia tutkimalla on päätelty, että DNA olisi muodostunut noin 3,5 miljardia vuotta sitten. Ensimmäiset solut on löydetty noin 3 miljardia vuotta vanhoista kerrostumista. Yksi elämän kehityksen käännekohdista, fotosynteesin alkaminen, on ajoitettu noin 2,5 miljardin vuoden päähän. Tuolloin sinilevät oppivat käyttämään auringonvaloa energianlähteenä yhdistäessään vettä ja hiilidioksidia sokeriksi. Fotosynteesin sivutuotteena vapautui ilmakehään happea. Hapen määrä lisääntyi hyvin hitaasti, sen arvellaan olleen nykyisellä tasollaan vasta 400 miljoonaa vuotta sitten.

Maapallo oli suojaton Auringon ultraviolettisäteilyä vastaan ennen hapen määrän lisääntymistä ilmakehässä. Liiallisella ultraviolettisäteilyllä on eliöitä tuhoava vaikutus ja se oli siten maapallolla elämän kehittymistä hidastava tekijä. Eliöiden oli saatava riittävästi auringonvaloa kyetäkseen fotosynteesiin, mutta liiallinen valo saattoi tappaa ne. Hapen määrän lisääntyminen ilmakehässä johti ultraviolettisäteilyltä suojaavan otsonikerroksen syntymiseen ja mahdollisti siten elämän siirtymisen suojaavista syvistä vesistä lähemmäksi rantoja.

Tuman arvellaan syntyneen noin 1,5 miljardia vuotta sitten kahden solun sulautuessa yhteen, toinen solu on jotenkin joutunut toisen sisään. Tumassa tapahtuu perintöaineksen tallettaminen, kahdentaminen ja siirto tytärsoluille. Tumallisilla soluilla perintöaineksen siirto on nopeampaa kuin sellaisilla soluilla, joilla ei ole tumaa lainkaan. Tuman kehittymisestä on siis ollut paljon hyötyä elämän kehitykselle. Kuvassa tumallinen solu. Solu sisältää tuman lisäksi paljon muutakin.

Lisää:

http://www.geologia.fi/index.php/2011-12-21-12-58-39/2011-12-21-13-00-04/elaemaen-synty-ja-kehitys

...ainut että nuo DNA-RNA-hommelit vaatii valmiin solun kehittyäkseen, niitä ei kehity koskaan solun ulkopuolella.

 

Joo kyllä evoluutiota tapahtuu, ja se on Jumalan hieno suunnitelma, mutta jos nyt kerta vedetään tähän myös maailman synty, niin se on ihan erilainen prosessi ja sen on Jumala tehnyt (joo joo tavalla tai toisella mut se ei juuri nyt tässä ole se pointti).

 

...ainut että nuo DNA-RNA-hommelit vaatii valmiin solun kehittyäkseen, niitä ei kehity koskaan solun ulkopuolella.

Rohvessoori echo on nyt väärässä

Kas kun aikojen alussa toimi muut tsydeemit

"Tässä systeemissä RNA-juosteet pystyivät auttamaan (katalysoimaan) omaa (ja toistensa) kopioitumista, ja näin pitämään yllä itseään, ja kehittymään pidemmiksi ja monimutkaisemmiksi.

Nämä RNA-yhteisöt myös vähitellen oppivat liittämään yhteen aminohappoja, eli tuottamaan proteiineja. Näistä sitten tulikin tärkeitä työkaluja, jotka edistivät RNA-eliöiden säilymistä ja lisääntymistä (RIEMUVOITTO!).

Jossakin vaiheessa proteiinit myös mahdollistavat RNA:n kopioitumisen DNAksi – sekin oli riemuvoitto, sillä se mahdollisti genomien kasvamisen suuriksi ja kestäviksi. Nämä varhaiset kehitysvaiheet – itseään ohjailevat RNAt, proteiineja koodaavat RNAt, ja RNAt jotka kopioituvat DNAksi (säilyvyyden parantamiseksi) – ne kaikki muistuttivat hyvin läheisesti eri tyyppisiä nyky-viruksia, joka viittaa siihen että nuo varhaiset maailmat olivatkin (ehkä, todennäköisesti) jonkinlaisia virus-maailmoita … (tämä on taas oma tarinansa..)

https://www.ursa.fi/blogi/elaman-keitaita/mistahan-ihmeen-sopasta-se-elama/

 

Rohvessoori echo on nyt väärässä

Kas kun aikojen alussa toimi muut tsydeemit

"Tässä systeemissä RNA-juosteet pystyivät auttamaan (katalysoimaan) omaa (ja toistensa) kopioitumista, ja näin pitämään yllä itseään, ja kehittymään pidemmiksi ja monimutkaisemmiksi.

Nämä RNA-yhteisöt myös vähitellen oppivat liittämään yhteen aminohappoja, eli tuottamaan proteiineja. Näistä sitten tulikin tärkeitä työkaluja, jotka edistivät RNA-eliöiden säilymistä ja lisääntymistä (RIEMUVOITTO!).

Jossakin vaiheessa proteiinit myös mahdollistavat RNA:n kopioitumisen DNAksi – sekin oli riemuvoitto, sillä se mahdollisti genomien kasvamisen suuriksi ja kestäviksi. Nämä varhaiset kehitysvaiheet – itseään ohjailevat RNAt, proteiineja koodaavat RNAt, ja RNAt jotka kopioituvat DNAksi (säilyvyyden parantamiseksi) – ne kaikki muistuttivat hyvin läheisesti eri tyyppisiä nyky-viruksia, joka viittaa siihen että nuo varhaiset maailmat olivatkin (ehkä, todennäköisesti) jonkinlaisia virus-maailmoita … (tämä on taas oma tarinansa..)

https://www.ursa.fi/blogi/elaman-keitaita/mistahan-ihmeen-sopasta-se-elama/

Osaatko suomea? Tuo ei ole mahdollista ilman valmista solua.

 

Pari asiaa tulee mieleen.
-miten tuo eroaa siitä, että koirissa voi tulla sekarotuisia kun joku puudeli tuuppaa jackrusselia ja sit ne saa jotai puolivillasia koiranpentuja?
Netistä löytyy pornoa jossa jopa hevonen tuuppaa naistaja eihän nää tuu raskaaksi. Ei johdu ehkäisystä vaa siitä et lajit ei sekotu.
-Tuo ei edelleenkään poissulje kaiken alkajaa eli Jumalaa. Ja edelleenkään aine ei jossain alkuaineliemessä ala järjestäytyä, jossei siinä ole joku ulkopuolinen äly ja voima.

 

Mitäs se sialle antautuja, mikä oli vähä aikaa sitte uutisissa. Siinä oli evoluutio vaan etenemässä

 

DNA ja RNA eivät elä solun ulkopuolella, ymmärsitkö?

 

Raamatussa Matteuksen evankeliumissa sanotaan Jumalan sekoittaminen lajeja jotta kaikilla olisi oma tahto

 

Raamatussa Matteuksen evankeliumissa sanotaan Jumalan sekoittaminen lajeja jotta kaikilla olisi oma tahto

 

Meille synty varmaankin uusi ihmislaji tai mutantti. Ollaan molemmat vaaleita ja vauva on täysin musta. Syntyi rengas nenässään.

 

Sille kantsii antaa nimeksi kuusirkku.

 

Pari asiaa tulee mieleen.

-Tuo ei edelleenkään poissulje kaiken alkajaa eli Jumalaa.

Tiede ei edes pyri sulkemaan Jumalaa pois yhtään mistään.

Tiede vaan ei tyydy sanomaan, että "Jumala" ja asia on sillä ratkaistu. Omena putoaa koska Jumala vai omena putoaa koska Newtonin painovoimalaki? Newton ei sanonut, etteikö Jumala olis voinu keksiä painovoimaa.
Raamattu ei myöskään kerro kuinka pitkä oli yksi päivä aikojen alussa. Luomisjärjestyksessä ihminen luotiin viimeisenä, mut ei varsinaisesti kerrota montako miljoonaa vuotta dinosaurusten jälkeen. Ehkä siitä kertovat raamatunkirjat ovat vielä löytämättä?

 

Tiede ei edes pyri sulkemaan Jumalaa pois yhtään mistään.

Tiede vaan ei tyydy sanomaan, että "Jumala" ja asia on sillä ratkaistu. Omena putoaa koska Jumala vai omena putoaa koska Newtonin painovoimalaki? Newton ei sanonut, etteikö Jumala olis voinu keksiä painovoimaa.
Raamattu ei myöskään kerro kuinka pitkä oli yksi päivä aikojen alussa. Luomisjärjestyksessä ihminen luotiin viimeisenä, mut ei varsinaisesti kerrota montako miljoonaa vuotta dinosaurusten jälkeen. Ehkä siitä kertovat raamatunkirjat ovat vielä löytämättä?

 

Sinä voit vapaasti nauraa mutta Einstein sanoi, että hän ei usko siihen, että Jumala heittää noppaa.

 

Sinä voit vapaasti nauraa mutta Einstein sanoi, että hän ei usko siihen, että Jumala heittää noppaa.

no tuon minäkin ehdottomasti allekirjoitan, oskari olemattomuudet kun ei heittele noppia, eikä pallojakaan

 

 

Meille synty varmaankin uusi ihmislaji tai mutantti. Ollaan molemmat vaaleita ja vauva on täysin musta. Syntyi rengas nenässään.

TÄH ! EI valkoinen vaan kyllä VOI saada mustaa lasta !

 

Pari olennaista asiaa, joita maallikot eivät tiedä.

Koiraesimerkissäsi ne ovat eri rotuja, ei lajeja. Kts.

Wiki "Geneettiset erot koiraeläinten suvun lajien välillä ovat pienempiä kuin erot eri ihmisyksilöiden välillä. Koira ja sen luonnonvaraiset sukulaiset pystyvät yhä lisääntymään keskenään. Ympäristö ei ole koskaan ajanut koiraeläimiä oikeaan lajiutumiseen."
----------------------------

Echon rinnastus koirarotujen risteytymiseen on erittäin osuva. Lajin ja rodun ero on lopulta määritelmäkysymys. Millä perusteella risteytyneet sirkut on määritelty eri lajeiksi?

En ole koira-asiantuntija, mutta veikkaan, että nykyään saattaa jo olla olemassa joitakin koirarotupareja, joiden on mahdotonta saada keskenään terveitä lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.

Vaikka jotkut (näitä sirkkuja vielä eriytyneemmätkin) lajit pystyisivät tuottamaan keskenään terveitä jälkeläisiä ja jopa uuden jälkeläispopulaation, ei se vielä evoluutiota ole. Jos kahden lajin jo olemassa olevat genomit ja ominaisuudet sekoittuvat, ei siinä synny mitään uutta ominaisuutta tai geneettistä informaatiota. Evoluutio on nimenomaan uusien rakenteiden/ominaisuuksien ja geenitasolla vastaavan uuden informaation syntymistä.

 

Aikamoinen pokka ylläolevalla. Ihan selkeää tekstiä tutkijoilta, ja geenitutkimukset ym tärkeät havainnot on todisteena.

Mitä muutakaan uskovaiselta itsensäpettäjältä voi odottaa, kuin tieteellisen tutkimuksen kieltämistä, he-he