Naapurin äiti raivoaa pienelle lapselle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Kunhan paikallistan tarkemmin mistä ääni tulee niin käyn hakemassa lapsen pois,
eli tarjoan apua. Itku meinaa tulla lapsen vuoksi. Äitillä on pinna kireällä useasti.
Niin iso talokompleksi etten kaikkia tunne ja olin pitkään työmatkalla. Uusia naamoja näyttää ilmestyneen matkani aikana muutaman perheen verran. Lopettaisi jo tuon rääkymisen!!!! Kyllä on kamalaa kuultavaa!!!
 
Ymmärrän huolesi :( On hyvä, jos pystyt itse tsekkaamaan tilanteen...ei lapselle kuulu eikä saa jatkuvasti huutaa ja raivota. Joskus toki palaa pinna itse kultakin. Mutta jos tuota jatkuu päivä toisensa jälkeen, niin tekisin ls-ilmoituksen. Itsellä ainakin heräisi huoli sekä lapsesta että vanhemmasta.

:'(
 
nämä lastensuojeluilmoitukset on mielenkiintoisia ja mistä syystä niitä tehdään ja kuinka herkästi. Ja sitten nämä eerikat on kaikkien ihmeteltävinä olleet vuosikausia eikä kukaan viitsi tehdä mitään. Kuuntelin lähijunassa lapsen rääkymistä n. 30 min,äiti se siinä hytkytteli vaan vaunuja, minä mietin ja moni muukin.. ota nyt h...tti se vauva jo syliin, vähennä vaatteita, tee jotain... olisiko siinä ollut jo ls-ilmoituksen tarvetta ilmoitella nimettömänä...vauva se siinä kärsi aivan jumalattomasti... vai olisiko jonkun pitänyt uskaltaa tälle varmasti ärtyneelle valvoneelle äitiraukalle kertoa jotain vinkkejä...
 
Ymmärrän huolesi :( On hyvä, jos pystyt itse tsekkaamaan tilanteen...ei lapselle kuulu eikä saa jatkuvasti huutaa ja raivota. Joskus toki palaa pinna itse kultakin. Mutta jos tuota jatkuu päivä toisensa jälkeen, niin tekisin ls-ilmoituksen. Itsellä ainakin heräisi huoli sekä lapsesta että vanhemmasta.

:'(
Oi niitä aikoja, kun lapsensa sai vielä kasvattaa rauhassa ilman pelkoa, että joku tekisi ilmiannon "gestapolle", joka sitten lapsen "leirittämisen" uhalla pakottaa palaamaan poliittisesti korrekteihin käytäntöihin.
 
  • Tykkää
Reactions: Mielensäpahoittaja
Oi niitä aikoja, kun lapsensa sai vielä kasvattaa rauhassa ilman pelkoa, että joku tekisi ilmiannon "gestapolle", joka sitten lapsen "leirittämisen" uhalla pakottaa palaamaan poliittisesti korrekteihin käytäntöihin.
Joo, nykyään kaikki on niin pullamössöjä, ja sitten on koulu kiusaamista jne. Kun lapsia ei saa laittaa kuriin vaan pitää ymmärtää. ,on se kumma. Ja viattomat kärsii. Mutta joo vaikee tietää tapauksesta näin netin kautta.
 
Se ei sulle kuulu. Sitten se että kakara itkee ei kerro mistään koska vauvat itkee jos et tiennyt ja vähän isommat kiukuttelee. Oma koti on sellanen paikka että se on yksityinen ja sinne ei muut talon asukit voi kattoa onneks ja sen takia koska ei voi kattoa niin ei voi tulkita.
 
Tuttu huutaa lapsille aika usein, mutta on persoonana sellainen. Kauheeta kuultavaa joo, mutta on hyvä äiti silti. Lastenkoti ei todellakaan ole välttämättä sen parempi, todennäköisesti pahempi, vaikkei tietysti huutamisesta ketään huostaanoteta. Lastenkoti kasvattaa ongelmalapsia ja siellä jos jossain kasvatus on alistavaa, väkivaltaista ja saa vihaamaan maailmaa. Seura myös vaikuttaa ja koska moni ongelmalapsi sinne myös joutuu, saa lapset vaikutteita. Perhetyöntekijöille lapsi voi olla myös bisnestä, eikä lapsista välitetä. Ita tämä siis huomioon ennen kun toivot lasta huostaanotettavan, jos äiti on vaikka unohtanut lapsensa aurinkohatun, menettää joskus hermonsa ja jopa huutaa tai lapsi pääsi karkuun kun äiti oli huolimaton. Onko siis lasu aina tarpeellinen? Väkivalta, huumeet, alkoholin suurkäyttö lasten ollessa paikalla on tietysti oikeita aiheita.
 
Nämä lasujen rustaajat itse sitten hämmästelevät, kummastelevat, paheksuvat ja tuomitsevat kun lastensuojelu on täysin ylityöllistetty. Pahatkaat tapaukset ei tule hoidettua ja pääsee sattumaan oikeasti järkyttäviä asioita. Mistäköhän se johtunee, että lastensuojelun resurssit ei riitä?
 
Kyllähän se huutaminen kuulostaa pahalta - mutta huutamistakin on monenlaista ja osa vaan on äänekkäämpiä kuin toiset.

Itse en hyväksy lasten nimittelyä ja haukkumista, enkä pidä sitö huutamistakaan hyvänä kasvatustapana - mutta itse olen silti huutaja (en hauku lapsia enkä yleensä myöskään kiroile). Onneksi asumme omakotitalossa, silti mietin välillä mitä naapurit ajattelee.

Viimeksi tuli pihalla huudettua oikeen tosissaan, kun 4v ja 2v oli kiskoneet puhtaat pyykit narulta ja sulloneet ne hiekkalelukassiin, että sellainen leikki ei äitiä kauheesti ilahduttanut... Ja tänä aamuna tuli taas karjuttua, kun 4v ei ties kuinka monen kehotuksen jälkeen saanut vaatteita päälleen vaan juoksenteli ympäriinsä ja 2v oli repinyt imurin kannen auki niin että jotain ilmeisesti hajosi enkä saanut sitä enää takas kasaan. Ja pim, taas kilahti.

Meillä ainakin sattuu ja tapahtuu ihan koko ajan, astioita hajoilee, juomat kaatuilee, tavarat on hukassa, lapset ei tottele, aina jotain menee rikki tai jompi kumpi kaatuu/putoaa/itkee muuten vaan. Ja mulla on huonot hermot, ennemmin tai myöhemmin huudan niin että ikkunat helisee. Mutta lapset on tottuneet siihen, niitä ei pelota, lisäksi meillä myös keskustellaan sitten että mikä meni tällä kertaa pieleen ja mitäs nyt tehdään, lapsia toki myös kehutaan ja pidetään hyvänä paljon.
 
Nämä lasujen rustaajat itse sitten hämmästelevät, kummastelevat, paheksuvat ja tuomitsevat kun lastensuojelu on täysin ylityöllistetty. Pahatkaat tapaukset ei tule hoidettua ja pääsee sattumaan oikeasti järkyttäviä asioita. Mistäköhän se johtunee, että lastensuojelun resurssit ei riitä?

Niin totta...ja sitten vielä se yks kaikista älyttömin että poliisin on pakko ilmottaa lasulle. Ennen poliisi sai ite päättää ilmottaako mut nykyään on pakko ilmottaa. Ei auta vaikka mitä sanoisit ja ne sanoo että niitten on lain mukaan pakko. Törkeintä mitä mä tiedän on että lasu tulee poliisin mukana kotiis ja alkaa siellä pälättämään ja poliisikin jää kuuntelee. Sitten kun se on keskellä yötä niin lasun ämmällä on valmiiks sellanen mut herätettiin keskellä yötä ilme päällä. Kaikki olis ihan hyvin jo ja lapsilla on hyvä olla kotona äidin kanssa niin ei kun pälättää ja tekee draamaa väkisin.
 
Kyllähän se huutaminen kuulostaa pahalta - mutta huutamistakin on monenlaista ja osa vaan on äänekkäämpiä kuin toiset.

Itse en hyväksy lasten nimittelyä ja haukkumista, enkä pidä sitö huutamistakaan hyvänä kasvatustapana - mutta itse olen silti huutaja (en hauku lapsia enkä yleensä myöskään kiroile). Onneksi asumme omakotitalossa, silti mietin välillä mitä naapurit ajattelee.

Viimeksi tuli pihalla huudettua oikeen tosissaan, kun 4v ja 2v oli kiskoneet puhtaat pyykit narulta ja sulloneet ne hiekkalelukassiin, että sellainen leikki ei äitiä kauheesti ilahduttanut... Ja tänä aamuna tuli taas karjuttua, kun 4v ei ties kuinka monen kehotuksen jälkeen saanut vaatteita päälleen vaan juoksenteli ympäriinsä ja 2v oli repinyt imurin kannen auki niin että jotain ilmeisesti hajosi enkä saanut sitä enää takas kasaan. Ja pim, taas kilahti.

Meillä ainakin sattuu ja tapahtuu ihan koko ajan, astioita hajoilee, juomat kaatuilee, tavarat on hukassa, lapset ei tottele, aina jotain menee rikki tai jompi kumpi kaatuu/putoaa/itkee muuten vaan. Ja mulla on huonot hermot, ennemmin tai myöhemmin huudan niin että ikkunat helisee. Mutta lapset on tottuneet siihen, niitä ei pelota, lisäksi meillä myös keskustellaan sitten että mikä meni tällä kertaa pieleen ja mitäs nyt tehdään, lapsia toki myös kehutaan ja pidetään hyvänä paljon.
Tää on ihan kun meiltä:) on kaksi todella vilkasta lasta joista nuorempi 1.5v ei nuku edes öitänsä vielä kunnolla ni hermot pätkii aika tiheeseen. Ja minun ääneni ei ole muuten kuuluva eikä auktoriteettinen joten kun komennan niin se on hyvin pitkälti huutamista. Yritän toki ensin nätimmin mutta pakko huutaa jos muu ei auta kun nuorempi kiipeilee kirjahyllyihin ja vessan pytylle luttaan vesillä yms. Ja isompi yllyttää ties mihin muuhun... En ihmettele kun ei alakerran nuorelle parille ole lapsia ilmaantunut, saa loistavaa esimakua täältä ku nuorempi huutaa yötkin läpeensä:LOL:
 
Huudan lapsilleni n. kerran päivässä, jommalle kummalle, usein kiroilenkin kun vituttaa niin (2 ja 4v). En kyllä ymmärrä miten joku voi tykätä pienten lasten kanssa kotona olemisesta. Kauhea työleiri. Jatkuvaa huutoa ja tappelua joka asiasta. Pinna pitää suurimman osan ajasta, mutta n. kerran päivässä se palaa siihen pisteeseen että karjaisen jotain. Onneksi suurimman osan ajasta jaksan olla kiltti rakastava äiti.
 
Huudan lapsilleni n. kerran päivässä, jommalle kummalle, usein kiroilenkin kun vituttaa niin (2 ja 4v). En kyllä ymmärrä miten joku voi tykätä pienten lasten kanssa kotona olemisesta. Kauhea työleiri. Jatkuvaa huutoa ja tappelua joka asiasta. Pinna pitää suurimman osan ajasta, mutta n. kerran päivässä se palaa siihen pisteeseen että karjaisen jotain. Onneksi suurimman osan ajasta jaksan olla kiltti rakastava äiti.
Kehitä niille joku tarpeeksi tuntuva rangaistusmenetelmä (vaikka nurkassa hiirenhiljaa seisomista isommalle 10 min per kerta ja pienemmälle 5 min per kerta) niin eivät uskalla olla tottelematta. Elämä helpottuu huomattavasti eikä tarvitse huutaa.
 
Kehitä niille joku tarpeeksi tuntuva rangaistusmenetelmä (vaikka nurkassa hiirenhiljaa seisomista isommalle 10 min per kerta ja pienemmälle 5 min per kerta) niin eivät uskalla olla tottelematta. Elämä helpottuu huomattavasti eikä tarvitse huutaa.

Mutta mistä heitä pitäisi rangaista? Siitä että ovat vain 2 ja 4, eikä varsinkaan 2v osaa vielä käsitellä tuneitaan niin hyvin (kuten ei näköjään 39v äitinsäkään pysty..).

Lapset ovat normaaleja, normaalein haluin ja tahtoineen ja tuntoineen. Sitä se vaan on lasten kanssa että päivään kulluu myös itkua ja parkua. Kun saisi vaan itsensä jotenkin jaksamaan tätä paremmin. Että en ITSE huutaisi tai kiroaisi.

Sanoisin siis että tässä kohtaa on äidillä enemmän opettelemista. Lapset kyllä oppivat koko ajan ikätasoisesti. Äitinä en jaksa niin paljoa kuin pitäisi. Pitäsi jaksaa joka päivä raahautua leikkipuistoon, tehdä 2 (terveellistä) lämmintä ruokaa päivässä, lisäksi aamupala ja välipala, pestä ja siistiä lapset, siivota kotia, pestä pyykkiä. Lisäksi jaksaa lasten itkut ja parut kun käyvät läpi asioita tunteidensa kautta. Pitäsi osata ohjata heitä pois raivosta jne. Mutta en osaa tuota, en jaksa, enkä pysty niin paljoon kuin haluaisin.
 
Mutta mistä heitä pitäisi rangaista? Siitä että ovat vain 2 ja 4, eikä varsinkaan 2v osaa vielä käsitellä tuneitaan niin hyvin (kuten ei näköjään 39v äitinsäkään pysty..).

Lapset ovat normaaleja, normaalein haluin ja tahtoineen ja tuntoineen. Sitä se vaan on lasten kanssa että päivään kulluu myös itkua ja parkua. Kun saisi vaan itsensä jotenkin jaksamaan tätä paremmin. Että en ITSE huutaisi tai kiroaisi.

Sanoisin siis että tässä kohtaa on äidillä enemmän opettelemista. Lapset kyllä oppivat koko ajan ikätasoisesti. Äitinä en jaksa niin paljoa kuin pitäisi. Pitäsi jaksaa joka päivä raahautua leikkipuistoon, tehdä 2 (terveellistä) lämmintä ruokaa päivässä, lisäksi aamupala ja välipala, pestä ja siistiä lapset, siivota kotia, pestä pyykkiä. Lisäksi jaksaa lasten itkut ja parut kun käyvät läpi asioita tunteidensa kautta. Pitäsi osata ohjata heitä pois raivosta jne. Mutta en osaa tuota, en jaksa, enkä pysty niin paljoon kuin haluaisin.

No ensinnäkin lähtökohdaksi tulisi ottaa, että vanhempi määrää ja lapset tottelevat. Lasten mielipiteitä voi kyllä kuunnella ja ottaa ne huomioon sikäli kun ne vaikuttavat järkeviltä, mutta viimeinen sana on aina sinulla itselläsi. Jos lapsi ei tottele, vaan jankkaa ja jankkaa vastaan ja/tai jatkaa kiellettyä tekemistä, niin sitten otetaan se rangaistus käyttöön. Esim. jos olet vaikka kieltänyt lasta leikkimästä jotain vahingollista leikkiä mutta lapsi vain jatkaa sitä, niin älä kehitä asiasta molemminpuolista huutokonserttia, vaan langeta se rangaistus (jonka pitää olla tarpeeksi tuntuva jotta se toimii tehokkaana pelotteena) ja keskustele lapsen kanssa rangaistuksen päätteeksi, miten jatkossa tulee käyttäytyä, jotta vastaavalta vältytään.

Yleisesti kannattaisi ottaa se lähtökohta, että pienikin lapsi usein de facto on tuhma/tottelematon/huonokäytöksinen aivan tahallaan. Eikä siis vastuu käytöksestä useimmiten ole vieritettävissä pois lapselta siihen vedoten, ettei tämä esimerkiksi osaa vielä käsitellä tunteitaan kunnolla. Puutteellinen käsityskyky ei anna anteeksi huonoa käytöstä tai sääntöjen rikkomista jos lapsi kuitenkin itse ymmärtää toimivansa väärin siinä kyseisessä tilanteessa. Esimerkiksi myös kaksivuotias ymmärtää hyvin sääntöjä tyyliin "tavaroita ei heitellä vaikka kuinka suututtaisi", ja jos lapsi sitten kielloista ja selityksistä huolimatta heittelee, niin on rangaistuksen paikka.
 
Tiedä siitä, itsellä kokemus kolmen lapsen kasvatuksesta, asutaan kerrostalossa ja alakertaan muutti muija lapsineen 1,5 vuotta sitten, toi pentu huutaa joka yö 3.00 alkaen, jonka jälkeen tää yh äiti huutaa sille pennulle, mulla vuorotyö hoitoalalla, pääsen illalla kotiin 23 ja aamuvuoroon pitää herätä noin 5.30, ottanut 2 vakipaikasta loparit koska ei uskalla tehdä nukkumatta töitä jossa pitää ajaa autoa ja jakaa potilaiden lääkkkeet.
 
Tee lastensuojeluilmoitus. Ei ole sun tehtäävä tuskailla ja pähkäillä. Sosiaalityöntekijäiden työn kuva selvittää asia. Voit tehdä jopa palveluksen loppujen lopuksi myös vanhemmalle, joka joutuu käymään asiaa rakentavasti läpi. Ei viranomaiset heti vie lastenkotiin. Ensin keskustellaan ja jäädään tarpeen mukaan seuraamaan tilanetta. Lasta tulee aina suojella. Myös naapurin. Huutaminen aiheuttaa aina henkistä kuormaa lapsen kehitykseen. Ehdottomasti. Soitto lastensuojeluun. Voit tehdä sen nimettömänä.
 
Kyllähän se huutaminen kuulostaa pahalta - mutta huutamistakin on monenlaista ja osa vaan on äänekkäämpiä kuin toiset.

Itse en hyväksy lasten nimittelyä ja haukkumista, enkä pidä sitö huutamistakaan hyvänä kasvatustapana - mutta itse olen silti huutaja (en hauku lapsia enkä yleensä myöskään kiroile). Onneksi asumme omakotitalossa, silti mietin välillä mitä naapurit ajattelee.

Viimeksi tuli pihalla huudettua oikeen tosissaan, kun 4v ja 2v oli kiskoneet puhtaat pyykit narulta ja sulloneet ne hiekkalelukassiin, että sellainen leikki ei äitiä kauheesti ilahduttanut... Ja tänä aamuna tuli taas karjuttua, kun 4v ei ties kuinka monen kehotuksen jälkeen saanut vaatteita päälleen vaan juoksenteli ympäriinsä ja 2v oli repinyt imurin kannen auki niin että jotain ilmeisesti hajosi enkä saanut sitä enää takas kasaan. Ja pim, taas kilahti.

Meillä ainakin sattuu ja tapahtuu ihan koko ajan, astioita hajoilee, juomat kaatuilee, tavarat on hukassa, lapset ei tottele, aina jotain menee rikki tai jompi kumpi kaatuu/putoaa/itkee muuten vaan. Ja mulla on huonot hermot, ennemmin tai myöhemmin huudan niin että ikkunat helisee. Mutta lapset on tottuneet siihen, niitä ei pelota, lisäksi meillä myös keskustellaan sitten että mikä meni tällä kertaa pieleen ja mitäs nyt tehdään, lapsia toki myös kehutaan ja pidetään hyvänä paljon.
 
Täällä myös huutaa äiti. En tiedä mistä se tulee. Vaikka tiesän että se kuulostaa hirveältä niin se tulee silti. Lapset on tottuneet eikä ole minään. Ehkä uskoo viimein paremmin silloin. Tai ei silloinkaan. Poika kohta 5v ihan mahdoton. Uhma olkut vuosia. Todella rankkaa. Mutta tottakai sen painona on haleja ja kaikkia muutakin kehua jne. Suusta pääsee kirosanoja paljon, sukuvika pakko myöntää. Onneksi poika ei ole koskaan kiroillut sanaakaan. Tyttö 2v sentään imee nekin joten pakko yrittää hillitä. Se vain on todella vaikeaa!! En omaa lehmän hermoja. Olen kävelevä aikapommi? Ainakin olin kun hormoonit hyrräsi vielä. Nyt rauhoittunut vähän. On monia asioita joita kadun tottakai. Mutta en nyt silti voisi kuvitella mitään lastensuojelua!? Eihän huuto haavaa tee?!?! Jokainen raivostuu joskus. Jos ei oo mikää tossukka. Luonteen omaavat? Ajattelisin näin Muutenkin omaan ison äänen, sekin sukuvika. Myös.lapset perineet se. Toisen puolen suku hiljaista hissukkaa..
Aika kultaa muistot, onneksi. Pieni lapsi aika on monilla rankkaa, toisilla ei. Minulla on. Ja ne kellä ei oo vaikeaa jaksaa valittaa jokaisesta asiasta. Ei kävisi mielessäkään ilmoittaa huutavaa äitikaveriani koska tiedän hänen elämänsä ja haasteensa 3 villin lapsen kanssa. Monesti ne itkut tulee enemmän äitillä kuin lapsilla, muistakaapa sekin..


Kyllähän se huutaminen kuulostaa pahalta - mutta huutamistakin on monenlaista ja osa vaan on äänekkäämpiä kuin toiset.

Itse en hyväksy lasten nimittelyä ja haukkumista, enkä pidä sitö huutamistakaan hyvänä kasvatustapana - mutta itse olen silti huutaja (en hauku lapsia enkä yleensä myöskään kiroile). Onneksi asumme omakotitalossa, silti mietin välillä mitä naapurit ajattelee.

Viimeksi tuli pihalla huudettua oikeen tosissaan, kun 4v ja 2v oli kiskoneet puhtaat pyykit narulta ja sulloneet ne hiekkalelukassiin, että sellainen leikki ei äitiä kauheesti ilahduttanut... Ja tänä aamuna tuli taas karjuttua, kun 4v ei ties kuinka monen kehotuksen jälkeen saanut vaatteita päälleen vaan juoksenteli ympäriinsä ja 2v oli repinyt imurin kannen auki niin että jotain ilmeisesti hajosi enkä saanut sitä enää takas kasaan. Ja pim, taas kilahti.

Meillä ainakin sattuu ja tapahtuu ihan koko ajan, astioita hajoilee, juomat kaatuilee, tavarat on hukassa, lapset ei tottele, aina jotain menee rikki tai jompi kumpi kaatuu/putoaa/itkee muuten vaan. Ja mulla on huonot hermot, ennemmin tai myöhemmin huudan niin että ikkunat helisee. Mutta lapset on tottuneet siihen, niitä ei pelota, lisäksi meillä myös keskustellaan sitten että mikä meni tällä kertaa pieleen ja mitäs nyt tehdään, lapsia toki myös kehutaan ja pidetään hyvänä paljon.
 
Voi hellanlettas sentään näitä suomalaisia hissukoita! Menkääs katsomaan vaikka Italiaan tai Espanjaan kuinka tunteet räiskyy, välillä huudetaan ja itketään, sitten taas nauretaan ja halitaan, ja taas huudetaan. Se on vaan elämää.
 
Tai mitä jos vaan menisit juttelee äidille ja kysyisit miten jakselee ja tarviiko hengähdystaukoa tms.
Aika pian kasvokkain juttelemalla saat tuntuman, että millainen ihminen on kyseessä.. Jos tulee ärräpäitä sullekin yms. Niin sitten miettisin, että ilmottaako jonnekin.. Huutaminen lapsille on kuitenkin henkistä väkivaltaa..
Mutta kyseessä voi olla vaikka yh äiti joka Levännyt viimeks vuonna kivi ja papu ja lapset tinttaroi juurikin silloin kun vanhemmassa näkyy väsyn merkkejä tai on alakuloinen tms. Myös lapsesta näkee kyllä nopeasti onko pelokas tms.
Terveisin neljän lapsen äippä.
 
Itse huomaan myös että olen alkanut huutamaan lapselleni, joskus jopa karjun. Lapsi 2 vuotta ja toinen syntyy lokakuussa. Mutta en kyllä ymmärrä mikä rangaistus toimii 2-vuotiaalle jos hän ei tottele. Meillä ei ainakaan toimi mikään. Jäähyä ei ymmärrä, eikä varsinkaan missään jäähypenkillä pusy sekunttiakaan. Käytännössä rangaistustilanteet muuttuisivat väkivaltaisiksi suorastaan, huudattamiseksi lapsen potkuessa ja hakatessa. Väkivaltainen en ole, mutta huudan kyllä.
 

Similar threads

Yhteistyössä