Keskenmenon jälkeen kuumeilevat KESÄ 2016

Lääkäri ja hoitaja kehottivat vain tekemään uuden testin. Tajusin myös ettei sitä pahaa oloa ole kestänyt vasta 2viikkoa vaan jo lähemmäs 5. Mullahan alkoi se paha olo silloin viime ovulaatiosta eteenpäin. No en usko silti itse että olisin raskaana. Kuulostaa kaukaa haetulta kun ne menkat tosiaan tuli viimeksi täysin ajallaan ja kesti sen 4pvää. Mutta jos olisinkin niin minut on leikattu vähän aikaa sitten ja olen syönyt antibiootteja jotka ei sovellu raskauden aikana mutta toisaalta. Olen n. 95% varma etten raskaana ole. Vaikka paha olo onkin jatkuvaa, ja väsyttää ja pissattaa. Mä en ole yli vuoteen raskaaksi tullut, tuskin olen nytkään ja varsinkaan niin että menkat tulleet normaalisti. Ja ne oli kuitenkin suht kipeät. Piti saada kirjoittaa nämä tuntemukset tänne jos itse selkiäisi vähän, mutta ei näköjään auttanut

 

Soitin naistentaudeille. Siellä oltiin sitä mieltä, ettei ole raskaudesta kyse, kun viiva on niin haalea. Huomenna menen hcg-verikokeeseen. Mistä muusta voi olla kyse, jos ei raskaudesta, jos tulos on heikosti positiivinen??

 

Soitin naistentaudeille. Siellä oltiin sitä mieltä, ettei ole raskaudesta kyse, kun viiva on niin haalea. Huomenna menen hcg-verikokeeseen. Mistä muusta voi olla kyse, jos ei raskaudesta, jos tulos on heikosti positiivinen??

Pitkää pinnaa että jaksat odotella huomiselle, verikokeen jälkeen tietää kuitenkin taas enemmän Aika todennäköistä taitaa kuitenkin olla (ihan sama mitä siellä sanoivat), että juurikin raskaudesta on kyse jos testi näyttää plussaa...

 

Huh, nyt on sairaalareissu ohi ja kohtu aikalailla tyhjentynyt. Vähä oli vielä jotain tulollaan kohdunsuulla kun ultrasivat mutta sikiöt ja pussit tuli silloin aamulla ulos. Kokemus lääkkeellisestä tyhjennyksestä oli todella positiivinen!!! Niin paljon etukäteen pelkäsin vuodon määrää ja kipuja mutta kaikki sujui niiiiin hyvin. Vuotoa tuli kun pöntöllä istui mutta siteeseen ei tippaakaan ja kivut tuntui jomotuksena kipulääkkeiden läpi mutta en sanoisi olleeni kipeä vaikka hoitaja meinas että vähällä kipulääkkeellä on pärjätty. "Turhaa" ressasin etukäteen tai sitten en nyt on niin kevyt olo mahassa että tekis mieli lenkille lähtee Ehkä maltan vielä mieleni hetkeksi

Saas nähä nyt miten tästä toipuminen menee. Toivon että hyvin ja samalla toivon ettei tästä mitään vauvakuumetta jää itämään ettei tarvi uusiin hoitoihin lähtee Hassua sanoa noin mutta pääsisin helpommalla kun olisin onnellinen noista kolmesta ihanasta enkä toivoisi enempää kun pakkanen on nyt tyhjä

Teille ihanille tämän matkan kanssani kulkeneille toivon todellakin plussia ja matkassa pysyviä masuasukkeja<3 Plussatuulten siivittämää kesää toivottelee Tinttara

 

Kiva kuulla Tinttara, että tyhjennys meni hyvin. Minullekin jäi tyhjennyksestä ok kokemus, että ei ollut niin kauheaa kuin ajattelin etukäteen. Nyt toivon sinulle kovasti ihanaa kesää ja toipumista! Lisäys edelliseen viestiin, että syön edelleen Terolut-lääkkeitä, sillä naistenpolilla ei otettu mitään kantaa, että jatkanko niiden syömistä vai en..

 

tintt@r@: olipa hyviä uutisia vaikka surullinen juttu olikin. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi

 

Lääkäri ja hoitaja kehottivat vain tekemään uuden testin. Tajusin myös ettei sitä pahaa oloa ole kestänyt vasta 2viikkoa vaan jo lähemmäs 5. Mullahan alkoi se paha olo silloin viime ovulaatiosta eteenpäin. No en usko silti itse että olisin raskaana. Kuulostaa kaukaa haetulta kun ne menkat tosiaan tuli viimeksi täysin ajallaan ja kesti sen 4pvää. Mutta jos olisinkin niin minut on leikattu vähän aikaa sitten ja olen syönyt antibiootteja jotka ei sovellu raskauden aikana mutta toisaalta. Olen n. 95% varma etten raskaana ole. Vaikka paha olo onkin jatkuvaa, ja väsyttää ja pissattaa. Mä en ole yli vuoteen raskaaksi tullut, tuskin olen nytkään ja varsinkaan niin että menkat tulleet normaalisti. Ja ne oli kuitenkin suht kipeät. Piti saada kirjoittaa nämä tuntemukset tänne jos itse selkiäisi vähän, mutta ei näköjään auttanut

On kyllä outoa että pahoinvointi jatkuu vaan! toivotaan että siihen saadaan selvyys!
Mulla tässä menkat tiputtelee vielä tänään ja sitten se on ohi. en kylläkään tajua miksi kohdussa on edelleen paineen tunnetta. En viitsisi millään lähtee taas gynelle, on niin kiitettävästi mennyt sinne rahaa viimeisen puolen vuoden aikana.
alkaa jo vähän ahdistaa... laskettu aika ekalla ois ollu 6.6. mitenköhän tuon yli pääsee

 

Tintt@r@, hienoa että homma sujui noin näppärästi. Malta nyt niin kauan kun vuotoa tulee, miulle sanottiin silloin et niin kauan pitää ottaa iisisti eikä huhkia tai urheilla rajusti.
Aurinkoista kesää ja iloa eteenpäin, nauti niistä ihanista mitä jo on!

 

Miulla on ollut nyt tän vuoden käytössä Clue. Riittävän tarkka ja simppeli miun tarpeisiin.

mulla on period tracker, en oo kylläkään sitä löytänyt miten siihen ois keskenmeno merkattu, nyt herjaa et keskivertokierto on aika hurjan pitkä. noh, osaan tietysti itse laskeskella.

 

Hyvä tinttara että tyhjennys sujui helposti Kaikkea hyvää sinne niiden kolmen kanssa.

 

Ainiin, jos mietitte mistä keskenmenonne johtui, niin google auttaa:

https://sites.google.com/site/miscarriageresearch/what-causes-miscarriage

Sieltä vaan valkkaamaan syitä ja korjaamaan tilannetta

Huomatkaa esim. kohta "How to prevent miscarriage" ja ekana vastauksena "consume chocolate"

 

Kaikkea hyvää tinttara teidän perheelle. Nauti kolmesta lapsesta. Onhan hekin aina sun vauvoja

Tää pahoinvointi tosiaan on outoa. Tänäänkin aamulla heti ja päivällä pariin kertaan. Sit iski hirvittävä himo saada irtokarkkeja ja mikä ilon ja onnen päivä onkaan kun ne oli tarjouksessa ostin samalla testin ja aion sen aamulla huomenna tehdä. Luulen kyllä että tulee nega, mutta teen silti. Autossa tänään tuli vähän outo olo alavatsaan ja lantioon. Selkään pistelee aika kovin! No mutta jos on nega niin positiivista on se, että ovis nyt viikonloppuna ja meillä molemmilla vapaata! Meillä on nyt se seksivapaa!

 

Tinttura, hyvä et hyvä mieli jäi kokemuksesta! Bettinah, ilmotat heti aamusta mitä näyttää. Jännää jänskätä teidän kaa! Miulla on ihme mania ja hepuli ollut jonkun aikaa, jotenkin paljon viitsin saada aikaan asioita ja öisin näkyy hirveitä painajaisia. Progesteroni vissiin vaikuttaa mielialaan kohottavasti ja sen tason romahtaminen ennen kuukautisia pms:n..? Tai sit miulla muuten vaan pälli on leviämässä. Dpo taitaa olla 9. Johtuukohan muuten mobiililaitteesta etten saa korostettua tekstiä tai tehtyä hymiöitä? Vai johtuuko käyttäjästä?

 

Bettinah tulee sitten heti päivittämään tilanteen, jooko
Niinhän mä lupasin itselleni olla testaamatta ennen viikonloppua, mutta tänään dpo 10 ja one stepillä testattu nega. Pitäsköhän hakea pc lauantaiksi ettei tartte arpoa? Tietysti ovulaation tarkka ajankohta ei välttämättä oo tiedossa kun en testannut..

 

Mulla pitäis kanssa olla ovis viikonloppuna, mutta kahden hormoonin testit ei ole vielä antanut merkkejä. Huomenna kp14.

Naama kukkii kuin teinillä. Pillereiden poisjätöstä tulee 7 kk ja tyhjennys oli 24.3. Nyt kyllä jo alkaa toivoa, että elimistö alkais normalisoitumaan.

Jännät paikat taas monella, oon hengessä mukana!

tintt@r@lle kaikkea hyvää jatkossa, nyt oot jo voiton puolella

 

Taas tänä aamuna yhtä vaalea viiva kuin eilenkin. Ärsyttää tällainen. Saisi olla joko kunnon tasavahva viiva tai sitten ei mitään. No, tänään käyn verikokeeseessa..

 

Tintt@r@, ihanaa että meni hyvin.
Jutska, toivotaan että labrasta tulee hyviä uutisia

Päivittäin käynyt lukemassa,millään en nyt muista mitä kaikkea täällä on juteltu... alkaa verottamaan nämä huonot yöt.. ( esikoinen on huono nukkumaan)

Tänä aamuna ovistestiin jo melkein yhtä vahvat viivat. Mutta minäpä lähden tyttöjen kanssa tänään keski-suomeen juhlimaan ja mies jää paiskimaan töitä.. en olisikaan halunnut päästä hyödyntämään ovista.. vaikka en kyllä usko että tärppäisi näin pian keskenmenon jälkee uudelleen.. ei ainakaan kun välissä on useampi sata kilometriä

 

Unelmia2016 miten meni ultrassa? Eikös siulla ollu se nyt maanantaina?

Bettinah mie käytän tuota ”Oma kalenterini”, tykkään siitä kun se on suomenkielinen, saa merkittyä menkkojen lisäks oireet, mielialat, ovistestin tuloksen, ottamansa lääkkeet, yhdynnät, painon, lämmön jne. Lisäks voi kirjottaa ihan vapaata tekstiä kunkin päivän kohtaan. Saa myös merkattua raskauden. Harmittaa kun r-testien tuloksia ei saa tuohon merkittyä. L Vaikka saahan nekin sitten vapaalla tekstillä laitettua… Täällä siun r-testin tulosta myöskin odottelen peukut ja varpaat pystyssä!

tintt@r@ hyvä kun meni tyhjennys hyvin ja kaikkea hyvää jatkoon!

Jutska tulehan kertomaan sitten labran tulokset! Toivotaan parasta.

 

Voihan itku. Eilinen helpotus tyhjennyksen sujumisesta taisi nyt vaihtua suruun. Tää aamu alkanu itkulla. Tuntuu että taidan käsitellä tässä samalla sitä lapsettomuuden suruakin mikä oli ennen esikoista. Suru siitä että lapsen saaminen on vaikeaa. Olisi ihana kun noille meidän lapsille olisi tullut pikkusisarus, he olis niin kovasti tykänneet. Haikeus siitä ettei ehkä ikinä tulekaan vauvaa, etten saa enää ikinä kokea raskautta, synnytystä (se fiilis vaan on niiiiin ihana, nimimerkillä krooninen synnytyskuume) tai imetys- ja vauva-aikaa. Kynnys hoitoihin lähtöön on isompi ja siihen luomutärppi-ihmeeseen ei auta tuudittautua. Olisi vaan niin ihana jäädä teidän kanssa tänne kuumeilemaan ja odottamaan plussauutisia. Vaikkei täällä tie ole kenenkään niin siloinen kulkea niin olkaa onnellisia te kenellä luomuna tärppää. Teillä on aina toivoa! Se voi olla mikä kierto vaan mistä tärppää! Enpä olisi sen alkuvuoden keskenmenon jälkeen arvellut että toinen keskenmeno saa näin eri mittakaavan tunnepuolella. Lieneekö erona se että silloin oli vielä yhteen siirtoon alkio, nyt ei.

Anteeksi että avaudun mutta ehkäpä asian käsitteleminen on ainoa tie itseni eheyttämiseen. Suree kun on surun aika, jonka jälkeen on ilon vuoro. Elämällä on tapana järjestyä, siihen on luotettava surunkin keskellä.

 

Päivän fiilis on tämä

 

Jaksamisia tinttara Suru kun on niin ei auta kuin surra. Kolmen lapsen kanssa kukaan ei varmaan ajattelisi sun surevan lapsettomuutta, en tiedä, mutta ajattelisin että siksi on ehkä vaikea saada esim. lähipiiriltä ymmärrystä ja puhua asiasta? Mutta teillä on tosiaan pitkä ja rankka tie. Ja koska et usko ollenkaan luomutärppiin omalla kohdalla, niin onhan se pirun rankka juttu hyvästellä toive vielä yhdestä lapsesta... Ellei sitten halua lähteä vielä kerran hoitoihin. Ja sekin on kivinen tie, sen useimmat ymmärtävät.

Toisilla säilyy kuitenkin edes toivo. Voi ottaa ehkäisyn käyttöön, mutta tietää että siitä voi yhtä helposti luopua jos haluaisikin vielä yhden. Silloin voi tärpätä. Onhan sekin jotakin.

Ja sekin on jo itsessään rankka juttu, kun lapsia ei saa helposti. Se ajatus ja se huonommuuden tunne on mullekin todella tuttu... Se on varmasti ajatuksena ikävä vielä sittenkin, jos niitä lapsia on vaikeamman kautta siunaantunut.

Mä kärsin myös lapsettomuudesta vaikken ole lapseton. Mulla on lapsi, joka kiipeää syliin halaamaan. Jonka löydän aamuisin keittiöstä tukka sekaisin ja pehmolelu vierellään mutustamasta aamupalaansa, tai nyt kesän tullen voimme istua ulkona kuistilla. Jonka laitan iltaisin nukkumaan, jolle luen iltasatuja ja kuuntelen ne kaikki lapsen ajatukset, jotka tuon päässä pyörii iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Joka hokee ainakin tuhat kertaa päivässä nimeäni ja "tiedätkö mitä?" jakaen jokaisen ajatuksensa. Jonka kanssa pyöräilen jäätelölle, käyn rannalla, leikkipuistoissa, mökillä... Mieheni oli nimittäin yh kun tapasimme. En aina tiedä, tekeekö tämä vaikeuksistamme helpompaa vai vaikeampaa. Onko oikein surra lapsettomuutta, kun ei ole lapseton? Ja mitä kun tässä minun lapsettomuudessa ei ole niitä perinteisiä hyviä puolia, joilla lohduttautua - en ole yhtään sen vapaampi ja olen opiskelijana joutunut tekemään todella kovasti töitä jotta meillä on varaa perhe-elämään. Emme ole koskaan olleetkaan mikään vapaa, lapseton pariskunta. Ja silti tunnen kärsiväni aivan pirusti tästä lapsettomuudesta... Lisäksi haluaisin niin kovasti vihdoinkin saada mahdollisuuden keskittyä edes hetken aikaa perheeseen ja kotiin. Jäädä äitiyslomalle. Olen joutunut tekemään niin pirusti töitä. Olisipa tämä nyt viimeinen kesä ainakaan pariin vuoteen, jonka joudun viettämään töissä...

Sitä surin oikeastaan keskenmenoissani eniten, että olin jo ehtinyt kuvitella että saisin viettää tämän kesän lasten kanssa kotona ja/tai mökillä. Ehei, en saanut.

Tulipa avautuminen.

 

Hcg 37 eli on niin matala, että odotellaan, että kuukautiset käynnistyisivät itsestään Terolut-kuurin jälkeen. En ymmärrä, miksi se ylipäänsä on noussut edes tuohon..

 

Hcg 37 eli on niin matala, että odotellaan, että kuukautiset käynnistyisivät itsestään Terolut-kuurin jälkeen. En ymmärrä, miksi se ylipäänsä on noussut edes tuohon..

Olisko kuitenkin yrittänyt kiinnittyä?

 

Jaksamisia tinttara Suru kun on niin ei auta kuin surra. Kolmen lapsen kanssa kukaan ei varmaan ajattelisi sun surevan lapsettomuutta, en tiedä, mutta ajattelisin että siksi on ehkä vaikea saada esim. lähipiiriltä ymmärrystä ja puhua asiasta? Mutta teillä on tosiaan pitkä ja rankka tie. Ja koska et usko ollenkaan luomutärppiin omalla kohdalla, niin onhan se pirun rankka juttu hyvästellä toive vielä yhdestä lapsesta... Ellei sitten halua lähteä vielä kerran hoitoihin. Ja sekin on kivinen tie, sen useimmat ymmärtävät.

Toisilla säilyy kuitenkin edes toivo. Voi ottaa ehkäisyn käyttöön, mutta tietää että siitä voi yhtä helposti luopua jos haluaisikin vielä yhden. Silloin voi tärpätä. Onhan sekin jotakin.

Ja sekin on jo itsessään rankka juttu, kun lapsia ei saa helposti. Se ajatus ja se huonommuuden tunne on mullekin todella tuttu... Se on varmasti ajatuksena ikävä vielä sittenkin, jos niitä lapsia on vaikeamman kautta siunaantunut.

Mä kärsin myös lapsettomuudesta vaikken ole lapseton. Mulla on lapsi, joka kiipeää syliin halaamaan. Jonka löydän aamuisin keittiöstä tukka sekaisin ja pehmolelu vierellään mutustamasta aamupalaansa, tai nyt kesän tullen voimme istua ulkona kuistilla. Jonka laitan iltaisin nukkumaan, jolle luen iltasatuja ja kuuntelen ne kaikki lapsen ajatukset, jotka tuon päässä pyörii iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Joka hokee ainakin tuhat kertaa päivässä nimeäni ja "tiedätkö mitä?" jakaen jokaisen ajatuksensa. Jonka kanssa pyöräilen jäätelölle, käyn rannalla, leikkipuistoissa, mökillä... Mieheni oli nimittäin yh kun tapasimme. En aina tiedä, tekeekö tämä vaikeuksistamme helpompaa vai vaikeampaa. Onko oikein surra lapsettomuutta, kun ei ole lapseton? Ja mitä kun tässä minun lapsettomuudessa ei ole niitä perinteisiä hyviä puolia, joilla lohduttautua - en ole yhtään sen vapaampi ja olen opiskelijana joutunut tekemään todella kovasti töitä jotta meillä on varaa perhe-elämään. Emme ole koskaan olleetkaan mikään vapaa, lapseton pariskunta. Ja silti tunnen kärsiväni aivan pirusti tästä lapsettomuudesta... Lisäksi haluaisin niin kovasti vihdoinkin saada mahdollisuuden keskittyä edes hetken aikaa perheeseen ja kotiin. Jäädä äitiyslomalle. Olen joutunut tekemään niin pirusti töitä. Olisipa tämä nyt viimeinen kesä ainakaan pariin vuoteen, jonka joudun viettämään töissä...

Sitä surin oikeastaan keskenmenoissani eniten, että olin jo ehtinyt kuvitella että saisin viettää tämän kesän lasten kanssa kotona ja/tai mökillä. Ehei, en saanut.

Tulipa avautuminen.

Kiitos ajatusten jaosta! Tutulta kuulostaa. Että miten ihminen jolla on lapsi(a) voi surra lapsettomuutta? Niinpä, se on jännä juttu mutta lapsettomuus voi koskettaa missä vaiheessa vaan. Toki silloin kun ei vielä ainoatakaan ollut niin tunne oli erilainen ja silloin vaan toivoi, uskoi ja luotti siihen että kyllä meille jonain päivänä vauva suoraan ja niin suotiin. Esikoinen kun syntyi niin olin onneni kukkuloilla ja kauhee hinku uudelleen synnyttämään. Kahden vuoden ikäerolla perään tulikin kaksoset (oltiin varauduttu että taas joutuu kauan yrittämään mutta tärppäskin ekasta pakastesiirrosta). Sen jälkeen arki kolmen niin pienen muksun kanssa oli melko hässäkkää eikä todellakaan tullut aatelleeksi omaa lapsettomuutta. Ilman ehkäisyä ollaan aina menty siitäkin lähtien muttei oikeastaan ollu mitään ajatuksiakaan että tärppäis. Kun sitten alkoi arki muksujen kanssa helpottaa niin mielessä oli että onhan siellä pakkasessa ne muutamat alkiot että tulee vielä yks vauva jos on tullakseen. Tämän kevään tarinan tiedättekin. Uskoisin että tää suru ei pelkästään ole niiden kahden pienen menetyksestä vaan haikeutta myös siitä ettei meille ehkä ikinä tulekaan enää vauvaa ja karu paluu niihin tunnelmiin kun esikoista ootettiin että miten voi olla niiiiiiin hankalaa saada vauva? Ei sitä vaan pieni ihminen älyä että miten toiset ei saa lasta ja toiset pamahtaa aina heti taikka vahingossaki raskaaksi... Ehkä kaikkee ei tarvi älytäkään. Kyllä tää tästä. Onneks mulla on niiiiin paras mies että saadaan minunki päänuppi taas yhdessä kuntoon

 

voi tintt@r@

Purkaa vain itseäsi ja ajatuksia tänne. Se helpottaa ja ymmärrystä varmasti riittää. Vaikka teillä jo on lapsia taustalla, niin ei se menetyksen tuskaa vähennä. Painit isojen asioiden keskellä. Suret niin paljon kuin surettaa ja jossain vaiheessa huomaat, että et ihan koko aikaa enää ajattele asiaa.

Muakin alkoi yövuorossa taas itkettämään, kun ajattelin, että tällä tai ensi viikolla olisi ollut rakenneultra ja olisin mahdollisesti nähnyt, olisko sieltä tulossa rinsessa vai ritari. Ja taas koin katkeruutta. Selvästi nää asiat tulee enemmän mieleen nyt, kun odotan ovista. Tänään kp14 ja testien mukaan on hiljaista. Eikä kropastakaan kyllä huomaa mitään, ei minkäänlaisia limoja.

Mää haluisin myös jäädä jo pois töistä äippälomalle. Oon aloittanut työnteon 7-luokkalaisena. Aluksi tietysti koulun ohella vähemmän ja sitten 18-vuotiaana opiskelujen ohessa enemmän, että tuli toimeen. Vuodesta 1999 lähtien oon painanut töitä menemään ja oon saanut olla siitä kiitollisessa asemassa, että en ole sairastellut juuri ollenkaan. Nyt on sellainen olo, että haluan olla monta vuotta kotona ja keskittyä siihen, mikä on ollut aina haaveena.

Kyllä tämä taas tästä kanssasisaret jollakin tapaa iloksi muuttuu