V
vierailija
Vieras
Olen ihan aikaihminen mutta tuntuu että olen ihan hukassa. Tai ehkä syynä on se että mies väittää minun olevan epänormaali..Kukaan muu nainen ei kuulemma ole tämmöinen .
Joten kysyn nyt teiltä mitä mieltä olette..ehkä samalla selviää että olenko minä oikeasti se joka on jotenkin kohtuuton.
Homman nimi on siis tämä :
Olen seurustellut / ollut yhdessä tämän miehen kanssa n. 3 kk.Asumme eri paikkakunnilla. Alussa mies puhui taukoamatta kuinka haluaa olla yhdessä, muuttaa lähemmäksi yms.
Silloinkaan ei ollut kyllä mitään mahdollisuutta tavata kuin sen kerran viikossa...joskus kaksi.muutama tunti yleensä myöhään illalla ja siinä se. Piti kuitenkin yhteyttä päivittäin...en ajatellut asiasta kovin kummoisia, en edes haluaisi olla yhdessä 24/7 kenenkään kanssa mutta toki jos suhteeseen rupeaa niin pitäähän se sisällään jonkunnäköistä yhteistä aikaa..kai?
Jnk ajan kuluttua selvisi että mitkään muutot saati yhdessäolot onnistu..ei vaan halunnut menettää minua. Tämä siis ihan miehen yhtäkkisenä tunnustuksena.
Ei ole valmis / pysty ns. Oikeaan suhteeseen...mutta rakastaa ja yrittää minkä voi.
No..tässä minä olen vieläkin mutta mitä tämä sitten on ?
-Mies kyllä soittaa päivittäin...mutta se on hyvin lyhyt puhelu ja aina hänen ehdoillaan, toisinsanoen hän soittaa.jos en vastaa heti saan osakseni Raivoamista...Miksi en vastaa yms. Asiasta puhuminen ei auta. Minun on vahdattava puhelinta. Jos en vastaa en kuule enään mitään loppupäivänä.
en voi soitella milloin vain, tai voin...mutta harvemminpa se vastaa tai jos vastaa eI ikinä pysty / ehdi puhumaan.
On kyllä käytännössä joka päivä sen 15 h töissä mutta...yhteydenpito on siis n.5-10 min päivä.
- tapaamiset ovat samaa luokkaa..1 ilta viikossa...se muutama tunti. Eikä Silloinkaan mitään juuri yhdessä tehdä. Edes yhtä 24h emme ole olleet kimpassa.
- lupailee vaikka mitä..mutta eivät ne lupaukset toteudu.
- on hyvin hyvin äkkipikainen, ja jos minun äänensävyni vaikkapa on hänen mielestään väärä alkaa huuto.
Kuulen jatkuvasti kuinka minä suututan hänet, minun syytäni ettei tämä toimi...ja tosiaan tuo että kukaan muu nainen ei olisi onneton...minussa se vika on . Erolla uhkailu on arkipäivää...vitsi lähes jo.
Myönnän että olen hetkittäin melko ' kylmä' nykyään...mutta vaikea tässä olla rakastava ja onnellinen kun sillä ei ole mitään väliä. Ihan suoraan on sanottu päin naamaa että tästä ei välttämättä ikinä tule oikeaa suhdetta, mies ei pysty enempään..ym. ja kun olen käytännössä aina yksin.
Miksi minä kuvittelen että seurustelu on yhdessäoloa ...ainakin vähän enemmän ? Yhteydenpitoa? Samahan se olisi olla sinkku ja panna jonkun kanssa kerran viikossa? Vaikka minä lähettäisin viestejä..Ehdottaisin asioita, antaisin kaiken minkä voin..mikään ei silti muuttuisi.
Olen jo huomannut että minun tunteeni eivät merkkaa mitään..häntä pitää ymmärtää ja hänellä on nIin ja niin paljon stressiä ym.ym
Ei myöskään tunnu siltä että sillä on suurta merkitystä menenkö vai en..
Kertokaa mielipiteenne. .Eniten kiinnostaa nimenomaan se , että miten määrittelette yhdessäolon?
Joten kysyn nyt teiltä mitä mieltä olette..ehkä samalla selviää että olenko minä oikeasti se joka on jotenkin kohtuuton.
Homman nimi on siis tämä :
Olen seurustellut / ollut yhdessä tämän miehen kanssa n. 3 kk.Asumme eri paikkakunnilla. Alussa mies puhui taukoamatta kuinka haluaa olla yhdessä, muuttaa lähemmäksi yms.
Silloinkaan ei ollut kyllä mitään mahdollisuutta tavata kuin sen kerran viikossa...joskus kaksi.muutama tunti yleensä myöhään illalla ja siinä se. Piti kuitenkin yhteyttä päivittäin...en ajatellut asiasta kovin kummoisia, en edes haluaisi olla yhdessä 24/7 kenenkään kanssa mutta toki jos suhteeseen rupeaa niin pitäähän se sisällään jonkunnäköistä yhteistä aikaa..kai?
Jnk ajan kuluttua selvisi että mitkään muutot saati yhdessäolot onnistu..ei vaan halunnut menettää minua. Tämä siis ihan miehen yhtäkkisenä tunnustuksena.
Ei ole valmis / pysty ns. Oikeaan suhteeseen...mutta rakastaa ja yrittää minkä voi.
No..tässä minä olen vieläkin mutta mitä tämä sitten on ?
-Mies kyllä soittaa päivittäin...mutta se on hyvin lyhyt puhelu ja aina hänen ehdoillaan, toisinsanoen hän soittaa.jos en vastaa heti saan osakseni Raivoamista...Miksi en vastaa yms. Asiasta puhuminen ei auta. Minun on vahdattava puhelinta. Jos en vastaa en kuule enään mitään loppupäivänä.
en voi soitella milloin vain, tai voin...mutta harvemminpa se vastaa tai jos vastaa eI ikinä pysty / ehdi puhumaan.
On kyllä käytännössä joka päivä sen 15 h töissä mutta...yhteydenpito on siis n.5-10 min päivä.
- tapaamiset ovat samaa luokkaa..1 ilta viikossa...se muutama tunti. Eikä Silloinkaan mitään juuri yhdessä tehdä. Edes yhtä 24h emme ole olleet kimpassa.
- lupailee vaikka mitä..mutta eivät ne lupaukset toteudu.
- on hyvin hyvin äkkipikainen, ja jos minun äänensävyni vaikkapa on hänen mielestään väärä alkaa huuto.
Kuulen jatkuvasti kuinka minä suututan hänet, minun syytäni ettei tämä toimi...ja tosiaan tuo että kukaan muu nainen ei olisi onneton...minussa se vika on . Erolla uhkailu on arkipäivää...vitsi lähes jo.
Myönnän että olen hetkittäin melko ' kylmä' nykyään...mutta vaikea tässä olla rakastava ja onnellinen kun sillä ei ole mitään väliä. Ihan suoraan on sanottu päin naamaa että tästä ei välttämättä ikinä tule oikeaa suhdetta, mies ei pysty enempään..ym. ja kun olen käytännössä aina yksin.
Miksi minä kuvittelen että seurustelu on yhdessäoloa ...ainakin vähän enemmän ? Yhteydenpitoa? Samahan se olisi olla sinkku ja panna jonkun kanssa kerran viikossa? Vaikka minä lähettäisin viestejä..Ehdottaisin asioita, antaisin kaiken minkä voin..mikään ei silti muuttuisi.
Olen jo huomannut että minun tunteeni eivät merkkaa mitään..häntä pitää ymmärtää ja hänellä on nIin ja niin paljon stressiä ym.ym
Ei myöskään tunnu siltä että sillä on suurta merkitystä menenkö vai en..
Kertokaa mielipiteenne. .Eniten kiinnostaa nimenomaan se , että miten määrittelette yhdessäolon?
