Kuules kultaseni.Mää yritän...välillä tuntuu että tässä raahautuu vaan eteenpäin ihan pienin askelin ja tuntuu ettei jaksais millään mutta onneks en oo yksin vaan aina tuntuu löytyvän se ihana olkapää tai vaikka noi elukat jotka tarjoo turkkinsa mihin voi painaa nassun ja itkeä ihan siinä vaan vasten sitä lämmintä ja pehmeää turkkia...jopa kissa on ollut ihmeen kärsivällinen vaikka yleensä se ei tykkää siitä, että turkkia ''liataan'' yhtään
En tiedä auttaako yhtään mutta voin kertoa, että päivä kerrallaan sitä itsekukin tässä eteenpäin rämpii.
Kun elämässä ei o isoja iloja niin pitää yrittää nauttia pienistä asioista. Ei aina meinaa pystyä siihenkään, mut milloin huomaa olevansa suossa niin sieltä kannattaa pyrkiä pois ennen kuin vajoa niin syvälle, että ei pääse.
Mä muuten pelasin tänään hemmetin hienon shakkimatsin.