Muita joita ahdistaa miehen reissutyö?

[vierailija]

Miehellä alko taas reissaaminen työn puolesta, on 3-4 pv viikosta pois ja mulla ahdistaa olla lasten kanssa kotona Mies oli kotona pari viikkoa ja voin sen ajan tosi hyvin. Nyt sitten itkettää jo pelkkä ajatuskin että mies lähtee taas ens viikolla.
Miten te muut jaksatte?
Musta tuntu viime viikolla että kaikki kaatuu päälle, yhtään lepohetkeä ei oo. Yökin rikkonainen ku vauva syö vielä kerran yössä.

 

[vierailija]

Miehellä alko taas reissaaminen työn puolesta, on 3-4 pv viikosta pois ja mulla ahdistaa olla lasten kanssa kotona Mies oli kotona pari viikkoa ja voin sen ajan tosi hyvin. Nyt sitten itkettää jo pelkkä ajatuskin että mies lähtee taas ens viikolla.
Miten te muut jaksatte?
Musta tuntu viime viikolla että kaikki kaatuu päälle, yhtään lepohetkeä ei oo. Yökin rikkonainen ku vauva syö vielä kerran yössä.

Ja tohon vielä lisäks ajatus siitä, että mies panee reissuillansa muita naisia.

 

[vierailija]

Ja tohon vielä lisäks ajatus siitä, että mies panee reissuillansa muita naisia.

Tuo onki niitä harvoja asioita jotka ei ahdista mua

 

[vierailija]

Se tuntuu pahalta kun olet tottunut erilaiseen. Meillä mies on poissa 5-6 päivää viikosta ja nyt olemme muuttamassa eri paikkakunnalle lapsen kanssa joten mies tulee olemaan pois kuvioista 9-10 kuukautta! Joten lohdutan sua että aika paljon miehesi on kuitenkin läsnä teidän elämässä. Minä olisin tosi onnellinen jos mies olisi kotona noinkin paljon. Meillä koko vauva-aika ja pikkulapsiaika menee mieheltä kokonaan ohi. Mutta minkäs voit? Työelämä on kovaa ja on vaan pakko yrittää...

 

[vierailija]

Se tuntuu pahalta kun olet tottunut erilaiseen. Meillä mies on poissa 5-6 päivää viikosta ja nyt olemme muuttamassa eri paikkakunnalle lapsen kanssa joten mies tulee olemaan pois kuvioista 9-10 kuukautta! Joten lohdutan sua että aika paljon miehesi on kuitenkin läsnä teidän elämässä. Minä olisin tosi onnellinen jos mies olisi kotona noinkin paljon. Meillä koko vauva-aika ja pikkulapsiaika menee mieheltä kokonaan ohi. Mutta minkäs voit? Työelämä on kovaa ja on vaan pakko yrittää...

Meillä mies tehny vasta reilun vuoden tuota reissutyötä ja alussa jaksoin hyvin ku olin ite koulussa ja töissä. Sitten ku vauva synty ja jäin kotiin miehen palattua töihin isyysloman jälkeen, kaikki jotenki romahti.
Ap

 

[vierailija]

Ja tohon vielä lisäks ajatus siitä, että mies panee reissuillansa muita naisia.

Joku katkera kotka siellä taas huutelee.

 

[reissumiehen akka]

Meillä on mies tehnyt reissutyötä lähes koko yhdessäoloaikamme (27 vuotta) ollen yleensä pois viikot ja viikonlopun kotona tai sitten niinkuin nyt muutaman vuoden että viikko kotona viikko töissä. Nuorimmaisemme on eskarilainen ja hänelle ero iskästä on ollut kaikkein vaikeinta, itse olen miehen poissaoloon jo niin tottunut että onkin outoa kun hän onkin pitempään kotona esim. lomien aikaan

Sun pitäis nyt aktivoitua itse ja lähteä sieltä kotoa ihmisten ilmoille, onhan sitä kaikenlaista tapahtumaa ja tekemistä joka kaupungissa. Kaikki tuntuu vaan pahemmalta jos nyhjäät kotona ja odotat miehen paluuta. Alkuvaiheessa varmasti kaikki on kamalaa ja elämä rytmittyy miehen työaikojen mukaan, mutta ajan mittaan kaikki helpottuu varsinkin kun vauvasi kasvaa ja hänestäkin on sinulle enemmän seuraa. Mitään poppakonstia tuskin tähän löytyy. Useamman lapsen kanssa ainakaan itselläni ei ollut edes liiemmin aikaa haikailla miestä kotiin.

Tsemppiä sulle, kyllä se siitä lutviutuu

 

[vierailija]

Meillä on mies tehnyt reissutyötä lähes koko yhdessäoloaikamme (27 vuotta) ollen yleensä pois viikot ja viikonlopun kotona tai sitten niinkuin nyt muutaman vuoden että viikko kotona viikko töissä. Nuorimmaisemme on eskarilainen ja hänelle ero iskästä on ollut kaikkein vaikeinta, itse olen miehen poissaoloon jo niin tottunut että onkin outoa kun hän onkin pitempään kotona esim. lomien aikaan

Sun pitäis nyt aktivoitua itse ja lähteä sieltä kotoa ihmisten ilmoille, onhan sitä kaikenlaista tapahtumaa ja tekemistä joka kaupungissa. Kaikki tuntuu vaan pahemmalta jos nyhjäät kotona ja odotat miehen paluuta. Alkuvaiheessa varmasti kaikki on kamalaa ja elämä rytmittyy miehen työaikojen mukaan, mutta ajan mittaan kaikki helpottuu varsinkin kun vauvasi kasvaa ja hänestäkin on sinulle enemmän seuraa. Mitään poppakonstia tuskin tähän löytyy. Useamman lapsen kanssa ainakaan itselläni ei ollut edes liiemmin aikaa haikailla miestä kotiin.

Tsemppiä sulle, kyllä se siitä lutviutuu

Tuo riippuu vähän mitä itse elämältä haluaa. Vaikka kerroin että mun mies on 5-6 päivää viikosta poissa ja nyt seuraavat 9-10 kk pois kokonaan meidän elämästä lukuunottamatta ehkä paria päivää kuukaudessa jos tulee tapaamaan, niin en voi väittää ettenkö olisi katkera. Ymmärrän ap:n tunteita täysin. Vauva-aika on juuri raskain aika jäädä yksin, juuri silloin kaipaisi tukea ja turvaa muilta ihmisiltä. Mä hakeuduin äitini hoiviin paljon kun hätä oli suurin, muuten olisin varmasti tullut hulluksi.
Sekin vielä että olen itse uraorientoitunut ihminen ja mun on ollut vaikeaa sovittaa mun uratoiveet pienen lapsen äitiyteen. Mies taas saa ihan rauhassa tehdä töitä ilman ulkopuolisia vaatimuksia. Mun on vaikeaa nähdä miten voin tehdä 10-12- tuntista päivää joskus jopa viikonloppuisin kun mulla on kotona pieni lapsi jonka päivähoito on hyvin kellontarkkaa ja joustamatonta. Toisinsanoen, nainen siis luopuu tässäkin kaikesta. Ja jos sanotte että mitäs valitsit tuollaisen miehen, mies siis aloitti täysin yllärinä tämän työnarkomaniansa raskausaikanani, sitä ennen oltiin puhuttu vauvanhoidon puolittamisesta ja muusta arjen jakamisesta. Ne puheet unohtu kun raskauduin, joten se siitä sitten...

Puhutaan siitä että naisten pitäisi olla työelämässä ja tehdä kaikki mitä mieskin, mutta käytännössä tasa-arvo ei toteudu mitenkään ainakaan meidän perheessä. Minä päädyin kotiin kantamaan vastuun lapsesta ja mies sai mennä työnsä perässä. Eroamaankaan en ala koska miksi mieheni saa tienata hyvin kun itse joudun lapsen takia rajoittamaan urani luomista? Maksakoon sitten rahalla sen mitä ei pysty läsnäolevana perheensä eteen tekemään. Ap:n tapauksessa reissut on kuitenkin aika lyhyitä minun näkökulmastani. Jos mun mies olisi 2-4 päivää viikosta kotona niin olisin ihan ihmeissäni.

Niin ja rehellisyyden nimissä... Kyllähän se reissuisä jää lapsille etäiseksi. Sille ei vaan voi mitään, eikä poissaoloa voi korvata myöhemmällä iällä tai leluilla.

 

[FreezeCat]

...ja sillä reissumiehellä ei sitten voi olla ollenkaan haasteellista olla siellä kaukana jossain ja pois rakkaittensa luota? Koska on....mies?

Yhtälailla se miestäkin syö, kun jää paitsi tavallisesta perhearjesta, tunteet ne miehelläkin on. Mutta jonkun on vain tehtävä ne reissuhommatkin eikä sekään helppoa ole.

Ap - älä jää linnottautumaan siihen kotona olemiseen vaan rakenna arki vauvan kanssa. Liikutte ulkona ihmisten parissa mahdollisimman paljon, se antaa muuta ajateltavaakin. Ainakin itselläni toimi .

Ja sitten kun olette jälleen koko perheenä yhdessä, niin nauttikaa siitä ajasta

 

[viisikymppinen isoäiti]

kyllä se vaatii ihmiseltä paljon, jos toinen on reissuhommissa, ja jos vielä ajattelee, että toinen pettää siellä. ei sitä silloin kyllä jaksa. kyllä pitää olla perheasiat kunnossa ja luotto kohillaan, jos toinen reissaa, muuten pitää alkaa miettimään. että vaihtaako tuo reissaaja työtä tai sit, että olisko parempi että molemmat kulkis omiateitään

 

[vierailija]

Tuo riippuu vähän mitä itse elämältä haluaa. Vaikka kerroin että mun mies on 5-6 päivää viikosta poissa ja nyt seuraavat 9-10 kk pois kokonaan meidän elämästä lukuunottamatta ehkä paria päivää kuukaudessa jos tulee tapaamaan, niin en voi väittää ettenkö olisi katkera. Ymmärrän ap:n tunteita täysin. Vauva-aika on juuri raskain aika jäädä yksin, juuri silloin kaipaisi tukea ja turvaa muilta ihmisiltä. Mä hakeuduin äitini hoiviin paljon kun hätä oli suurin, muuten olisin varmasti tullut hulluksi.
Sekin vielä että olen itse uraorientoitunut ihminen ja mun on ollut vaikeaa sovittaa mun uratoiveet pienen lapsen äitiyteen. Mies taas saa ihan rauhassa tehdä töitä ilman ulkopuolisia vaatimuksia. Mun on vaikeaa nähdä miten voin tehdä 10-12- tuntista päivää joskus jopa viikonloppuisin kun mulla on kotona pieni lapsi jonka päivähoito on hyvin kellontarkkaa ja joustamatonta. Toisinsanoen, nainen siis luopuu tässäkin kaikesta. Ja jos sanotte että mitäs valitsit tuollaisen miehen, mies siis aloitti täysin yllärinä tämän työnarkomaniansa raskausaikanani, sitä ennen oltiin puhuttu vauvanhoidon puolittamisesta ja muusta arjen jakamisesta. Ne puheet unohtu kun raskauduin, joten se siitä sitten...

Puhutaan siitä että naisten pitäisi olla työelämässä ja tehdä kaikki mitä mieskin, mutta käytännössä tasa-arvo ei toteudu mitenkään ainakaan meidän perheessä. Minä päädyin kotiin kantamaan vastuun lapsesta ja mies sai mennä työnsä perässä. Eroamaankaan en ala koska miksi mieheni saa tienata hyvin kun itse joudun lapsen takia rajoittamaan urani luomista? Maksakoon sitten rahalla sen mitä ei pysty läsnäolevana perheensä eteen tekemään. Ap:n tapauksessa reissut on kuitenkin aika lyhyitä minun näkökulmastani. Jos mun mies olisi 2-4 päivää viikosta kotona niin olisin ihan ihmeissäni.

Niin ja rehellisyyden nimissä... Kyllähän se reissuisä jää lapsille etäiseksi. Sille ei vaan voi mitään, eikä poissaoloa voi korvata myöhemmällä iällä tai leluilla.

Meillä sama juttu että raskaana oltiin ku mies alotti uuden työn...ei kai se auta ku sinnitellä syksyyn että koulu taas jatkuu. Surkiaa katella ku esikoinen ikävöi isäänsä viikolla enkä minäkään voi joka leikkiin osallistua ku vauva vaatii niin paljon huomiota. Kesällä mies on onneksi kotona monta viikkoa ja itsekkin käyn pikku mutkan töissä. Ahdistaa vaan olla tämmönen joka ei edes arjesta selviä lasten kanssa ilman miestä.
Ap

 

[vierailija]

...ja sillä reissumiehellä ei sitten voi olla ollenkaan haasteellista olla siellä kaukana jossain ja pois rakkaittensa luota? Koska on....mies?

Yhtälailla se miestäkin syö, kun jää paitsi tavallisesta perhearjesta, tunteet ne miehelläkin on. Mutta jonkun on vain tehtävä ne reissuhommatkin eikä sekään helppoa ole.

Ap - älä jää linnottautumaan siihen kotona olemiseen vaan rakenna arki vauvan kanssa. Liikutte ulkona ihmisten parissa mahdollisimman paljon, se antaa muuta ajateltavaakin. Ainakin itselläni toimi .

Ja sitten kun olette jälleen koko perheenä yhdessä, niin nauttikaa siitä ajasta

 

[vierailija]

Haluaisin tehdä ulkona hommia mutta ku yritin yhtenä päivänä niin vauva alko heti kitisemään ku vaunut lakkas liikkumasta :/ vaunulenkit vois varmaan olla ihan virkistäviä
Ap

 

[FreezeCat harmaana]

Haluaisin tehdä ulkona hommia mutta ku yritin yhtenä päivänä niin vauva alko heti kitisemään ku vaunut lakkas liikkumasta :/ vaunulenkit vois varmaan olla ihan virkistäviä
Ap

Älä pienestä kitinästä säikähdä ...puhelet vaikka samalla, niin josko pieni rauhoittuisi. Hei, mites kantoliina, ootko kokeillut? Sen kanssa vois puuhastella pihalla ja pieni olis lähellä ...

Mutta. Eihän se yhtälö helppoa ole. Vaatii molemminpuolista ymmärrystä ja jouston varaa sekä hyviä puhevälejä asiasta kuin asiasta. Kyllä te selviätte yhdessä ! Usko ja luota siihen.

Ja vauva kasvaa päivä päivältä ...

 

[Bitch]

Siihen tottuu ja lapsetkin kasvaa. Tottakai on rankkaa olla yksin vastuussa kaikesta ja tehdä itse kaikki päätökset, mutta ei se mieskään riemusta kilju poissa ollessaan. meillä ainaki oisi kuulemma ollut mielellään enemmän kotona. Reissussa on kumminkin huoli siitä miten kotona pärjätään ja jää monet lasten jutut kokematta

Kun mies on riittävän kauan reissussa, menee taas oma aikansa tottua siihen että se onkin kotona sotkemassa rutiineja.