H
Huolestunut odottaja
Vieras
Olen edennyt raskaudessani lähes puoliväliin. Stressiä odotukseen liittyi viimeksikin, pari keskenmenoakin takana, mutta hetkeksi olo helpottui niskaturvotusultran jälkeen, kun siellä oli kaikki kunnossa eikä seulatuloksissakaan huolestuttavaa.
Tilanne kuitenkin muuttui rv 17, kun alkoi tulla verisiä vuotoja. Niitä on parin viikon ajan tullut lähes joka päivä. Nyt mennään siis viikolla 19. Olen yrittänyt saada vuotoja tutkituksi, mutta huonolla menestyksellä. Terveyskeskuksen päivystyksessä yleislääkäri ei osannut arvella mitään syytä vuodoille, edes sikiön elossaolemista ei pystytty tarkastamaan. Kun vuodot jatkuivat, sain ajan neuvolalääkärille. Mutta ei hänenkään käytössään ollut ultraa eikä siten vuotojen syytä voitu varsinaisesti tutkia. Ohjeeksi olen saanut, että jos vuodot runsastuvat ja niihin liittyy kovia kipuja, yhteys (uudelleen) päivystykseen, josta sitten kirjoitettaisiin lähete naistentautien poliklinikalle. Mutta runsaat vuodot ja kovat kivuthan merkitsisivät jo menossa olevaa keskenmenoa, jolloin asialla ei voitaisi varmastikaan enää mitään tehdä. Ja silloinkin tuo reitti hoidon piiriin niin mutkikas, että eiköhän se sikiö ehtisi syntyä jo terveyskeskuksen päivystyksessä jonotellessa.
Äitiyspoliklinikalle ei pääse ennen rv 22. Sen jälkeen onkin ohje, että veristen vuotojen ilmetessä pääsee äitiyspolille suoraan tarkastukseen/hoitoon ilman lähetettäkin. Mutta ennen rv 22 raskaus ja sikiö onkin vain naistentauti, jota ei pyritä auttamaan ennen kuin on liian myöhäistä.
Tämä rajoitus on ilmeisesti oman kuntani tekemä, netistä olen lukenut toisenlaisia kokemuksia ja monesti äitiyspolille on ilman taistelua päässyt tutkittavaksi paljon varhaisemmillakin viikoilla.
Vaihtoehtona on jo toki ensimmäisellä yhteydenottokerralla neuvolaan ehdotettu, että menisin "omalle gynekologilleni." Tämä "oma gynekologi" oli jopa kunnan järjestämässä papa-seulonnassa taho, johon olisi pitänyt ottaa yhteyttä, jos papassa muutoksia havaitaan. Naisten terveydenhoito pyritään siis ulkoistamaan yksityiselle sektorille. Tuskinpa miehiä kehotetaan olemaan yhteydessä "omaan urologiinsa", jos heillä on genitaalialueilla syöpäepäily.
Millaisia kokemuksia teillä on, onko julkiselta sektorilta saanut apua ilman viikkorajoja raskausajan ongelmissa? Vai onko vaan ehdoteltu omaa gynekologia tai odottelua siihen asti, että keskenmeno on selvästi käynnissä?
Tilanne kuitenkin muuttui rv 17, kun alkoi tulla verisiä vuotoja. Niitä on parin viikon ajan tullut lähes joka päivä. Nyt mennään siis viikolla 19. Olen yrittänyt saada vuotoja tutkituksi, mutta huonolla menestyksellä. Terveyskeskuksen päivystyksessä yleislääkäri ei osannut arvella mitään syytä vuodoille, edes sikiön elossaolemista ei pystytty tarkastamaan. Kun vuodot jatkuivat, sain ajan neuvolalääkärille. Mutta ei hänenkään käytössään ollut ultraa eikä siten vuotojen syytä voitu varsinaisesti tutkia. Ohjeeksi olen saanut, että jos vuodot runsastuvat ja niihin liittyy kovia kipuja, yhteys (uudelleen) päivystykseen, josta sitten kirjoitettaisiin lähete naistentautien poliklinikalle. Mutta runsaat vuodot ja kovat kivuthan merkitsisivät jo menossa olevaa keskenmenoa, jolloin asialla ei voitaisi varmastikaan enää mitään tehdä. Ja silloinkin tuo reitti hoidon piiriin niin mutkikas, että eiköhän se sikiö ehtisi syntyä jo terveyskeskuksen päivystyksessä jonotellessa.
Äitiyspoliklinikalle ei pääse ennen rv 22. Sen jälkeen onkin ohje, että veristen vuotojen ilmetessä pääsee äitiyspolille suoraan tarkastukseen/hoitoon ilman lähetettäkin. Mutta ennen rv 22 raskaus ja sikiö onkin vain naistentauti, jota ei pyritä auttamaan ennen kuin on liian myöhäistä.
Tämä rajoitus on ilmeisesti oman kuntani tekemä, netistä olen lukenut toisenlaisia kokemuksia ja monesti äitiyspolille on ilman taistelua päässyt tutkittavaksi paljon varhaisemmillakin viikoilla.
Vaihtoehtona on jo toki ensimmäisellä yhteydenottokerralla neuvolaan ehdotettu, että menisin "omalle gynekologilleni." Tämä "oma gynekologi" oli jopa kunnan järjestämässä papa-seulonnassa taho, johon olisi pitänyt ottaa yhteyttä, jos papassa muutoksia havaitaan. Naisten terveydenhoito pyritään siis ulkoistamaan yksityiselle sektorille. Tuskinpa miehiä kehotetaan olemaan yhteydessä "omaan urologiinsa", jos heillä on genitaalialueilla syöpäepäily.
Millaisia kokemuksia teillä on, onko julkiselta sektorilta saanut apua ilman viikkorajoja raskausajan ongelmissa? Vai onko vaan ehdoteltu omaa gynekologia tai odottelua siihen asti, että keskenmeno on selvästi käynnissä?