Helmikuun helmet 2017 *elokuussa*

Bettinah oletko ajatellut kokeilla akupunktiota? Siin on iso mahdollisuus että olo helpottaa huimasti! Mä oksensin ja laihduin rajusti viikolle 24-25 asti, kunnes tajusin kokeilla akupunktiota. Ekan kerran jälkeen jäi oksentelu ja toisen kerran jälkeen koko pahoinvointi, tosin mul oli siinä hieman alkanu muutenkin helpottaa mut ero oli huima! Suosittelen lämpimästi mut en oo varma millä viikolla siel saa alkaa käydä mut soittamalla se selviää!
En ole kuullut edes tälläisestä! Kiitos! Täytyykin kysellä. Tällä hetkellä olen valmis mihin vain :D
 
Me ei olla kerrottu kun ihan lähemmille ystäville ja molempien vanhemmille. Töissä kerron vasta parin viikon päästä kun on nt-ultra ohi. Ei minusta kyllä huomaakaan että raskaana olisin. Varsinkin kun alun turvotus loppui.

Rosuliina 10+5
 
Meillä tietää perhe ja tietyt ystävät. Töissä tietää työpari, kun oli oikeastaan pakko tunnustaa :) en tiedä miten kauan pystyn salaamaan, kun tutut on jo sanonut että ihan selvästi näkee :eek: vielä ois vähän aikaa, että voi kertoo kun viikkoja nyt 10+3. En tiedä milloin tuo turvotus häviää, mutta ei ehkä mene läpi ihan perus lihominen :ROFLMAO:
 
Kerroin eilen töissä esimiehille ja omalle tiimille, koska toivoin säästyväni rankoilta yövuoroilta. Kaikki meni hyvin ja työvuorot laitettiin nyt mulle sopiviksi. Suomeen perheelle ja ystäville en ole vielä kertonut ja tässä mietinkin, että miten sen tekisin. Facebook-ryhmässä, sähköpostilla vai Skypessä? Appivanhemmille täällä kerrotaan varmaan ensi viikolla nt-ultran jälkeen.
 
Mä kerroin mun isälle jo heti alussa koska piti ryhtyä maalaushommiin, mutten nyt sitten uskaltanut. Äitilleni kerroin hänen synttärinään heti nt-ultran jälkeen laittamalla kortin mukana ultrakuvan ja korttiin onnittelut myös tulevasta isoäitiydestä. Mies kertoi myös vanhemmilleen heti sen jälkeen. Töissä kertomista olen miettinyt,,tai siis sen ajankohtaa. Tällä hetkellä olen vielä kesälomalla, mutta reilun viikon päästä pitäisi mennä takaisin. Ehkä kerron vasta syyskuussa, jos en sitä ennen paisu kauheasti. :)
 
Karkkipallero, esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla. Salista vauva lähti kätilön ja isän kanssa vuodeosastolle siksi aikaa kunnes mut oli kursittu kasaan. Heräämössä olin yksin n. tunnin verran kunnes sain toista jalkaa vähän liikutettua. Osastolla odotti nälkäinen vauva ja isä. Vauva sai koko ajan olla vierellä, isä tietysti auttoi vauvan siirtelyssä. Imetyksen kannalta on tärkeää saada vauva heti ihokontaktiin vaikka syntyisikin sektiolla, kuulostaa oudolta että vauva kärrättäisiin pois, jos äidin vointi vain sallii huolehtia vauvasta.. Sängystä pääsin jalkeille 8 tuntia leikkauksen päättymisestä, jolloin apukäsien tarvekin väheni :)
 
Imetyksen kannalta on tärkeää saada vauva heti ihokontaktiin vaikka syntyisikin sektiolla, kuulostaa oudolta että vauva kärrättäisiin pois, jos äidin vointi vain sallii huolehtia vauvasta..

Ei toiminut puhelimessa oikein lainaus.. Niinpä, siksi tällä kerralla aion vaatiakin että päästään vauvan kanssa nopeammin yhteen! Pitää ottaa puheeksi jo neuvolassa tämä!
 
  • Tykkää
Reactions: Maikkki
Kertomisesta : meillä ei edelleenkään tiedä muut kuin mun äiti ja mun ja mieheni ystäväpariskunta. Ollaan miehen kans kumpikin sellaisia ettei juuri välitetä huudella asioistamme jos ei siihen ole jotain syytä. Mentiin kihloihinkin aikonaan puhumatta kenellekään, muut sai huomata omia aikojaan. Sama tämän raskauden kans (niinku edellisenkin kans) että ei kerrota ennenku ihmiset ite kysyy tai asia jotaki kautta luontevasti tulee puheeksi. En vaan nää siis mitään syytä mennä kellekään ilmottamaan että "oon muuten sitte raskaana" :D Kyllähän sitä joskus saa lähipiiristä moitteita, kun ei oo kerrottu, mutta Kait me ollaan vähä semmosia että "kellä onni on se onnen kätkeköön" :love:

Miehen vanhemmille en todellakaan edes halua kertoo, en haluais kertoo ikinä :confused: Ja varmaan mies sen kertomisen heille hoitaakin kunhan kokee tarpeelliseksi. Meillä on tosiaan hyvin nihkeät välit erityisesti miehen äidin kanssa. Hän inhoo mua niin ettei voi edes tekstiviestillä kysyä jos jotain on, vaan kysyy kaiken mieheni kautta. .. Mun poikaa kohtelee ku paskaa eikä oo kiinnostunut kuopuksestakaan oikein millään tavalla vaikka on sentään biologinen lapsenlapsi. Heille synty ensimmäinen biologinen lapsenlapsi vain 3 kk ennen meidän kuopusta, tää ensin syntynyt tuli heidän vanhimmalle pojalle ja "maailman ihanimmalle ja rakkaimmalle miniälle " ja heijän perhe on nyt siis kaikki kaikessa ja me ollaan niitä joille on ihan sama käydäänkö ees kylässä. Niin ja anoppi tosiaan inhoo mua yli kaiken koska mulla on pokkaa olla sen kanssa eri mieltä asioista. o_O En siis taivu hänen tahtoon joka asiassa enkä hyväksy hänen oikkuja (on äärimmäisen kiero ja ilkeä ihminen) niin oon sitte se huono miniä, uskon että se ei edes toivois mulle ja pojalleen lisää lapsia. ..

Tämmönen omaelämäkerta taas, sorry!!! :LOL:
 
  • Tykkää
Reactions: äippä 84
haasu: Mä annan kaikki sympatiani.. :LOL: vaikka mulla oo ei ihan sama tarina kun sulla, mutta mulla kanssa suvussa yks kiero ja ilkeä vanhempi ihminen, joka ihan päin naamaa suoranaisesti vittuilee ja tämähän on melkein katastrofi tämä raskaus, kun ei olla naimisissa...:rolleyes: ei anneta negatiivisten ihmisten kaataa meitä (y)
 
Hei, koitin äsken dopplerilla kuunnella enkä löytänyt sykettä. Voiko olla siitä että juuri söin? Vaikuttaako se jotenkin? Kuuntelen myöhemmin uudestaan mutta aina se stressaa kun ei kuule. Varsinkin näiden kipujen jälkeen. Vaikka eilen juuri katsottiin että kaikki hyvin niin silti stressaa. Voiko olla jo ylempänä (vauva siis)? Nyt neuvolan mukaan rv 10+6. Oman laskelman mukaan 11+2
 
Bettinah ihana kuulla että voit jo paremmin. Nyt sinun kannattaa rauhoittua ja levätä, kehosi on kokenut kovia pahoinvoinnin kanssa eikä murehtiminen varmasti tee hyvää. Uskalla luottaa siihen että vauvalla on kaikki hyvin.

Ja ihanat naiset! Minulla on vihdoin ja viimein maha! Olkoonkin että on toispuoleinen pallura joka näkyy vain selällään ollessa. Se on kuitenkin ensimmäinen viite siitä että joku siellä kasvaa. Kukaan muu sitä ei varmasti huomaa, ei ehkä vielä viikkoihin kun ei ole turvotustakaan (minkä vuoksi ehkä näkyykin?), mutta minulla on nyt jotain mitä silitellä. Selälläni ollessani. Se on ihanaa.

Metsäminttu 12+1
 
Metsäminttu, oot ihan oikeessa. <3 löysin ne äänetkin kun rauhoituin. Hirveän hysteerinen olen koko ajan koska mulla kova menettämisen pelko ja mulla on jo niin suuri side tähän pieneen joka vatsassa kasvaa <3 nyt täytyy alkaa rauhoittua ja rentoutua.
 
  • Tykkää
Reactions: Karkkipallero
Mä juuri lopettelen esikoisen imetystä, yks yöimetys on vielä jäljellä. Yllättävän haikeaa on ollut, vähän helpottaa kun miettii että toinen pieni sitten talvella ja toivottavasti hänenkin kanssaan imetys onnistuu hyvin.

Me on kerrottu vasta mun vanhemmille, kun tarvittiin esikoiselle hoitaja nt-ultran ajaksi. Äitini työvuorojen mukaan varasin ajan, enää vajaa viikko! Mutta ultran jälkeen muille sukulaisille ja ystäville. Facebookissa tms en huutele eikä oo ollut tapana. Niin ja joo yksi ystävä tietää, pakko oli kertoa siinä hänen kaksiviikkoista vauvaansa nuuhkiessa! Mutta odotan kyllä kertomista, niin paljon kyselty että kuinka pitkään aion olla esikoisen kanssa kotona yms ja on hankala vastata kun tietää että tammikuussa alkaa uus äitiysloma...
 
Pahoinvointi ja vitamiinit; B6 puutos voi aiheuttaa raskausaikana pahoinvointia. B-vitamiinien merkitystä ei varmaan muutenkaan voi korostaa liikaa. Monivitamiineissa on täyteaineita, jotka voivat aiheuttaa ongelmia ja huonoa oloa. Parasta olisi tietysti saada tarpeelliset vitamiinit monipuolisen ruokavalion turvin, mutta pilleripurkkiin tarttuessa on eduksi valita mahdollisimman vähän lisä- ja apuaineita sisältävä tuote. Aamu vitamiinien ottoaikana saattaa myös olla haaste, sikäli jos huonoon oloon on taipumusta.
 
En nyt jaksanut alkaa lukemaan kaikkia tulleita viestejä, kun oli niin hurjasti ja mieli ei mikään mahtavin. Oli pakko tulla tänne avautumaan. Omille kavereille turha avautua, kun eivät ole olleet koskaan raskaana eivätkä tiedä mitään näistä olotiloista.
Tänään mielialan vaihteluja ollu ääripäistä toiseen. Eka saattaa olla normaali mieli ja naurattaa, mutta ihan yhtäkkiä saatan raivota ja sen jälkeen itkeä kauheasti. Mies ei todellakaan ymmärrä minua nyt ja tuntuu aina muutenkin, ettei siltä oikein saa tukea raskaudessa. Sehän on tänään monesti itkun syynä ollutkin. Tänään ollu myös stressiä ja ahdistusta. Nimittäin olemme siskoni kanssa suunnitelleet, että lähtisimme käymään päiväseltään kesäloma reissulla ja tietenkin miehet mukaan. Mieheni on todella huono lähtemään minnekkään. Aina vaan pitäisi olla kotona. Ainut minne sen saa lähtemään on kauppaan ja hakemaan jostain ruokaa, sekin yleensä syödään kotona. Mietin jo kuinka ihana lapsuus meidän lapsella tulee olemaan, kun isä ei suostu lähtee minnekkään reissuun.
Yritän tälläkin hetkellä rauhottua omassa rauhassa, mutta pulssia nostattaa sekin, ettei mieheni käynyt kuin vilkasemassa huoneen ovelta sanomatta sanaakaan. Sellaista tukea täällä kumppanilta raskauteen. Puhuminen hänen kanssa vois auttaa, mutta heti, kun mua alko raivostuttamaan (ei miehestäni johtuen eikä sille osoitetusti) niin hän vain totesi "ja taas" ja pisti kuulokkeet korvilleen ettei kuule minua. :unsure:
Muilla saman laisia kokemuksia tai kokemusta raskausajan masennuksesta? Tai muuten vain rajuista mielialan vaihteluista?(n)
 
Viimeksi muokattu:
Nyt, kun mieli alkanut tasaantumaan (ainakin toistaiseksi) niin malttoi lukea tulleita viestejä.
Kertomisesta: Kerrottiin mieheni isälle, kun tuli luontevasti häneltä puheeksi ukiksi tuleminen. Hän jo pitkään toivonut lapsenlasta. Minun vanhemmille emme ole saaneet vielä kerrottua asiasta. Keskiviikkoisen nt-ultran jälkeen varmaan sitten annetaan kuva käteen ja saavat siitä itse päätellä. :D Miehen äitiin meillä ei ole kovin lämpimät välit eikä mies aio hänelle kertoa koko raskaudesta ainakaan vähään aikaan. Hän ei ole oikein kiinnostunut mieheni veljen lapsestakaan.:cautious: Serkulleni oli pakko kertoa, kun oltiin lähdössä illan viettoon yhdessä. Miehen veljelle ja hänen vaimolle kerrottiin ihan ensimmäisenä ja lähimmille ystäville ollaan kerrottu. Mieheni kaverit jotka ei vielä asiasta tiedä varmaan osasivat alkaa jotain epäilemään eilen heidän ollessa meillä. Minun nimittäin piti käydä oksentamassa ja kuulin yhden kavereista kysyvän mieheltäni onko minulla oksennustauti.:ROFLMAO:
 
:cool:Mun uusin himo on play maitokaakao. Juonut tänäänkin sitä yli litran :eek: :D normaalia kaakao en voi juoda kun vatsa menee sekaisin mutta toi jostain syystä menee. Ihan todella hyvää <3
Mie juon ihan tavallista kaakaota, mutta ai että on hyvää. :p
Miulla on ollut vähän huono omatunto meetvurstin syömisestä. Normaali kinkku ei uppoa nyt ollenkaan ja suolalihaa ei löydä kaupasta kuin satunnaisesti. Oon sit syöny leivän päällä muutaman siivun metukkaa. Oon kyl lohduttanut itseäni sillä, että kaikki kaverit on saaneet syödä sitä ihan rauhassa ja että tuskin mikään HK:n tai Snellmanin metukka on kovin vaarallista.

Miulla alkaa maanantaina asiakaskäynnit pitkästä aikaa. Jännittää aika paljon, että miten tämä iso asia tulee nyt oikein esille ja kuinka paljon keho kestää ruumiillista (joskin melko ergonomista) työtä. Miulla maha näkyy jo aika selvästi, mutta ehkä selvimmin ero näkyy asiakkaille siinä, etten enää mahdu vanhoihin työvaatteisiin.

Huhuilin tuolla aiemminkin, mutten muistaakseni saanut vastauksia. Oletteko nähneet jossain liikkeissä vielä olevan äitiysvaateosastoa?
 
Mie juon ihan tavallista kaakaota, mutta ai että on hyvää. :p
Miulla on ollut vähän huono omatunto meetvurstin syömisestä. Normaali kinkku ei uppoa nyt ollenkaan ja suolalihaa ei löydä kaupasta kuin satunnaisesti. Oon sit syöny leivän päällä muutaman siivun metukkaa. Oon kyl lohduttanut itseäni sillä, että kaikki kaverit on saaneet syödä sitä ihan rauhassa ja että tuskin mikään HK:n tai Snellmanin metukka on kovin vaarallista.

Miulla alkaa maanantaina asiakaskäynnit pitkästä aikaa. Jännittää aika paljon, että miten tämä iso asia tulee nyt oikein esille ja kuinka paljon keho kestää ruumiillista (joskin melko ergonomista) työtä. Miulla maha näkyy jo aika selvästi, mutta ehkä selvimmin ero näkyy asiakkaille siinä, etten enää mahdu vanhoihin työvaatteisiin.

Huhuilin tuolla aiemminkin, mutten muistaakseni saanut vastauksia. Oletteko nähneet jossain liikkeissä vielä olevan äitiysvaateosastoa?
H&M:llä on ainakin :) sieltä ajattelin itse katsella. Käynyt pyörähtää silloin tällöin mutta en oo vielä ostanut.
 

Yhteistyössä