Kokemuksesta voin sanoa, että homma on ihan oikeata työtä, jos haluaa menestyä. Jos tekee osansa ja päivittää tietonsa tuotteiden vaikutuksista hommasta saa elantonsa. Tuotteet on uskomattoman hyviä, vaikkakin kalliita, jos ei itse ole jälleenmyyjä. Sitoutumiskammoisia juttu hermostuttaa, koska porukka on tiivis mutta toisaalta tunnelma ja tapahtumat ovat innostavia. Jutut äkkirikastumisista on ihan kivoja, mutta vaatii hirveästi oikeita kontakteja eli oikeita myyntitykkejä omaan organisaatioon. Normimyyjät tekee perustyötä ja ansaitsee perusansiot. Sehän on tavallista elämässä; joku tekee normaalisti ja elää, toinen panostaa ja menestyy.
Äänekkäät kritisoijat ovat eräänlaisia luusereita, joilla on tavallinen duuni, josta saa tavallisen palkan. Se ei innosta innovaatioihin, riskinottoon tai itsensä haastamiseen. Toisaalta joku näkee riskin liian suureksi vähäisten varojen suhteen. Kumpikaan vaihtoehto ei tee oikeutta mahdollisuuksien funktioon. Tuotteet on huippuja, mutta markkinointi vähän Stockmannista poikkeava. Jos kantaa rahansa Stockalle, kukaan ei valita. Goldenille irvaillaan, vaikka tuotteet toimii.
Itse olen luuseri. Liian varma elämä houkutti ja esilläolo vaivaannutti liikaa. Tuotteista jäi viiden vuoden täysi immuniteetti lentsuihin ja muihin vaivoihin, jotka tulevat taas takaisin. Koko perheelle.
Kun juttuun tutustuu, tekniikassa ei ole mitään filunkia. Jos tekee osansa, se palkitsee. Jos jäät makaamaan, se kostautuu. On väärin ajatella, että viiden vuoden päästä voi oikaista raajat, koska organisaatio vaatii huolenpitoa. Harva sähköasentaja aloittaa uransa moisia haaveillen.
Hallelujaa huutelu kommentissa on varsin halventavaa, jos ei tiedä mitä tekstin merkitys todellisuudessa tarkoittaa...