Mä en ihan ymmärtänyt tätä Vaarasen juttua. Jotenkin tuntui kliseiseltä kirjoitukselta. Miehet on väärinymmärrettyjä raukkoja, naiset nalkuttavia akkoja. Mikä siihen tilanteeseen sitten on johdattanut? Ehkäpä siinä vaiheessa kun ollaan terapeutin puheilla, elämä on mennyt liian solmuun eikä sitä keskusteluyhteyttä enää olekaan.
Mitä Vaaranen tarkoittaa täydellisyyden tavoittelulla? Mitä täydellisyyttä naiset hakee? Mä en ihan ymmärtänyt.
Jos hän tarkoittaa, että koti on tiptop vai mihin täydellisyyteen hän viittaa? - Joo, mä olen usein joutunut toteamaan, että mä en ole mikään kotihengetär. Mä en ole sellainen nainen, että näkee, että kodissa on "naisen kosketus". Olisi sisustus hieno ja viimeisen päälle yhteensopiva. Jotenkin mua ärsyttää tämä oletus, että naiset ovat yleensäkin kiinnostuneita kodin laittamisesta. Ja mua välillä häiritsee, etten ole sellainen.
Mutta haluan, että edes välillä meillä on siistiä, ja välillä tulee puunattua viimeisen päälle - silloin joskus kun energia riittää. Joskus mies on maininnut mulle, että kun aina on niin sekaista. Se valitus loppui siihen, kun totesin, että tiedät missä imuri on, jos niin häiritsee, mies voi itsekin asialle tehdä jotain. Harvemmin se imuri kuitenkaan miehen käsiin on eksynyt, mutta ei ole enää ilennyt paljon valitellakaan.
Meillä yleensä kuitenkin tehdään isot ja yhteiset päätökset yhdessä. Ei meille ilmesty uusia huonekaluja ilman yhteistä mietintää.
Mietin sitä, miten paljon miehet sitten arvostaa, mitä naiset kotona tekee tai yleensäkin naiset elämässään tekevät? Mä olen pitänyt tärkeänä, että mulla on kodin ulkopuolistakin elämää. Kerran sain kuulla miehen kaverilta ihmettelyä, että mä olen niin paljon kotoa pois... Joo, kerran kuussa tai kahden kuukauden välein työhön liittyvää koulutusta, kerran viikossa urheiluharrastus - on se tosi "paljon". Tosin mun työ on alkuiltapainotteinen, joten joutuuhan mies lasten kanssa paljon olemaan, mikä ei toisin päin olisi yhtään ihme juttu. Ja aina omiin juttuihinsa mies on päässyt ilman mitään ongelmaa, etenkin kun on muutakin sukua lähellä auttamassa.
Mä olen pitänyt tärkeänä, että mies on mukana lasten jutuissa. Osaa käydä yksinkin neuvolassa tai lääkärissä lasten kanssa. On mukana vanhempainilloissa. Mä en halua olla yksin vastuussa lapsista. Mutta jollen olisi niin itse toiminut, että alun perin olisin sanonut, että miehenkin pitää osallistua palavereihin ja muuhun - ei mies niihin olisi lähtenyt. Nyt se on ihan itsestään selvää. Mutta jollen minä olisi siihen kiinnittänyt huomiota, olisi kaikki jäänyt minulle. Miksi näin on? Miksei mies ota asiakseen ottaa puheeksi, että hänkin haluaa osallistua lasten juttuihin? Niihin on saanut vähän kannustaa aluksi. Tämä nyt on vain oma kokemus, että on vaatinut itseltä huomioida erikseen, ettei mies jää "syrjään". Kuinka yleistä tämä on, en osaa arvioida. Kun lapsi alkoi harrastaa, oli aluksi miehelle kauhea vaatimus, että hänkin kuskaa lasta harrastuksiin, ei häntä kiinnosta. Nyt se on ihan normaalia hänellekin, kun hän on vielä nähnyt miten lapsi haluaa harrastaa.
Jotenkin mua on häirinnyt välillä, kun mä en ole mikään kotihengetär enkä pullantuoksuinen äiti. Mies on kyllä ns. perinteinen mies, osaa itsekin tehdä remonttia, autot ovat tuttuja. Mutta monen asian pystyy tekemään muutenkin kuin itse, esim. nykyautot pitää huollattaa autohuoltamolla, kun ei kotona ole tarvittavia huoltonollausvälineitäkään. Mua jokseenkin ärsyttää, että siltikin nykyaikanakin vielä yritetään naisia laittaa muottiin, että kaikkia naisia kiinnostaa koti, lapset ja kodinhoito - muuten et ole kunnon nainen tai äiti. Mies on sitten sellainen, jota ei kodinhoito kuulu edes kiinnostaakaan, muuta kuin "miehisissä" remonttihommissa ja kunhan vasara kädessä pysyy. Mutta kun nykyään (ja onko ikinä ennenkään ollut) kaikki miehet eivät ole käteviä käsistään. Ja mieskin osaa laittaa ruokaa, etenkin jos on pakko... Klisee on myös, että kaikki miehiä kiinnostaa urheilu ja naisia se ei kiinnosta... Meillä esim. asia on päinvastoin.
Joten tämä ihme yleistys nykyaikana ihmetyttää.
Se on varmaan kyllä totta, että on tärkeää, että asioista keskustellaan yhdessä ja mietitään, mitä elämältä halutaan. Että toista arvostetaan puolin ja toisin eikä väheksytä toisen olemassaoloa.