The ketju

Status
Viestiketju on suljettu.
vierailija
Suomessa, etenkin KeskiSuomessa on monia vaarallisia hamahakkilajia.
On Black widow, on Musta Surma, on Iivana Julma ja mikä se hirmu suuri on?
Joku laituri hamahakki.
 
Niin ja whitneyllä oli pienemmät etumuskelit kuin Dollilla ja hän oli kaukana blöndista(y)
Whitney lauloi ihan mahdottoman hyvin.
Hänen kiinnostavuutensa ei todellakaan ollut etu- tai takamuskeleista kiinni.
Sepä se juu. Tiedän.
Minuakin ärsyttää sisään eksynyt amppari.
Mut jos mä tiedän, että se on vaan eksynyt niin se vaan ohjataan ulos. Ei sitä ny eksymisen vuoksi ketään tapeta.
Jos alkaa tekemään pesää niin se on eri juttu. Ei sitä ny luvattomia rakennuksia kenenkään tontille aleta tekemään. Se on ihan eri juttu.
 
Täs on vajaat pari viikkoa aikaa viiskymppisiini.
Aloin miettimään, että mitähän mä tahtoisin lahjaksi jos saisin päättää... kun en mä tarvitse oikeestaan mitään.

Mutta jos lapseni muistaisivat minua edes tekstiviestillä niin se olisi jo kyyneleet silmiin herauttava asia.

Mutta eiväthän he edes tiedä minusta mitään.
Eivät mitään ajalta ennen kuin tapasin äitinsä.
Kun olin isä niin en ollut koskaan kotona.
Kun tuli ero niin mä vaan katosin.

Vaikka kuinka tein synttärikakkuja kun olivat pieniä niin enhän mä oikeesti ollu läsnä koskaan. Se oli ex- rouva joka laittoi laastarit, kuunteli koulumurheet, sydänsurut ja kaiken muun.
Mä olin se joka paikalla ollessani olin tyyppi jolta kysyttiin, että missä äiti on? Siis jos tarvitsi lupaa lähteä vaikkapa yökylään.

Pähkäiltyäni asiaa aikani tulin siihen tulokseen, että mun on itte kirjoitettava kirje lapsilleni jossa minä kerron kuka minä olen.
Siitä tulee pitkä kirje ja vaikka olen kuinka vikkelä kirjoittamaan (hanuristin ei tartte kattoa näppäimiä) niin vajaa pari viikkoa on hyvin lyhyt aika.

Mut jospa saisin aikaan semmoisen kirjeen jossa saisin kerrottua lapsilleni kuka isänsä on. Että he tietäisivät.
 
Hyvää syntymäpäivää jo etukäteen :)
Minkä ikäisiä sun lapset on?

Täs on vajaat pari viikkoa aikaa viiskymppisiini.
Aloin miettimään, että mitähän mä tahtoisin lahjaksi jos saisin päättää... kun en mä tarvitse oikeestaan mitään.

Mutta jos lapseni muistaisivat minua edes tekstiviestillä niin se olisi jo kyyneleet silmiin herauttava asia.

Mutta eiväthän he edes tiedä minusta mitään.
Eivät mitään ajalta ennen kuin tapasin äitinsä.
Kun olin isä niin en ollut koskaan kotona.
Kun tuli ero niin mä vaan katosin.

Vaikka kuinka tein synttärikakkuja kun olivat pieniä niin enhän mä oikeesti ollu läsnä koskaan. Se oli ex- rouva joka laittoi laastarit, kuunteli koulumurheet, sydänsurut ja kaiken muun.
Mä olin se joka paikalla ollessani olin tyyppi jolta kysyttiin, että missä äiti on? Siis jos tarvitsi lupaa lähteä vaikkapa yökylään.

Pähkäiltyäni asiaa aikani tulin siihen tulokseen, että mun on itte kirjoitettava kirje lapsilleni jossa minä kerron kuka minä olen.
Siitä tulee pitkä kirje ja vaikka olen kuinka vikkelä kirjoittamaan (hanuristin ei tartte kattoa näppäimiä) niin vajaa pari viikkoa on hyvin lyhyt aika.

Mut jospa saisin aikaan semmoisen kirjeen jossa saisin kerrottua lapsilleni kuka isänsä on. Että he tietäisivät.
 
vierailija
Opettele kirjoittamaan, vedä käteen ja haista vittu.
Mulla oli parikytä vuotta maailman parasta aikaa maailman ihanimman naisen vierellä. Voin kertoa, että lapseni ovat minun eikä postinkantajan.
Kenelle täällä taas räyhäät? On sulla niin läpinäkyvä tyyli, ettei jää huomaamatta. :whistle:
Haravointia riittää--- ei mulla muuta, jatkakaa(y)
Katsopa elokuva da Vince Code. Siellä on tämä(y)
 
Kenelle täällä taas räyhäät? On sulla niin läpinäkyvä tyyli, ettei jää huomaamatta. :whistle:
Haravointia riittää--- ei mulla muuta, jatkakaa(y)
Katsopa elokuva da Vince Code. Siellä on tämä(y)
Sinä et osaa mitään, et tiedä mistään mitään, mutta kehotat minua katsonaan elokuvan?

Mulla on kaikki DanBrownin kirjat suomeksi ja englanniksi.
Jos tahdot ne postilaatikkoosi niin kerro vain osoite.
 
Täs on vajaat pari viikkoa aikaa viiskymppisiini.
Aloin miettimään, että mitähän mä tahtoisin lahjaksi jos saisin päättää... kun en mä tarvitse oikeestaan mitään.

Mutta jos lapseni muistaisivat minua edes tekstiviestillä niin se olisi jo kyyneleet silmiin herauttava asia.

Mutta eiväthän he edes tiedä minusta mitään.
Eivät mitään ajalta ennen kuin tapasin äitinsä.
Kun olin isä niin en ollut koskaan kotona.
Kun tuli ero niin mä vaan katosin.

Vaikka kuinka tein synttärikakkuja kun olivat pieniä niin enhän mä oikeesti ollu läsnä koskaan. Se oli ex- rouva joka laittoi laastarit, kuunteli koulumurheet, sydänsurut ja kaiken muun.
Mä olin se joka paikalla ollessani olin tyyppi jolta kysyttiin, että missä äiti on? Siis jos tarvitsi lupaa lähteä vaikkapa yökylään.

Pähkäiltyäni asiaa aikani tulin siihen tulokseen, että mun on itte kirjoitettava kirje lapsilleni jossa minä kerron kuka minä olen.
Siitä tulee pitkä kirje ja vaikka olen kuinka vikkelä kirjoittamaan (hanuristin ei tartte kattoa näppäimiä) niin vajaa pari viikkoa on hyvin lyhyt aika.

Mut jospa saisin aikaan semmoisen kirjeen jossa saisin kerrottua lapsilleni kuka isänsä on. Että he tietäisivät.
Kirjoita ihmeessä kirje lapsillesi :)
Ehkä he yllättävät sinut ja ottavat yhteyttä,vaikka edes tekstari syntymäpäivänä.
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä