Toggle sidebar

Sietämätön vauvakuume JO NYT

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vertaistukea kaipaava
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vertaistukea kaipaava

Vieras
Pakko avautua jonnekkin. Ikää vasta 17 vuotta ja aivan kamala vauvakuume. Olen aina ollut lapsirakas, mutta viimeinen vuosi on ollut jo ihan hullua. Tuntuu kurjalta, että sukulaiset ja tuttavat saavat lapsia ja itse ei vielä voi olla samassa tilanteessa. Suurin osa oman ikäisistä haluaa vielä mennä ja kokea nuoruuttaan, itse taas haluaisin jo poikaystävän kanssa rakentaa pesää ja perhettä. Mikä ihme avuksi? :unsure: Onko muita samassa tilanteessa olevia/olleita? Minkä ikäisinä aloititte perheen perustamisen?
 
Koita suhtautua asiaan realistisesti.
Jos todella haluat lapsen ja olet parisuhteessa, opiskelujen loppusuoralla ja työpaikka tiedossa eli asiat mallillaan niin hankkikaa sitten se lapsi.
Ei se ole mitenkään kamalaa tai tavatonta hankkia lapsia 17-18-vuotiaana.
Pääasia, että on oikeasti puntaroinut tilannettaan ja miettinyt mys niitä negatiivisia puolia lastenhankinnassa.
Jos taas lasten hankkiminen ei tule kysymykseen, keskity niihin hyviin puoliin.
Sulla on vielä vuosia aikaa hankkia lapsia ja vakiintua, elää perhe-elämää.
Kun siihen ryhdyt, nuoruutta ja vapautta ei enää koskaan saa samalla tavalla takaisin.
Toki voi tehdä monia samoja asioita kuin ennen lapsiakin, mutta aina lasten ehdoilla.
Nuorena ja lapsettomana voit matkustaa, vaihtaa miestä, valvoa öitä ja muuttaa extempore toiselle paikkakunnalle, lähteä vaihtariksi/vapaaehtoistyöhön ulkomaille, kokeilla kaikkea.
Sitä vapautta ei kertakaikkiaan voi saada enää koskaan lastenhankinnan jälkeen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vertaistukea kaipaava:
Pakko avautua jonnekkin. Ikää vasta 17 vuotta ja aivan kamala vauvakuume. Olen aina ollut lapsirakas, mutta viimeinen vuosi on ollut jo ihan hullua. Tuntuu kurjalta, että sukulaiset ja tuttavat saavat lapsia ja itse ei vielä voi olla samassa tilanteessa. Suurin osa oman ikäisistä haluaa vielä mennä ja kokea nuoruuttaan, itse taas haluaisin jo poikaystävän kanssa rakentaa pesää ja perhettä. Mikä ihme avuksi? :unsure: Onko muita samassa tilanteessa olevia/olleita? Minkä ikäisinä aloititte perheen perustamisen?
Click to expand...

Osta Rääkkyvä nukkevauva ja harjoittele.
 
Mun mielestä ensin pitää olla itsenäinen. Oma talous eli työpaikka, ei vanhempien ja sossun kuulu elättää, sen varaan ei saisi rakentaa elämäänsä.

Vanhemmat eivät ole niitä automaattisia ilmaisia lastenhoitajia, siis teiniäidinkään vanhemmat.

Riippuu missä asut mutta auto ja ajokortti helpottaa elämää, niihinkin menee muutama tonni.

Vuokra 500, ruoka/vaatteet/vakuutukset/autokulut/muu elämä 800, miten maksat nämä? Ilman koulutust ja työtä?
 
  • Tykkää
Reactions: Boobabe
Mikä sinulla on elämäsi tavoite? Olla teininä ilman yo-tutkintoakaan äidiksi tullut, ehkä useammallekin lapselle. Teinipoikkis saattaa kyllästyä kotileikkiin, ja sitten oletkin yksin niiden lasten kanssa. Lähihoitajaksi ehkä jossain vaiheessa, joskin ne lapset häiritsee kovasti tentteihin lukemista ja muutenkin opiskelua, etkä ehkä saa sitäkään tutkintoa tehdyksi. Lapsi sitoo sinut täysin, et ymmärrä sitä ennen kuin lapsen olet saanut. Sekin on mahdollista , että et ehkä saa aikaiseksi opiskeltua mitään lasten synnyttyä.
Suosittelisin jättämään vauvahaaveet, hoida tuttujen vauvoja, jotta saat hoivaviettiäsi tyydytettyä. Hanki itsellesi kunnon koulutus ja ammatti. Sinulla on vielä ainakin 20 vuotta aikaa tehdä vauvoja.
 
  • Tykkää
Reactions: Jenn_
Siis ihan oikeasti! Onko täällä kaikki jotain sossu/teinimameja jotka koettaa saada ap:n samaan kuseen missä itse ovat?? Ei, ei ole järkevää että 17-v, työtön ja kouluttamaton = rahaton, vetää itsensä tarkoituksella tiineeksi.

Jos mielestäsi olet niin aikuinen että pystyt huolehtimaan lapsesta hanki ensin töitä. Rahaa tarvitaan jos haluat ITSE lapsesta huolehtia eikä niin että sossulla sen maksatat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nelda:
Mikä sinulla on elämäsi tavoite? Olla teininä ilman yo-tutkintoakaan äidiksi tullut, ehkä useammallekin lapselle. Teinipoikkis saattaa kyllästyä kotileikkiin, ja sitten oletkin yksin niiden lasten kanssa. Lähihoitajaksi ehkä jossain vaiheessa, joskin ne lapset häiritsee kovasti tentteihin lukemista ja muutenkin opiskelua, etkä ehkä saa sitäkään tutkintoa tehdyksi. Lapsi sitoo sinut täysin, et ymmärrä sitä ennen kuin lapsen olet saanut. Sekin on mahdollista , että et ehkä saa aikaiseksi opiskeltua mitään lasten synnyttyä.
Suosittelisin jättämään vauvahaaveet, hoida tuttujen vauvoja, jotta saat hoivaviettiäsi tyydytettyä. Hanki itsellesi kunnon koulutus ja ammatti. Sinulla on vielä ainakin 20 vuotta aikaa tehdä vauvoja.
Click to expand...

Mistähän se johtuu, että hyvin moni sekä opiskelee että käy töissä, vaikka on pieniä lapsia? Ja ne opiskelutkin voivat olla mitä vaan, paljon muutakin kuin lähihoitajakoulutus. Vauva-aikana toki on sidoksissa vauvaan (tosin vain toinen vanhemmista kerrallaan), mutta halutessaan noin 9kk iästä lähtien lapsen saa päivähoitoon, jolloin jää täysi työpäivä aikaa vaikka niille opiskeluille.

Viime kädessä vauva-aika on helpompaa nuorena, kun jaksaa vielä valvoa. Ammatin ehtii aivan hyvin hankkia muutaman vuoden myöhemmin, siis jos sellaista ei jo ole hankittuna.
 
Vaikka saisit vauvan alulle nyt heti, niin ehdit joka tapauksessa tulla täysi-ikäiseksi ja lakata olemasta mikään teini ennen kuin lapsi edes syntyy.

Aika käsittämätöntä, että joillekin 18-vuotias lapsen saanut on "teiniäiti". Tai se on kai sitä sama porukkaa, joiden mielestä 25-vuotiaskin on vielä "nuori" eikä aikuinen.
 
Eihän ole tavatonta tulla äidiksi tuon ikäisenä mutta olen samaa mieltä kuin muutama muu. Mieti oikeasti onko 24/7 vauvan/vauvojen kanssa ja heidän ehdoillaan eläminen juuri sitä mitä oikeasti haluat? Entäs jos tulee ero poikaystävän kanssa? Entäs jos tulee kaksoset? Koliikkivauva? Onko sulla tukiverkostoa joka auttaisi lapsen kanssa? Se on oikeasti raskasta ja tosiaan oma vapaus on mennyttä näin karskisti ilmaistuna.
Sanoisin että nauti nuoruudestasi,matkustele,opiskele,tee mitä ikinä päähän pälkähtää. Kerkeää kyllä perhe-elämään myöhemminkin.
Vauvat on kivoja,söpöjä ja ihania mutta tosiasia on se että on niissä työtäkin ja on jaksettava vähillä unilla vaikka tuntuisi ettei jaksa.
Joten mieti ja odota rauhassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Siis ihan oikeasti! Onko täällä kaikki jotain sossu/teinimameja jotka koettaa saada ap:n samaan kuseen missä itse ovat?? Ei, ei ole järkevää että 17-v, työtön ja kouluttamaton = rahaton, vetää itsensä tarkoituksella tiineeksi.

Jos mielestäsi olet niin aikuinen että pystyt huolehtimaan lapsesta hanki ensin töitä. Rahaa tarvitaan jos haluat ITSE lapsesta huolehtia eikä niin että sossulla sen maksatat.
Click to expand...

Ei ole järkevää toki hankkiutua raskaaksi tietoisesti kouluttamattomana, koska ainainen rahapula vaivaa.
Silti, monet matalapalkka-alat ovat sellaisia että tarvitaan myös asumistukea ym. jotta on mahdollista tulla toimeen.
Työnsaanti ei siis ole mikään edellytys nykyään sille, että voisi itsensä elättää täysin ilman yhteiskunnan apu vaikkakin se on parempi kuin olla kokonaan työttömänä.
Sossusta rahaa saa vain harva, jos työttömänä ollaan työkkäri on se osoite josta raha tulee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Vaikka saisit vauvan alulle nyt heti, niin ehdit joka tapauksessa tulla täysi-ikäiseksi ja lakata olemasta mikään teini ennen kuin lapsi edes syntyy.

Aika käsittämätöntä, että joillekin 18-vuotias lapsen saanut on "teiniäiti". Tai se on kai sitä sama porukkaa, joiden mielestä 25-vuotiaskin on vielä "nuori" eikä aikuinen.
Click to expand...

Ei mitenkään käsittämätöntä, koska 18-vuotias on vielä teini. Eighteen -sanakin sen jo kertoo loppuosallaan. 19-vuotiaskin on vielä teini.

Tutkimukset myös osoittavat, kuinka keskeneräisiä aivotkin ovat vielä tuossa iässä.

Kannattaa ehdottomasti malttaa vielä pari vuotta. Keskittyä oman itsensä kasvattamiseen ja kouluttautumiseen. Joku vastaajista kirjoitti etteivät opinnot ja työkokemus ole edellytyksiä vanhemmuudelle, mutta sanoisin, että voi kumpa olisivat. Otetaan ensin vastuu omasta itsestä, ennenkuin hankitaan lapsia. Jottei yhteiskunta joudu täysin pitämään huolta molemmista.
 
Lapsen elättäminen on kaiken a ja o. Se ei ole yksin isän tehtävä, ja sen todella monet hyvin nuorena äitinä raskaaksi tulleet on saaneet kokea. Pykätään 3 ladta, äiti kotona, olettaen että isukki elättää kok perheen. Isukki kypsyy rahajuhdan rooliin ja lähtee. Äiti jää kotiin, kolmen lapsen yh:ksi ilman ammattia. Tätäkö ap lapsillesi haluat??? Kyllä äidin kuuluu olla vastuussa myös lapsen taloudellisesta hyvinvoinnista - enkä nyt puhu rikkauksista vaan että pystyt edes itse vuokraa maksammn (ei suomen valtio)

Lueppa syrjäytymisestä ja köyhyyden vaikutuksista lapsen kehitykseen. Kun olet sisäistänyt asian, mieti vielä kerran sitäkö todella lapsrlle haluat?

Mä en käsitä miten vastuuntuntoinen äiti voi sivuuttaa noinkin tärkeät srikat. Heitä on paljon. He luulee että pelkkä hoiva ha huolenpito riittää. Ei se ei riitä, se on yhtä satua kuin prinsessa tarinat. Ja painotan toistamiseen, en nyt puhu rikkauksista vaan perustoimeentulosta. Suomi on matkalla " konkurssiin" ja on turha kuvitella että ilmaiset terveyshuollon palvelut tai edes koulu on enää itsestään selvyys....

Hanki ammatti, se ei montaa vuotta vie ja tee hetki töitä. Ja hanki kunnon mies, siittäjiä kyllä löytyy, mutta jos sun motivaatio on vaan saada pulla äkkiä uuniin, niin valitset tod näk sen kuka nyt siihen sattuu. Muutaman vuoden päåstä itket tällä palstalla kuinka mies on sika, juoksee baareissa, ei osallistu kodin juttuihin...ja sä olet yksin kolmen lapsen kanssa. Väsynyt ja onneton. Onnetoman äidinkö lapsillesi haluat? Ja rikkonaisen perheen?
 
Lukekaa aloitus kunnolla. Eihän ap ole sanonutkaan tekevänsä nyt lapsia? Nimenomaan sano ettei vielä ole mahdollista, joten miksi hyökkäätte negatiivisilla kommenteilla tänne?
 
Omassa kaveripiirissäni oli suorastaan vauvabuumi kun kaverit olivat 17-18-vuotiaita. Näin jälkeenpäin katsottuna oli melko selvää, että se vauva piti joko tehdä tai "vahingon" tapahtua, kun poikaystävä lähti armeijaan tai aikoi lähteä opiskelemaan, ja tyttöystävällä oli aavistus, että siihen tää seurustelu sitten taitaa kaatua kun toinen pääsee näkemään vähän muitakin maisemia kuin lähiostaria. Piti saada se vauva, piti vaan jostain syystä saada, ja mielellään sitä kautta valtaa poikaystäväänkin, koska lapsi sitoo yhteen loppuelämäksi vaikka tulisi erokin.

Ja siihenhän ne parisuhteet sitten kaatuikin että poikaystävällä alkoi uusi elämä. Näillä nuorilla miehillä oli paljon katkeruutta siitä että olivat tulleet isäksi iässä jossa se vapauden ja maailman näkemisen kaipuu on usein kova. Eivät he olleet valmiita isäksi, ja siinä moni ulkopuolinen mietti että onko tosiaan ehkäisy vieläkin naisen vastuulla, niin ettei nuoret miehet osaa suojella itseään ja huolehtia siitä itse jos nainen ei huolehdi.

Ikävä juttu siinä on se, että lapsi kasvaa tunteeseen ettei häntä kukaan oikein halunnut. Isä ei halunnut, ja tuosta muutama vuosi ja äidillä alkaa tarve ottaa nuoruutta takaisin, ja sitten lapsi pyörii kaikki viikonloput tukiperheissä tai sukulaisilla, että äiti saa elää sitä elämää, joka kyllä oli tarjolla silloin 18-vuotiaana mutta joka ei silloin kelvannut.

Siinä on järki että asiat tehdään tietyssä järjestyksessä. Ensin eletään omaa elämää, hankitaan parisuhde jossa MOLEMMAT ovat sekä kypsiä vanhemmiksi että haluavat vanhemmiksi. Ei sitten tarvitse viimeistään kolmekymppisenä repiä koko pakettia auki koska "tää on niin nähty ja mulla on vaan tää yksi elämä ja kun äiti on onnellinen niin lapsetkin on onnellisia ja nyt on aika olla terveesti itsekäs". Sitä voi olla terveesti itsekäs läkähdyksiin asti jo ennen lapsia, kun vaan malttaa odottaa, mut sen jälkeen pitää tiedostaa se vastuu mikä vanhemmilla on omista lapsitaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Lukekaa aloitus kunnolla. Eihän ap ole sanonutkaan tekevänsä nyt lapsia? Nimenomaan sano ettei vielä ole mahdollista, joten miksi hyökkäätte negatiivisilla kommenteilla tänne?
Click to expand...
Realismi voi joskys tuntua negatiivisuudelta, vai pitääkö kannustaa ja sanoa että ei, sillä työllä ja toimeentulolla ei ole väli? Että ei, se ei merkitse mitään vaikka se lapsen isä ei pysyisi kuvioissa.

Ne merkitsee, ennen kaikkea sille lapselle josta tässä haaveilee. Kyllä se siis pitää ääneen sanoa että pelkkä hoiva ei nyt vaan riitä, vaan elämää on katsottava vähän pidemmällä janalla.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa