Nyt ne padot murtuu
Kaikki tää stressi. Oon koko päivän pohtinut, onko tää oikeesti mua ja meitä varten. Ei meidän liitto mistään paremmasta päästä ole.. Ulkoisesti "näyttää" hyvältä, semmoselta 1990 luvun kiiltokuvaliitolta.
Todellisuus on karua. Ei mitään muuta kuin riitelyä, tappelua, huutoa ja itkua. Voiko pieni vauva tulla tämmöiseen tilanteeseen? Itselläni mieli on niin maassa ja alhaalla etten jaksa yhtään mitään päivän aikana, en järjestellä mitään, en siivota hänen sotkujaan. Hän tulee töistään kotiin ja ensimmäiseksi alkaa huutamaan, kun en ole taaskaan tehnyt mitään.
Ei auta vaikka sanoisin että on huono olo. Hän ei hyväksy. Kaikki musiikki, kaikki sarjat, kaikki mikä ei miellytä häntä, on
. Jos haluan kuunnella musiikkia, joudun laittamaan kuulokkeet. Mutta kun hän tahtoo kuunnella omia juttujaan, niin luuri saa huutaa kailottaa täysillä. Korvan juuressa. Aamusta iltaan.
Viikonliput on yhtä tuskaa. Kuluneena viikonloppuna hän itse omin käsin hukkasi kuulokkeensa ja tänäaamuna herään hirvittävään huutoon ja kiukkuun, kun hän ei löydä romujaan pitkin poikin asuntoa
Tahtoisin pois täältä
mutta mies on toimillaan ja asenteellaan ajanut mut nurkkaan enkä jaksa sanoa hänelle enää ei
ei se kuitenkaan hyödytä..
Eikä tää raskaus helpota asiaa, tuntuu vaan pahentavan
jos otan puheeksi että mitä meidän tulisi hankkia nyt ja hieman ennenkuin vauva on täällä, hän vaan laskeskelee menoeriä omiin harrastuksiinsa
eikä helpota vaikka sanoisin asiallisesti, että vauva olisi kuluissa etusijalla, meidän pitäisi
yhdessä kerätä säästöön kaikki liikenevä.
Yksin se on vaikeaa.. Lähden ensikuussa viikonlopuksi vanhempieni luokse lataamaan akkuja, en vain jaksa päivästä tokseen samaa kaavaa; mies lähtee töihin - itselle 6.5h omaa aikaa - mies tulee kotiin - huuto ja riita alkaa.
En kehtaa nukkua miehen ollessa kotona, joten nukun yleensä suurimman osan tuosta 6.5 tunnista.. Herään muutamia tunteja ennen kuin hän tulee kotiin ja sen ajan käytän pohtimalla, mistä voin tinkiä kuussa että saisin edes hiukan vauvalle tavaraa.. Työttömän tuloilla pärjää kyllä ruokaostoksissa, mutta ei sillä vauvalle paljoa saa
olen myynyt lähestulkoon kaiken oman osuuteni, että olen saanut pienelle edes vaatteita kerättyä valmiiksi.
Mies ei halua lähteä mukaani kiertelemään. Eniten harmittaa, että marraskuussa myin ompelukoneeni, muutamalla hassulla kympillä, että sain ostettua viikoksi ruokaa, eikä miestä edes kiinnostanut
Häntä ei taida kiinnostaa enää mikään mikä meitä ennen yhdisti tai yhdistää nyt..
Hyppymassu hiljenee.