Kun mikään ei kiinnosta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Onko kuinka monella samaa ongelmaa?
Tuntuu, että elää sellaisessa putkessa, jossa mennään päivä kerrallaan.
Viikot vierivät nopeasti niinkuin myös viikonloputkin.
Kaikki aina samalla kaavalla ettei mitään uutta oikein ehdi tehdä.
Valitan varmasti turhasta ja en osaa arvostaa sitä mitä minulla on..
Tuntuu ettei alani oikein sovi minulle eli en ole tarpeeksi hyvä / kiinnostunut alastani.
Ei ole kiinnostusta ottaa asioista selvää enempää mitä tarvis. Eilenkin istuin työhuoneessani
tuijotellen ikkunasta ulos ja mietin vaan että tätäkö se tulee olemaan seuraavat 30 vuotta.
Olen juuri valmistunut alaltani ja jo nyt tuntuu ettei kiinnosta yhtään.
Niin turhauttava olo kun ei tiedä mitä tekis seuraavaksi. Oisko joku uus ala parempi vaihtoehto, mutta ei vaan jaksais taas lukea 5-6 vuotta..
 
Hoitoala on kyllä aina kiinnostanut. Lääkis vaan kestää helposti sen 6-7 vuotta. Mies on ollu vaa nii vastaa vuorotyötä. Sit on vaa se yks iso este et ei ole varaa lähtee enää opiskelemaan kun ei saa tukia. Kyllähä tämä harmittaa!

Ehkä ongelmasi on se, että pyrit kouluttautumaan mahdollsimman korkeasti, mutta et niinkään ajattele, viihtyisitkö työssä vai et.
 
Ehkä ongelmasi on se, että pyrit kouluttautumaan mahdollsimman korkeasti, mutta et niinkään ajattele, viihtyisitkö työssä vai et.
Minulle itselle olis aikoinaan riittänyt AMK paperit mutta vanhemmat pakotti yliopistoon kun kuulema sitten asiat on paremmin. No tavallaanhan ne onkin kun töitä riittää mutta kun alani on vaativa ja tarvitsee läpi elämän jatkokouluttautumista. Eli se 6 vuotta yliopistossa ei tule riittämään yhtään mihinkään. Kävin koko yliopistonkin niin ettei oikeasti mikään kiinnostanut yhtään ja olin vaihtamassa vähintääkin 100 kertaa alaa. Ystävät ja perhe ovat kaikki akateemisesti koulutettuja, joten ikinä ei ole ymmärrystä löytynyt sille kun puhuin että vois vielä lukea jotaki mikä kiinnostas. Aina kun puhuin lopettamisesta, niin hirveä sota alkoi joka puolelta ja minut lytättiin. Tunnen päivittäin työssäni sitä etten ole tarpeeksi pätevä ja niin oli myös kouluaikoinani. Sillon käskettiin vain lukemaan enemmän.. Mitenpä jaksaa lukea kuin kiinnostus on täys 0.
 
Onko kuinka monella samaa ongelmaa?
Tuntuu, että elää sellaisessa putkessa, jossa mennään päivä kerrallaan.
Viikot vierivät nopeasti niinkuin myös viikonloputkin.
Kaikki aina samalla kaavalla ettei mitään uutta oikein ehdi tehdä.
Valitan varmasti turhasta ja en osaa arvostaa sitä mitä minulla on..
Tuntuu ettei alani oikein sovi minulle eli en ole tarpeeksi hyvä / kiinnostunut alastani.
Ei ole kiinnostusta ottaa asioista selvää enempää mitä tarvis. Eilenkin istuin työhuoneessani
tuijotellen ikkunasta ulos ja mietin vaan että tätäkö se tulee olemaan seuraavat 30 vuotta.
Olen juuri valmistunut alaltani ja jo nyt tuntuu ettei kiinnosta yhtään.
Niin turhauttava olo kun ei tiedä mitä tekis seuraavaksi. Oisko joku uus ala parempi vaihtoehto, mutta ei vaan jaksais taas lukea 5-6 vuotta..


Siis sulla on duuni mitä monellakaan ei ole ja olet vaan tyytymätön siihen ja valmis heittämään työpaikan pois?

Juu, no toisilla on varaa valita. Ja varaa valittaa..
 
Siis sulla on duuni mitä monellakaan ei ole ja olet vaan tyytymätön siihen ja valmis heittämään työpaikan pois?

Juu, no toisilla on varaa valita. Ja varaa valittaa..

Kyllä mieluusti haluaisin esim. Lapsia. Työni vuoksi se ei ole vaan mahdollista. Max. Pari vuotta ja vietän elämääni enemmän työmatkoilla kuin kotona. Niin kyllä se vähän pistää mietityttämään että olisko vaikka kivempi asettua jaloilleen 5 vuodeksi perheenäidiksi joka taas tarkottaa sitä et nykysiin saavutuksiin ja työhön ei ole paluuta. On valittava joko ura tai perhe-elämä. Osa minussa haluaa tehdä jotain muuta ja toinen puolisko pitää kynsin hampain kiinni nykyisestä ja odottaa asioiden muuttumista.
 
Kyllä mieluusti haluaisin esim. Lapsia. Työni vuoksi se ei ole vaan mahdollista. Max. Pari vuotta ja vietän elämääni enemmän työmatkoilla kuin kotona. Niin kyllä se vähän pistää mietityttämään että olisko vaikka kivempi asettua jaloilleen 5 vuodeksi perheenäidiksi joka taas tarkottaa sitä et nykysiin saavutuksiin ja työhön ei ole paluuta. On valittava joko ura tai perhe-elämä. Osa minussa haluaa tehdä jotain muuta ja toinen puolisko pitää kynsin hampain kiinni nykyisestä ja odottaa asioiden muuttumista.
Ja nyt sit havahduit miettimään työn ja perhe-elämän yhteensovittamista...
 
Kyllä mieluusti haluaisin esim. Lapsia. Työni vuoksi se ei ole vaan mahdollista. Max. Pari vuotta ja vietän elämääni enemmän työmatkoilla kuin kotona. Niin kyllä se vähän pistää mietityttämään että olisko vaikka kivempi asettua jaloilleen 5 vuodeksi perheenäidiksi joka taas tarkottaa sitä et nykysiin saavutuksiin ja työhön ei ole paluuta. On valittava joko ura tai perhe-elämä. Osa minussa haluaa tehdä jotain muuta ja toinen puolisko pitää kynsin hampain kiinni nykyisestä ja odottaa asioiden muuttumista.

Kannattaisi vaan hankkia niitä lapsia niin sitten ei enää ehtisi ajatella sitä, että miten "mikään ei kiinnosta".
 
  • Tykkää
Reactions: Ammu Moolok
Onko kuinka monella samaa ongelmaa?
Tuntuu, että elää sellaisessa putkessa, jossa mennään päivä kerrallaan.
Viikot vierivät nopeasti niinkuin myös viikonloputkin.
Kaikki aina samalla kaavalla ettei mitään uutta oikein ehdi tehdä.
Valitan varmasti turhasta ja en osaa arvostaa sitä mitä minulla on..
Tuntuu ettei alani oikein sovi minulle eli en ole tarpeeksi hyvä / kiinnostunut alastani.
Ei ole kiinnostusta ottaa asioista selvää enempää mitä tarvis. Eilenkin istuin työhuoneessani
tuijotellen ikkunasta ulos ja mietin vaan että tätäkö se tulee olemaan seuraavat 30 vuotta.
Olen juuri valmistunut alaltani ja jo nyt tuntuu ettei kiinnosta yhtään.
Niin turhauttava olo kun ei tiedä mitä tekis seuraavaksi. Oisko joku uus ala parempi vaihtoehto, mutta ei vaan jaksais taas lukea 5-6 vuotta..

Mitä jos miettisit välillä, mitä kaikkea sinulla on, mistä olet kiitollinen? Millaista elämäsi olisi, jos sinulla ei olisi näitä asioita elämässäsi, jotka koet tärkeäksi. Mikä mahdollistaa sen, että sinulla on nämä hyvät asiat elämästäsi? Onko hinta sen arvoinen?

Jos duuni kyllästyttää. Tee suunnitelma. Mitä haluat ja miten siihen pääset. Äläkä voivottele siellä.
 
Onko kuinka monella samaa ongelmaa?
Tuntuu, että elää sellaisessa putkessa, jossa mennään päivä kerrallaan.
Viikot vierivät nopeasti niinkuin myös viikonloputkin.
Kaikki aina samalla kaavalla ettei mitään uutta oikein ehdi tehdä.
Valitan varmasti turhasta ja en osaa arvostaa sitä mitä minulla on..
Tuntuu ettei alani oikein sovi minulle eli en ole tarpeeksi hyvä / kiinnostunut alastani.
Ei ole kiinnostusta ottaa asioista selvää enempää mitä tarvis. Eilenkin istuin työhuoneessani
tuijotellen ikkunasta ulos ja mietin vaan että tätäkö se tulee olemaan seuraavat 30 vuotta.
Olen juuri valmistunut alaltani ja jo nyt tuntuu ettei kiinnosta yhtään.
Niin turhauttava olo kun ei tiedä mitä tekis seuraavaksi. Oisko joku uus ala parempi vaihtoehto, mutta ei vaan jaksais taas lukea 5-6 vuotta..
se on se kaavamaisuus joka turhauttaa tai ainakin mua juu helppo sanoo mut siis eiks kannattais kokeilla vaan uusia juttui vaan ja aah toi tuo lisää sydämmeen hyvää sillain löytää ne oikeet jutut itelleen ei kopiomalla mitä muut odottaa sillain löytää ne oikeetkin ihmiset kun kaikkeen saa sen sydämmensä mukaan niin sitten ei oo niitä narisjioitakaan matkassa enään jotka elää jonkun ajatuksen mukaan miten elää ehkä? millasta se oli koulussa ku mä oonjust nyt koulussa ja aah tiedän kyllä mikä saa sydämmen tunteen ääretöntä rakkautta ja mun pitäis vaa ntehä sitä eikä jenillä niin väliä. ota taukoo kaikesta ja kokeile jollain lyhyt jutuilla mikä saa sydämmes syttyyn ja mee sitä kohti niin saat paremman täyttymyksen itelläkin tällä hetkellä se täyttymys on vähän hukassa tai oon nii nsanotusti trapissa tässä elämässä ja turhautunut. tiettyi ongelmia kun mun vaan pitäisi heittäytyy siishen juttuun taas mukaan ja mennä vaan sinne minne sydän vie . tykkään eism tästä tyylistä.

http://www.lily.fi/blogit/laura-de-lille/ihmeista-ja-intuitiosta
päätyy mitä omituisempiin paikkoihin just sillä tyyllillä ja kaikki muuttuu hyväksi ja o nvaihtelevaa ihminen tarvitsee vaihtelua aika useestikkin tai tylsistyy ja menettää elämän merkityksen
 
9mmm sanat oli tosi hyvin kuvattu: siis sullahan on nyt mahdollisuus muutokseen:)
Uusia polkuja: polut syntyvät kävelemällä (y)
itse asiassa tossa on se tietää kyllä mitä pitäisi tehdä mut on hukassa niissä tietyissäö askeleissa jotka hieoo sen yhteiskuvan hyväksi kun ei siit yksin tuu mitään toisaalta katoin yhden naisen kuvaa ja se kun sulki silmänsä siinä oli et walk alone ja niin mun pitäisi vaa ntehdä eikä jumittua tulla onneliseksi just niinkuin sydän haluaa sen elämänsä olevan. se jankkaus on kaikkein vittumaisin ja bs tunne mut toisaalta oon kyylästynyt siihen missä oon ja kaikki on välillä yhtä huttua. mut toisaalta kun hyväksyin sen niin jotenkin paljo nrauhallsiempi fiilis päätin poiketa keravalla yhellä stobelal kun tulin stadist koulsuta ja kas menin bubiin ja siinä vieressä istui vanha mies joka kysi et teenkö työ juttui tokassin et kattelen tässä muoti luomuksii ja luen uutisia mut uutiset kyllästyyttää jo mua kun ei oo ko schaissee eikä koskaan hyviä uutisia toisaalta luin mosulsita jossa lapset söi jädee ja siit tuli mulle hyvä fiilis :) noh tää vanah mies selitti mulel tohkeissaan pokemon gosta ja kun mulal ei oo hajau. sitten aloin päästä sisälle ja mun mielestä siihen pitäisi lisätä nii nettä kaikki ihmiset vo ihaastaa toisiaan pokemon tappaluihin kun nyt siinä oli joku jimi tai sinne päin missä tapellaan mut et vois steelata samaoilal tasoilla olevia opokemonei jos onnistuu oleen nokkelampi tappelussa ja jos luovuttaa tappelun nii nsitten toinen saa vaik jtoain creditsei tai jotain :D ihave been very tired. mut välillä kainen muuttaminen on sekopäistä ja ei tiiä mit ätaphtuu mtu jos eii oo tyytyväinen niin pitää vaan muuttaa ne asiat ja muusta viis
 
Katso dokumentteja. Niiden kautta voi selvitä jotakin aikanaan. Ei pidä juuttua omiin ajatuksiin...
"Trine Overgaard sai vakavia vammoja itäeurooppalaisen lääkärin tekemässä leikkauksessa. EU-maista tulevat lääkärit saavat Tanskassa oikeuden harjoittaa ammattiaan, mutta miten on potilasturvallisuuden laita?"
Näkyy arenalla.
 
"Tämänlainen yhtäjaksoinen elämän virta on olemassa kaikissa muissakin eläimissä ja kasveissa. Kana oli kerran kananpoika, tämä oli kerran alkio, alkio oli kerran pieni täplä munanruskuaisen pinnalla, ja ruskuainen oli kerran osa emon ruumista, muna sen munasarjassa.
---21-päiväinen poikanen valmiina kuoriutumaan. Nokan päässä on sarvinyppy." Kirjasta Jokamiehen luonnonkirja.1946
:rolleyes:(y)
 

Yhteistyössä