vierailija
11v tyttö ei ole koskaan viihtynyt yksin. Ei ikinä. 11v olen kuunnellut jatkuvaa kitinää ja marinaa. Lomat ja viikonloput menevät siihen, kun tyttö aamusta iltaan hokee tylsää, äiti mitä tehdään, äiti voiksä, äiti tuutko sä, äiti tuu, äiti mennään. Tähän väliin sen verran, että tyttö on normaali, koulu menee hienosti ja harrastuksia on, mutta ovat kesällä tauolla. Kavereita on ja koulun jälkeen jonkun verran heidän kanssaan on. Kesällä ei suostu menemään kavereiden kanssa, vaikka lähes päivittäin joku soittaa tai käy ovella. Tyttö sano mulle viime viikolla "en aio enää tänä kesänä olla yhtään kaverereiden kanssa".
Me ollaan oltu perheenä viikko Kyproksella. Olemme käyneet Lintsillä, Särkänniemessä, leffass, kotieläinpihassa ja pari kertaa yhdessä kaupungilla.
Päivittäin teen tytön kanssa jotain. Pelataan lautapeliä, pelataan sulkapalloa, katsotaan leffa, mennään viemään metsään linnunruokaa yhdessä ja jutellaan tms. Yritän joka päivä ainakin sen pari tuntia antaa aikaa vain lapselle. Yleensä se kuitenkin menee siihen, että viihdytän tyttöä aamukymmenestä ilta yhteentoista.
Tänään en ollut ehtinyt kuin aamupissalla käydä vasta, kun tyttö jo alkoi "äiti mitä me tehdään tänään?" Tuon kysymyksen olen kuullut nyt ehkä parikymmentä kertaa.
Mikään mitä mä ehdotan, ei koskaan käy. "Ei uimaan, se on tylsää "Mutta en mä halua, että me mennään mummille", "en mä halua kirjastoon", "Sä tiedät että vihaan sitä peliä", "mä en tykkää edes potkulautailla" .
Lapsi ei pelaa edes nintendoa ellen katso vieressä. Jos menen vartiksi katsomaan, niin pelaaminen loppuu heti, kun mun perse nousee.
8v pikkuveli on jonkun verran omatoimisempi ja yleensä käy myös mun ehdottomat asiat.
Olisi kiva mennä molempien kanssa vaikkapa pyöräilemään, uimaan, retkelle tms, mutta neidille se ei käy. Tylsäätylsäätylsää. Jos saan pakottamalla mukaan (pakottaminen vie noin 2h) niin tyttö pelleilee koko ajan. Yrittää kiilata, puhuu rumasti veljelleen, potkii pyöräänsä).
Mitään ei neidin kanssa voi tehdä, koska esim. talvella hiihtolenkilläkin heitteli sauvojaan koko ajan metsään, kaatuili tahallaan, otti monot jalastaan ja nakkasi menemään, itki huusi jne.
Mulla menee hermot näihin kommentteihin "lapsille riittää metsäretki". Voi jumankekka, joo riittää, jos saat ne lapset retkelle. Mä en vielä ole onnistunut siinä ja jos joskus harvoin tappelemalla saan mukaan, niin koko retki menee kiukutteluun.
Yritän olla tiukka. Yleensä jos sanon, että nyt äiti tekee ruokaa ja en tule. "No tuuksä sit ku oot tehnyt sen ruuan?" jos sanon, että tällä kertaa äiti ei nyt ehdi pelata. Tyttö rupeaa itkemään surullisena.
Ensi viikonloppuna lapset olisivat menneet mummolaan, mutta tyttö on jo kaksi viikko itkenyt joka päivä ja kysynyt päivittäin noin 30 kertaa sen, että eihän mun tarvi mennä mummille.
Me ollaan oltu perheenä viikko Kyproksella. Olemme käyneet Lintsillä, Särkänniemessä, leffass, kotieläinpihassa ja pari kertaa yhdessä kaupungilla.
Päivittäin teen tytön kanssa jotain. Pelataan lautapeliä, pelataan sulkapalloa, katsotaan leffa, mennään viemään metsään linnunruokaa yhdessä ja jutellaan tms. Yritän joka päivä ainakin sen pari tuntia antaa aikaa vain lapselle. Yleensä se kuitenkin menee siihen, että viihdytän tyttöä aamukymmenestä ilta yhteentoista.
Tänään en ollut ehtinyt kuin aamupissalla käydä vasta, kun tyttö jo alkoi "äiti mitä me tehdään tänään?" Tuon kysymyksen olen kuullut nyt ehkä parikymmentä kertaa.
Mikään mitä mä ehdotan, ei koskaan käy. "Ei uimaan, se on tylsää "Mutta en mä halua, että me mennään mummille", "en mä halua kirjastoon", "Sä tiedät että vihaan sitä peliä", "mä en tykkää edes potkulautailla" .
Lapsi ei pelaa edes nintendoa ellen katso vieressä. Jos menen vartiksi katsomaan, niin pelaaminen loppuu heti, kun mun perse nousee.
8v pikkuveli on jonkun verran omatoimisempi ja yleensä käy myös mun ehdottomat asiat.
Olisi kiva mennä molempien kanssa vaikkapa pyöräilemään, uimaan, retkelle tms, mutta neidille se ei käy. Tylsäätylsäätylsää. Jos saan pakottamalla mukaan (pakottaminen vie noin 2h) niin tyttö pelleilee koko ajan. Yrittää kiilata, puhuu rumasti veljelleen, potkii pyöräänsä).
Mitään ei neidin kanssa voi tehdä, koska esim. talvella hiihtolenkilläkin heitteli sauvojaan koko ajan metsään, kaatuili tahallaan, otti monot jalastaan ja nakkasi menemään, itki huusi jne.
Mulla menee hermot näihin kommentteihin "lapsille riittää metsäretki". Voi jumankekka, joo riittää, jos saat ne lapset retkelle. Mä en vielä ole onnistunut siinä ja jos joskus harvoin tappelemalla saan mukaan, niin koko retki menee kiukutteluun.
Yritän olla tiukka. Yleensä jos sanon, että nyt äiti tekee ruokaa ja en tule. "No tuuksä sit ku oot tehnyt sen ruuan?" jos sanon, että tällä kertaa äiti ei nyt ehdi pelata. Tyttö rupeaa itkemään surullisena.
Ensi viikonloppuna lapset olisivat menneet mummolaan, mutta tyttö on jo kaksi viikko itkenyt joka päivä ja kysynyt päivittäin noin 30 kertaa sen, että eihän mun tarvi mennä mummille.