Suurin osa 14-vuotiaista haluaa seurustella ikäistensä kanssa, seurustelusuhteisiin ei välttämättä vielä kuulu seksi, joillain tietysti kuuluu ja se on kahden tasavertaisen ihmisen kesken ok, toisia ei vielä edes seurustelu kiinnosta.
Jos 14-vuotias haluaa oikeasti muhinoida täysi-ikäisten kanssa, on lapsella kasvatuksessa ja/tai psyykessä jotain viturallaan, (ja aikuinen on vinksahtanut, jos haluaa 14-vuotiaalta seksiä), ja vituralleen mennyt kehitys altistaa hyväksikäytölle. Semmoiset kaukorakkaudet ja salaa ihailu ovat ihan eri kaliiberia kuin intiimi seurustelusuhde. Neljänkin vuoden ikäero tuossa vaiheessa on todella paljon ja asettaa suhteen osapuolet epätasaväkisiksi. Nuori tyttö (tai miksei poika, voihan asetelma olla toisinkin päin) on kehitystasonsa takia altis vähintään painostukselle. Ikä tuo valtaa jne.
En tietenkään suorilta käsin seksuaalisesti häiriintyneeksi leimaa, mutta 17-18-vuotias, joka haluaa seurustella 14-vuotiaan kanssa herättää kummastusta ellei ole jotenkin jälkeenjäänyt. Jatko-opintoja ja pian kotoa muuttamista suunnitteleva nuori elää aivan eri maailmassa ja omaa erilaiset mielenkiinnon kohteet kuin vielä peruskoulua käyvä nuori. Tuon ikäiset eivät kaveeraa tavallisesti toistensa kanssa tai pyöri muuten samoissa piireissä. Harva viitsii tuossa iässä viettää aikaa yläkouluikäisten kanssa, ellei vastapuoli ole sisarus tai muu läheinen sukulainen, koska yksinkertaisesti yhteistä jaettavaa ei kamalasti ole.
Aika erikoista, jos ei ymmärrä nuoruusiässä jo parin vuoden ikäeron olevan melko suuri harppaus kehityksessä. Mitä suuremmaksi ikäeroa venytetään, sen typerämpää olisi alkaa puhua kehityksen yksilöllisyydestä. Nuoruusiän kehitystä määrää psykofyysiset ja sosiaaliset viitekehykset, eikä kehitystä voi keinotekoisesti nopeuttaa.