V
vierailija
Vieras
Onhan näitä ketjuja tullut luettua, mutta kysyn nyt kuitenkin:
Eihän ole OK, että lähivanhempi ei suostu ostamaan yhtään mitään vaatteita etävanhemman luokse. Ei sisä- eikä ulkovaatteita. Etävanhempana maksan oikeuden vahvistamaa elatusta kahdesta leikki-ikäisestä jotka ovat luonani hieman vajaan joka toisen viikon. Elatusmaksua sorvatessa yritin lähin oikeusavustajalle ehdottaa, että sopimukseen kirjattaisiin mitä elatusmaksu kattaa, mutta moinen ei kuulemma ole mahdollista. Tuota hän nyt käyttää: mikään laki tai sopimamme ei kuulemma edellytä hänen ostaa lasten vaatteita luokseni. Aluksi mukana kulki kattavasti ulkotamineet, mutta nyt kun minulla on uusi kumppani niin rangaistuksena mukana ei enää kulje edes riittäviä ulkovaatteita (tulevat autolla) tai lapsille rakkaita unileluja. Yritän sanoa, että kaksivuotias itkee joka ilta unilelunsa perään ja on sadismia tarkoituksella olla antamatta sitä mukaan. En mitä sitä riepua kainalooni kaipaa ja nukun hyvin ilmankin, mutta jän lapsemme kärsii.
Hänhän on kyllä oikeassa, mikään laki ei kai pakota häntä ostamaan vaatteita. Kyse kun ei ole laista vaan ohjeistuksesta elatusavun määrittämiseksi. Ohje kertoo euromääräisen laskennallisen elatustarpeen ja sanallisest mistä se tarve koostuu. Tekstissä mainitaan vaatetus.
Välimme ovat sellaiset, että lasten äiti ei suostu perheneuvolaan ja on perunut myös kaksi edellistä lastenvalvojan aikaa.
Miten ihmeessä tässä nyt edetään? Eikös lähin kuitenkin pitäisi vaatteet ostaa tai antaa mukaan?
Eihän ole OK, että lähivanhempi ei suostu ostamaan yhtään mitään vaatteita etävanhemman luokse. Ei sisä- eikä ulkovaatteita. Etävanhempana maksan oikeuden vahvistamaa elatusta kahdesta leikki-ikäisestä jotka ovat luonani hieman vajaan joka toisen viikon. Elatusmaksua sorvatessa yritin lähin oikeusavustajalle ehdottaa, että sopimukseen kirjattaisiin mitä elatusmaksu kattaa, mutta moinen ei kuulemma ole mahdollista. Tuota hän nyt käyttää: mikään laki tai sopimamme ei kuulemma edellytä hänen ostaa lasten vaatteita luokseni. Aluksi mukana kulki kattavasti ulkotamineet, mutta nyt kun minulla on uusi kumppani niin rangaistuksena mukana ei enää kulje edes riittäviä ulkovaatteita (tulevat autolla) tai lapsille rakkaita unileluja. Yritän sanoa, että kaksivuotias itkee joka ilta unilelunsa perään ja on sadismia tarkoituksella olla antamatta sitä mukaan. En mitä sitä riepua kainalooni kaipaa ja nukun hyvin ilmankin, mutta jän lapsemme kärsii.
Hänhän on kyllä oikeassa, mikään laki ei kai pakota häntä ostamaan vaatteita. Kyse kun ei ole laista vaan ohjeistuksesta elatusavun määrittämiseksi. Ohje kertoo euromääräisen laskennallisen elatustarpeen ja sanallisest mistä se tarve koostuu. Tekstissä mainitaan vaatetus.
Välimme ovat sellaiset, että lasten äiti ei suostu perheneuvolaan ja on perunut myös kaksi edellistä lastenvalvojan aikaa.
Miten ihmeessä tässä nyt edetään? Eikös lähin kuitenkin pitäisi vaatteet ostaa tai antaa mukaan?