Onko muita joilla ei ole KOSKAAN ollut unelma ammattia?

[vierailija]

Olen 38v nainen, eikä minulla ole ikinä ollut mitään unelma/haave ammattia. Ei edes lapsena. Onko muita samanlaisia? Miten olette löytäneet ammatin itsellenne? Pidättekö työstänne vai teettekö sitä vain rahan takia?
Itsellä kaksi ammattia. Peruskoulun jälkeen menin sinne minne kaikki käski menenään, olin siinä hyvä, ei se mikään unelma ollut.
En edelleenkään ole löytänyt ammattia mikä olisi unelma, mistä nauttisin ja jossa viihtyisin. Töitä teen vain rahan takia. Moni saanut harrastuksesta ammatin, no ei neulomisesta ja lukemisesta ammattia saa.
Onko muita kaltaisiani?
Onko kenellään neuvoa kuinka löytää unelma ammati? vai onko se vain myytti?

 

[Spencer Hastings]

En ole koskaan ajatellut ammattiani mitenkään meriittinä. Mulle elämässä kaikki muu on tärkeämpää, töihin meen vaan tekee töitä. Se kuuluisa kunnianhimo ei liity mulla työelämään.

Työkseni johdan ja myyn kiinteistöpalveluja.

 

[vierailija]

En ole koskaan ajatellut ammattiani mitenkään meriittinä. Mulle elämässä kaikki muu on tärkeämpää, töihin meen vaan tekee töitä. Se kuuluisa kunnianhimo ei liity mulla työelämään.

Työkseni johdan ja myyn kiinteistöpalveluja.

Mutta pidätkö työstäsi? Minä en edes pidä. käyn vain kun pakko jostain elanto tienattava. En ole löytänyt työtä joka herättäisi edes mielenkiinnon. jos pitää työstään, sekin olisi jo paljon.

 

[vierailija]

Ei oo koskaan ollut, ei mitään mikä kiinnostaisi erityisen paljon. Opiskelin matkailualaa, opiskelu oli mielenkiintoista ja tykkäsin. Töihin mentyäni hotelliin huomasin pian etten halua vuorotyötä tehdä. Nykyään teen työtä tehtaassa, työ on likaista ja raskasta mutta työajat ovat niin hyvät etten valita. Mulle työ on vaan työtä, en ole oikein edes ajatellut tykkäänkö työstäni Palkka ok ja työajat todella hyvät niin oon tyytyväinen.

 

[vierailija]

Ei ole mullakaan ollut. Lukion jälkeen menin opiskelemaan sitä, mikä kiinnosti. Ei kiinnostanut tarpeeks. No pidin pari välivuotta miettien juuri sitä "unelma-ammattia". Eihän sitä keksinytkään, kun elämässä mikään ei ole täydellistä. Mut ei se mitään. Keksin alan, josta tykkään päljon. Voin kuvitella itseni tekemässä sitä työtä pitkään. Siispä lähdin sitä opiskelemaan, eikä ainakaan vielä ole kaduttanut. Päinvastoin. Tuntuu, että olen löytänyt paikkani.

Onhan tää toki aivan erilaista, kuin lapsena ajattelin tekeväni. Lapsena ajattelin, että musta tulee tutkija tms. Mutta ihminen ja sen halut muuttuu. Mulla on sama kuin ylläolevalla. Ammatti ja ura ei ole elämässäni ensisijalla. Kunhan saan tehdä tärkeältä tuntuvaa työtä kohtuupalkalla pitkästymättä, niin kaikki on hyvin. Ja sit kun se ei liikaa vie energiaa eikä vapaa-aikaa, niin voi tehdä elämässään muutakin.

 

[Spencer Hastings]

Mutta pidätkö työstäsi? Minä en edes pidä. käyn vain kun pakko jostain elanto tienattava. En ole löytänyt työtä joka herättäisi edes mielenkiinnon. jos pitää työstään, sekin olisi jo paljon.

Joo, tai en ole koskaan herätessä ajatellut, että en halua mennä töihin.

Harmi, jos et yhtään tykkää työstäsi. Oispa meillä helpompaa esim. yrittää, niin moni sais tehdä mielekkäämpää hommaa. Mut kaikki on tehty niin hankalaksi. Ystävä on pystyttämässä pientä sisustusalan yritystä, ja hän on kaiken ton byrokratiarunkkaamisen jälkeen melkein laitoskamaa.

 

[vierailija]

Ei ole mullakaan ollut. Lukion jälkeen menin opiskelemaan sitä, mikä kiinnosti. Ei kiinnostanut tarpeeks. No pidin pari välivuotta miettien juuri sitä "unelma-ammattia". Eihän sitä keksinytkään, kun elämässä mikään ei ole täydellistä. Mut ei se mitään. Keksin alan, josta tykkään päljon. Voin kuvitella itseni tekemässä sitä työtä pitkään. Siispä lähdin sitä opiskelemaan, eikä ainakaan vielä ole kaduttanut. Päinvastoin. Tuntuu, että olen löytänyt paikkani.

Onhan tää toki aivan erilaista, kuin lapsena ajattelin tekeväni. Lapsena ajattelin, että musta tulee tutkija tms. Mutta ihminen ja sen halut muuttuu. Mulla on sama kuin ylläolevalla. Ammatti ja ura ei ole elämässäni ensisijalla. Kunhan saan tehdä tärkeältä tuntuvaa työtä kohtuupalkalla pitkästymättä, niin kaikki on hyvin. Ja sit kun se ei liikaa vie energiaa eikä vapaa-aikaa, niin voi tehdä elämässään muutakin.

Olisikin noin hyvin. minä en keksi alaa mikä edes kiinnostaisi.

 

[vierailija]

minä en keksi alaa mikä edes kiinnostaisi.

Silloin kannattaa ruveta joko lähihoitajaksi tai merkonomiksi. Niin kaikki muutkin vastaavassa tilanteessa olevat naiset tekevät.

 

[vierailija]

Olisikin noin hyvin. minä en keksi alaa mikä edes kiinnostaisi.

Mä pelkäsin pitkään samaa. Vuodesta toiseen tein samat ammatinvalintatestit ja selasin koulujen tarjonnan uudelleen ja uudelleen. Sitten se vaan putkahti jostain. En ollut edes aiemmin antanut sille ajatusta.

Ei oman ammattinsa löytämisellä kiire ole. Tee jotain työtä ja etsiskele siten omia vahvuuksiasi ja kiinnostuksiasi. Jotkut löytää oman alan vasta viiskymppisinä. Ei siinä mitään. Tarviiko löytääkään. Kunhan on töitä ja siellä oleminen ei ole ihan hirvittävää.

 

[vierailija]

Koulussa pidin liikunnasta ja biologiasta. Olin myös matikassa ja fysiikassa hyvä. Opettaja oli lapsena unelma-ammattini, mutta todellisuuden näkeminen yläasteella romutti sen. Harkitsin kauppakorkeaan hakemista, mutta sen sijaan hainkin teknilliselle alalle, koska ajattelin siellä puolella olevan parempi palkka. Valitsin alan, jota hehkutettiin tulevaisuuden alaksi. Se oli vikatikki.

Alkuun tunsin jopa ylpeyttä työpaikastani, mutta vuosien vieriessä työstä on kadonnut hohto ja teen sitä vain elantoni takia. Hyviä puolia on ainoastaan joustavat työajat ja pitkät lomat. Palkka on pieni, mutta se johtuu siitä, että valmistuttuani pääsin valtiolle töihin ja sille tielle jäin.

Jos nyt saisin valita uudestaan, niin hakeutuisin toimistotehtäviin, koska pidän niistä aidosti. Excelit ovat intohimoni, olen tarkka ja järjestelmällinen numeroiden ja lukujen kanssa ja tykkään väsätä tietokoneella kaikenlaista.

 

[vierailija]

On. Ikää 36 ja pelko siitä ettei mikään työ koskaan tule tuntumaan omalle tai anna mitään henkisellä tasolla. Olen ollut eri alan töissä 20-vuotiaasta, hyvin erilaisia aloja ja täysin erilaisia työympäristöjä. Opiskelut amkissa ja yliopistossa, silti mietityttää että tuliko taas tehtyä virhe, ala ei tunnu omalta. Ainoa mikä kiinnostaa on sellaista josta ei saisi palkkaa. Hyväntekeväisyys, lasten auttaminen tms. kiinnostaisivat, tai lähinnä ihmisten auttaminen. Tai jonkin merkittävän asian edistäminen joka parantaisi tulevien sukupolvien elämää. Tieteentekijäksi minusta ei enää ole tai tutkijaksi, hoitoalaa kokeilin eikä se tuntunut hyvältä, jne. Jos ei olisi omia lapsia niin voisi lähteä ulkomaille avustusjärjestöön töihin. Valitettavasti on yritettävä vaan elättää oma perhe tekemällä työtä joka ei kiinnosta.

 

[vierailija]

ei ole koskaan ollut eika ole 33 vuotiaana kuin lukio kaytyna, vaikka olen paljon kokeillut toita ja opintoja.

 

[vierailija]

Mielenkiintoinen ketju. Kuvittelin työemäni aikaan, että alan maalata tauluja eläkeläisenä. Maailma on muuttunut paljon niistä ajoista.
Paljon taidenäyttelyissä käyneenä en edes halua tukkia maailmaa tauluillani.
Minulle perheenäitinä oli tärkeintä arjen sujuvuus.
Ennen tein ”mooveja” melko nopeasti. Nykyään mietin jokaista siirtoani kauan ja harkitsen jokaisen asian pientä piirtoa myöten. Pidän siitä, kun elämäni on kuin seisova vesi. Siten jää paljon aikaa pohdiskeluille. Ehkä koronavuodet olivat parasta ”elämän opiskeluaikaa”.

 

[-roosaruusa-]

Minä!

Työ ku työ kelpaa ja lempipuuhat on pare pitää irti työjutuista ettei niistä tule tylsää puurtamista.

 

[vierailija]

Mielenkiintoinen ketju. Kuvittelin työelämäni aikaan, että alan maalata tauluja eläkeläisenä. Maailma on muuttunut paljon niistä ajoista.
Paljon taidenäyttelyissä käyneenä en edes halua tukkia maailmaa tauluillani.
Minulle perheenäitinä oli tärkeintä arjen sujuvuus.
Ennen tein ”mooveja” melko nopeasti. Nykyään mietin jokaista siirtoani kauan ja harkitsen jokaisen asian pientä piirtoa myöten. Pidän siitä, kun elämäni on kuin seisova vesi. Siten jää paljon aikaa pohdiskeluille. Ehkä koronavuodet olivat parasta ”elämän opiskeluaikaa”.

”Työ kuin työ” on hyvä elämänasenne.
Olen selannut nettiä, ja mitä siitä jäi mieleeni? Luin Jutta Larmin purkauksen tosi-tv-kommentista. Jutalla oli verenpaine kohonnut jonkun naisosallistujan syömisten arvostelusta.
Jäin miettimään miten paljon nostan itseni ja lukijoideni verenpaineita tällä palstalla.
Seuraavaksi luen eilistä paperista Hesaria. Siinä on omituinen juttu amerikkalaisesta stand-up koomikosta, jolla on typerät mielipiteet Suomen taide-elämästä.

 

[vierailija]

#15 Mainitsemani artikkeli on HS:n nettisivulla.

”Videolla Dillonin konservatiivinen puoli ryöpsähtää esiin erityisesti hänen arvioidessaan suomalaista taidetta. Hän kyseenalaistaa, voiko maa todella olla maailman onnellisin, jos sen taiteen taso on niin heikko kuin Suomessa.

”Suomessa tehdään taidetta, jolla ei ole minkäänlaista kaupallista arvoa. Joku tuottaa paskaa ja se maksetaan julkisista varoista”, hän ihmettelee. ”Se, että taidetta tuetaan julkisesti, ei tee siitä hyvää.””

 

[vierailija]

Mulla ei ole ollut unelma-ammattia. Nyt on neljäs ammatti menossa. Oon tykännyt näistä kaikista.

Fm

 

[vierailija]

Ammattini oli monen nuoren naisen unelma mutta ei se ollut minun unelma-ammattini. Pariisissa oli ihan jees ja Suomessa työt ihan ok mutta työtä siinä missä muutkin työt. Kuusi muuta ammattia tai työtä on ollut sen jälkeen ja kaikissa olen viihtynyt.
Unelma-ammattini nuorena olisi ollut lentoemäntä mutta hei olen naimisissa lentäjän kanssa.

 

[kruuttis]

kynekolookihan se olis ollut mutta järki ei riittäny siihen että olis päässy lääkikseen

 

[vierailija]

Minulla oli unelma-ammatti, mutta en koskaan päässyt yliopistoon opiskelemaan sitä.