Moiii!
Noniin, pojat turvallisesti maailmassa!
Tiistaiaamuna päästiin siis käynnistykseen ja A:n lapsivedet menivätkin heti sisätutkimuksen yhteydessä. Siinä vaiheessa tilanne muuttuikin niin, että pääsimme suoraan synnytyssaliin eikä tarvinnut mennä välillä osastolle käynnistelemään. Sain koko päivän oksitosiinia ja 6h jälkeen kävi sen verran kipeää, että otin epiduraalin (on muuten ihana tuote!!). Kymmeneltä illalla päätettiin lopettaa yritys yön ajaksi, kun kohdunsuu ei ollut auennut aamusta yhtään lisää (yhdelle sormelle auki). Silloin alkuyöstä myös huomattiin, että mun trombosyyttiarvot olivat aika matalat ja otettiin uudet verikokeet.
Ehdin nukkua noin tunnin (ja mies kotona about saman verran), kunnes lääkäri tuli herättämään ja sanomaan, että se trombosyyttiarvo laskee nyt sellaista vauhtia, että nyt on synnytettävä
Olin siinä unenpöpperössä ihan kauhuissani ja kelasin vaan aiemmin kätilön kanssa puhumiani asioita: kohdunsuu ei ole auennut, matalat trombosyytit estävät epiduraalin laiton, trombosyytit eivät saa olla matalalla jos joudutaan leikkaukseen jne.. Olin jotenki ihan varma, et nyt ne vauvat revitään alakautta ulos ilman puudutusta, suljettuna olevan kohdunsuun kautta
Mut onneks lääkäri sitten sanoikin, että kiireelliseen sektioon mennään. Hirveetä herätä tuollaiseen, mut toisaalta enpä ehtinyt jännittää. Vapisin jo valmiiksi kuin haavanlehti sen epiduraalin vuoksi (ainakin epäilin johtuvan siitä), ja vielä jonkun verran lisää jännityksestä. Hyvä, että pysyin sängyllä
No enivei, soitin miehelle ja puoli tuntia siitä puhelusta olivat pojat jo syntyneet
Mieskin ehti hyvin mukaan, onneksi asumme lähellä sairaalaa! Molemmat vauvat rääkäsivät heti voimakkaasti ja voivat muutenkin hyvin, 9/9 pisteen vauvoja.
A: 3165g, 51cm
B: 3285g, 50cm
Menimme yöksi takaisin synnytyssaliin ja vietimmekin siellä myös seuraavan yön. Mulla epäiltiin/epäillään HELLP-syndroomaa, koska just nuo trombbarit ja mm. hemoglobiini laskivat aika alas. Muuten oireet eivät juuri ole siihen täsmänneet, mutta muutakaan selitystä ei oikein keksitty. Tänään arvot lähtivät hitaaseen nousuun, joten saimme paikan synnyttäneiden osastolta. Eli sen osalta voin käsittääkseni ihan hyvin. Nyt vaan opettelen elämään sektioarven kanssa. Auts, auts, auts..
Ja voi Pojat - ne on niiiin ihania!
Raida: No tässä vaiheessa voin kai jo ko. sairaalan mainita, minut on kyllä jo tunnistettu jos tuttuja täällä on
Eli kyseessä on Kymenlaakson keskussairaala. Kun meidät otettiin synnärille sisään, vuodeosastolla oli toivoton tilanne. 33 virallista potilaspaikkaa ja sisällä 47 potilasta. Synnyttäneitä paikkajonossa synnytyssaleissa. Tänään kuulinkin just tuosta, et Helsingissäkin on hurja synnytysruuhka. Samanlainen uutinen löytyi myös koskien tätä KOKS:ia. Mut ei voi kuin kehua, kuinka ihanasti henkilökunta hoiti työnsä kiireestä huolimatta!! Ihan huippupaikka!
Tsemppiä sulle Raida viimeisiin päiviin! Synnytys voi olla jo ihan nurkan takana
Tilulilu *poks* 38+5