Kävin aamulla kirjoittamassa pitkät pätkät, mutta juuri kun olin painamassa lähetä-nappia, niin painoinkin puhelimesta väärää nappia ja koko teksti katosi!
Susannalle piti sanoa, että ihanat nuo sun raskausaivot!
Mulla iskee se raskausdementia yleensä synnytyksen jälkeen ja ensimmäinen vauvavuosi onkin sit vähän mitä sattuu. Olen mm. unohtanut ostokset ruokakauppaan, monesti oon heijannut ostoskärryjä vaikkei vauva olisikaan mukana kaupassa ja unohdinpa kerran hakea esikoisen hoidostakin
Aika hurjalta kuulostaa
Emppuli tuo, että suunniteltu sektio tehdään noin paljon etukäteen! En oo yhtään varautunut, et syntyis mahdollisesti jo ennen joulua tämä. Itsellä siis kans istukka kohdunsuulla, huomenna on kontrolliultra siitä ja jännittää aikalailla, et mikä on tuomio sieltä. Viimeksi siis rakenneultrassa totesi kätilö, et on siinä juurikin ihan kunnolla päällä, kun neuvolalääkäri oli asiaa katsonut muutamaa viikkoa aikaisemmin et on ihan hilkulla, onko edessä vai ei. Eli oli sitten liikkunut siinä kohtaa ikään kuin väärään suuntaan eli enemmän tielle.
Meillä pikkuisella on ollut selkeä rytmi niin kauan, kun oon liikkeet tuntenut. Potkuja tulee yleensä aamulla n. klo 9, keskipäivällä joskus klo 12-13, illasta siinä about kuuden maissa ja sitten vielä myöhäisillalla klo 22-23. Ja sit yöllä yleensä herään siinä viiden maissa, silloin saattaa myös potkutella. Saa nähdä millainen rytmi vauvalla on sitten synnyttyään.
Te, keillä on ennestään lapsia. Millaisia vauva-aikoja teillä on ollut? Mulla on kaksi aiempaa ollut aikaa helppoja vauvoja siinä mielessä, ettei meillä oo juuri koskaan valvottu ja ovat olleet varsin tyytyväisiä. Ei siis mitään pahoja koliikkihuutoja ole ollut tms. Jotenkin en osaa nytkään yhtään pelätä, että voisi olla vaikeakin vauva-aika vaan luotan siihen, että kaikki menee omalla painollaan.
Mariani, mulla ei oikeestaan oo ollut mitään meikkaamista tuntemuksia. Suppareita on aina välillä ja välillä ne on aika kivuliaitakin. Ja välillä tuntuu sit et lihakset kramppaavat alavatsalla eli tulee semmoisia ohimeneviä kiristyksiä, mitkä on myös aika kivuliaita ja estävät liikkumisen hetkeksi, mut menevät sit ohi.
Viimeksi neuvolassa meinasi alkaa ärsyttää, kun tuntui et terkka yritti etsimällä etsiä musta vikaa. Oikeasti tuli sellainen tunne, et oli pettynyt kun ei mun sokereissa ollut mitään vikaa.
Eikä oo painostakaan päässyt kertaakaan sanomaan, kun nousu on tähän mennessä ollut about kaksi kiloa koko raskauden aikana yhteensä. Verenpaineet on hyvät jne.. Jotenkin sellainen olo, et ei ymmärrä meidän tilannetta kun ei asuta yhdessä niin ajattelee, et oon jotenkin vastuuton äiti, mut sit kaikki on kuitenkin aina hyvin ja mulla on kokemustakin niin paljon, että sitä sit ärsyttää se kun ei voi mistään huomautella.
Haukkeli, mun täytyy varmaan kans alkaa tehdä jotain listoja, et ehdin hommata kaikki ajoissa. Oon ottanut noi hankinnat sen verran lunkisti ja ajatellut, et on aikaa hyvin niin kohta jää pian kaikki kauppaan, jos jouduinkin sektioon tai ennakkoon sairaalaan makaamaan.
Cubuksella poikettiin viime viikolla ja siellä oli muutama ihana body ja housuja vauvoille. Vielä jätin ne kauppaan, mut varmaan haen pari ihan uuttakin vaatetta vauvalle, kun oon niin huono jaksan kirppisten kiertelyä. Mua alkaa aina ahdistaa niissä se romujen määrä, mitä ihmiset kauppaa. Kuka oikeasti ostaa jotain vähän rikkinäisiä romuja jostain 80-luvulta? Mulle tulee aina sellainen tunne, et olisitte nyt vaan kärrännyt ne suoraan roskiin. Joskus se sun romu on ihan oikeesti kaikkien muidenkin romu eikä mikään aarre, niin kuin monesti tunnutaan ajattelevan