vierailija
Mitä tekisitte mun tilanteessa tai onko joku kenties ollut samanlaisessa tilanteessa joskus? Miten se asiat lopulta meni?
Mulla on tilanne, että pitäisi päättää muutanko miehen luo toiseen kaupunkiin vai otanko nykyiseltä paikkakunnalta tarjotun työn vastaan. Valitettavasti näitä kahta ei voi yhdistää. Keskusteltiin yhteenmuutosta, koska epäröin sitäkin monesta syystä (pitkä välimatka, omat ystävät ja perhe, kokemattomuus yhdessä asumisesta jne). Juttu kuitenkin kääntyi myös tulevaisuuden suunnitelmiin. Mies sanoi, että tahtoisi joskus lapsia mutta mä en osaa sanoa mitään aiheesta. Oon mielessäni miettinyt etten välttämättä koskaan niitä haluaisi mutta en myöskään vanno, että en varmasti halua ikinä. Ikää mulla on vasta/jo 27. Tiedän että toisaalta on typerää miettiä tällaisia skenaarioita, koska elämässä voi tapahtua ihan mitä tahansa. Tää on kuitenkin niin iso asia, että väkisinkin mietin et kannattaisiko mun jättää mies jo nyt, unohtaa yhteenmuutto ja päästää se toteuttaan haavettaan jonkun kanssa kuka tietää varmasti haluavansa lapsia. Mä pelkään, että en ikinä alakaan haluta lasta ja miehen elämä menee mun kanssa hukkaan. Tai en voi saada lapsia. Tuntuisi kuitenkin tyhmältä tässä vaiheessa lopettaa juttu tällaisten ehkä jos käy näin -juttujen perusteella.
Oon ihan järkyttävä murehtija, mietin kaiken aina liian pitkälle ja huonoimmalla mahdollisella tavalla enkä osaa elää hetkessä sen vuoksi. Päätösten tekeminen on hirveän vaikeaa eikä tällaisten isojen kysymysten ratkominen yhtään helpota asiaa. Musta tuntuu että tää asia ahdistaa mut hengiltä ja tiedän, että työpaikan suhteen päätös tulisi tehdä nopeasti.
Mulla on tilanne, että pitäisi päättää muutanko miehen luo toiseen kaupunkiin vai otanko nykyiseltä paikkakunnalta tarjotun työn vastaan. Valitettavasti näitä kahta ei voi yhdistää. Keskusteltiin yhteenmuutosta, koska epäröin sitäkin monesta syystä (pitkä välimatka, omat ystävät ja perhe, kokemattomuus yhdessä asumisesta jne). Juttu kuitenkin kääntyi myös tulevaisuuden suunnitelmiin. Mies sanoi, että tahtoisi joskus lapsia mutta mä en osaa sanoa mitään aiheesta. Oon mielessäni miettinyt etten välttämättä koskaan niitä haluaisi mutta en myöskään vanno, että en varmasti halua ikinä. Ikää mulla on vasta/jo 27. Tiedän että toisaalta on typerää miettiä tällaisia skenaarioita, koska elämässä voi tapahtua ihan mitä tahansa. Tää on kuitenkin niin iso asia, että väkisinkin mietin et kannattaisiko mun jättää mies jo nyt, unohtaa yhteenmuutto ja päästää se toteuttaan haavettaan jonkun kanssa kuka tietää varmasti haluavansa lapsia. Mä pelkään, että en ikinä alakaan haluta lasta ja miehen elämä menee mun kanssa hukkaan. Tai en voi saada lapsia. Tuntuisi kuitenkin tyhmältä tässä vaiheessa lopettaa juttu tällaisten ehkä jos käy näin -juttujen perusteella.
Oon ihan järkyttävä murehtija, mietin kaiken aina liian pitkälle ja huonoimmalla mahdollisella tavalla enkä osaa elää hetkessä sen vuoksi. Päätösten tekeminen on hirveän vaikeaa eikä tällaisten isojen kysymysten ratkominen yhtään helpota asiaa. Musta tuntuu että tää asia ahdistaa mut hengiltä ja tiedän, että työpaikan suhteen päätös tulisi tehdä nopeasti.