Toki kannattaa opiskella, jos oikeasti joku asia kiinnostaa. Jos taas pelkästään palkka motivoi, niin miksi ei vain vaihtaisi ammattia? Esimerkiksi myyjillä ei ole suojattua ammattinimikettä. Tarkoittaa sitä, että mikään laki tai asetus ei estä sairaanhoitajaa tai kokkia alkamasta myymään asioita. Siinä on ammatti, siis myyjän ammatti, jossa tienataan varmaan Suomen pienimmät ja melkeinpä isoimmat palkat. Siitä vaan koettamaan.
Nyt sitten joku sanoo, että ei sitä nyt niin vaan voi tulla huippumuujäksi, joka vetää 6000 euron kuukausiprovikoita. No ei niin. Mutta kuitenkin samassa ketjussa jengi ihan tosiaan ehdottaa, että ala koodariksi niin saat hyvää liksaa.
Millä tahansa alalla ja koulutustaustalla on ihmisiä, jotka tienaavat hyvin ja ihmisiä, jotka eivät tienaa hyvin. Jos kykyä ja motivaatiota riittää, lähihoitaja voi perustaa palvelukeskuksen ja myydä sen Mehiläiselle kymmenen vuoden jälkeen kymmenellä miljoonalla eurolla. Siivooja voi perustaa siivousfirman ja päätyä voittamaan isoja siivousurakoita ja työllistää kymmeniä ihmisiä ja jäädä eläkkeelle miljonäärinä. Tai sitten voi vain työllistää itsensä ja tienata vaatimatonta 2000 euron kuukausipalkkaa. Kumpikaan lopputulema ei ole kiinni siitä oliko pohjalla peruskoulun päättötodistus vai maisterintutkinto. Kumpikaan ei myöskään ole oikea tai väärä valinta.
Tänään oli lehdessä juttua Bella-veneiden perustajan ja omistajan jäämisestä eläkkeelle firman myynnin myötä. Jutusta kävi ilmi, että lapsista ei ollut jatkajiksi. Ehkä veneet olisivat kiinnostaneet, jos isällä olisi ollut enemmän aikaa lapsille näiden ollessa pieniä, mutta ei ollut kun piti rakentaa markkinajohtaja tyhjästä. Sellaistahan se on. Miljoonat tienattiin, mutta varmasti on yrittäjä ollut töissään kiinni viimeiset 40 vuotta aika lailla täysipäiväisesti ja yli. Ne ovat niitä uhrauksia. Ihan samalla tavalla kuin tavan duunarille ylityöt, yötyöt, pyhätyöt ja urakkatyöt. Niillä saa ansiotasoaan nostettua, vaikka ei miljonääriksi pääsekään.
