Miten pikkulapsiarkea pitäisi jaksaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Mulla on uhmaikäinen ja vauva, lasten välillä 2,5v ikäeroo. Olen koko ajan ollut kotona. Vielä pitäis jaksaa vähän aikaa, mutta miten? Tuntuu ettei ole mitään motivaatiota yrittää. Nytkin ollaan kolmatta päivää sisällä kun en jaksa sitä pukemisrumbaa ja leikkikentällä hengailua.

Miten te muut olette jaksaneet tätä yksitoikkoisuutta ja yksinäisyyttä? Eikä se edes lopu kun mies tulee kotiin, vaan kaikki tehdään silti lapsi kainalossa tai lahkeessa. Tuntuu, ettei elämällä ole mitään sisältöä, muuta kuin lasten ruokkiminen, viihdytys ja puhtaana pito.

Vai ootteko te muut vaan nauttineet lapsiperhearjesta ja lasten kanssa touhuamisesta, kun on vaan niin kiva leikkiä kotia jne?
 
Mulla on uhmaikäinen ja vauva, lasten välillä 2,5v ikäeroo. Olen koko ajan ollut kotona. Vielä pitäis jaksaa vähän aikaa, mutta miten? Tuntuu ettei ole mitään motivaatiota yrittää. Nytkin ollaan kolmatta päivää sisällä kun en jaksa sitä pukemisrumbaa ja leikkikentällä hengailua.

Miten te muut olette jaksaneet tätä yksitoikkoisuutta ja yksinäisyyttä? Eikä se edes lopu kun mies tulee kotiin, vaan kaikki tehdään silti lapsi kainalossa tai lahkeessa. Tuntuu, ettei elämällä ole mitään sisältöä, muuta kuin lasten ruokkiminen, viihdytys ja puhtaana pito.

Vai ootteko te muut vaan nauttineet lapsiperhearjesta ja lasten kanssa touhuamisesta, kun on vaan niin kiva leikkiä kotia jne?

Lapsi meni 1-vuotiaana hoitoon ja minä opiskelemaan, siten jaksoin.
Tuossa tilanteessa varmaan auttaisi se jos olisi päivisin mahdollisuus nähdä kavereita ja käydä jossain perhekerhossa?
Iltapäivisin/iltaisin sitten lapset miehelle ja sinä lenkille, jumppaan,shoppaamaan, leffaan yksin tai kaverin kanssa?
Vaihtakaa puistoa, käykää jossain kylässä?
Iltaisin leffa pyörimään miehen kanssa ja jotain herkkua?
 
Itse sain kolme poikaa kolmessa vuodessa ja kotiäitinä olin lähes 10-vuotta. Ja nautin koko ajasta. Mies kävi luonnollisesti työssä ja annoin hänen levätä töiden jälkeen. Hän hoiti töiden jälkeen vielä meidän maa- ja metsätalouden työt. Tuo pukeminen oli kyllä minustakin välillä aika rankkaa ja itkin joskus väsyneenä minäkin mutta ulkona olo kuitenkin piristi meitä kaikkia. Asun siis maalla eikä menty minnekään leikkipuistoon vaan oltiin ulkona kiikkumassa tai käveltiin metsissä tai pelloilla. Haikeena muistelen noita aikoja.
Voimia sinulle ihan hirveesti ja sinulla on nyt rankka-aika menossa mutta lupaan että vielä helpottaa!!!
 
Kiva kuulla, että on muitakin, joilla ei ole ollut niin ruusuista lapsiperhearki. Omassa kaveripiirissä kaikki on niitä pullantuoksuisia mammoja, joiden kodissa on aina siistiä ja suurin intohimo on viimeisin lastenvaatetrendi.

Itselläni tuli mitta täyteen kun kuopus syntyi ja tajusin, että se kaikki alkaa taas alusta. Toisella kertaa mikään ei ole enää edes niin ihmeellistä. Käydään perhekerhossa kerran viikossa ja yleensä kerran viikossa nähdään jotain kaveria, jolla on myös lapsia. Täytyy kai keksiä vähän lisää tekemistä.

t. ap
 
Itse sain kolme poikaa kolmessa vuodessa ja kotiäitinä olin lähes 10-vuotta. Ja nautin koko ajasta. Mies kävi luonnollisesti työssä ja annoin hänen levätä töiden jälkeen. Hän hoiti töiden jälkeen vielä meidän maa- ja metsätalouden työt. Tuo pukeminen oli kyllä minustakin välillä aika rankkaa ja itkin joskus väsyneenä minäkin mutta ulkona olo kuitenkin piristi meitä kaikkia. Asun siis maalla eikä menty minnekään leikkipuistoon vaan oltiin ulkona kiikkumassa tai käveltiin metsissä tai pelloilla. Haikeena muistelen noita aikoja.
Voimia sinulle ihan hirveesti ja sinulla on nyt rankka-aika menossa mutta lupaan että vielä helpottaa!!!

Kiitos! :) Minulle ei oikein sovi pelkkä kotona olo. Olen itse isosta perheestä ja luulen, että olen tottunut siihen, että ympärillä on paljon ihmisiä. Ehkä se on siksikin niin rankkaa...

ap
 
Mä olen kohta ollut kotona 3 vuotta kaksosten kanssa ja välillä kyllästyttää ihan hitosti, mutta sitten saan hengähdyshetkiä joiden avulla jaksan taas arkea. Mä suosittelen kyllä joka päivä lähtemään jonnekin, se auttaa kummasti vaikka pukeminen on meilläkin tappelua ja karkailua. Me käydään pari kertaa viikossa perhekerhoissa ja muuten ulkoillaan, käydään kaupungilla ja sen sellaista. Useimmiten lähdetään vaan viereiseen puistoon, mutta sekin saa tunnit kulumaan paljon jouhevammin. Kirjastosta kannattaa lainailla ahkerasti kirjoja, niin lapset jaksaa niitä lukea/kuunnella kun ei ole aina samat.

Sitten kun mies on vapaalla, keksi itsellesi jotain mukavia menoa. Käy kaupungilla, leffassa, lenkillä tai kaverilla kylässä ilman lapsia. Menot kannattaa sopia niin, ettei ole lähdössä samalla oven avauksella kun mies tulee kotiin, vaan niin että molempien jaksaminen pysyy hyvänä.
 
Mulla on uhmaikäinen ja vauva, lasten välillä 2,5v ikäeroo. Olen koko ajan ollut kotona. Vielä pitäis jaksaa vähän aikaa, mutta miten? Tuntuu ettei ole mitään motivaatiota yrittää. Nytkin ollaan kolmatta päivää sisällä kun en jaksa sitä pukemisrumbaa ja leikkikentällä hengailua.

Miten te muut olette jaksaneet tätä yksitoikkoisuutta ja yksinäisyyttä? Eikä se edes lopu kun mies tulee kotiin, vaan kaikki tehdään silti lapsi kainalossa tai lahkeessa. Tuntuu, ettei elämällä ole mitään sisältöä, muuta kuin lasten ruokkiminen, viihdytys ja puhtaana pito.

Vai ootteko te muut vaan nauttineet lapsiperhearjesta ja lasten kanssa touhuamisesta, kun on vaan niin kiva leikkiä kotia jne?

No... se lasten kanssa kotona oleminen on kuin päiväni murmelina. Joka- ikinen aamu heräät siihen samaan rumbaan ja kun saat kaiken illalla valmiiksi se pyöritys alkaa taas aamulla uudelleen. Se on sellanen toistojen ja rutiinien viidakko, joka ei sovi kaikille. Toisille se on aivan ihanaa ja ne nauttii joka hetkestä.

Älä kuitenkaan syyllistä itseäsi asiasta. Muista ottaa vapaata kotoa aina välillä ja tee asioita, joista tulee hyvä mieli.

Mitä tulee uhmaikään.... niin se saattaa jollain lapsilla olla ennemminkin ominaisuus kuin ohimenevä vaihe :)
 
Itse sain kolme poikaa kolmessa vuodessa ja kotiäitinä olin lähes 10-vuotta. Ja nautin koko ajasta. Mies kävi luonnollisesti työssä ja annoin hänen levätä töiden jälkeen. Hän hoiti töiden jälkeen vielä meidän maa- ja metsätalouden työt. Tuo pukeminen oli kyllä minustakin välillä aika rankkaa ja itkin joskus väsyneenä minäkin mutta ulkona olo kuitenkin piristi meitä kaikkia. Asun siis maalla eikä menty minnekään leikkipuistoon vaan oltiin ulkona kiikkumassa tai käveltiin metsissä tai pelloilla. Haikeena muistelen noita aikoja.
Voimia sinulle ihan hirveesti ja sinulla on nyt rankka-aika menossa mutta lupaan että vielä helpottaa!!!

Meillä suunnilleen samoin. Rankkaa se oli, mutta silti ihanaa, mä tykkäsin.
 
Tapaa enemmän samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Paljon paremmin jaksaa, kun saa vertaistukea muilta samassa tilassa olevilta ja aika menee hauskemmin, kun on seuraa. Kannattaa myös lähteä ulos päivittäin, vaikka kuinka pukeminen tympäisisi. Ei mikään ihme, että pää hajoaa, jos lasten kanssa keskenään sisällä nyhjää.
 
Mä olen kohta ollut kotona 3 vuotta kaksosten kanssa ja välillä kyllästyttää ihan hitosti, mutta sitten saan hengähdyshetkiä joiden avulla jaksan taas arkea. Mä suosittelen kyllä joka päivä lähtemään jonnekin, se auttaa kummasti vaikka pukeminen on meilläkin tappelua ja karkailua. Me käydään pari kertaa viikossa perhekerhoissa ja muuten ulkoillaan, käydään kaupungilla ja sen sellaista. Useimmiten lähdetään vaan viereiseen puistoon, mutta sekin saa tunnit kulumaan paljon jouhevammin. Kirjastosta kannattaa lainailla ahkerasti kirjoja, niin lapset jaksaa niitä lukea/kuunnella kun ei ole aina samat.

Sitten kun mies on vapaalla, keksi itsellesi jotain mukavia menoa. Käy kaupungilla, leffassa, lenkillä tai kaverilla kylässä ilman lapsia. Menot kannattaa sopia niin, ettei ole lähdössä samalla oven avauksella kun mies tulee kotiin, vaan niin että molempien jaksaminen pysyy hyvänä.

Täytyy varmaan olla suunnitelmallisempi ja pistää noita juttuja kalenteriin, että on tavallaan "pakko" mennä tai tehdä.

Mitä te muuten teette jos yhtäkkiä tulee mahdollisuus lähteä jonnekin ilman lapsia pariksi tunniksi, mutta ette saa yhtään kaveria mukaan? Shoppailu ja leffat on varmaan yksi vaihtoehto, kunhan ei osta lastenvaatteita niin kuin minä yleensä.

ap
 
No ihan pikku lapsen tai varsinkaan vauvan kans tää ei onnistu. Itse tein niin että molemmilla lapsilla on säännöllinen nukkumaanmeno aika. Sitten kun menee esim. ysiltä nukkumaan niin lasi punkkua ja dvd:ltä "oma sarja" pyörimään. Mulla se sarja oli true blood, mutta mikä vaan nyt kiinnostaa. Katsoin 1-2 jaksoa väsymyksen mukaan ja join sen 1-2 lasia punkkua. Tiedän juu ettei varmaan mene yhtään minkään suosituksen mukaan. Varmasti paska äiti olen monen mielestä, mutta mulla tuo auttoi. Se oli rentoutuminen ja omaa aikaa. Sitä päivän melskeessä jaksoi melkein vain sillä mielikuvalla että illalla saa tuon oman ajan.

Eli ei todella oppi kirjan esimerkki, mutta mulla se vaan oikeasti toimi. Siksi ajattelin tän jakaa.
 
Jos ihan totta puhutaan... En jaksanutkaan. Erottiin, kun lapset olivat 2 ja 3, enkä voisi olla onnellisempi. Nyt on aikaa tehdäkin asioita. Ei tarvitse tehdä lapsijuttuja joka päivä, eikä juosta aina niin kiireisenä päiväkodin ja töiden välillä.

Olin pari-kolme vuotta kotona, ja silloin vain yritin pitää joistain omista jutuista kynsin ja hampain kiinni, että jaksaisin päivät.

Ehkä mulla johtui siitä, ettei kenelläkään tutulla/kaverilla ollut lapsia, eikä sukua ollenkaan. Nyt kerkeän näkemäänkin kavereita, ja elämä on tasapainoisempaa.
 
Täytyy varmaan olla suunnitelmallisempi ja pistää noita juttuja kalenteriin, että on tavallaan "pakko" mennä tai tehdä.

Mitä te muuten teette jos yhtäkkiä tulee mahdollisuus lähteä jonnekin ilman lapsia pariksi tunniksi, mutta ette saa yhtään kaveria mukaan? Shoppailu ja leffat on varmaan yksi vaihtoehto, kunhan ei osta lastenvaatteita niin kuin minä yleensä.

ap

Jos mulla on lapsivapaa tunti niin luen kirjaa. Yleensä iltaisin mies katsoo telkkua ja mä luen sen kainalossa =)
 
Mulla toimi se että joka päivä käytiin jossain, yleensä aamupäivästä. Sitten pienempi päiväunille ja isommalle vähäksi aikaa piirretyt pyörimään niin sai itse kahvitauon

Leikkipuistoon kun meni heti silloin 9:30 niin aina oli seuraa. Vaihtoehtoisesti perhekerho tai leikkitreffit. Pukeminen ja lähteminen usein raskasta , mutta kannattaa! Esikoinen kävi iltapäiväkerhossa 2krt viikossa, aloitti jo ennen kukn täytti 3 onneksi sai paikan. Silloin sai myös hetken omaa aikaa kun pienempi nukkui.

Ja menin osa-aikaisesti töihin kun nuorempi oli 1,5v. Johan helpotti omassa päässä illalla lasi viiniä ja pari riviä suklaata auttaa myös jaksamaan...
 
Mulla tärkein tekijä jaksamisesta oli samanhenkiset äitikaverit, niitä sain leikkipuistoista ja muista lasten harrastuksista. Ennestään niitä ei ollut koska olin ensimmäisiä äitejä omassa tuttavapiirissä.

Mulle oli tärkeää että viikossa oli muutama pakollinen meno rytmittämässä arkea. Muuten olisin varmaan väsymyksessä jäänyt neljän seinän sisään. Tosin, meillä eka oli niin huono nukkumaan että kahden kanssa olikin oikeastaan paljon helpompaa kun kuopus oli "normaali" nukkumisensa suhteen.

Tsemppiä ap. Yritä tehdä teidän ajasta mahdollisimman mukavaa. Ne kasvaa jälkeenpäin ajateltuna niin nopeasti.
 
Mitä te muuten teette jos yhtäkkiä tulee mahdollisuus lähteä jonnekin ilman lapsia pariksi tunniksi, mutta ette saa yhtään kaveria mukaan? Shoppailu ja leffat on varmaan yksi vaihtoehto, kunhan ei osta lastenvaatteita niin kuin minä yleensä.

ap

Elokuviin, teatteriin, museoon, uimahalliin, kuntosalille, ravintolaan syömään.... onhan vaikka mitä vaihtoehtoja.
 
En saa itse mitään irti perhekerhoista, oikeastaan ne on minulle kauhistus: vieraita äitejä jotka usein ovat kehitelleet omia kuppikuntia ja arvostelevat muita äitejä kaikesta, kiljuvia räkäisiä lapsia omien päälle vielä 20.

Ihmettelen miten joku niistä nauttii.
 
Mulle ei myöskään sopinut perhekerhot eikä useimmat "mamma"paikat ylipäätään. Tykkäsin olla lapsen kanssa 2,5v kotona, mutta ei puhettakaan että olisin jaksanut siihen lisäksi toista lasta. Ei mulla mitään kuningasideaa ole ap:n tilanteeseen, muuta kuin että kyllä se joskus helpottaa :) Ulos kehoitan minäkin raahautumaan, metsään. Siellä oma mieli lepää enemmän kuin leikkipuistossa ja isompi lapsi saa purkaa energiaa oppien samalla liikkumaan erilaisessa maastossa.
 
Kannattaa miettiä mistä tykkää ja tehdä niitä juttuja lasten kanssaPuistossa pönöttäminen on mun inhokki numero 1.En mene ellei tule kaveria sinnePerhekerhoja olen kokeillut useita ja 1 on hyvä eli niitäkin jos on vaihtoehtoja niin ei muuta kun eri kerhoihin.Täällä on myös jo 2-vuotiaista alkaen sellaisia kerhoja mihin saa lapsi mennä yksin..meillä on pyöräkärry ja sillä teen lenkkiä lapset kyydissä,käydään satutunnilla kirjastossa,kauppojen/kahviloitten leikkipaikoissa,kirpparilla,tapahtumissa..tutkin joka päivä lehden/netin onko mitään kivaa missään..bussi on vaunujen kanssa maksuton 9-14 täällä ja tehdään joskus huvikseen retki johonkin.Ja en ikinä ikinä siivoa tai tee mitään kotityötä kun lapset nukkuuVaan laiskottelen sen ajan..nyt meillä isompi ei enää nuku päivällä niin pienenmän unien ajaksi pistän sille 30-60min ohjelmaa pyörimään.Jos saisin olla 2h yksin,saattasin vetää vasn korvatulpat korviin ja nukkua,mutta luen myös,käyn leffassa..ja saattaisinpa vaikka mennä syömään ja juoda lasin viiniä
 
Täytyy varmaan olla suunnitelmallisempi ja pistää noita juttuja kalenteriin, että on tavallaan "pakko" mennä tai tehdä.

Mitä te muuten teette jos yhtäkkiä tulee mahdollisuus lähteä jonnekin ilman lapsia pariksi tunniksi, mutta ette saa yhtään kaveria mukaan? Shoppailu ja leffat on varmaan yksi vaihtoehto, kunhan ei osta lastenvaatteita niin kuin minä yleensä.

ap

Mä menin joko kirjastoon lukemaan lehtiä tai sitten leffaan.
 
"Mitä te muuten teette jos yhtäkkiä tulee mahdollisuus lähteä jonnekin ilman lapsia pariksi tunniksi, mutta ette saa yhtään kaveria mukaan? Shoppailu ja leffat on varmaan yksi vaihtoehto, kunhan ei osta lastenvaatteita niin kuin minä yleensä."

Mä pistin pään tyynyyn ja otin makoisat torkut.
 
Mitä te muuten teette jos yhtäkkiä tulee mahdollisuus lähteä jonnekin ilman lapsia pariksi tunniksi, mutta ette saa yhtään kaveria mukaan? Shoppailu ja leffat on varmaan yksi vaihtoehto, kunhan ei osta lastenvaatteita niin kuin minä yleensä.

ap

Jos mulle tulee pari tuntia vapaata, niin se on kyllä niin että mies lähtee lasten kanssa jonnekkin! Ja mä rentoudun kotona. Mua ei yksinkertaisesti huvita lähtee vapaallani ihmisten keskelle kieppumaan.
 

Yhteistyössä