Naisten työmarkkina-asemaa parannetaan - lapsi kotona vain 1½-vuotiaaksi?

[Ärsyttävä tyyppi]

Voit elää harhassasi vaikka loputtomiin arvon rouva.

Kun on työskennelly yli 20 vuotta täysin miesvaltaisella alalla niin pientä tuntumaa on saanut siihen miten työnantaja kohtelee perhevapaan pitäneitä.

Jos et ole pussi päässä elänyt, mitä vahvasti luulen, tiedostat että samaa tapahtuu naisillekim valitettavasti - niin mistä ihmeestä revit kuvituksen siitä että miesten työnantajat olis jotenkin suopeampi? Katin kontit.

Mutta fiftari mekko heilumaan ja tiskiharja käteen neiti hyvä. Luojan kiiiiitos maan johtavat puolueetkin on tajunnut muutoksen tarpeen. Sä voit kristiilisten ja persujen kanssa jurputtaa paluusta menneisyyteen.

Oho, no nyt tuli rautainen steitmentti. Eli tämä teoria: "miesoletettujen työntekijöiden työnantajien objetiivinen asenneilmapiiri perhevapaisiin" perustuukin sinun henkilökohtaiseen kokemukseesi omasta työpaikastasi. Jopa Stephen Hawkings olisi kateellinen tutkimusteoriasi kvalitatiivisista menetelmistä.

Että tällä tasolla keskustellaan...

 

[vierailija]

Oho, no nyt tuli rautainen steitmentti. Eli tämä teoria: "miesoletettujen työntekijöiden työnantajien objetiivinen asenneilmapiiri perhevapaisiin" perustuukin sinun henkilökohtaiseen kokemukseesi omasta työpaikastasi. Jopa Stephen Hawkings olisi kateellinen tutkimusteoriasi kvalitatiivisista menetelmistä.

Että tällä tasolla keskustellaan...

Todista vastaan.

Todista ettei mahdolliset lapsenhankkimiseen liittyvät tekijät vaikuta lainkaan työpaikan saantiin. Tai työpaikan pitämiseen.

Valitettavasti pitkään työstä pois ollut henkilö ei kykene vasta todistukseen mutusta koska vieraantunut työelämän todellisuudesta.

Kuitenkin mielipiteesi perustuu vain sinun selkeästi kapeaan näkökulmaan. Mutta olen valmis kääntämään ainakin osin mielipidettäni kun todistat minulle että lisääntymisikäisten naisten haaste ei ole saada työtä/kokea syrjintää palkallisesti/työtehtävällisesti lapsen saamisen vuoksi. Voit toki ottaa haasten vastaan ja etsiä todisteet että miesvaltaisilla aloilla ilomielin päästetään isät lapsilomille.

Ja mitä vittua sä hawkinia tähän sotket? Satunnaiset irralliset lauseet ei tee susta fiksua vaikka käytätkin tietyn alueen älykön nimeä kommentissa. Sori neitiseni.

 

[Ärsyttävä tyyppi]

Todista vastaan.

Todista ettei mahdolliset lapsenhankkimiseen liittyvät tekijät vaikuta lainkaan työpaikan saantiin. Tai työpaikan pitämiseen.

Valitettavasti pitkään työstä pois ollut henkilö ei kykene vasta todistukseen mutusta koska vieraantunut työelämän todellisuudesta.

Kuitenkin mielipiteesi perustuu vain sinun selkeästi kapeaan näkökulmaan. Mutta olen valmis kääntämään ainakin osin mielipidettäni kun todistat minulle että lisääntymisikäisten naisten haaste ei ole saada työtä/kokea syrjintää palkallisesti/työtehtävällisesti lapsen saamisen vuoksi. Voit toki ottaa haasten vastaan ja etsiä todisteet että miesvaltaisilla aloilla ilomielin päästetään isät lapsilomille.

Ja mitä vittua sä hawkinia tähän sotket? Satunnaiset irralliset lauseet ei tee susta fiksua vaikka käytätkin tietyn alueen älykön nimeä kommentissa. Sori neitiseni.

Käy ensin koulut jooko? Se joka väittää olettamaa vastaan, se todistaa. Minkä koulun olet käynyt? Elämämkoulun varmaankin.

Ei tarvitse todistaa että ihmiset ajavat autoa lähtökohtaisesti selvinpäin. Se on olettama ja laki sen määrää. Jos joku väittää muuta, pitää hänen se todistaa.

Mutta mulla kun keskustelukumppani on ilmeisen idiootti, niin turhapa tätä on jatkaa. Ja Hawkingin merkitys jäi sulle mysteeriksi... no vittu no wonder. Ihme että edes tajusit kenestä puhutaan

 

[vierailija taas]

No vastataan sitten vinoilematta, kun sitä niin nätisti pyysit. Eli se mitä oikeasti tapahtuu on, että kun kumpikaan vanhemmista ei halua jäädä kotiin, niin asiasta pitää keskustella. Ostetaan ehkä pullo punaviiniä, laitetaan pizza uuniin ja istuudutaan saman pöydän ääreen. Se millä argumenteilla keskustelussa pelataan, riippuu täysin pariskunnasta. Lopulta syntyy ratkaisu, koska on pakko.

Jos sinusta tuntuu, että tuo keskustelu päättyy aina siihen, että mies sanoo viimeisen sanan, niin se kertoo enemmän sinun omasta parisuhteestasi, kuin mistään muusta. Itseppä kumppanisi valitsit!

Aah, puhumme eri asioista. Ajatukseni olivat yleisissä asenteissa. Siinä, että kysymys "entä jos isä ei halua jäädä kotiin" koetaan oleelliseksi ja tilanne todennäköiseksi. Kun taas kysymykseen "entä jos äiti ei halua jäädä kotiin" suhtautuminen on erilainen. Vielä nykyäänkin hiukan kauhisteleva. Tasa-arvoisessa tlanteessa ollaan vasta, kun kumpaankin kysymykseen suhtaudutaan suht samalla tavalla.

Sinä taas mietitkin konkreettista tilannetta, jossa molemmat haluavat töihin. Se on jokaisen pariskunnan oman keskustelun paikka - mielellään jo ennen lapsia. Niin meillä, ja kiitos kysymästä, tyytyväisiä olemme molemmat.

Loppukaneetissasi yrität yhä elää nimimerkkisi mukaisesti ja vetää tätä henkilökohtaisuuksiin. Helpottaisiko se keskustelua?

 

[vierailija]

"Sinä taas mietitkin konkreettista tilannetta, jossa molemmat haluavat töihin. Se on jokaisen pariskunnan oman keskustelun paikka - mielellään jo ennen lapsia. Niin meillä, ja kiitos kysymästä, tyytyväisiä olemme molemmat."

Minulla, joka "entä jos isä ei halua jäädä kotiin" ensin kirjoitin, oli myös konkreettinen tilanne, mutta ei tilanne, jossa molemmat haluavat töihin. Vaan se, että vapaat on jaettu pakotetusti äidille ja isälle, eivätkä vanhemmat saa päättää, kumpi vapaita pitää. Eli äidin on pakko mennä töihin (ellei halua irtisanoutua), vaikkei haluaisi, koska loput vapaista on korvamerkitty isälle.

Samahan toki koskee myös isiä vastaavissa tilanteissa, mutta meidän perheessä on niin päin, että miestä ei kiinnosta olla kotona, mutta hänelle on ok että minä olen kotona, ihan yhtä ok hänelle olisi, että kävisin töissä ja lapsi olisi hoidossa.

 

[vierailija]

Aah, puhumme eri asioista. Ajatukseni olivat yleisissä asenteissa. Siinä, että kysymys "entä jos isä ei halua jäädä kotiin" koetaan oleelliseksi ja tilanne todennäköiseksi. Kun taas kysymykseen "entä jos äiti ei halua jäädä kotiin" suhtautuminen on erilainen. Vielä nykyäänkin hiukan kauhisteleva. Tasa-arvoisessa tlanteessa ollaan vasta, kun kumpaankin kysymykseen suhtaudutaan suht samalla tavalla.

Sinä taas mietitkin konkreettista tilannetta, jossa molemmat haluavat töihin. Se on jokaisen pariskunnan oman keskustelun paikka - mielellään jo ennen lapsia. Niin meillä, ja kiitos kysymästä, tyytyväisiä olemme molemmat.

Loppukaneetissasi yrität yhä elää nimimerkkisi mukaisesti ja vetää tätä henkilökohtaisuuksiin. Helpottaisiko se keskustelua?

Ei, kyllä te puhuitte samasta asiasta.